maanantai 9. helmikuuta 2009

Silmälasikäärme



11-vuotiaana istuin koulun ruokalassa kuten minä hyvänsä päivänä. Ruokana oli jotakin epäkiinnostavaa ja kulutin aikaa peittämällä kädelläni vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta silmää.
Huomasin etten näe seitsemännen luokan ihannepojastani juuri mitään vasemmalla silmällä. Tämä havainto sai minut puhumaan äidille, joka tilasi ajan silmälääkärille. Sain ensimmäiset silmälasini ja ihastuksen ääriviivat terävöityivät.

Tuosta alkaen minulla on ollut silmälasit. Vahvuudet eivät koskaan ole olleet suuren suuria, mutta sen verran kuitenkin, että ilman laseja en saisi esimerkiksi ajaa autoa. Vastapäinen talo näyttää ilman silmälaseja jota kuinkin samalta kuin tässä tarkoituksella epätarkaksi jättämässäni kuvassa.

Minä vihaan silmälaseja. On toki oivallinen keksintö hioa kaksi palaa lasia, panna ne kehyksiin ja auttaa näin ihmistä näkemään tarkasti. Minua harmittaa vietävästi se että on riippuvainen laseista, että maailma on sumea ilman. En pidä siitä tunteesta kun nenän päällä on jotakin ylimääräistä tai kun näen kehysten ääriviivat koko ajan. En halua olla "se silmälasipäinen nainen" (nuorempana "se rillipää"...). Piilolinssit ovat käytössä, mutta valitettavasti mitkään kokeilemistani merkeistä tai laaduista eivät sovi täydellisesti. Muutamia tunteja pystyn niitä pitämään, mutten koko päivää. Kaikkien silmiin eivät piilolinssit vain käy - ja minulla taitaa olla juuri sellaiset silmät.

Joskus olen yksinkertaisesti ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Silmissä tuntuu hyvältä, mutta muuten ei. Olen kömpelö, törmäilevä ja tuntuu että tasapainonkin kanssa on ongelmia. Rypistelen kulmiani ja saan päänsärkyä. Saatan jäädä bussista kun en näe sen tulevan. Eihän tuollainenkaan käy!

Iän myötä on tullut sitten tämä käsivarsiongelma. Tekstiä pitää siirtää kauemmaksi. Se pahenee koko ajan. Nyt olisi taas aika ostaa uudet silmälasit. Entiset ostin kaksi vuotta sitten, mutten näe niillä enää kunnolla. Tuntuu niin typerältä panna rahaa johonkin josta ei yhtään tykkää.

(Toivottavasti kukaan ei sano että ole onnellinen kun sentään näet. Sokeitakin on. Tai että on sitä pahempiakin ongelmia kuin silmälasit. Niin on. )

49 kommenttia:

aino kirjoitti...

näköhistoriani on suurinpiirteinen samanlainen. sain kakkulat tosin vasta 16-vuotiaana, mutta muuten uskon kirjoittamasi perusteella, että 'näemme samalla lailla'.
olen tässä nyt joulusta asti yrittänyt viedä itseni ostamaan uusia silmälaseja, mutta tuntuu niin vaikealta.
piilareita käytän, vaikka sanottiin aluksi, ettei ne luultavasti käy.
ikänäköä odotellessa..

Matroskin kirjoitti...

Minullekaan eivät piilarit sovi. Hankin taas vastikää satsin, änkesin ne päähän ja menin juhliin. Ystävä kysyi heti, että mikä sulla on, kun silmäsi ovat ihan punaiset. Ei ole kiva näyttää albiinokanilta! Lasit ovat piilareihin verrattuna helpot, mutta voi kun saisi elää ilman... Moni ystävä on käynyt korjausleikkauksessa, mutta itse en uskalla, koska lääkärien mukaan pitkän aikavälin riskejä ei vielä kunnolla tunneta. Sinuun verrattuna olen kyllä ihan sokea.

outi kirjoitti...

tiedätkö, mulla oli ihan sama ongelma. just sellanen ikävän sumea näkyvyys, eikä mitkään piilarit sopinu kun aina kuivuivat päähän kiinni tai muuten olivat hankalat. viime lokakuussa mä menin sitten semmoseen laser-leikkaukseen ja, tadaa- kaikki ongelmani katosivat. nyt mä kuulostan ihan naistenlehtien mainokselta;)
..mutta eipä enää tarvitse ähistä näkönsä kanssa.
aika kallis se leikkaus oli, mutta laskin säästäväni sen jo 3-4:ssä vuodessa takaisin suhteessa rilleihin, piilareihin jne.

Anonyymi kirjoitti...

Entäs leikkaus? Mulla on tosi monet ystävät ja tuttavat leikkauttaneet silmänsä, osa jo vuosia sitten. Kaikki olleet tyytyväisiä tulokseen.

Minä taas en uskaltaisi leikkauttaa. Olen silmistä niin arka. Mutta toisaalta, silmälasit ei mua mitenkään häiritse. Jos häiritsis, niin ehkä sitten kuitenkin uskaltautuisin leikkaukseen.

