Ihmiset päästelevät suustaan kaikenlaista. Joskus pahalla, joskus vahingossa, ajattelemattomuuttaan. Sitten on sanoja, lauseita, jotka muovautuvat kuulijan päässä ihan toisiksi kuin sanoja halusi, kuin oli tarkoitus. Väärinkäsityksiä ja aukkoja tiedoissa.
Minkälaisilla lauseilla on edellytykset jäädä mieleen?
Mietin tuota, ja tulin siihen tulokseen että yhteinen tekijä löytyy. Lauseet jotka jollakin tapaa koskettavat - hyvässä tai pahassa - jäävät muistiin. Joskus kauan päässä muhinut sanayhdistelmä saa merkityksen vasta pitkän ajan päästä. Tuntuu että jotkut asiat kestävät mennä jakeluun hiukan kauemmin.
En toki voi listata tähän kaikkia niitä sanoja ja lauseita, jotka muistan, jotka ovat merkityksellisiä, jotka ovat jääneet päähäni. Laitan lähinnä esimerkkejä siitä, että aivan älyttömätkin asiat voivat olla omalla tavallaan mieleenpainuvia.
Hyvä kroppa mutta pää pitäisi vaihtaa. (Nuorten miesten kommentti vielä nuoremmasta minusta, kun kuljin ohitse. Olin noin 20-vuotias.)
Kai noinkin voi sitten elää. (Erään ihmisen kommentti siihen, että olen kotona enkä edes etsi töitä.)
Ai sä olet tullut uskoon, vai? (Ivallissävyinen kommentti siihen, kun kerroin käyneeni kirkossa.)
X haluaa aina aamiaiseksi pullaa. Sitä pitää olla joka aamu. (Eräs nainen kertoi miksi leipoo niin usein paljon. X oli miehensä.)
Lapsenne käsi puutuu ja se pitää amputoida! (Eräs nainen Ranskassa katseli rattaissa nukkuvaa lastani.)
Olet komein Kurussa käynyt nainen vuosikausiin! (Hyvin humaltunut mies minulle Kurun matkahuollon baarissa yli parikymmentä vuotta sitten.)
Peukalo ei saa näkyä sormien takaa. Se ei ole esteettistä! (Tanssinopettajani minulle sitoessaan peukaloa kuminauhalla yhteen keskisormen kanssa.)
Nämä on kyllä miesten sukat...(Vapaa valinnan kassa minulle kun ostin tarkoituksella miesten sukat.)
Veräs likka huppu päälles, täälon kylmä! (Tuntematon mies liikennevaloissa Tampereella kauan sitten aikuiselle minulle.)
Tästä voisi tulla loputon lista. Ymmärtänette ehkä asiani kuitenkin.
Minkälaisilla lauseilla on edellytykset jäädä mieleen?
Mietin tuota, ja tulin siihen tulokseen että yhteinen tekijä löytyy. Lauseet jotka jollakin tapaa koskettavat - hyvässä tai pahassa - jäävät muistiin. Joskus kauan päässä muhinut sanayhdistelmä saa merkityksen vasta pitkän ajan päästä. Tuntuu että jotkut asiat kestävät mennä jakeluun hiukan kauemmin.
En toki voi listata tähän kaikkia niitä sanoja ja lauseita, jotka muistan, jotka ovat merkityksellisiä, jotka ovat jääneet päähäni. Laitan lähinnä esimerkkejä siitä, että aivan älyttömätkin asiat voivat olla omalla tavallaan mieleenpainuvia.
Hyvä kroppa mutta pää pitäisi vaihtaa. (Nuorten miesten kommentti vielä nuoremmasta minusta, kun kuljin ohitse. Olin noin 20-vuotias.)
Kai noinkin voi sitten elää. (Erään ihmisen kommentti siihen, että olen kotona enkä edes etsi töitä.)
Ai sä olet tullut uskoon, vai? (Ivallissävyinen kommentti siihen, kun kerroin käyneeni kirkossa.)
X haluaa aina aamiaiseksi pullaa. Sitä pitää olla joka aamu. (Eräs nainen kertoi miksi leipoo niin usein paljon. X oli miehensä.)
Lapsenne käsi puutuu ja se pitää amputoida! (Eräs nainen Ranskassa katseli rattaissa nukkuvaa lastani.)
