keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Yskä





Eilen kun olin suihkussa minulle oli soitettu koulusta kaksi kertaa. Jätetty yksi viestikin. Sitten soitettu miehellä ja kerrottu että vaimolle on soitettu "koko päivän ajan" eikä vaimo vaan vastaa.
Mies soittaa minulle hyvin huolissaan että olenko ehkä pudonnut rappusissa ja taittanut niskani, vai lieneekö sittenkin joku luonnollinen selitys sille etten vastaa. "Koko päivänä".

Minä en kulje puhelin kädessä enkä varsinkaan ota sitä suihkuun, enkä minä ole oppinut sitä sellaista että heti kyylätään puhelimen näyttöä kun tullaan vessasta/suihkusta/yläkerrasta/alakerrasta että jos vaikka joku on soittanut...Mutta koulun terveydenhoitajan mielestä näin tulisi ehkä toimia. Hänellä kun oli kiireellistä ja tärkeää asiaa. Se asia oli: lapsellanne on yskä, hän on täällä luonani, kuumetta ei ole eikä muuta kuin tuo yskä. Kiitos, näkemiin.

Jaaha. Että vallan yskä. Soittakaa palokunta, armeija, poliisit ja valmistakaa leikkaussalit.
Lapsella on yskä.

Aamulla oli muutakin, nimittäin kuumetta - ja se yskä. Noilla molemmilla. Kotona ovat tämän päivän. Minä myös, mitäpä muutakaan. Suusta tulee korinaa ja köhinää ja limaa syljetään. Onneksi se ei estä suklaakakun syömistä. Ei kai elämän tarvitse olla kauhean ankeaa vaikka olisi yskä?

39 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Hihii puhelinkäyttäytyminen on kyllä mennyt ihan pimeäksi nykyään. Itsekin tähän syyllistyn. Koska mies vastaa yleensä aina heti puhelimeen tai vähintäänkin soittaa minuutin päästä takaisin, silloin harvoin kun ei vastaa alkaa minulla mielikuvitus laukata auto-onnettomuudesta tms. Mielessäni käyn läpi kaikki kauhuskenaariot ja hautajaisjärjestelyt kunnes hän sitten soittaakin takaisin. Itse olen paljon huonompi vastaamaan puhelimeen pian.

Kun on yskä, nimenomaan silloin pitää syödä suklaakakkua.

outi kirjoitti...

ha haa;D nauroin ääneen lukiessani tätä.
On kyllä välillä rasittavaa kun oletetaan olevan tavoitettavissa kaiken aikaa kaikkialla.

Äitini joutui kerran luokanvalvojani "puhutteluun" minun myöhästymisistäni. (olin kroonisesti myöhässä joka ikinen aamu..) Luokanvalvoja oli aivan poissa tolaltaan kun äitini ei suhtautunutkaan tähän maailman kamalimpana asiana. Vaan vähän samaan tapaan kuin sinä, että jaahas, yskä..

Merruli kirjoitti...

Ainakin voi sanoa, että teillä siellä tuntuu tuo kouluterveydenhuolto pelaavan tehokkaasti. Täällä kyllä ei kouluterkka ehtisi muuta tehdäkään kuin soitella oppilaiden kotiin yskästä - pahin flunssa-aika siis täälläkin.
Paranemisia koko köhäsakille!

Heluna kirjoitti...

Kyllä taas äitejä syyllistetään!
Yskätarinasi sai nauramaan veet silmissä.
Hyvää yskänjatkoa!
(toivottavasti ei nouse kuumetta..)

Sooloilija kirjoitti...

Taas ihana tarina elävästä elämästä.

Minunkin oletetaan aina olevan puhelimen ääressä. Sukulaiseni odottavat minun olevan jopa kotona aina, koska olen työtön, siis kotona. Jos menen elokuviin klo 13 näytökseen ja isäni on soittanut sillä aikaa kun puhelimeni on ollut suljettuna niin melkein paniikissa ollaan, että mitähän minulle on sattunut..
No, toisaalta kiva että huolehditaan..

