perjantai 12. syyskuuta 2008

Mietin


Eilen mietin:
Miten kirjoittaisi ellei olisi koskaan lukenut mitään? Ei niin yhtään mitään.
Miten sitä valokuvaisi tai maalaisi, ellei koskaan olisi nähnyt yhtäkään kuvaa? Ei kuvan kuvaa, minkäänlaista.
***
Eilen luin Elenan.
Kirja, jonka kansikin on kaunis. Miksi en ole tätä ennen lukenut. Aion lukea Haahtelan kaikki.
Mietin:
Kuinka hienosti teksti onkaan kuin irti paikasta ja ajasta, silti aiheuttaen mielleyhtymiä.
***
Mielleyhtymä nro 1 oli:
vanha asuntomme Ranskassa. Ensimmäinen yhteinen oma kotimme.
Tänään minun on pakko kääntää laatikoita ylös alas löytääkseni siitä kodista edes yhden valokuvan.
Pelkään jo valmiiksi, ettei niitä ole.

19 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Tuli mieleen, että olet nopea lukija. Kirjoitin heti lapulle ylös tämän Joel Haahtelankin. Aion varata kirjastosta ainakin tämän Elenan suosituksestasti. Kiitti vinkistä.

Jännät mietelmät sulla..jäitn tätä itsekin miettimään. Kuvat ovat tärkeitä. Asunnoista ei yleensä ole paljon kuvia. Pitäisi käydä kuvaamassa kaikki paikat joissa on asunut. Siis ulkopuolelta.

Ihanaa luku- ja elokuvarikasta viikonloppua!

Junika kirjoitti...

Tuo Haahtela tuntuu nyt olevan ainakin bloggareiden tapetilla tai yöpöydällä tai missä se nyt sitten onkaan. Olisikohan se se minunkin lukujuttuni?

Minulla on ollut pitkään keskittymisvaikeuksia lukemisen kanssa ja olen miettinyt, että pitäisi löytää joku kirja, joka imaisee mukaansa. Joku sellainen, joka palauttaisi minulle sen, mitä kirjat ja lukeminen ovat minulle merkinneet.

violet kirjoitti...

Sooloilija: Olen hyvin nopea lukija - kun kirja on hyvä. Elena on sen lisäksi pienoisromaani ja aika lyhyt.

Minä olen ajatellut että niiden kuvien pitäisi olla nimenomaan siltä ajalta kun itse on paikassa asunut.En osaa sanoa miksi, se vaan tuntuu oikeammalta. Mutta se nyt vaan taitaa olla niin, että nuukuuksissani olen filmille kuvannut aivan liian vähän.
Samanlaista viikonloppua toivon sinulle!

Junika: Voisi se ollakin, sinunkin juttusi.
Muistatko kuka muu on Haahtelasta kirjoittanut? Haluaisin lukea.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun tykkäsit Elenasta.

Luin hiljan Lumipäiväkirjan, josta tykkäsin hyvin paljon. Luen sen uudelleen. Hänen lauseensa sisältävät niin paljon. Tavallaan kirjat ovat paljon enemmän sisältäviä kuin mitkä ovat niiden sivumäärät...

Liivia kirjoitti...

Jostain syystä Haahtelan kaikissa kirjoissa (4 kpl?)on erityisen kauniit ja tyylikkäät kannet.

Hyvän ja vaikean kysymyksen heitit. Johon näin perjantaina en osaa sanoa mitään järkevää, josko muutenkaan.

Tarvitsen kahvia, heti paikalla.

Elisa kirjoitti...

Juuri kun kehaisin Elenaa, sinä sen jo luitkin! Nopea lukija!

annaliisa kirjoitti...

Jokseenkin tuontyyppisia pohdintoja on ollut minullakin viimeaikoina. Havainnoimiseen ja asioiden hahmottamiseen liittyvia. Olen mielenkiinolla seurannut lasten piirtelyita niinhin sen kummemmin puuttumatta, antanut hahmojen kehittya omaa tahtia.
Huomasin niin paljon samaa omassa asioiden sisaistamikyvyssani. Ensikuulemalta muistan helposti vain asian ytimen ja joitain ulokkeita. Kertaamalla piirustus rikastuu ja rikastuu, ja jos joku viela tulee kertomaan mita puuttuu, tapahtuu suuri harppaus eteenpain, mikali mitaan havaintoa on viela tehnyt. Jos en olisi koskaan piirtanyt mitaan, tai nahnyt yhtaan kuvaa, piirtaisin todennakoisesti kuin kaksivuotias...

anteeksi tama sekava sepustus... aan pisteetkaan ei suostu nyt toiminaan.

Merruli kirjoitti...

Se miten kirjoittaisi, jos ei koskaan olisi lukenut mitään, on osaltaan jo totta Suomen kouluissa etenkin poikien kohdalla. Vaikka suurta kokemusta en omaakaan äidinkielen opettamisesta jo parin vuoden aikana huomasi erot lukevien lasten ja kirjallisuudesta osattomien lasten välillä. Joiltain löytyy jo alakoulussa ilmaisun ja sanaston rikkaus. Toiset laittavat tapahtumia peräkkäin ilman varsinaista sisältöä tai kopioivat elokuvien juonikulkuja. Onneksi Harry Potterit ovat lisänneet lasten lukuintoa.
Kun saisi itsensäkin lukemaan useammin ja laadukkaammin, turhan usein jämähtää vain lehtien selailuun.

Leena kirjoitti...