Olet komein Kurussa käynyt nainen vuosikausiin! (Hyvin humaltunut mies minulle Kurun matkahuollon baarissa yli parikymmentä vuotta sitten.)
Peukalo ei saa näkyä sormien takaa. Se ei ole esteettistä! (Tanssinopettajani minulle sitoessaan peukaloa kuminauhalla yhteen keskisormen kanssa.)
Nämä on kyllä miesten sukat...(Vapaa valinnan kassa minulle kun ostin tarkoituksella miesten sukat.)
Veräs likka huppu päälles, täälon kylmä! (Tuntematon mies liikennevaloissa Tampereella kauan sitten aikuiselle minulle.)
Tästä voisi tulla loputon lista. Ymmärtänette ehkä asiani kuitenkin.
38 kommenttia:
"Pää pitäis vaihtaa" -Kyllä ihmiset sitten osaavat ja kehtaavat. Kokemukseni mukaan lastenkasvatukseen liittyen saa kaikkein kirpeimmät kommentit. Muistan aina sen, kun oli kaksi pientä reilun vuoden ikäerolla istumassa kaksostenrattaissa ja vanha nainen isolla äänellä päivitteli: "siis ihan hirveetä! Miten sä kestät?" (Mitähän se nyt sanois. Toivottavasti ois nitrot mukana...)
Mulle on lohkaistu voimakkaasti sammaltaen yksi talvi Kuopiossa, että "kato, venäläinen nainen!" Päällä oli nilkkamittainen villakangastakki ja karvahattu.
Sammaltaja oli kuitenkin näkemästään aidosti innoissaan :) Mutta itse en tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Oma mies nauroi. Kauan.
Minä olen miettinyt miksi on helpompaa "uskoa" negatiivisia kommentteja kuin posiivisia.
Minä muistan ikuisesti kun ala-asteen opettaja sanoi minua kekseliääksi, toisaalta muistan myös kun joku poika huusi perääni kadulla ja kutsui "läskiperseeksi".
En tiedä oliko sallittua, mutta parista kommentista sai hyvät naurut.Aina löytyy niitä joilla on lupa kommentoida kaikkea ja ylhäältä päin. Toisaalta on ihmeellista, että Suomessa jossa ei kait saisi puuttua toisten asioihin lapsia ja naisia saa kommentoida hyvinkin asiattomasti.
Viime oppitunnilla juuri eräskin lohkaisi:"pakko sanoa, mutta kyllä se edellinen opettaja oli paljon parempi." Onneksi itsetunto ei ole näiden varassa.
Hienot art noveau-tyyliset kuvat!
Solveig: pää pitäis vaihtaa - juttu sattui silloin, mutta sittemmin olen monasti huomannut ajattelevani aivan samalla tavalla itsestäni;-)
Nitrot mukana, heh he;-)
Tanya: Se mua Kurun komeimmaksi kehunut oli varmaan saman tyyppinen kun tää sun kuopiolaisesi. Omien lasiensa läpi näki kaiken niiiin kauniina;-)
Merruli: hyvä jos tuli naurut. Oli tarkoituskin. En minä itsekään itke näiden ikävienkään takia. Ainkaan enää.
Se pullajuttu on jäänyt hassusti mieleen. Muistan miten vuosia se ärsytti ihan kamalasti. Mietin mikä nuijapää voi olla nainen joka katsoo että miehelle on pakko leipoa pullaa kun se niin tykkää.
Sittemmin olen kallistunut ajattelemaan että se on toisen ihmisen ilahduttamista eikä mikään pakko ja velvollisuus. TAjusin että hän leipoo koska haluaa leipoa.
Elisa: Minä taas mieluumminkin kehrään niiden hyvien ja mieluisten kommenttien voimalla vuosikausia. Muistan ne ja hellin niitä vähän liiankin kanssa. Minut saa tekemään melkein mitä vain kehumalla ja kannustamalla.
Totta kai pahat ja ilkeät sanatkin jäävät mieleen. Olen vaan oppinut näkemään niiden läpi. Olen mielestäni jopa joidenkin kohdalla selvittänyt mistä ne polveutuvat, miksi sanoja on tokaissut juuri niin. JA sen ymmärrettyäni olen pikemminkin säälinyt sanojaa kuin itseäni.
