lauantai 27. joulukuuta 2008

Sävyisästi


Kun ei ole uutta luettavaa niin aloin lukea uudelleen Kaikki mitä rakastin. Kestää vallan hyvin toisenkin kerran. On se vaan Kirja. Olen makoillut yläkerrassa muista erilläni, lueskellut ja miettinyt. En sentään mietiskellyt. On mukavaa kun alakerrasta kuuluu puhetta vaan ei kinastelua. On mukavaa kun kukaan ei pyydä mitään - ainakaan koko ajan.

Kun keräilin makuuhuoneen lattialta, tuoleilta, sängyn päältä omia vaatteitani pesuun, huomasin että kuin huomaamatta melkein kaikki noudattaa samaa linjaa: harmaa eri sävyissään, valkoinen, musta, harmahtava violetti, tietty savuinen sininen ja farkkujen väri. Noissa väreissä on valtavan hyvä olla. Riikinkukkoilu ei nyt kiinnosta.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tietyt värit jättävät tilaa ajatukselle...
Ehkä kevätaurinko tuo mukanaan kirkkaitakin sävyjä ;)
-mesimarja

violet kirjoitti...

Mesimarja: mulla on nimenomaan ollut aina niin että talvella ja joulun ja uudenvuoden nurkilla varsinkin olen kahminut värejä, "loistoa" ja sellaista...
Kesät minulla ovat perinteisesti aina yleensä menneet "värittömissä" väreissä - mikä ei suinkaan ainakaan mulle tarkoita tylsiä värejä. Nyt tämä riikinkukkovaihe jäi tänä talvena elämättä kokonaan;-)

tiuku kirjoitti...

On tiettyjä värejä jotka yhdistyvät heti johonkuhun tiettyyn ihmiseen. Nuo ovat niin sinun värejäsi. Kauniita, ymmärrän miksi tunnet olosi niissä kotoisaksi.
Minulla puolestani on sinistä vain hiven vaatekaapissani. Harmaata puolestaan jonkin verran enemmän.
Jäin miettimään mitkä olisivatkaan ns. ne minun läheiset värini. Ne ajattomat. Olen niin kameleontti pukeutumisessa, etten osaa heti miten keksiä mitään....

On muuten ihana olla ns. yksin mutta kuitenkaan ei olla. Äänet ja etäinen puuhastelu, vaikka olisikin omissa oloissaan on herkkää. Tekee hyvälle mielelle. Ja ymmärrän enemmän kuin hyvin miksi preferoit juttelun ääniä kinastelun sijaan. Se on Murrr rrr..!

violet kirjoitti...

Tiuku: totta mitä sanot väreistä ja ihmisistä. Mun ajattomista väreistäni ykkönen on ehdottomasti musta. Sitten harmaan eri sävyt. Nuo kaksi ovat (jos ajatellaan aikaa milloin olen itse saanut päättää mitä puen) niitä jotka ovat olleet elämässäni aina vahvasti mukana.

Joo, kinasteluakin on joutunut kuuntelemaan enkä sitä oikeastaan ihmettele. Samassa tilassa koko ajan, samojen ihmisten kanssa....

maijja kirjoitti...

Ihan on minun värejä, paitsi mulle ei violetti harmahtavana, vaan korkeintaan harmaa violehtittavana. Lisään omaan läjääni vielä mariininsinisen ja vähän ruskeaa - näillä mennään. Mullakin yleensä talvella enemmän väriä, kummeksun vähän itseäni tästä pellavaisuudesta. Niin ja muutenkin kummeksun näitä värejäni, oon nimittäin aina ollut sävyiltäni enemmän syyskuun ruskaan kuin marraskuun aamuihin taittuva!

violet kirjoitti...

Maijja: Olisi ollutkin oikeampaa luonnetia tuota yhtä väriä nimenomaan harmaana joka vivahtaa violettiin. Sillä kyllä, se on ehdottomasti enemmän harmaa kuin violetti..tai sitten voisi puhua jostakin vanhasta roosasta...kanervasta...hmm...

Junika kirjoitti...

Oi miten mielenkiintoisia vaatekasoja. Juuri tuolla tavalla vaatteet herättävät minussa mielenkiintoa: kasoina, pinoina, epä-aseteltuina. Ns. muotiblogien poseeraukset on minusta aika tylsiä! Ne kertoo enemmän vartalosta kuin niistä vaatteista tai kantajastaan vartalon takana, jotka minua taas enemmänkin kiinostavat.

