sunnuntai 31. elokuuta 2008

Karmivaa jännitystä


Eilinen meni tukevasti makuuasennossa.
Myönnän: perjantain juhlajuomilla oli osutta asiaan, mutta jotakin muutakin oli ilmassa, koska molemmat pojatkin ravasivat vessassa. Avuksi tuli hillitön Komisario Palmun erehdys -elokuva, joka vaan on niin karsea, että saa nauraa koko ajan.

Elokuvan mainosteksti lupaa: Mestarillinen jännäri henkeäsalpaavan karmivana elokuvana!
Suosikkikohtaukseni on kun yksi rouva luulee juovansa lempijuomaansa absinttia, sitten maistaa myrkyn lasissaan ja huutaa "tämähän..maistuu...MANTELILTA!!!" - ja korisee sitten ja tippuu tukehtuneena maahan.

Elokuva on takuulla aikoinaan tehty olemaan oikeasti jännittävä, mutta joskus vaan käy ajan kanssa näin. Saippuaan liukastuminen, kohtalokkaaksi meikattu palvelija, Rygseckin suvun salaisuudet ja muu ovat nykyään lähinnä harmittoman liikuttavia.

Elina Salo oli muuten hyvin kaunis nuorena(kin).

15 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Sait sitten sitä kuohuvaa!

En ole katsonut yhtäkään Palmua, muistan kyllä kuinka koukussa mun pikkusiskot niihin oli joskus. Olen siis kuunnellut ne seinän läpi kyllä yrittäen tukkia korvani.

Elina Salohan on ihana. Mieheni naisidoli.

violet kirjoitti...

Kyllä kiitos, sitä tuli. Ja sitä meni.Järki käteen ensi kerralla.
Olen tv:ssä nähnyt Palmuja kauan sitten ja nyt kesällä ostin Sokoksen tarjouskopasta yhden kun halusin muistella mitä ne olivatkaan.
Se tahaton huumori mikä niihin tulee kun yrittävät olla niiiiin jänniä on niiden parasta antia.
Miehelläsi on sitten hyvä maku!

Papi kirjoitti...

Pentti Siimes on aivan mainio Palmuissa, varsinkin siinä missä hänen mielestään kaikki ovat "böbejä". Onhan ne tavallaan ylinäyteltyjä, mutta tykkään tosi paljon näistä kahdesta ekasta.

hekku kirjoitti...

Heh, meinasin just kommentoida, että Bruno on ihan suosikki kun "kaikki on niin böbejä", näköjään papi oli ihan samaa mieltä.

Muistan kun alakouluikäisenä näin elokuvan ekan kerran ja viikkoja (!) pelkäsin, että Amalia Rygseck vaanii mua. Maistelin myös koulussa yksittäispakatut maidot TODELLA tarkasti mahdollisen mantelinmaun varalta... Amaretto ei laske vieläkään, koska musta se maistuu ihan myrkytetyltä. Absintti on sitten asia erikseen ;)

Ja Elina Salo - aina yhtä ihana.

Vanhempi lapsi leipoi just omppukakkua, taidan hakea palan ja mennä katsomaan tuon leffan.

violet kirjoitti...

Papi; joo, böbejä vilahtelee. Noihan on justiin ihan hirveän ylinäyteltyjä ja muka-dramaattisia, mutta jotenkin nykyään kaikkien suolenpätkä- ja ammustelufilmien keskellä nuo ovat ihanan viattomia
"karmivuudessaan".

Hekku: Kyllä mäkin muistan eka kerralla pelänneeni samaa...

annaliisa kirjoitti...

Hei!
Täällä annaliisa, blogisi harras ihailija, saanko tulla blogisi ystäväksi?

Katilein kirjoitti...

Äitini, siskoni, tyttäreni ja (jossain määrin) mieheni pitävät kaikki Komisario Palmusta ja muistakin suomalaisista elokuvista. Minä en oikein kestä niitä. Johtuu varmaan siitä, että kun vielä asuin kotona (teininä), niitä tuntui tulevan koko ajan televisiosta ja olohuoneessa piti hiiviskellä, jotta äiti ja sisko saivat nauttia elokuvista. aargh :)

Inka kirjoitti...

Olen nähnyt vain pari hassua Palmua, mutta niistä tykkäsin kovin. Pitäisikin muistaa etsiä käsiini niitä enemmänkin, ja nauttia kunnolla ajasta jolloin kaikki tuntui olevan yksinkertaisempaa, tai helpompaa, sillai mukavalla tavalla.

Olina kirjoitti...

On vanhoja kauhuelokuvia, jotka ovat paljon kauheampia, kuin mitkään uudet. Ja sitten näitä huumoripätkiä. Hauska on kyllä katsoa, miten elokuvat heijastavat aikansa tapaa ja kulttuuria.

Ulla kirjoitti...

Minä en ole nähnyt yhtään Palmu-elokuvaa, mutta kuvauksesi perusteella tekisi mieli nähdä! Varsinkin jos siinä on Elina Salo.

violet kirjoitti...

Anna-Liisa: totta ihmeessä! Minä käyn sitten myös tutustumassa sinun blogiisi.

Katilein: eivät nää Palmut mulle mitään "ottaisin mukaan autiolle saarelle" -tavaraa ole, mutta on niissä jotakin sellaista menneen maailman viehätystä että tykkään.
Musta-valkoisia ja sellaiselta ajalta, että on mielenkiintoista seurata vaikka vaatteita tms.

Inka: no juuri sillain mukavalla tavalla, ymmärrän!

Olina: totta. Ja jutut joissa ei edes näytetä paljon mitään pelottavat mua paljon enemmän kuin ne, joissa mitään ei jätetä arvailujen varaan.
Mutta nää Palmut...ei nyt ihan pelota ainakaan aikuisiällä;-)

Ulla: joo, tässä Palmussa on Elina Salo hyvin nuorena. Hassua miten se hänen äänensä jo silloin hyvin tunnistettava.

Riikka kirjoitti...

Elina Salon ääni on niin kaunis ja persoonallinen. Eikös hän (kuten myös Pentti Siimes) ole useammassakin Palmu-elokuvassa?

Melita kirjoitti...

Hassua -kyseinen kohtaus oli pojankin lemppari kun katsoi komisario Palmu elokuvia niin paljon,että osasi pitkiä pätkiä ulkoa.Helsingin kaupunki muuten järjestää komisario Palmu-kävelyitä.Poika oli Elokuvasäätiössä keväällä työharjoittelussa ja siellä suuresti kummasteltiin että " tuon ikäinen " tietää komisario Palmu elokuvista.
Hauskoja ovat ja monet muut suomalaiset mustavalkoiset elokuvat - mulle aikoinaan kolahti " Isän vanha ja uusi " jossa pahiksena Tauno Palo.

ColibriDreams kirjoitti...

Komissario Palmut ovat ihan parhaita! Ja vanhat Suomi-filmit ovat muutenkin ihan mainioita, ne ovat niin viattomia ja usein aika huvittavia tahattomasti. Kun asuin vielä kotona, lauantai-iltapäivisin aina katsottiin niitä isäpuolen kanssa. Äiti ei ollenkaan ymmärtänyt juttua, eikä sitä, että samaan aikaan ei saanut imuroida.

violet kirjoitti...

Riikka: taitaa olla, Siimes on ainakin.

Melita; höpö höpö noita "tuon ikäiset" juttuja. Hauska kuulla etten ole ainut böbi joka on hihitellyt tuolle manteli-kohtaukselle...

Colibridreams: no ei totta vie imuroida ku jännitys on huipussaan!