Haahtela on lemppareitani. Ja on aina mukavampi lukea kirjaa, jossa on kaunis kansi.

Minäkin olen tosi vähän kuvannut kotejamme, koti on ollut kuvissa vain taustana jollekin tapahtumalle, synttäreille, jouluille...
Tätä nykyistä kotia olen kuvannut paljon. Remontin kirjaamiseksi, mutta muutenkin. Pidän valosta täällä.

maarit kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu vielä yksi Haahtelan lukija, omasta hyllystä löytyy yksi pokkari ja kirjastosta olen lainannut muuta tuotantoa - itse asiassa minulla on tällä hetkellä lainassa Kaksi kertaa kadonnut johon en ole vielä ehtinyt koskea, palautus on ensi viikolla eli sekä sen takia että näiden ylistysten jälkeen se on viikonlopun ohjelmassa.

Sanni kirjoitti...

Niin, sinä sen sanoit. Juuri sen mitä minäkin olisin halunnut Elenasta sanoa. Olen lukenut sen kolme kertaa, eikä sekään ehkä riitä. Se on mielestäni Haahtelan paras. Jotenkin tuntuu, että Haahtela on ehkä lukenut Marquezia tai Makinea. Tule risteykseen seitsemältä on myös hyvä, samoin Perhoskerääjä. Mutta Elena on mestariteos.

Liivia: Haahteloita on jo kuusi.

emma kirjoitti...

Tervehdys blogiisi, uusi tuttavuus!
Aika sattuma, selailin anoppini luona lehteä (kotiliesi tms.), ja siinä oli juttu Haahtelasta, josta en häpeäkseni kyllä ollut koskaan kuullutkaan. Ja sitten löydän tänne blogiisi, ja täällä kummittelee sama herra. Pitänee laittaa lukulistalle.

Inka kirjoitti...

En ole Haahtelaa lukenut, häpeäkseni on myönnettävä että olen hänet lyönyt noin vain "en varmaan jaksa lukea" -kategoriaan (kuten niin monet muutkin suomalaiset). Nyt pistän listalle, -tos.

pikkujutut kirjoitti...

Minulta löytyy hyllystä naiset katsovat vastavaloon ja juuri nyt en muista millaisen jäljen jätti kun luin sen, höh.

Aikoinaan sain vieraskirja. No, en sitä muistanut antaa vieraille täytettäväksi, joten täytin sitä kuvilla niistä asunnoista missä asuin tai asuimme..juuri nyt huomasin että esikoisen syntymän jälkeen ei kuvia löydy...ja muutettukin on jo 5 kertaa sen jälkeen.Pitää taas petrata.

violet kirjoitti...

Anonyymi: Haahtelan lauseet todellakin tuntuvat sisältävän paljon. Jostakin kritiikistä luin että liiankin paljon. En ole samaa mieltä.

Liivia; ...ja kaunis kansi on tärkeä osa kuten tiedämme.
Juu emmääkään vastata osaa. Kysellä vaan;-)

Elisa: en hausta huolimatta huomannut koska kirjoitit Elenasta..

Annaliisa: minusta tuntuu ettei nykyään pääse vaikutteita pakoon ollenkaan, kun joka paikka suoltaa kuvaa ja tekstiä niin että läkähtyy sen keskellä. Tulee tunne ettei mitään "omaa" voi ollakaan, ja kaikki on tehty, kaikki on vaan lainausta ja kertausta ja matkimista.Näin valoisa ajatus tänään klo 8.06.

Merruli: hui saamari.
Tai siis..tiesin todeksi mutta karseaa.

Leena: se koti josta etsin kuvia oli kaunis vain ja ainoastaan valonsa vuoksi. Muistan nyt kuvanneeni tuulessa heiluneita verhojakin ja valoa puulattialla - mutta missä kuvat??

Maarit: ja minä onnekas voin lainata merimieskirkon kirjastosta ainakin yhden vielä;-)

Sanni: ja minulle tuli mieleen että Haahtela pitää varmasti Kieslowskin elokuvista.Haluaisin tietää onko se totta.
Kiva kuulla että Elena kestää lukukertoja - tai niin arvelinkin.

Emma; tervetuloa, uusi tuttavuus!

Inka: ota pois moisesta osastosta. (Tai eihän sitä tietysti voi toisen puolesta tietää!)

Pikkujutut: ai vieraskirja...
Taitaa meilläkin jossakin..ehkä.

aino kirjoitti...

hyviä kysymyksiä.
tekee mieli vielä lisätä, millaisia olisivat muistomme, jos ei olisi valokuvia/päiväkirjoja tms. tukena?

täytyy lukea Haahtelaa kun pääsen muista lukuhommista.

Katilein kirjoitti...

Haahtela tuntuu nyt olevan esillä joka paikassa ja kovasti häntä kehutaan. Pitääkin tutustua, kunhan vauvanhoidolta ehdin :) Minä sain tiistaina 9.9. pienen pojan ja olen niin onnellinen, että haluan toitottaa sitä joka paikassa.

Papi kirjoitti...

Minä seuraan ja luen tällä hetkellä vain hiukkaskiihdyttimestä, josta en ymmärrä puoliakaan.

Siinä välissä kudon kaulahuivia.

violet kirjoitti...

Aino: nyt tuli mulle taas lisää pohtimista...

Katilein: toitota vaan! Mun hyvä ystävä sai tytön 10.9 ja toinen sai niin ikään tytön pari päivää aikaisemmin. Olen ollut kovasti iloinen molemmista uutisista.

Papi; minä tein puolestani kauluria ja myssyä...