Värit ovat kyllä aika mielenkiintoisia. En tajua miksi minulla on alkanut tulla vaatteisiin ruskeaa, jota en oikein vaatteissa siedä.. ja sitten sinistä... ja harmaata! :-O

Kanerva kirjoitti...

Nuo ovat kyllä ihan sinun värejä. Tai noissa väreissä minä mielikuvissani sinut näen.

Kaikki mitä rakastin on mahtava kirja. Yksi parhaista.

Katilein kirjoitti...

Mukavan pehmeitä sävyjä, sopivat hyvin tähän vuodenaikaan ja niihin on varmasti mukava kietoututa. Iik. Minultakin on lukeminen loppu. Täytyy kaivella kirjahyllystä joku uusintakierrokselle. Kaikki mitä rakastin on vielä liian tuoreessa muistissa, mutta ehkä jotain muuta löytyy. Mukavaa viikonloppua.

Merruli kirjoitti...

Hienostunut väriskaala sinulla. Minusta tuntuu, että minun vaatekomerossani on räjähtänyt väripommi, sekä siisteys että värien määrä ovat sitä tasoa ( jotain jäi joulusiivon ulottumattomiin). Japanilaisissa kirjoissa aina ihailen, samansuuntaista hillittyä väriskaalaa, mutta se ei realisoidu riittävästi vaatehankinnoissani.

pikkujutut kirjoitti...

Poistin juuri vaatekaapista punaiset vaatteet kun ne eivat enaa maistu ja tunnu omilta. Tulivatkin vaatevarastoon silloin kun esikoinen syntyi. Nyt sininen, harmaa,musta, beige ja valkoinen ovat niita mita naemma on kaapissa ja paalla. Talla kokoonpanolla on menty viimeiset kaksi vuotta mustan voimistuessa.

Sooloilija kirjoitti...

On ihanan pehmeät värit. Pidän kaikista noista, mutta kaapistani löytyy mustaa ja beigeä pääosin. Joka joulu aion ostaa punaisen punaisen paidan joulun kunniaksi, mutta aina se jää ostamatta.
Mulle sopii pinkki ja turkoosi, mutta niitä ei vaatteissani ole.. En halua niin voimakkaasti erottua. Pehmeät värit ja musta on parhaita.

violet kirjoitti...

Junika: kasoja löytyy. KASOJA, nimenomaan. Miehen vaatteet ovat armeijapinoissa kaapissa.
Minun siellä täällä tuolla.

Kanerva: hauska kuulla muiden mielikuvia itsestä....ja totta mitä puhut kirjasta.

Katilein: joo, uusintakierrokset ovat silloin hyväksi kun muuta ei ole.

Merruli: en ole pahemmin ostanut viime aikoina, lähinnä olen pannut pois epäsopivaa ja rikkinäistä. Mitä on jäänyt jäljelle on tuo esitelty. Ja hankitut lisäosat noudattelevat samaa väriskaalaa. Sen kummemmin ajattelematta janon noita tiettyjä vaan nyt.

Pikkujutut: punainen oli siis harha-askel, syrjähyppy.

Sooloilija: minulla ei sinänsä ole mitään erottumista vastaan, mutten halua erottua räikeästi...tai että hyppäisin silmille.
Ehkä sulla ensi jouluna on se punainen paita!

Sooloilija kirjoitti...

Juu ehkä oikein punainen punainen, kuten kirjoitin..

Piti vielä lisätä, että voisin myös lukea uudestaan Kaikki mitä rakastin-romaanin, mutta aloitan ensi viikolla Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa-romaanin. Kirjastosta tuli tänään viesti, että se olisi noudettavissa. En vain tänään ehtinyt sitä kirjastosta hakemaan..
En ole lukenut mitään Paul Austerilta, oletko sinä?

Sigrún kirjoitti...

tämä oli niin kovin lohduttavaa, että muillakin löytyy vaatekasoja. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että jos vaatteet eivät ole kauniisti viikattuina, ne ei kaappiin mahdu. Ja näin käy usein. Joten ne odottavat kaapin ulkopuolella kasoissa. Naapurit käyvät usein piipahtelemassa, kun lähekkäin asutaan, ja he jo varmaan ajattelevat, eikö tuo ihminen saa koskaan vaatteitaan kaappiin.Jospa vain lajittelisin ne myös väreittäin, niin näyttäisi, että ne on jätetty penkille tarkoituksella, vähän niinkuin sisustuselementiksi.

