Kauppojen hyllyillä uudet kalenterit, kirjauutuudet, kenkiä, takkeja, laukkuja, huiveja, paitoja...
Menen täydentämään tarpeistoa. Ainakin johonkin on pakko olla varaa.
Pitää varoa etten aja metroaseman ohi. On nimittäin taas sellainen kirja hyppysissä, jonka takia
kävellään autojen alle, ajellaan pysäkkien ohi, unohdetaan arjen velvollisuudet ja nuokutaan aamulla väsyneenä öisestä lukemisesta.
Menen täydentämään tarpeistoa. Ainakin johonkin on pakko olla varaa.
Pitää varoa etten aja metroaseman ohi. On nimittäin taas sellainen kirja hyppysissä, jonka takia
kävellään autojen alle, ajellaan pysäkkien ohi, unohdetaan arjen velvollisuudet ja nuokutaan aamulla väsyneenä öisestä lukemisesta.
23 kommenttia:
Jumalat juhlivat öisin on yksi parhaita mitä olen ikinä lukenut. Älä vaan jää auton alle!
Täällä on ihan tylsät syystarjonnat, rahat säästyy.
Etkö sä ole aiemmin tuota lukenut?
Onnellinen sinä!
Yhdyn Liivian sanoihin: parhaita mitä ikinä olen lukenut.
Huippukirja! Illalla jos aloittaa lukemisen, niin yölle vierähtää helposti...
Olen lukenut kirjan lukuisia kertoja. Ekakerralla ahmaisten. Sitten olen kerta toisen jälkeen päättänyt, että nyt luen analysoiden ja katson, miten kirjailija oikein luo sen imun ja jännityksen. Heh. Ahmaisemalla se on mennyt seuraavatkin lukukerrat.
Liivia: Vaikka kirja ei ole vielä ihan lopussa niin tiedän jo ehdottomasti että kyllä, yksi parhaista minullekin!
Maare: ihme kyllä, en!Erityisesti yksi ystävä suositteli sitä minulle vuosikausia mutta jotenkin jäi hankkiminen, lukeminen.
Elisa; noin juuri käy...
Matroskin: haluaisin minäkin tietää sen salaisuuden...MITEN voi tehdä noin imaisevaa tekstiä ja kirja oli vielä esikoinen (ei sillä, ei se tarkoita todellakaan ettei kirja voisi olla huippu).
Tartt kirjoitti sitä kuulemma 9 vuotta!
Seuraavankin teki yhtä huolella, mutta ei noin hyvä. Ei ollenkaan.
Minä en ollut niin vaikuttunut tuosta kirjasta mitä odotin. Ehkä sitten odotin siltä turhan paljon, kun sitä niin oli joka paikassa kehuttu. Tai sitten se oli mulle liian synkkä, en tiedä.
Ei tarvitse olla kuin muutama päivä poissa kuvioista niin johan muutoksia tapahtuu. Ihana uusi 'luukki' syksyn kunniaksi. En ole tuota kirjaa lukenut, vaikka jokaikinen ihminen sitä on kehunut..
palaan taas tänne myöhemmin..päivitn blogiani kirjastosta käsin...ja aika loppuu kohta.
Tuota kirjaa ensimmäistä kertaa lukiessani valvoin melkein aamuun asti, ja jatkoin lukemista heti herättyäni. Ostin sen taannoin englanniksi pokkarina, voisinkin lukea sen kun ehdin.
Tarttin seuraavakin kirja on hyvä, vaikka erilainen. Vei minulta varmaan kymmenen kertaa pitempään lukea.
Hyvät kirjavinkit ovat aina tervetulleita. Kiitos tästä!
Hei Violet,
Hieno "yläkuva" sulla -ihan hätkähdin kun avasin sivusi ( vähän niinkuin salaa täällä töissä )Olet selvästi syysihminen-niin minäkin.Kesä on minusta enimmäkseen nuorille ja kauniille eikä ole enää tuntunut samalta sen jälkeen kun lakkasin käyttämästä bikineitä ja siirryin kokouimapukuun.Vielä enempi sen jälkeen kun luovuin vuokraviljelypalstastani.
Tää kalana olo sopii sulle varmaan hienosti ja kaapin kunnostus upeaa työtä.
HYVÄÄ Alkavaa Syksyä !
Jumalat juhlivat öisin on ihan uskomattoman hieno kirja. Olen lukenut sen jo kolme kertaa ja vielä joskus luen taas. Tarttin seuraava kirja taas meinasi jäädä minulta kesken.
Liivia: no on siinä sitten aikaakin mennyt...
Inka: kyllä minäkin odotin paljon mutta onnekseni en pettynyt. Kirja on synkkä ja outo ja raadollinen - mutta pidän niin valtavasti.
Sooloilija: joo, nopeasti tapahtuu!
Sulla taitaa kans muutto olla ohi?
Scaredy-cat: ymmärrän hyvin että lukeminen meni tuollaiseksi....
Anne; ei kestä. Eikun hakemaan.
Melita: kiitos vaan ja sitä samaa.
Tuuli: ihana kuulla ettäniin moni on lukenut useaan kertaan...
Mulla tulee tästä jotenkin mieleen Kärpästen herra ja luin senkin moneen otteeseen.
Muistan, että oli älyttömän hyvä kirja, mutta paljon muuta en enää siitä muistakaan. On siis aika lukea uudestaan!