Mutta että yskä. Lapsilla on talviaikaan usein nuha, yskä ja kuume ;D ;D Joskus kesälläkäin.

Suklaakakku on parasta tällaisena päivänä!

Linnea kirjoitti...

Nykykulttuuria kuvaava tarina. Puhelimien kanssa on tultu vähän hysteerisiksi. Huomasin se itse, kun lähetin miehelleni viestin, että en vastaa nyt puhelimeen pariin tuntiin, mutta olen kunnossa. Olin järkyttynyt! Miksi tein tuollaista!? Onneksi osaan nykyään jo käydä harrastuksissani ja jopa kaupassa tai kävelyllä ilman puhelinta. Rajansa tavoitettavuudellakin.
Elämästä voi nauttia yskästä huolimatta! Luulen, että lapsi paranee paremmin suklaakakulla ja äidin seuralla kuin muilla tropeilla. :-)

hekku kirjoitti...

Ei voinut kuin nauraa!

Itse ärsyynnyn päivä päivältä enemmän siitä kun pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa. Jos ei heti vastaa niin on kuollut/halvaantunut/pahanteossa.

Kyllä ennen olikin helppoa kun oli vaan se lankapuhelin. Jos ei vastattu, se oli merkki siitä ettei olla kotona :) Ex-anoppini taannoin murehti itsensä kipeäksi kun oli yksin heidän mökillään ja olin unohtanut puhelimen laturin kotiin. Kerroin pitäväni puhelinta kiinni ja että tarkistan kerran päivässä viestit. E-A vannotti soittamaan joka päivä ja meinasi ajaa pitkän matkan vaan tuomaan laturia. Rauhoittui se sitten vähän kun muistutin, että heillä oli tapana viedä mumma ja kolme villiä poikaa mökilleen (jonne silloin pääsi vain veneellä) ja tulla sinne sitten itse vaan viikonloppuna. Ei kuulemma silloin murehduttanut. Ikinä :)

Miia-Rebekka kirjoitti...

Mua harmittaa myös, kun varsinkin äiti on tosi äkäinen, jos on yrittänyt soittaa pari kertaa enkä oo vastannut.
Mulla on öisin puhelin piippauksella ja aika usein unohdan heti ekaksi aamulla laittaa piippauksen tavalliselle, joten en huomaa puheluita.

En myöskään ota puhelinta mukaan vessaan, suihkuun tai postinhakureissulle. Äidin on kai vaikea sitä ymmärtää ja aina tuohtuneena tokaisee, että: "Mitä sellainen puhelimella tekee, joka ei edes siihen vastaa". Pyh!

Anonyymi kirjoitti...

Voi, miten samaistunkaan tähän kirjoitukseen!
Täällä myös/täällä vasta hysteerisiä ollaankin. Pelkään jo itsekin melkein hysteerisenä lasten pienintäkin nuhaa, sitä, että isovanhemmat saavat tietää että lapsi on "sairas". Sitten sillä hetkellä jätetään kaikki muut askareet ja kiiruhdetaan lääkäriin, joka tutkii parkuvan lapsen perusteellisesti ja määrää kolmen päivän lääkekuurille. Toipilasajan äitiä(minua) syyllistetään, kun on päästänyt lapsen sairastumaan. Lapselle lässytetään ja lässytyksen lomasta luodaan äitiin kaiken kertovia katseita. Selkäpiitä ihan kylmää ajatuskin, hrrr. Älkää vain lapset sairastuko!

Puhelin myös saattaa olla päiviä poissa päältä, mutta eipä minun puhelimeeni kukaan mitään noin tärkeää soitakaan.

violet kirjoitti...

Riikka: minä ja mies soittelemme toisillemme aniharvoin. Sopii mulle oikein hyvin.
Kauhuskenarioita osaa luoda asiasta kuin asiasta.

Outi; niin, kai minunkin pitäisi olla aina vastaamassa jos koulusta soitetaan vaikka nimenomaan olemme antaneet kaksi samanarvoista nroa (toinen miehelle siis) joihin voi kumpaankin soitaa jos on asiaa. Mutta AINA soitetaan äidille.

