sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Vaikka väsytti


Löysimme uuden puiston. Voi onnea!
Olen ollut kuoleman väsynyt tuntemattomasta syystä koko viikonlopun, mutta onneksi silti lähdin mukaan ulos. Ei se kyllä fyysistä väsymystä poistanut, valitettavasti.

18 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Mikähän kumma väsyttää? Toivottavasti menee pian ohi.

Voi että kun pääsis tuohon puistoon teidän kanssa käppäilemään. Tulee muistoja mieleen kuvistasi; Roomasta, Pariisista...Ah, haluaisin taas maisemanvaihdoksen. Ei silti, täälläkin on nyt just tosi kaunista ja mukavaa.

Papi kirjoitti...

Tuo nuorempi sankari on kyllä niin näköisesi, ettei voi kuin hämmästellä.

Minä lähetän sulle täältä energiaa, sitä nyt tuntuu olevan sisälläni oiken kourakaupalla. Se on tää syksy..

violet kirjoitti...

Liivia; en tajua väsymystä. Etenkään nyt, kun olen elellyt siivosti - melkein terveellisesti! - ja ulkoillut ja nukkunut kuin sika.
Luulosairaus jyllää...

Papi: no onhan se, näköinen;-)
Energia vastaanotettu. Oikein harmittaa ja ihmetyttää tällainen vetoveks kun olen niin syksyn ihminen kuin olla ja voi. Päässä on ideoita ja energiaa muttei riitä kropaan asti. Naamakin on ihan taikinan värinen ja veltto!

Sanni kirjoitti...

Minuakin on väsyttänyt niin, että jonkinlainen huoli häivähti mielessä.
Tässä piristystä. Eräässä blogissa oli nimetön molla, jolle sai ehdottaa nimeä. Minusta se oli ihan sun näköinen, joten ehdotin oitis Violetia. Käy katsomassa:
http://savilintu.blogspot.com/

Ekub kirjoitti...

Oh miten kaunis tuo viimeinen kuva ja kastanjat näyttävät aina yhtä hassuilta piikkeineen!

violet kirjoitti...

Sanni; huolet häivähtelevät, ihan totta.
Mutta olipa hauska kun ehdotit mun nimeä nukelle! Olisin itsekin ehdottanut omahyväisesti, mutten kehdannut;-)

Ekub:taas tuli piikkipalloa päähän niin että rutisi.
Monet keräsivät muovikassikaupalla.
toi alimman kuvan lehti on kai nyt sitten se neidonhiuspuu?? Tässä meidän naapurikadulla on monta.

margarita kirjoitti...

oikein hymyilyttää kuinka poikasi näyttääkin sinulta. jännä homma.

Leena kirjoitti...

Minua väsyttää koko ajan ja kuitenkin olen innostunut kaikenlaisesta puuhailusta, joten ei tämä mitään varsinaista syysmasennusta ole. Mutta liittyy tähän vuodenaikaan. Olen usein syksyisin kamalan väsynyt ja haluaisin nukkua paljon enemmän kuin normaalisti.
Joskus olen tuumannut, että kunnon talviunet tekisivät poikaa. Heräisin sitten keväällä.

maijja kirjoitti...

Minuakin hymyilytti tuo yhdennäköisyys! Mikähän siinä hymyilyttää? Se on jotenkin kaunista ja lämmintä.

Neidonhiuspuukuva - kortiksi!

Elisa kirjoitti...

Kauniita kuvia jälleen kerran, sinä kyllä osaat kuvata kauneutta!

Jaksua sinne, toivottavasti väsymys taittuu pian.

violet kirjoitti...

Margarita; joskus näkee lapsia jotka eivät tunnu olevan oikein kummankaan vanhempansa näköisiä. Silloin ajattelen: jännä homaa! Kun ainakin äidistä yleensä pitäisi olla varmuus....

Leena: joo, ei mullakaan nyt mistään masennuksesta tai edes alavireisyydestä ole kyse. Kädet on vaan heikot, jalat ei meinaa kantaa rappuja ylös, pitää levätä ja pysähdellä.

Maijja: kivasti sanottu yhdennäköisyydestä.
Mulal tulee neidonhiuspuun lehdestä mieleen aina suuri hame.
Sellainen joku rokokoo-vehje.

Elisa: voi kiitos! Väsymyksen taittumista odotellessa...

Inka kirjoitti...

Toivottavasti väsymys kohta helpottaa!
Mikä ihastuttava puisto. Tuollaisessa minulla ainakin lähtisi heti mielikuvitus laukkaamaan ja kuvittelemaan kaikkia mahdollisia tapahtumia ja hetkiä mitä tuolla on aikojen kuluessa tapahtunut.
Hauskaa alkavaa viikkoa!

M'man kirjoitti...

Jann ajutt, vaikken ole sinua koskaan tavannut, tuntuu silti, etta kuvassa oleva poikasi on kovin sinun nakoisesi.

Kaunis, pirtea, suora hymy hanella tassa kuvassa, nayttaa olleen mukavaa kaikilla siis puistossa. Tallaisten viikonloppujen jalkeen, kun on ajatuksia tuuleteltu, tuntuu paremmalta taas hyokata maanantain kimppuun. Ainakin minusta. :)

Toivottavasti saat levattya ja vasymyksesi haihtuu tielleen.

M'man kirjoitti...

Unohtui sanoa heti alkuun, etta tuo alin lehti kuva, on aivan ihana. Jain sita ihmettelemaan hetkeksi. Kuin kesa viela olisi tassa. Mais c'est juste une fausse impression... ;)

Anne kirjoitti...

Ollapa täälläkin tuollaisia puistoja...

Toisaalta nyt juuri en haluaisi kauas Suomen luonnosta. Tänä syksynä olen nimittäin huomannut, että oikeastaan pidän syksystä. Ruska ja aurinko on lyömätön yhdistelmä. Mutta kun pimeys, sade ja loska taas kohta iskee, haluan karkuun täältä.

Allu kirjoitti...

Taas opin uuden sanan. Gingko on neidonhiuspuu, onpas poeettinen sana. Sehän onkin muuten Goethen puu, kirjoitti siitä runon jollekin rakastetulleen. Mulla on gingko terassilla, mutta taitaa olla bonsai, kun ei kasva.

maare kirjoitti...

Ginkgo biloban eli neidonhiuspuun lehtihän se! Sillä on monenmoisia virkistäviä vaikutuksia, auttaisi varmasti virkistävästi tuohon olotilaanne, hyvä rouva.

neidonhiuspuu kirjoitti...

oi neidonhiuspuuko se siinä.
Meitä on moneksi.