Minäkin innostuin tuosta kirjasta uudestaan ja kaivelin kirjahyllyä, sieltähän se löytyi, Secret History. Tarttin toinen kirja, Pieni Ystävä, on erilainen, mutta myös upeasti kirjoitettu ja imaiseva teos. Lainasin sen juuri systerille, kymmenen muun kirjan kanssa.
Muistelen muuten, että luit Anna Gavaldan uusimman kirjan joskus keväällä? Piditkö siitä? Täytyy katsella, jos se vaikka löytyisi suomennettuna kaupoista.
-minh-
Tuon samaisen kirjan hankin kauan aikaa sitten ja tarmokkaasti aloitin lukemaan mutta kesken jäi. Kaivoin juuri kirjahyllystä tähän pöydälle, josko nyt olisi parempi hetki.
Vai sellainen kirja. Ne ovat kyllä parhaimpia, mutta loppuessaan ihan kamalia. Sitten on (tai ainakin minä olen) monta hetkeä ihan tyhjän päällä: mitä tehdä, minne mennä, mitä ajatella, kun se nyt loppui...
Piti tulla vielä uudestaankin, kun jäin miettimään tuota kirjaa koko päiväksi. Ja sitä miksi en siitä pitänyt. Ehkä se oli juuri se raadollisuus, mikä teki siitä pelottavan, ahdistavan. Kirjan loistavuuden kyllä tajuaa sitä lukiessaan, ja se todella tempaa mukaansa, mutta ehkä se yhdistelmä oli liikaa. Liian raadollinen liian päällekäyvästi. Sitä ei ikäänkuin päässyt pakoon. Liikaa minun pumpulimaailmalleni, tj.
Luin tuon joskus aikoinaan kun siitä tuli suomennos. Jokin siinä käännöksessä piinasi mua. En ollut ihan niin vaikuttunut kuin mitä arvostelut olivat antaneet ymmärtää. Pitäis varmaan lukea uudelleen alkuperäiskielellä.
Leena: en usko että milloinkaan unohdan mitä tuossa kirjassa tapahtuu. Lue ihmeessä uudestaan.
Minh: joo, luin uuden Gavaldan syksyllä ja...petyin jonkun verran. Olin samaa mieltä kuin monet kriitikot; se oli liian pitkä. Pitkäkin tarina kantaa jos se on hyvä, mutta tuo ei minusta ihan.
Siinä on kuin kaksi tarinaa (en nyt paljasta niitä) joista toinen ársytti mua niin, että hypin vauhdilla ja toivoin vaan että palataan kertomaan sitä toista.
Kyllä se silti on "taattua Gavaldaa" siinä mielessä että tyyli on sama.Ei kummiskaan vuoria siirtänyt enkä aio lukea enää.
Pikkujutut: mulla ainakin on joskus ihan selkeästi huono hetki jollekin kirjalle.
Olina; kohta olen itsekin tyhjän päällä;-)
Inka: ei todella pääse pakoon. Olen nähnyt viikon verran sekalaisia unia. Kirja tuo mieleen asioita joista tiedän ettei niitä ole oikeasti tapahtunut, mutta jotka painostavat silti. Ihan kuin olisi itse mukana tuossa kaikessa.
Mua on muutenkin jo vuosikausia piinannut painajainen (aina silloin tällöin) jossa tiedän tappaneeni jonkun, ja yritän päästä ruumiista eroon. Kanniskelen sitä esim. mustassa säkissä selässäni ja yritän tunkea jonnekin, mutta aina joku huomaa. Kroppa pussin sisällä alkaa olla jo siinä kunnossa, että hajukin paljastaa. Uni on aina hyvin toden tuntuinen. Näitä, joista herää kalpeana ja yltäpäältä hiessä, ja melkein soittaa poliisille tunnustuksen;-)
Ja nyt siis tuo uni on tullut takaisin tätä kirjaa lukiessani.
MErja: mä en takuulla pystyisi lukemaan tuota englanniksi koska mun englantini ei ole tarpeeksi hyvä. Olisi tankkaamisen meininki. Niinpä kun en tiedä alkuperäisestä mitään, niin usein ajattelen tuota lukiessani että kieli on mukavaa.
Ai juu, ja se piti sanoa että mulla on koko ajan kirjaa lukiessani mielessä The talented Mr. Ripley -elokuva (muistatteko? Matt Damon, Jude LAw jne. vuodelta 1999) joka on aivan loistava filmi, ja tunnelma jotenkin sama....ja paljon yhtymäkohtia juonessakin.
Mr. Ripleyn näin pari vuotta sitten, ja HETI ajattelin Jumalat juhlivat-kirjaa. Juu just samaa tunnelmaa!
En edes nähnyt leffaa alusta, joten ensin luulinkin että filmi oli kirjasta tehty.
Luin aikoinaan ja tykkäsin. Aikoinaan pidin myös kirjan kerrontaa taitavana. En muista kirjasta kovin tarkkoja yksityiskohtia, mutta teoksen tunnelman muistan sitäkin paremmin. Ripleyssä on sama jonkinlainen yli-ihmsyyden teema. Molemmat teokset aiheuttivat vilunväreitä minussa.
Ehkä pitäisi lukea Tartin kirja uudelleen tai sitten se toinen. Tartin toinen kirja jäi aikoinaan kesken surkeiden sattumusten summana.
Lähetä kommentti