Merruli: En tiedä tehokkuudesta mutta ranskalaiset noin keskimäärin ovat hysteerisiä sairauksien kanssa. Siihen tämäkin liittyy. Etpä usko mitä kaikkea koulun pihallakin joutuu kuulemaan aiheeseen liittyen...

Helinä: nyt on isommalla kova kuume ja selkä kipeä ja pienempi vaan köhii.

Sooloilija: no justiinsa;-) Tuo esimerkki on hassu mutta ei ihan vieras.

Linnea: hyvä että itsekin järkytyit. Mutta joo, tuokin on todiste tästä ajasta.

Hekku: "kuollut/halvaantunut/pahanteossa"
Sanos muuta.
Ja mietin miksei terveydenhoitaja yksinkertaisesti voi panna lappua kersan mukaan missä kertoo että hänellä on yskä (kuin emme sitä huomaisi) ja että hän on käynyt vastaanotolla ja se siitä.
Mutta ei. Soitellaan "koko päivä"(2 krt..) ja pelotetaan kaikki.

Miia-Rebekka: mulla ei ole aavistustakaan missä puhelimeni on yöllä. Tai siis voi olla missä vaan. Auki pidän sitä melkein aina kun ei mulle melkein koskaan kukaan soita.

Annaliisa: kuten kirjoitin, ranskalaiset ovat keskimäärin aika hysteerisiä sairauksien kanssa.
Kyllä se oli aina väh. 3 lääkettä kun kävi lääkärissä.
Antibioottteja siellä käytetään edelleen valtavasti vaikka kampanjointia on siihen suuntaan ettei niitä IHAN kaikkeen tarvita ja käyttö on hulluimmista ajoista varmaan vähentynyt.

Maurelita kirjoitti...

Voi ei...

Mulle oli kerran ammoin soitettu kanssa koulusta - yhden kerran, tuntematon numero eikä viestiä, ei mitään. Kuopuksella oli kova kuume (eli aiheellinen soitto) ja sitten pommittivat miestäni kun eivät saaneet myöskään koko päivänä (huonoa) äitiä kiinni.

Auta armias noita. Tasan en soita takasin kaikkiin tuntemattomiin numeroihin jotka ei jätä mulle viestiä.

PS Yskä on hyvä tekosyy juoda kotimaasta raahattua Kvillaa (rustaan heti ostoslistalleni)...

marika kirjoitti...

:)))) pahoittelen yskan takia mut kun ei voi olla nauramatta :))))

Kotona on koulutyttö täälläkin - nuha ja yskä :)))

Junika kirjoitti...

Huh, sanan yskä jälkeen tuo baakkelsivuoka roippeineen sai arveluttavan sävyn.

Siis tätä kirjoittaa ihminen, joka joutuu kavahtamaan jokaista yskähdystä selkänsä takana/bussissa/hississä jne. Kumma, miten se ihmisten yskiminen ja pärskiminen onkin saanut aivan toisenlaisen merkityksen, kun se sisältää uhkan saada itse pöpö tai pahimmassa tapauksessa kantaa ko. pöpö sairaalaan kantasolusiirtopotilaalle (joka olisi aika tuhoisaa). Yllättävän terveenä olen pysynytkin kun pakenen yskijöitä viiden metrin päähän tai vältän liikkumista "ihmisten ilmoilla".

Mua sitten ottaa päähän tuo, että pitäisi olla aina tavoitettavissa! Mä saatan ihan tyynesti unohtaa ja toisinaan myös "unohtaa" puhelimen matkastani. Siitä kyllä saa sitten aina kuullakin ja ainahan just silloin kaikki tietenkin yrittää tavoitellakin, kun puhelin ei ole mukana. Kännyköiden myötä tämä jatkuva tavoitettavana olo on saanut ihan överit mittasuhteet. Boikotoin sitä.

