maanantai 6. lokakuuta 2008

Namikettu poikkeustilassa

Ihan kumma päivä. Bussit sun muut ovat lakossa, joten pojat jäivät kotiin. Viimeksi meni samanlaisena päivänä taksihommiksi ja vaikkei se aivan kauheasti maksanutkaan, niin vapaan auton löytäminen oli hyvin vaikeaa.

Tietokone on rikki. Toinen niistä, "minun". Olen vieraana miehen koneella, josta en tajua paljon mitään ja jonka kanssa en voi panna edes kuvia tänne. Sähköpostejani en näe, että odotelkaa, kiiruisat.

Olen syönyt koko päivän pelkkiä makeita herkkuja. Suklaata, lättyjä vadelmahillolla, keksejä, toisenlaista suklaata ja sitten vielä suklaavanukasta. Mitä tämä tällainen on ja mihin tämä johtaa?
Oksentamiseen, luultavasti, ellei tahti muutu.

Perustelen kaiken tietynlaisella poikkeustilalla.

9 kommenttia:

Melita kirjoitti...

Hei Violet,
eli olisiko bloginpito samanlainen addiktio kuin makean himo ?
Pitäisi vissiin viikoksi lopettaa siis bloggailu ja blogien lukeminen ja katsoa mitä oireita ilmenee.
Itselläni oli tietokoneemme rikki keväällä 5 viikkoa ja sen verran ainakin meni päästä takaisin hiljaisen ruudun lumoon.
Toivottavasti kone tulee kuntoon ennenkuin sulla todella paha olo.

violet kirjoitti...

Mua harmittaa ylipäätään kun asiat eivät toimi. Kun bussilla ei pääse, kun tekniikka pettää. Ihan naurettavaa tietysti sanoa että sitten pitää vetää pää sekaisin suklaasta mutta jotakin sellaista olen havainnut. Kyllä mää aika kiinni monissa asioissa olen, tosin esim. kesällä oli helppo olla ajattelemattakaan tietokonetta kun oli kaikkea muuta.
Vapaaehtoisesti tai ilman syytä en lopeta!

Inka kirjoitti...

Poikkeustila on aivan loistava syy kaikelle poikkeavalle käyttäytymiselle. Jos arkeen kuuluu se, että asiat sujuvat niin kuin nyt normaalisti kuuluukin, niin poikkeustilanteessa kaikkien pitää toimia jotenkin poikkeuksellisesti. Pitää ehkä keksiä huomiseksi joku poikkeustila. Poikkeustilan puutteessa olen ma.

Elisa kirjoitti...

Sympatiat sinne!
Tekniikan pettäminen on ennenkaikkea ärsyttävää, pistää nyppimään.

Minusta on hälyyttävää, miten riippuvaisiksi olemme tulleet laitteista. En haluaisi olla - mutta olen kuitenkin - erityisen riippuvainen tietokoneesta/bloggaamisesta. Nykyisin yritän tietoisesti vähentää sen käyttöä. Joskus onnistun paremmin joskus huonommin.

Vilijonkka kirjoitti...

Mahtaako moisen päivän jälkeen tavallinen arki maistua puulta? Kekimmäiseni viettäisi riemumielin päivää kanssasi jos tuollaisen ruokavalion äärelle pääsisi.

Eurooppalaiset lakot olin vallan unohtanut! Inhottavia. Vaikka kyllähän täälläkin oli "yleislakko" viime keväänä. Lakkoilivat kun laki muuttui ja KIELSI yli 60 tunnin työviikot...

Vilijonkka kirjoitti...

Mahtaako moisen päivän jälkeen tavallinen arki maistua puulta? Kekimmäiseni viettäisi riemumielin päivää kanssasi jos tuollaisen ruokavalion äärelle pääsisi.

Eurooppalaiset lakot olin vallan unohtanut! Inhottavia. Vaikka kyllähän täälläkin oli "yleislakko" viime keväänä. Lakkoilivat kun laki muuttui ja KIELSI yli 60 tunnin työviikot...

violet kirjoitti...

Inka: niin, ei poikkeustila ole aina jotain negatiivista. Ja kyllä sellaisen voi kehittääkin ellei muuten tule;-)

Elisa: en ole yrittänyt koskaan vähentää tietokoneella istumistani. On aikoja jolloin siinä nyt vaan ei istuta, ts. jolloin se ei tule edes mieleen kun on parempaa tekemistä tai kiire. Mutta sitten on paljon niitä muita aikoja.

Vilijonkka: ei herkkuruokavalion ääreen tässä laajuudessa päässyt kuin minä itse!

Liivia kirjoitti...

Täälläkin uutisoitiin jo eilen Belgian lakosta, ja heti kävit mielessä.
Toivottavasti normaalius palaa pikimiten.

Mun on vaikea saada makeaa alas, vain pikkusen silloin tällöin erityistilanteissa, täytekakkuja ja karkkeja en pysty syömään koskaan.
Ennen lasta olin makeahimokoukussa, mutta lapsen jälkeen ruumiini alkoi hylkimään makeaa. Suklaata menee, mutta vain tiettyjä sortteja.

violet kirjoitti...

Liivia: kyllä nyt kulkee bussit ja muut vehkeet. En tiedä oliko lakosta hyötyä kenellekään. Toivottavasti.
Makea...Olen vähän sellainen että syön jos on, mutten lähde erikseen välttämättä hommaamaan. Mies kävi lauantaina jossakin ihme tukussa, ja osti ihan hullun määrän kaikkea turhaa ja epäterveellistä herkkua. Sulo Vilen -efekti, juu nou.
Eli nyt tuolla kaapissa sitten on, eikä siihen tarvita kuin lakkopäivä, tappelevat pojat ja äitee vetää sokeria turpaan kuin tuomiopäivän edellä!