Eilen koululla tyttareni opettaja sanoa toksaytti hanelle,etta you have gain weight..piti pitaa suu tiukasti supussa etten olisi sanonut jotain takaisin varsinkaan kun painonnousu ei ole mitenkaan suurta. samaa kuulin viime vuonna eraalta aidilta itseeni kohdistuen...onneksi itsetunnot eivat ole naiden varassa, muuten syomishairiot olisi lahella.
Mulle sanottiin aina tuo eka toisinpäin.
Nyt muistelen lähinnä sitä lausetta, jonka mieheni sanoi kuukausi sitten:"Syyskuussa vien sinut syömään". Olen tässä vain odotellut täsmennystä...(erittäin harvinainen lause, tokkopa mies on koskaan luvannut moista)
Naurut tuli mullekin, hieno kirjoitus ja oivallus!
Ihan oma osastonsa on pojat/miehet, jotka saattavat kyllä heittää nuorille tytöille ja ihan aikuisille naisillekin käsittämättömiä kommentteja ulkonäöstä. Toisilla tarkoitus kehua, toisilla ihan törkeästi arvostella.
Minulla ei ole mitään isoa rintavarustusta, muistan kun teininä eräs poika sanoi ihan vaan tosta noin päin naamaa "missä sun tissis on".
"hyvä perse, mutta toi sormus häiritsee" kommentoi eräs tyyppi, kun seurasi ystäväni ja minun biljardinpeluuta.
"jonkunhan se on ostettava" sanoi myyjä, kun ilmoitin vanhaksi menneestä päiväyksestä.
"sää vaan sitä siellä kotona odotat" tuttavan kommentti, että istun miestä odottamassa kotona, kun en halunnut/halua lähteä baariin.
Onhan näitä paljon kaikenlaisia. Tämä naurattaa usein jälkeenpäinkin, täysin vanhingossa heitetty "jos oikein lujaa juokset, ehdit tuohon" lääkäriaseman sihteerin vastaus kysymykseeni, koska seuraava bussi menee. Minulla oli jalka paketissa.
Voi, kirjoitit minulle niin ajankohtaisesta aiheesta!Jotkut kommentit tosiaan jäävät muistin syövereihin. Minulla viimeksi tällä viikolla, kun olimme todella töykeän lastenlääkärin vastaanotolla. Lääkäri uhkaili lastani sanomalla, että jos et nyt suostu yhteistyöhön, niin pistän sinua. Minulla meni hermot, tietenkin, emmekä enää mene ko. lääkärille. Mutta lääkärin sanat pyörivät yhä mielessäni yötä päivää.. Onneksi lapseni ei ymmärtänyt ihan kaikkea (ranskankielinen lääkäri).Kivat kuvat tekstissäsi!
Mulla kummittelee kamalin asia mitä mulle on ikinä sanottu, hyvin usein päässäni. Possunpunainen mongoloidinaama! Tosin sitä ei ihan päin naamaa sanottu, mutta silti, minulle se oli tarkoitettu. Eihän noita tarvitsisi muistaa, ainakaan negatiivisia, mutta muistaa niitä joitain silti.
Tuli mieleen, että mulle sanoi joku jäppinen kerran baarissa, että "muuten olisit iskettävä, mutta tuo kaari sun huulissas ärsyttää".
Kyllähän näitä on tosiaan kuultu. Mulla on kaksi luomea (kauneuspilkkua jos niin haluaa)naamassa, olen kuullut useasti sieltä täältä, että "miksi et tee noille känsille mitään?". Erityisesti oppilaat rakastavat kysellä tätä.
Pahinta on kuitenkin se, että oma mies sanoo "kuullostat ihan äiteltäs". Onneksi nykyinen ei ole sanonut.
näitähän muistuu mieleen kun sille tielle lähtee.
vaikka ensin kun luin kirjoituksesi, ajattelin että oletko kirjoittanut nuo kaikki kuultuasi aina ylös.
varmaan kaikille naisille on huudeltu tai sanottu päin naamaa ikävyyksiä ulkonäköön liittyen..
kuudennella opettaja kehui kaunokäsialaani ja sanoi että saan/joudun kirjoittamaan kaikkiin joulumyyjäisten kortteihin kultatussilla hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta. hirveä urakka, mutta olin niin onnellinen käsialastani etten tullut ajatelleeksi itseäni lapsityövoimana.