MaaMaa kirjoitti...

hahhahaa
ois siina stressia jos pitaa suihkuun ottaa kanny mukaan! Ma kerran soitin kaverille, joka vastasi vessassa; kun kysyin mita teet se sanoi "istun pontolla".
Oli allottava ajatus! Sanoin, etta soita myohemmin ja katkasin puhelimen vaikka kuulin toisesta paasta "kylla ma voin puhua..." - ookoo, mutta MINA EN HALUA KUUNNELLA plotsahdyksia taustalta!!!

Mun kanny on aina kasilaukun pohjalla, ehka kerran paivassa muistan tarkastaa onko joku soittanut tai lahettanyt viestia :D
Onneksi ovat tottuneet, etta eivat loukkaannu jos MaaMaa ei heti vastaa.

Enivei.
Hauska postaus sinulta taas; kiitos nauruhermojen kutittelusta! :)

Ulla kirjoitti...

Voi ei tuollaistako on sitten kun lapsi on koulussa - perin dramaattista! Minä en tykkää puhelimesta, aina en vastaa jos en jaksa/halua tai jos on kiire, enkä välttämättä soita takaisiin, tuntemattomiin numeroihin en ikinä. Joskus puhelin unohtuu äänettömäksi koko päiväksi eikä se minua haittaa...

violet kirjoitti...

Maurelita: juotko raakana vai teetkö drinkkejä;-)?

Marika: ai sulla kans? Köh köh sitten vaan, yskitään!

Junika: juuh, ymmärrän yskän, niin sanoakseni mitä tulee tuohon tilanteeseesi+yskään ja muihin lentäviin juttuihin.
Minäkin boikotoin sen minkä voin, mutta hitot kun aina se ei onnistu.

Maamaa; ai että vessassakin joku...soittelis..

Ulla: riippuu varmaan kovasti missä lapsi on koulussa. Ja kyllähän siellä OIKEAKIN asia voi joskus olla toisessa päässä.
Siihen olen kyllästynyt että jos olen 5 min. myöhässä koulun pihalta niin puhelin soi HETI.
Sanotaan veemäisellä äänellä että siellä ne lapset nyt ovat odottaneet jo vaikka "kuinka kauan" äitiä...olettekohan mahdollisesti tulossa????

Black on White kirjoitti...

Tästä kännykkäkulttuurista saisi asiaa, vaikka kuinka!
Minä kuulun myös niihin, joita suorastaan raivostuttaa jatkuva soittelu, tai ainakin turhasta soittelu ja sitten se, että syyllistetään vastaamattomuudesta.
Ehkä tänä päivänä pitäisi vastata kaikkiin puheluihin, mutta minä en sitä tee. Päivän aikana tulee niin paljon turhia puheluita, että osa tarpeellisistakin kärsii niistä. Hankin suoramarkkinointikiellon, mutta siitä huolimatta edelleen jaksetaan soitella kaiken maailman kamppanjoiden tiimoilta.
Ottaako muita päähän se, että puhuessasi puhelimessa, joku jolla on "todella tärkeää asiaa" soittaa monta kertaa puhelusi aikana ja pahimmassa tapauksessa antaa soida jatkuvasta loppuun saakka. Niin, oma moka. Pitäisi kai ottaa koputuspalvelu pois käytöstä. Mutta en minä ainakaan roiku ja soittele toiselle, jos tajuan tavoittelemani henkilön puhuvan toista puhelua.
Kaikkea hyvää sinulle Violet ja perheellesi. Toivottavasti köhä ja kuume menevät ohi.

Marja kirjoitti...

No jopas on maailmankirjat sekasin. Yskä, hyvänen aika! ;)

Mulla on tapana pitää puhelin aina äänettömällä, jos olen kodin ulkopuolella. Jos olen kaupassa, kävelyllä (sinne en ota koko kapistusta mukaan) tai kaupugilla tai kyläilemässä, puhelin on hiljaa. Jos olen esim. vanhemmillani tai miehen vanhemmilla, se tarkoittaa sitä, että puhelin on äänettömällä jopa koko viikonlopun. Kun olen kyläilemässä, en halua pälpättää puhelimessa muiden kanssa.

