lauantai 24. tammikuuta 2009

Varustelua



Laskettelin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Äitini aloitti ensin ja houkutteli minutkin kanssaan. Innostuin kovasti ja minulla oli monen vuoden ajan omat välineet, kausikortti ja suksikaappikin vuokrattuna "Hervannan alpeilla". Sitten parikymppisenä laji jäi aivan täysin.

Helmikuussa katsotaan kuinka ämmän käy. Kohteena aivan oikeat alpit. Majapaikka 8 km Chamonix’sta. Seurana oma ja miehen siskon perhe.

Olen innoissani ja samaan aikaan vähän ulalla. Vaikka kuinka vähällä haluaisi lähteä reissuun, pitää tietynlaista vaatetta kuitenkin olla ihan lämpimänä pysymisen kannalta.
Eikä meillä ole, ei todellakaan.
Lasketteluvälineet vuokrataan, mutta ostoslista on silti riivatun pitkä. Nyt sitten tiedossa kaupoissa sinkoilua, rahanmenoa ja hermojen kiristelyä kun sovitellaan toppahousuja kansalle.
Toivon että hiihtolomaviikko on kaiken tämän arvoinen. Kovasti toivon myös, että omat taitoni eivät ole paksussa ruosteessa...

16 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Vaikka mua ei tonne sais, niin kuullostaa silti varsin kivalta!

Aikoinani au pair-perheeni asui laskettelukeskuksen vieressä Pyreeneillä. Mulle kyllä passas siellä rinteiden alapuolella aurinkoisilla ravintoloiden terasseilla paistattelu taljojen päällä istuen, siinä oli kyllä oma hohtonsa.

Itse jouduin parin viikon päästä Ellivuoreen. Huh huh.

Anonyymi kirjoitti...

Laskettelu on kyllä kivaa, tavallisesta hiihdosta en niinkään tykkää. Ja ne taidot.. kyllä ne jostain muistijäljestä löytyy ihan varmasti. Itse kävin joku vuosi sitten todella pitkän tauon (kakskyt vuotta tai silleen..) jälkeen laskemassa ja kyllä se oli kivaa. Oikein vauhdin hurmaa!

Hermoja sinne vaatekaupoille.. se on sitten melkoista puuhaa varsinkin poikalasten kanssa, ainakin meillä..

Marikki kirjoitti...

Mua on kanssa ruvennut vähän kutkuttamaan tuo armas nuoruuden harrastus. Olisi tosi kiva taas käydä kokeilemassa, osaiskos sitä vielä. Taitaa olla vanhat välineetkin vielä tallessa jossain äidin ja iskän vintillä. En varmaan kehtaisi niillä enää rinteeseen mennä, muistaakseni olivat aikakauden tyyliin neonpinkit...

Anonyymi kirjoitti...

tervehdys taalta Ranskan maalta, olen ollut pitkaan blogisi lukija, mutta laiska kommentoija, anteeksi siita... Varatkaa hiihtolomaviikolle mukaan aimo annos huumoria ja pitkaa pinnaa - Suisse Romanden alue ja tama osa Ranskaa ovat juuri silloin hiihtolomailemassa. Kyynarpaataktiikka ja suomalaiset arrapaat auttavat kummasti hissijonoissa, pitakaa puolenne!!! Itse lahden lasten kanssa katselemaan Suomen lumia ja nauttimaan saarioisen maksalaatikkoa (joka loma on yksi saatava ja lammitettava kunnon voissa paistinpannulla) ja tuliaisiksi mukaan fazerin sinista ja lihapiirakoita. Hyvia hiihtokeleja koko porukalle! Tuikku

violet kirjoitti...

Liivia: kyllä siitä kivaa tule, uskon sen. Terassillekin aion ehtiä paistattelemaan. Lumikenkäkävelyä meinaan kokeilla myös.
Ellivuori..joskus olen käynyt.
Pahoittelut puolestasi sillä tiedän ettet niin välittäisi;-)

Heli: olen myös melkein varma että laskettelu on hiukan kuin polkupyörällä ajaminen. Ei unohdu.

Marikki: minulle ei kehtaamisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ajattelen että jos jotakuta minun välineeni, niin silloin tuo joku ei ole tullut paikalle laskettelemaan vaan...Miehen vanhoilla toppahousuilla aatelin päästellä jos sopivat päälle. Hienon turkoosit ja malli varmasti vanhanaikainen;-)

Tuikku: olemme siellä siis 21.-28.2 ja tiedossa on ettemme ole yksin liikkeellä...mutta uskomme että kun pysyttelee pienissä paikoissa niin myös jonot pysyvät pieninä. Tulee hissiliputkin halvemmaksi kun ei tuppaa Chamonix’n kalleimpiin rinteisiin.

Mulla on samanlainen maksalaatikkotradition.

Satu kirjoitti...

Vanhat taidot ovat ihan ihon alla, etenkin sellaiset, jotka on lihasmuistissa. Olin äskettäin uimassa ensimmäistä kertaa vuosikausiin (ihan totta!) ja epäilin jo, etten pysyisi pinnalla. Uin kuin hurmiossa puolitoista kilometriä! Varmaan se hissiin meno on pahinta laskettelun uudelleen aloittamisessa, luulisin.

Mlle Unikko kirjoitti...