Miten jännittävä kirjoitus.
Näitä on ja paljon kaikilla uskoisin.
Minusta on hienoa miten osaat nähdä asioista läpi ikäänkuin sanoista sitä suurempaa asiaa niin kuin nyt se pulla juttu. Se on varmaan ihan oman sorttinsa viisautta.
Pikkujutut: ai saamari. Paha.
Liivia: ai jaa, molempi pahempi, siis.MIlloin on kropassa vikaa, milloin päässä.
Syyskuussa syömään...pääsiskin. Mulle ei ole edes luvattu.
Papi; hillittömiä esimerkkejä. "JOnkunhan se on ostettava" nousi suosikiksi!
MArgarita: kas näin saamme valkotakkikauhun...
Kuvat nappasin sunnuntaina auton sivupeilin kautta.
Tiina: hyvänen aika mikä kommentti...!
Liivia: pienestä se on kiinni..vaikka sitten huulten kaaresta tai kaarettomuudesta. On mullekin sanottu Doriksessa että "lähtisin sun mukaasi jos uskaltaisin".Olin kuulemma pelottava. Minä siihen että en kyllä ole pyytänytkään sinua mukaani...
Aino: tuosta sun esimerkistä tulee mieleen se miten paljon saadaan ihmiset tekemään asioita kehun voimalla..."tee sä kun sulta se niin hyvin sujuu"...
Tiuku: en tiedä viisaudesta mutta mun oli pakko miettiä että miksi ihmeessä se kommentti ärsytti mua aikanaan niin hirveästi. Otin kai jotenkin niin että siihen olisi sisältynyt jotain "ai ettekö te muut leivo jatkuvasti" -moitetta, vaikkei siinä rehellisesti sanottuna ollut mitään sellaista.
Taisin olla jotenkin kade...tai jotakin.
Nauroin noille. Ja mieleen tuli vastaavia mieleenjääneitä.
"Et olekaan niin tyhmä kuin miltä näytät." Miespuolisen tuttavan tyttöystävältä...
"Oletko alunperin suomenkielinen? Puhut jotenkin oudosti." Kyllä olen.
"Mee ulkomaalainen takas kotimaahas!" Entisen opiskelupaikkakunnan raitilla joku huuteli perääni. Minä en ole mitenkään eksoottisen näköinen, silloin tukanväri oli kyllä tummempi.
Joku mummeli neuvoi lapsenkasvatuksessa kun esikoinen oli pienempi ja huusi kurkku suorana, kun en antanut juosta kaupungilla miten sattuu: "Sinun pitää puhua sille lapsellesi. Ei se muuten ymmärrä." Ai jaa. Niinkö se tehdään?
Näitä tulee nyt mieleen roppakaupalla. Helmiä, vaikka alunperin ovat ärsyttäneet.
Mulle ei tule mieleen mitään muuta kun se yksi ja ainoa kysymys jota minulle paukautellaan keskimäärin 10 kertaa vuodessa: "Oletko raskaana?" Pitäis vissiin tatuoida otsaan se vastaus: " En ole raskaana, minulla on keskivartalon läskiongelma."
Taidan olla itse niitä pahimpia möläyttelijöitä. Yritän jatkuvasti miettiä enemmän sanomisiani. Se vierailla kielillä kommunikoinnissa on hyvää, että ehtii enemmän miettiä sanomisiaan. Kiinaksi en edes osaa sanoa mitään loukkaavaa, kun kaikki osaamani adjektiivit ovat myönteisiä.
Mahdottoman hyvä muisti sulla, kun nuo kaikki muistat! Tärkeä aihe.
Vilijonkan jutusta tuli mieleeni isäni, joka on tahdittomuuden huippu. Koko perhe on tulipunaisina isän takia.
Kerran isä kysyi ystävältäni (30v), joka ei ollut saanut ikinä pyydystettyä sulhoehdotastakaan itselleen " Koskas naimisiin aiot?"
Siihen ystäväni: "mennäänkö heti!"
Ihan hervottomia juttuja, täällä.
Ihmiset katsovat asiakseen sanoa toisistaan kaikenlaista. Ja varsinkin ihmisten yksityisasioista, niinkuin ulkonäöstä! Törkeää!