Mulle soitellaan todella harvoin, mutta silti tämä on tuottanut päänvaivaa joillekin. Olen sanonut, että jos jotain oikein tärkeää asiaa on, niin soittavat miehelle, ja vanhanaikaisesti pyytävät minua puhelimeen.

Solen kirjoitti...

Itse olen sen verran kai liiankin kiltti, että jos joku on soittanut, minun on pakko soittaa heti takaisin, muuten huono omatunto rupeaa kaivertamaan. Joskus kyllä kaipaan aikaa ennen kännyköitä, silloin kun lankapuhelimet vielä kotoisasti pirisivät oikean puhelimen ääntä eikä viimeisintä listahittiä :)

violet kirjoitti...

Black on White: minuakin kyrsii nimenomaan tässä jutussa tuo miehelle annettu kommentti (joka oli kaiken lisäksi vale!) että vaimolle on soitettu koko päivän...

Ihmeekseni minulle ei ole Belgiassa ollessani tullut yhtäkään soittoa missä myytäisiin jotakin!

Ilona: mulla on kännykkä oikeastaan vain kahdesta syystä: voin soittaa Suomeen tärkeille ihmisille "ilmaiseksi"(miehen työpaikan ansiosta) ja kouluun on annettava numerot. Kun minä olen se joka lapsia sieltä hakee ja joka pääsee kesken päivänkin niin nroni on ensisijainen.
Ja onhan se "turvapuhelimena" ihan ok, en minä sitä.

Solen: Ajattelen kyllä niinkin että jos asia on todella tärkeä (ja näköjään vaikkei olisikaan) niin soittaja soittaa uudelleen.
Tuntemattomat numerot herättävät mussa aina paniikkkia ja ärsyynnystä. Koulun nrot tunnistan ja vastaan kyllä jos kuulen.

Celia kirjoitti...

Jaha, puhelimen päässä oli lievää itsensä tärkeäksi tekemisen tarvetta.;)

Minä saan ankarat nuhteet lapseltani, mikäli en vastaa puhelimeen välittömästi. Hänellä on nimittäin tapana soittaa jo koulusta päästyään kotimatkalla päällimmäiset kuulumiset, mikä on oikeastaan aika viehättävä tapa.

Ilman muuta suklaakakku on parhainta yskänlääkettä. Muistakaahan lepäillä. :)

Suklaasydän kirjoitti...

Suomessa asuessani tunsin olevani aika riippuvainen kännykästäni. Täällä Belgiassa asuessani tapa on jäännyt pois. Lähinnä kelloa tulee katsottua kännykästä, koska minulla ei ole rannekelloa. Minäkin aina oletan, että ihmiset soittavat uudestaan, jos on jotain todella tärkeää asiaa.

Miia kirjoitti...

Voi että miten ihana postaus - jälleen kerran :) Kylläpä nauroin tälle, kiitos violet =D

Paevi kirjoitti...

Meilla viimeksi kun soittivat koulusta heti ensimmaiseksi sanoivat, etta lapsilla ei ole mitaan hataa! mutta iltapaivakurssi oli peruuntunut joten tulenko hakemaan vai meneeko poika koulun hoitoon siksi aikaa.
Itsellani on aina ulos mennessa kaksi asiaa mukana: avaimet ja puhelin. Se toinen sen vuoksi etta voi taas soittaa anopille kun avaimet on unohtuneet kotiin...

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Köh! Hauska juttu, tarina, ei itse yskä, tietenkään. En tiennytkään että suklaakakku auttaa yskään, tosin mihinpä se ei auttaisi.

Annika kirjoitti...

Koettakaahan parantua!
Suomessa odotellaan jo influenssa-aaltoa, varuskuntiin on jo kuulemma iskenyt jossain päin maata. Muutama vuosi takaperin menin työterv.lääkärille ja sain influessan takia sairasloman, kun tauti oli iskenyt "kaikkiin varusmiehiin ja minuun"... ;)
Niin ja suklaakakkua ehdottomasti, sehän on selvää! (Meillä lapset syövät sairastellessaan vain kylmiä nakkeja ja mehujäätä...)

Tuula kirjoitti...