Ppi kirjoitti...

Oon ainakin itsessäni huomannut, että sävyjä alkaa nähdä, kun ei ole enää 20-vuotias. Se ainoa oikea tumma punainen, vitivalkoinen ja musta alkavat elää. Ja hyvä niin.

Sun harmaan sävyt on monella silattuja. Hienoja herkkiä sävyjä.

Merja kirjoitti...

Mulla on samanlaista havaittavissa, tosin ruskean, beigen ja luonnonvalkoisen eri skaaloissa. Mikaan muu ei oikein kelpaa nykyaan.

Ilona kirjoitti...

Juuri sellaisia sävyjä, joihin olen kuvitellut sinun pääasiassa verhoutuvan. Kauniita.

Itse käytän todella monia värejä ja sävyjä ja tunnen oloni kotoisaksi niissä kaikissa. Tätä ihmetellään usein...

Elisa kirjoitti...

Minä sain joululahjaksi siipan; Austerin Sattumuksia Brooklynissa. Ja on pakko ihan kehaista, kirja vei melkein heti mukanaan, ja on mahtavan briljantti!! Kirjan henkilöhahmoihin tykästyy heti!

Siinä vasta parivaljakko, siis ko. kirjailijapariskunta!

Punamulta kirjoitti...

Sininen on minuakin kiehtonut eri sävyissään nyt jo pidemmän aikaa, vaikkakin se on ihan fakta, ettei se minun päälläni ole oikein paras väri.

Tietyt vihreän värisävyt ok (punertavat hiukset.

Musta ja valkoinen ovat minulla ihan järkkyjä.

Mielellään sellaisia värisävyjä, joita luonnostakin jossain päin maapalloa löytää...oranssisävyiset jutut ovat aina kulkeneet elämässäni. Ei silti mitään kirkasta luonnotonta, ja talvella mielellään jotain haaleampaa.

Olen luvannut itselleni, että uusia vaatteita en osta ennen kuin paino tippuu, tonnikeiju kun olen... joten vanhoissa räppänöissä kuljetaan.

Muutenkin kun on muhkea koko, niin ei ollenkaan aina voi itse värisävyjä valita, vaan jos haluaa jonkun vaatteen, on otettava se väri, josta kokoa löytyy :(.

violet kirjoitti...

Sooloilija: Sattumuksia Brooklynissä -kirjaa on nyt niin moni hehkuttanut että kai pitäisi..itsekin...

Sigrun: mulla on kasoja, juu. Olisi tilaa kaapissakin, mutta olen kauhean laiska. Vaatteet jää vähän siihen mihin sattuu tippumaan, etenkin nyt kun meillä on yläkerta jossa ei päivisin juuri olla.

papi: Noin käy monen muunkin asian kanssa kun ei ole enää kaksikymppine. Ja sekin on hyvä se!

Merja: värisilmän kypsymistä? Jotakin sellaista, ehkä.

Ilona: kiitos, kiitos. Mikäs siinä, hyvähän se vaan on jos on kotoinen olo monissa väreissä.

Elisa: ja sielläkin puhutaan samasta kirjasta...kovasti olen jo kiinnostunut. Pitää pyytää Suomesta se jotenkin.

Punamulta: sitä sinistä voisit kuitenkin "viljellä" jotenkin muuten. Ettei vaatteissa siis.
Vaikka joku sininen esine tai joku pieni yksityiskohta.
Ajattelen että jos mieli alkaa hinkua jotakin väriä niin se tarvitsee sen jossakin muodossa.
Vaikka olisi pieni kangasriekale taskussa sitten.

Jaanaba kirjoitti...

Sulla on hyvät ja seesteiset värit kuteissa. Vähän samoja mullakin on varsinkin kun yhä useammin törmään ongelmaan, että kun löydän mieleiseni vaatteen sitä on vaan mustana, valkoisena, beigenä, harmaana tai ruskeana, mutta ei ainakaan punaisena, pinkkinä, keltaisena tai oranssina niin kuin usein toivoisin.
Tänäänkin siis olin pakotettu ostamaan alennusmyynnistä valkoisen neuleen ja samanvärisen pitkän paitapuseron.

Inka kirjoitti...

Näistä kuvista ja sävyistä tykkään. Rauhoittavia, mielenkiintoisia. Sellaisia kuin kuvailemasi yksinolo. Saa olla hiljaa ja rauhoittua, mutta tarpeen vaatiessa löytyy ääntä ja ajatuksen juurta.