maanantai 24. marraskuuta 2008

Kuusipettymys


Toissa yönä näin unessa valtavan kuusen. Aamulla radio kertoi että Grande-Place -aukio on todellakin saanut joulukuusensa suoraan Saksasta. Päätimme lähteä iltapäivällä sitä katsomaan.
Mielessäni keskusaukio, sen keskellä mahtava kuusi, valot loistaisivat illan hämärtyessä...

Olisin halunnut mennä metrolla mutta mies vaati auton. Myöhemmin kiittelin häntä kovasti, sillä sää muuttui joka hetki ankeammaksi. Kylmä tuuli ja märkää jalkarättilunta naamalle. Ja se kuusi: se oli 20 metrinen ja vielä ilman koristeita. Aukio joka yleensä on turistien peittämä oli lähes autio. Ei puhettakaan joulutunnelmasta, vaikka jouluseimen olkikattoakin juuri kovasti rakennettiin torin yhdellä reunalla.

Takaisin lähtöruutuun kiertämättä minkään kautta. Kahdessa divarissa käytiin sentään, mutta ne olivat matkan varrella. Kameran olin ottanut toiveikkaana mukaan, mutta kuusesta ette tule näkemään vilaustakaan. Sen sijaan tallensin viehättävän kahvilan, jonka ikkunat olivat kutsuvasti huurussa ja tunnelma sisällä selvästi lämmin.

20 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Miten pystyitte jättämään noin ihanan kaffilan väliin?! Me ei oltais pystytty.

violet kirjoitti...

Liivia; meillä oli niinkin ankea syy kuin se, ettei kummallakaan aikuisella ollut rahaa mukana;-)
Se harmitti tuon kaffilan kohdalla (olisimme juuri tarvinneet lämmittelyä!) ja se harmitti divarissa kun oli kaikkia ihania vanhoja lehtiä...mutta muistan että jätin rahat kotiin tyyliin "ei siellä mitään varmaan tarvi ostaa' - ja mies vaan unohti...

pikkujutut kirjoitti...

Voihan pahus, naytti tuo kahvila lampimalta tuossa sateessa. Mutta hyva syy palata paikalle toiste,kera rahojen.

violet kirjoitti...

Pikkujutut: sa muuta. Tuo on lämpimälläkin ilmalla ihana kun ulkona on tuolit ja pöydät (tai oli ne nytkin...). Näin myös niin monta ennen huomaamatonta divaria että palaan takuulla kulmille.

aino kirjoitti...

meinasin kanssa kysyä että miten että menneet kahvilaan, mutta selvisikin jo.
tuttua tuo kukkaron jättäminen kotiin meillekin. juuri silloin tarvitsee kun vähiten luulee.

ehkä se kuusi siitä vielä koristautuu!

maare (ja freddie, aina iloinen pikkumies) kirjoitti...

"Takaisin lähtöruutuun kiertämättä minkään kautta" kiteyttää niin hienosti pettymyksen! Olen (mm.)sanavalintojenne fani!

Inka kirjoitti...

Ihana kahvila!
Minun tekisi mieli tuoda joulukuusi jo sisään. Ihan liian aikaista ja ehkä jopa jotenkin kornia, mutta silti vaan tekee mieli. Kuusi on se mistä nautin ehkä kaikkein eniten, ja se on sisällä niin lyhyen aikaa. Ja joulupyhien jälkeen olen itse ensimmäisenä heittämässä sitä pihalle. Joten kerrankin olisi kivaa nauttia siitä kaikessa rauhassa.
Jokohan Turkuun on tullut joulukuusi, pitääkin muistaa tarkistaa jostain.

violet kirjoitti...

Aino; joskus mun on jätettävä rahat kotiin siksi etten tuhlaisi. Olen niin holtiton välillä.

Maare ja Fredi: oih, olen otettu! Nöyrin palvelijanne!

Inka: meillä onkin kuusi jo valmiina. Sama kuin viime jouluna, nyt vaan isompi. Kyl kyl, on ollut terassilla ruukussa koko vuoden. Täällähän voi usein ostaa multapaakun ja juurten kera. Me ostettiin ja pantiin vielä isompaan ruukkuun ja noin on kuusi valmiina - kun vaan jaksaisi kantaa sen alas. Siitä tulee vaikeaa...