Minä myös vastustan sitä, että aina ja kaikkialla pitäisi olla kaikkien saatavilla. Ei käy. Ollessani raskaana perääni soitteli milloin kukakin, saarnatakseen milloin mistäkin (ei saa ajaa polkupyörällä, ei saa kävellä, ei nousta keittiöjakkaralle jne jne). Lopulta kyllästyin koko luuriin ja lakkasin vastailemasta tietyille tyypeille. Siitäkös vasta haloo nousikin. Hyvä etteivät armeijaa hälyttäneet perääni... Uhh, miten rasittavaa.

Paranemista! Pöpöt lähtee, jos niitä syöttää hyvin - jaksavat nopsemmin kipittää luo seuraavan uhrin ;)

Puisto kirjoitti...

No jopas on. Terkka soittaa vanhemmille yskästä. köh köh.

Mää pidän puhelinta auki yötäpäivää, kun mies on reissussa kuten nyt. Muutoin se on äänettömällä öisin. Mutta en minäkään hyvänen aika suihkuun sitä ota.

Tuo omakuvasi eiliseltä on ihan hitsin kaunis.

Paranmista pojille ja pysykäähän te kaksi terveinä!

ColibriDreams kirjoitti...

Ärsyttävää tosiaan, jos muka aina pitäisi olla tavoitettavissa.

Itse kyllä nykyään kannan kännykkää taskussa, koska en kuule sitä laukunpohjalta. Ei se minua niin haittaisi, mutta poikaystävä haluaa, että vastaan heti. Se on ihan ymmärrettävää tällaisessa 20 miljoonan (tai useamman) ihmisen kaupungissa, jossa kaikenlaista voi oikeastikin sattua. Varsinkin, kun liikennekulttuurikin on mitä on.

HeidiHelmiina kirjoitti...

Pikaista paranemista pojille.

violet kirjoitti...

Celia: jotain tommosta kai...
Kuvan yskänlääke on jo melkein lopussa!

Suklaasydän: ihan totta, Suomessa puhelimet ovat vielä enemmän elämässä esillä kuin täällä.

Miia: sitä vaan nauretaan kun koittaa vakavasta asiasta....(;-))

Paevi: olisin tajunnut soiton kans jos se olisi tullut vaikka aamupäivällä ja viesti olisi ollut "hakekaa sairas lapsi kotiin".

Epävirallinen: ripuliin en menis kokeileen. Sitä kakkua siis.

Vaahteramäen: meillä meni päivä lopulta niin että minä ja pienempi söimme suklaakakkua, isompi kaksi lättyä ja pakkojuotettua vettä.

Tuula: onneksi mulla ei ollut puhelinta vielä raskausaikana...eiku hemmetti olihan se. Siksihän sen juuri sain kun mies halulsi mulle loppuraskautta varten "turvapuhelimen".

Papi: onhan niitä kai jotain vedenkestäviä kännykkäpusseja...(???)

Colibridreams: puhelin ei tietysti parhaimmillaankaan estä mitään pahaa tapahtumasta...mutta saapa sitten nopeammin siitä tiedon.

Helmiina; kerron terveiset.

Nuttula kirjoitti...

Voi, paranemista kovasti! Meillä on se tilanne, että puhelin on oltava kädessä koko ajan. Koulusta saatetaan soittaa milloin vain ja soitetaankin aika usein, on soitettu silloinkin kun olen suihkussa. Olen tottunut että puhelinta pitää kytätä siihen aikaan päivästä. Mutta tapa jää vähän päälle, kyttään usein silloinkin ei ollenkaan tarvitsisi. Täytyy oikein muistuttaa itselle, että ei tuota koko ajan tarvitse tuijottaa :-)

Rouva Nordman kirjoitti...

No ihan kamala äiti olet, kun et koko ajan ole puhelin kädessä. No ei nyt ja höpö höpö. Menivät sitten säikäyttämään miehesikin...

Suklaakakun kera sairastaminen on varmasti mukavampaa kuin ilman suklaakakkua. Juuri luin tutkimuksenkin, että yskään ei auta yskänlääke, vaan suklaakakku, kröhöm.
Ilmeisesti sen jo tiesitkin :)

Minulla on sinulle blogissani haaste.