-Toisinpäinkin voi olla joskus:
Sain kerran aivan kamalan raivarin, kun työhuoneeni pihalle oli naapuri rakentanut (eriävistä mielipiteistä huolimatta) karmean pömpelin. Vanha kaunis pihapiiri oli pilalla.
Huusin, karjuin, kiroilin ja möykkäsin täyttä kurkkua ja paiskoin kaikkia ovia, jolloin naapurissa asuva siskonmies kuuli ja tuli paikalle kysymään, mikä oli vialla. "Vaimosi sisko VAIN ILMAISI MIELIPITEENSÄ" totesi naapurinmies tyynesti.
Sille on naurettu vuosikaudet :)
Näitä tulee mieleen paljonkin mutta yks ikimuistoisemmista jutuista on kouluajoilta. Mun eteen asteli reilusti itseäni lyhempi silmälasipäinen poika. Katseli hetken mua hiljaa ensin päästä varpaisiin, sitten varpaista päähän ja sanoi oikein arvostelevasti: Kyllä oot ruma =) Jäin aika sanattomaksi mutta tälle on aika monet kerrat jälkeenpäin naurettu. Sanoja ei tosiaan mikään mister itsekkään.
Johi: sinun esimerkeistäni tuli yksi mieleen: "et olekaan yhtään ylpeä VAIKKA ASUT ULKOMAILLA". Siihen ei voi sanoa mitään. Ei nin mitään.
Vilijonkka: niin, en tiedä miksi muistan niin paljon. Ei pelkästään kommentteja, vaan esim. laulujen sanat melkein yhden kuuleman jälkeen ja useimmat ikuisesti. Ei tämä taito kyllä vaikkapa koulussa koskaan auttanut. En minä niitä asioita muistanut.
Liivia: aika paha;-) Vaikka tahdittomuus on melkein aina sellaista hyväntahtoista, tai ei siis tarkoituksellista ilkeilyä, niin kummiskin sillä saa aikaan monia harmillisia tilanteita....
Neidonhiuspuu: ymmärrän että naurettu on. On sitä vaan kaikenlaisia tilanteita ihmisillä ollu;-) Kiitos kun olette kertoneet.
Anonyymi: mielipide tuli sitten selväksi...;-)
Onneksi ei saa pelkkiä moitteita!
Minulla jäi mieleen miten toissa kesänä Tampereella bussissa yksi vanha nainen sanoi minulle"haluan vain sanoa että minusta on niin ihana nähdä miten äiti puhuu lapsilleen ja vastaa niiden kysymyksiin. Kun minusta tuntuu, ettei kukaan enää ehdi kuunnella eikä puhua".
Otin kehut hämmentyneenä vastaan, tulin onnelliseksi ja muistan varmaan aina.
Voi kuinka ihania kuvia! Kuin unessa... sopivat hitsin hyvin tahan postaukseen! (niin kuin oli varmaan tarkoituskin).
Hyva postauksen aihe - taas. Sulla on tallainen hieno tyyli loytaa tallaisia asioita, joita ajattelee/tekee, muttei sen enempaa... ainakaan mina.
Toisaalta kaikki tekevat tavallaan, sanovatkin omiaan. Sen takia erilaiset asiat jaavatkin mieleen, vaikka alunperin olivatkin sanovan suussa aivan muuta.
Mielenkiintoinen on ihmisen mieli. Olet oikeassa: jotkut lauseet voivat saada merkityksen vasta pitkan ajan paasta. Huonoina paivina itsellani pyorivat ne inhottavat sanat. Joskus taas paremmat jos niita kaivelen ihan varta vasten.
Mukavaa luettavaa jalleen!
Kaikkein p a s - - - - - - -
kommentti ,jonka olen kuullut täysin vieraalta naiselta kirpputorilla hänen nostaessaan esiin kirppispöydällä olevat kapeat pitkät housut:Nää sopis varmaan sulle!Minä viimeisillään raskaana!!Oli nimittäin muijan `läski lotista`!Ääliö muija.
Oli juttusi kovin ajankohtainen minulle. Tänään nimittäin mietiskelin kettuuntuneena yhtä arvostelevaa kommenttia jonka jokin aika sitten kuulin. Tuli paljon parempi mieli kun luin sun kirjoituksen. Noi sun valokuvat on muuten tosi upeita :)
Olipa taas oivaltava postaus. Mulle tuli kyllä aika montakin juttua mieleen.