En ole ikinä lasketellut (!!) ja nyt tuntuu, että ihme on, jos koskaan tätä lajia kokeilen. Sen sijaan tavallinen hiihto on oikein kivaa. :) Siinä tulee kunnolla hiki. :) Hauskaa lomaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hassua lukea 'Hervannan alpeista'. Olen itsekin siellä lähes asunut lapsuuteni ja nuoruuteni. Myös minulla oli kaappi vuokrattuna ja jokailtainen jodlausmusiikki rinteen sulkeutumisen merkiksi on syöpynyt mieleeni. En kuitenkaan muista sinua sieltä, mutta taisinkin tiirailla enemmän poikia. ;)

MaaMaa kirjoitti...

Wau, kuullostaa hyvältä Chamoni'x!
Kyllä se laskettelutaito on tallella sielä pinnan alla, ihan varmasti pääset ihanaan nautinnolliseen vauhdin hurmaan parin verryttelylaskun jälkeen :)

Mä jännitän aina eniten hiihtohissejä, on nimittäin kokemusta ankkurihissiin sotkeutumisesta Peuramaalla ja tuolihissistä putoaminen Lillehammerissa (hiihtoloman ekana päivänä, tietty, niin meni koko matka pilalle kun kainalosauvoilla könkkäsin) ja korvien paukkuminen kabiinihisseissä Chamonix'ssa.

Toivottavasti suht kivuttomasti löydätte sopivat kamppeet. Tsemppiä hankitojen tekoon :)

violet kirjoitti...

Solveig: hauskaa että olet "löytänyt"uimisen uudelleen. Ihan samoin ajattelen lihasmuistista. Olihan se kokemus mullakin joskus mennä taas balettitunnille vuosien jälkeen, mutta kyllä niitä juttuja niin paljon oli hinkattu että ne tuli selkärangasta.

Heidi: tuolta voi vuokrata murtomaavehkeitäkin ja latuja on ihan melkein talon nurkalta...ehkä sitäkin taas koitan.

Katja: jodlauksen muistan minäkin!
Joo, poikia, etenkin freetyle -miekkosia tuli katseltua. Ja kuuluin siihen yhteen hiihtoseuraankin ja kävin jossakin Hesassa messuilla ihan vaan että pääsi hyvään seuraan bussissa;-)

Maamaa: tuolihissistä PUTOAMINEN on jo aika karseeta! Ei mulle ole tapahtunut mitään koskaan, mutta aika vaatimattomissa paikoissa olen vaan laskenutkin tähän asti.

Taru kirjoitti...

Varmasti tiedossa hyvä reissu, ja jos siltä tuntuu varmasti siellä voi muutakin tehdä kuin lasketella, ja terassit ovat keksitty =).

Olin yhden kesän töissä Megèvessä Chamonixin vieressä siis, hotellissa siivoajana. Kaikkea sitä on tullut tehtyä!

Huikeat maisemat siellä päin, kerrassaan silmiä hivelevät! Hauskaa matkaa teille!!

Allu kirjoitti...

Meikä kiipeää jalan sinne vuoren huipulle ja katsoo alas ja kiittää Luojaa, ettei tarvitse suksilla lasketella alas vaan voi mennä jalkaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Lykkyä vain, ja hankintojen kivutonta löytymistä!
Minä en ole koskaan lasketellut. Jo murtomaasuksilla pystyssä pysyminen alamäessä on silkka onnen kantamoinen!
Upea tuo luistelukuva! En ole koskaan käynyt paikanpäällä, niin on vaikea uskoa, että noin pienellä vaatetuksella oikeasti tarkenee.
Miehen vanhat turkoosit lasketteluhousut kuulostaa just passelilta!

Punamulta kirjoitti...

Mitäh? Eikös siellä tarkenekaan ihan vaan bikineillä tai t-paidalla lasketellen :)))))).

Siitä tulee varmaan hyvä reissu...

Ja lycka till vaan vaatteiden ostoon!

himalainen kirjoitti...

Kutkuttavaa olisi myös. Rakastin sitä tunnetta laskettelussa, kun viilletti rinnettä alas ja pystyi hallita käännöksiä, vauhtia ja menoa. Parikymppisenä jäi tuo laji myös multa. Olisi kiva kokeilla uudestaan... vähän on anttiikkinen ;-) olo, kaikki varusteet vielä jossain varastossa tallella, täys kasarimeininki.

Hilpeyttä rinteeseen ja mukavaa reissua sitten teille, varmasti kivaa lähteä perheenä lasten kanssa.

violet kirjoitti...

Elisa: ainakin voi aina kävellä, käydä luistelemassa (jos välineitä vuokralla...), laskemassa pulkalla...

Maisemat ovat hienot, se on varma.

Allu: minen taas varmaan jaksaisi kiivetä;-)

Annaliisa: toi luistelukuva postikortissa näyttää olevan joltakin tällaiselta klinikalta, jossa on eräänlaista "karaistumishoitoa" annettu..tiedättehän, urheilua, aurinkoa ja sellaista. Olivat kovasti in 40-luvun paikkeilla käsittääkseni.

Kokeilin miehen housuja juuri ja ne ovat aivan justiin hyvät. Värikin on tumma turkoosi eli ei edes häikäise.

Punamulta: lyckaa tarvitaankin. Mies oli eilen isomman pojan kanssa etsimässä kuteita ja urheilukaupat olivat aikalailla ei-oon:n vallassa. Muutkin ovat helmikuussa menossa...onneksi reissuun vielä 4 viikkoa että toivo elää.

Himalainen: päällimmäisenä minäkin laskettelusta muistan sen satumaisen hallinnan tunteen, kun vauhti on kova mutta sukset menee sinne minne minä määrään.