Matroskin kirjoitti...

Ja jos akku lopahtaa ja puhelin sammuu kaupungilla, on heti paniikki, että varmasti nyt lapsi putoaa kiipeilytelineestä eivätkä ne saa minua kiinni.

violet kirjoitti...

Nuttula: meillä oli tuollainen käytäntö Hollannissa asuessamme yhden syksyn ajan kun pienempi oli n. 3 ja aloitteli maternellea. Koko päivä oli hänelle alkuun liian pitkä ja sovimme että opettaja soittaa jos näyttää siltä että on parempi että haen lapsen iltapäiväksi kotiin.

Katilein: hyvä. Saatiin tieteellinen selitys.
(Tuohon haasteeseen en valitettavasti oikein voi tarttua kun en osaa määritellä mikä kansio olisi se neljäs jne. Olen tosikko ja haluan tehdä sen "oikein" jos osallistun)

Matroskin: mutta eihän tuo sovi! Vara-akku taskussa pitää naisihmisen kaupungilla kävelemän.
Aina.

Punamulta kirjoitti...

Ensimmäinen kommenttini on näköjään hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen...

Mikähän ihme puhelinpäivystysvimma nykyään onkaan...;) Miten ihmiset selvisivätkään ilman kännyköitä...
Kaikella kunnioituksella kuitenkin, joka ikinen saa puolestani tehdä niinkuin haluaa, mutta ei kai voi odottaa/olettaa, että kaikki päivystävät koko ajan puhelimiensa ääressä...

Jos yskästä nousee tuollainen meteli, niin mitenkäs sitten on täiden tai kihomatojen laita? Kyselen ihan uteliaisuudesta, koska Suomessahan (ainakin meilläpäin) ne ovat nykyään varsinkin jokasyksyinen vitsaus sekä kouluissa että päiväkodeissa.

Minun työpäikallani oletetaan, että vanhemmat tietävät lastensa yskästä ja nuhasta... kotiin soitetaan jos on kuumetta, mutta ei mistään "turhista" asioista.

Esimerkiksi tällä hetkellä meillä on esiintynyt kovaa yskää ja nuhaa jo pidemmän aikaa... Tällä viikolla puolet lapsista on ollut kotona kuumeen/yskän tai oksentelun takia...

violet kirjoitti...

Punamulta: meidän lapsilla ei ole koskaan ollut täitä tai kihomatoja, mutta lappuja tulee kotiin muutaman kerran vuodessa siitä, että liikkeellä on.

Vilijonkka kirjoitti...

Hah, kunhan ei ole hinkuyskä. Joka minulla oli lapsena pari kuukautta, eikä sitä edes tajuttu kuin jälkikäteen! Ei taidettu 70-luvulla olla noin hätäisiä.

Minua on pommitettu sähköposteilla ja puhelinsoitolla viimeisen viikon aikana esikoisen koulusta - puuttuu kuulemman jokin rokote, joka yleensä annetaan 2-vuotiaalle! Voi noita kouluterveydenhoitajia. Ja enhän minä tiedä mikä rokote voi puuttua kun joka maassa on eri kirjainyhdistelmät ja rokotusohjelmat! Saanee puuttua ainakin kesään asti, selvittelen sitten kesälomalla, jos muistan. Kunhan lapsi ei rupea yskimään!

violet kirjoitti...

Vilijonkka: rokotukset! Oi, lempiaihe.
Et usko monetko hiukset olen nyhtänyt päästä tämän takia. Ranskassa annettiin joitakin rokotuksia samaan aikaan joidenkin toisten kanssa, H ollannissa taas oli ollut tapana antaa ne kaikki erikseen, tosin yhtä ei ollenkaan...ja kaikkea sekavaa ja nimet tietysti erilaiset ja ranskalaisista korteista eivät Hollannissa tajunneet mitään ja Belgiassa taas katsoivat niitä hollantilaisia että mitä näissä nyt sitten lukee.