Tanja kirjoitti...

Upeita kuvia sait ainakin reissusta. Huono ilma oli eilen myös Tampereella...siis oikein myrsky.

ColibriDreams kirjoitti...

Ihanat kuvat, niissä on jotenkin tosi kaunis tunnelma. Eli jotain kuitenkin sait, vaikka kuusi ei ollutkaan vielä valmis.

Täällä on näkynyt jo pidemmän aikaa kaikenlaisia kaupallisia tekokuusia, jotkut ihan hirmu isojakin. Mutta ei mitään oikean kuusen tapaistakaan, vaan sellaisia koristeltuja kartioita. En tykkää.

Junika kirjoitti...

Missä te säilytätte kuustanne? :-O

Mäkin haluaisin jatkuvakäyttöisen kuusen. On niin sääli saada maailman kaunein kuusi ja sitten heittää se pois ongelmajätteeksi.

Jonkun pienen ruukkukuusen mä tänne heslinkin majapaikkaani haluaisin, ja siihen piilomajanlippunauhan :-).

Tanja kirjoitti...

Nyt toivon teleporttia. Tahdon tuonne kahvilaan nyt heti! Kahvihammastakin kolottaa sopivasti. Haluan, tahdon!

violet kirjoitti...

Tanja: niin, en ihan tyhjin mielin tullut kotiin, se on totta.

Colibridreams; ei, ei sellaisia kuusia...

Junika: kuusi on terassilla. Blogissa oli kesällä kuviakin siitä kun sen juurella kasvoi auringonkukka. Siellä sen on hyvä olla, ei kastella tai mitään. Luonto hoitaa.

Tanja: teleportti olisi toisinaan tervetullut lisävaruste!

Anonyymi kirjoitti...

Heitän näin marraskuun iloksi kommentin täältä lumisesta Porista.

Luen nmittäin blogiasi hiljaisena, juuri koskaan en kommentoi. Mutta... Nautin suunnattomasti blogistasi. Sen visuaalisesta kauneudesta ja aina uusia ajatusreittejä kirvoittavista kirjoituksista.

Blogisi on kuin hyvää kirjaa lukisi tai elokuvaa katsoisi.

Suuret kiitokset näistä elämyksistä!

Terv. Katja

violet kirjoitti...

Katjalle Poriin; suurkiitos sanoistasi. Blogin kirjoittamisella on tärkeä merkitys oman pääkoppani hyvinvoinnille, mutta toivon hartaasti että siitä on iloa lukijoillekin. Ai saamari että ilahdun tällaisesta luonnehdinnasta!
Tuli taas uutta puhtia kirjoittaa.

Martta kirjoitti...

Violet, olet mahtava!

Avasin blogisi enkä meinannut uskaltaa siirtyä kommenttipuolelle koska pelkäsin että nettiyhteys taas katkeaa ja siinä menee minun yhteyteni ulkomaailmaan tälle illalle. Ajattelin huijata ja pitää vaan sinun blogisi latautuneen sivun auki, jotta voisin lueskella postauksiasi vaikka usemapaan kertaan illan aikana..

Merja kirjoitti...

Oisko siellä saanut istua vaan ja lämmitellä (ja katseella kerjätä ilmaista kuppia).

Mää en uskalla jättää enää koskaan lompakkoa kotiin. Aina löytyy jotain just sellaista mikä pitäis saada kun ei ole rahoja mukana. Sama juttu kameran kanssa.

violet kirjoitti...

Martta; olen hämmentynyt mutta ilahtunut kommentistasi;-)

Merja: olishan sitä voinut yksin kokeilla...pojat vievät sympatiapisteitä kun alkavat vinkua "mitä me täällä tehdään, mennään jo pois!"

Caterine kirjoitti...

c'est le soleil là sous la neige? je ne rêve pas?

violet kirjoitti...

Caterine: ce petit café est une soleil en soi mais a part ça ...non, il n’avait pas beaucoup du soleil ce jour-là.