Kerran Doriksessa istahdin baaritiskille ja siinä vieressä istuva vieras mies töksäytti heti, että sulla on iso nenä! Ai jaa!
Kyllä sitä on tullut yhtä sun toista ulkonäöstä itsekin kuultua, ja pahinta on ollut se, että niihin on alkanut itsekin uskoa. Joskus teininä kuulin, että mulla on väärät sääret. Sitten varmaan 20 yritin kävellä niin, ettei kukaan niitä huomais, joskus otin kuitenkin tuon puheeksi ystävien kesken ja kaikki vakuuttivat mulle yhdestä suusta peilin edessä, että mulla ei ole väärät sääret. No itsekin siinä sitten ekaa kertaa huomasin, että oho, eipäs olekkaan.
"Luuleks et mä tanssisin sun kanssa jos sä olisit ruma?" Näin totesi vuosia sitten elämäni suurin rakkaus paikallisen, nyt jo toimintansa lopettaneen, baarin tanssilattialla. Rakkaus ei kestäny miehen muita naisia mutta kaikkien näiden vuosien (8) jälkeenkin miehen näkeminen aiheuttaa pientä sydämen tykytystä. Tavallaanhan tuo on törkeästi sanottu mutta niinä päivinä kun kaikki mättää eikä mistään tule mitään, muistutan itseäni tuosta kommentista. Ja kaikki näyttää taas vähän valoisammalta :)
Kiinnostava aihe ja hyviä kommentteja...
Täällä Meksikossa on tutut tuntuvat helposti kommentoivan ulkonäköä myös negatiivisesti. Tuntemattomat eivät sen sijaan kadulla tule töksäyttelemään niin helposti kuin Suomessa, vaan miehet sanovat yleensä jotain periaatteessa kaunista (joskin kaksimielisyydet kukoistavat). Kerrankin Chilessä joku sanoi kadulla "maidonvalkeaksi kuningattarekseen". Se saa minut aina hyvälle tuulelle, koska ainakin siinä oli yritystä ja mielikuvitusta pelissä. Monesti täällä miehet vain toteavat "Vaaleaverikkö" kulkiessaan ohi, mikä on jotenkin ärsyttävää. Ihan kuin en tietäisi olevani vaalea! Alan kohta huudella niille takaisin "tummatukka" tms, että huomaavat miten tyhmältä se kuulostaa.
Veljeni sanoi joskus viitateen visuaalisuuteeni, että "sä näet asiat ihan oudosti". Se ei kaiketi ollut kehu, mutta on jäänyt hyvänä asiana mieleen.
Eräs saksalainen ystäväni on taas oikea tahdittomuuden kuningas. Hän saattaa hyvinkin todeta "kylläpä näytät hirveältä tänään". Mutta ei hänen kommenteistaan koskaan voi suuttua, ne kun tulevat niin rehellisesti suoraan sydämestä, eivätkä ole yhtään pahantahtoisia.
yksi tulee vielä listan jatkoksi mieleen: "Ette sitte älynny laittoo kummii välliin", tokaisi muuan nainen kun olin tyttärien kanssa kaupassa (vuosi ikäeroa ja kuopus uunituoreena). Olin ensin ihan järkyttynyt, mutta sitten jo nauratti, naurattaa vieläkin.
Herranjumala! Mua kyä tiätysti tamperelaisena liikuttaa ton ukon huolehtiminen pääsi suojaamiselta kylmässä ja rouvan kommentti bussissa.
Ymmärrän täysin. Minulle on syöpynyt mieleen monia lauseita sanatarkasti vuosien varrelta. Jotenkin tuntuu että niitä negatiivisia enemmän....Kampaajani (lapseton) 2 vuotta sitten: "Täältähän löytyy jo yksi harmaa hius! Sitä ne lapset teettää..." Sen jälkeen olen muutamia (köh) kertoja haronut tukkaani peilin edessä etsien sitä toista ja kolmatta.
Mutta on toiki niitä ihaniakin joita ei ikinä unohda. Italialainen mies pariisilaisessa kahvilassa: "You look just like the elves on Lord of the Rings, like Cate Blanchett. I've never seen anyone like you!"
Niin ja toi italiaanon kommentti oli ei-pokausmielessä, oli nimittäin tyttöystävä kainalossa, joten se nosti tietty pisteitä.
Mietin koko eilisillan, että mitä kaikkea ihanaa mulle onkaan sanottu (kun aina vaan tupsahtaa se kamala possunpunainen kommentti) ja koko asia ylipäätään pyöri mielessäni. sitten muistin yhden ihanimmista, jonka mulle sanoi kiva poika, nykyisin tuttavapariskunnan toisena osapuolena toimiva mieshenkilö. Sää oot kuule Oulun hauskin tyttö, ehkä koko Suomen!
Se oli niin mukavasti sanottu, että sen kesän juoksut juostiin aina hymyssä suin!
Tiina
M’man; kiitos sanoistasi. Luin huolella ja..jätän mieleeni!
Kati; ehkä sekin kommentti oli huolimattomuutta heitetty.
Tanja: niin. Joskus asiat saa oikeaan suhteeseen ihan pienellä vaivalla. Joskus niihin tulee pullataikinaefekti.
Itkupilli: Doriksessa tapahtuu (tapahtui)!;-)
Kiki: tanssimisesta mieleeni tuli: minulle sanottiin kerran "Lähde nyt EDES SINÄ tanssimaan"(kun pöydän muut kieltäytyivät)...
Colibridreams: on totta on että ihmisiä joilta sietää melkein mitä vaan suusta tulevaa. Se on niin paljon myös se tapa millä sanotaan.
Annaliisa: tuon on PAHA!!;-))
Riikka: lapsettomien lastenhoitoniksit on sitten töksäytyskansio erikseen;-)
Tiina: kivasti sanottu, ymmärrän että tykkäsit. MInulle taas yhden ystävän ex-poikaystävä (amerikkalainen) sanoi että : you are the SECOND funniest person I’ve ever seen!" Otin sen hyvällä, mutta mietin aina että miksi vasta TOISIKSI hauskin;-))
Kyllä oli kiva postaus, ja hyvät kommentit täällä :)
Itsellä tulee mieleen, kun lapsena ja nuorena ihmiset näkivät vaivaa siitä, että olin niin hoikka... Onneksi pääsin siitä sitten teini-iässä kuittailemaan takaisin kiusaajille, jotka olivatkin silloin kateellisia asiasta ;)
Liivian tavoin yhdyn siihen, että kauheeta jos oma mies sanoo, että "kuullostat ihan äidiltäsi"...
Vähän aikaa sitten baarissa sain osakseni muutamia iskuyrityksiä, ja yksi jäi kyllä mieleen (ja naurettu on). Olin ystäväni kanssa tilaamassa punaviiniä baaritiskillä, ja joku mies tuli viereeni kommentoiden: "miten sä voit tollasta juoda, vaikka ei ole edes lihaa?" :D
Joillain ihmisillä on vallan ihana tapa sanoa toisen vaatteesta tietyllä äänensävyllä: "Ootsä tehny ton itte?" Tulee kyllä selväksi, että on kammo loimi päällä. Jos loukkaantuu he tietenkin sanovat: "Hei mä vaan kysyin, ei tartte pillastua."
Joskus joku puolituttu laivalla pikkujouluissa sanoi mulle, että sulla on liian pienet rinnat vartaloosi nähden. On niitä muitakin ollut, mutta olen hyvä unohtamaan.
Anioni: näistä kommenteista minäkin olen saanut hyvät naurut!
Matroskin: taidan tunnistaa tuon vallan ihanan sävyn.
Jaanaba: kas kun ei liian suuri vartalo rintoihin nähden...
joskus nuorena tyttönä "deittailin" jonkun aikaa yhen "rentun" kanssa, laitoin "bängsit", johon hän että: - voi ei, KERRANKI löytää jonkun ja AINA käy näin...
Hammaslääkäri sanoi minulle kahdeksanvuotiaana, että "Noilla ikenillä ei kyllä poikaystäviä saada". Muistan huoneen värit, tilanteen, tuoksut...
Onneksi olen päässyt tuosta kirouksesta, jopa naimisiin saakka. Mutta kauan oli oikeassa, ei ollut vientiä liikaa nuorena.
Lähetä kommentti