Terveisiä Sveitsistä,
uskollinen lukija

Matroskin kirjoitti...

PS: Onneksi nykyään on sentään lapsille ihania rillejä, esim Hello Kitty -merkkisiä. Muistan ekat lasini, jotka olivat aivan kammot kasarihirvitykset, siis jo lapsena olin sitä mieltä, että ne olivat hirveät.

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Mullekin tuli mieleen kamalat lasini
lapsuusaikoina,sangat meni
korvan taakse:P.

Onneksi mallit sentään hiukan muuttunut ajan myötä:)

Talvikki kirjoitti...

Voi tunnen tuon silmälasisankojen muodostaman näkökehyksen ankeuden. Kun ei ole sitä rajattomuutta ja kasvot voisivat myös olla juuri mitä ovat ilman ylimääräisiä ja elämää hankaloittavia laitteita.

Olen ratkaissut asiaa pienesti alkamalla nauttia epäselvistä muodoista. Pidän tarkoituksella silmälasittomia hetkiä mm. silloin kun väsyttää vietävästi. On jotenkin suloista, kun kaikki mitä näkee, on kuin villalangalla ääriviivoitettu: pörröistä ja silmille lempeää. Ei mitään teräväpiirteistä ja jämptiä. Voi jotenkin itsekin olla vähän helpommin huonoryhtinen makkara omassa lepotuolissaan.

Muistiin änkeää nyt myös väkisin ensimmäisten silmälasien (lapsena siis)kaupanpäällisiksi saadut vitjat; valitsin siniset kehykset ja sain siihen sopivat siniset laventelille haisevat suitset. Vaaleanpunaisien tyttörillien valitsijat olisivat voineet nauttia mansikan tuoksusta. Hitto kun pitikin tykätä sinisestä!

Paevi kirjoitti...

Taalla kans yksi puolinakoinen. Puolinakoinen siksi kun toisessa silmassa on -nako ja toisessa +nako. Tuo - on ollut myos noin 15-vuotiaasta lahtien, + on alkanut hiljalleen parin viime vuoden aikana.
En pida laseja silla en niita tarvitse kun toisella silmalla nakee edelleen hyvin kauas ja toisella hyvin lahelle, mutta huomaa kylla etta nako ei ole paras mahdollinen. Syvyytta en esimerkiksi pysty nakemaan ja joskus pitaa tarkennella liikuttamalla paata edes takaisin, varsinkin tietokoneen aaressa.
Mutta laseja en silti tarvitse. Kysyin viimeksi silmalaakarilta tuon -silman laserointi mahdollisuudesta ja han sanoi etta siina tapauksessa pitaisi paattaa mille etaisyydelle haluan sen laseroitavan: kauas vai lahemmaksi, tietsikka etaisyydelle. Molempia kun ei kuulema voi.

hannna kirjoitti...

jaahas, tämä onkin yleinen ongelma. mulla on myös silmälasien tarve ehdoton autoa ajaessa ja leffassa, mutta muuten en pidä laseja päässä. ja en sitten vaan näe. en ole ikinä kokeillut piilareita. lasit sain yläasteella. koulussa en nähnyt taululle. jos kävelen lasit päässä kadulla, niin kaikki näyttää musta niin rumalta, ja näen outoja katseita. siksi ilman on parempi. täällä maalla pelkään aina missaavani jotain villieläimiä ilman laseja. ja on tyhmää, kun ei näe millainen ilme lapsella on jossain kauempana. juuri aamulla lapsi sanoi toivovansa silmälaseja. mulla oli rilli+aurinkolasi-viritys päässä.

Talvikki kirjoitti...

Jäi vielä mainitsematta minun hallussani ollut naapurin poikien kekesimä lempinimi - rillijunkkari.

Silmälasit ovat kyllä yllyttäneet jurommatkin jätkät hämmästyttävään luovuuteen!

Merruli kirjoitti...

Lasit päässä täälläkin ja joka kertaa saa tilata edellistä paksummat linssit. Piilolinssejä en ole edes kokeillut, koska olen aivan suunnattoman herkkä silmistäni, etenkin niihin koskemisesta.

Samalta näyttää maailma minullakin ilman laseja. Muistan kun sain ensimmäiset lasit hajataittoisiin silmiini lukiossa ja ymmärsin ensimmäistä kertaa, että maailmassa on ihan oikeasti selkeitä rajoja, todellisia ääriviivoja. Oli kait aina ollut ikäänkuin softilinssit silmillä.Piirtämisessäkin pehmeä lyijykynäviiva ei tuntunutkaan enää siltä todellisimmalta, kuten siihen asti.

Joskus olen miettinyt laserleikkausta, mutta suorastaan pyörryttää ajatus siitä, että silmiä ronkittaisiin oikein olan takaa...ainainen rillipää taidan siis olla, suurinpiirtein ainoa lähisuvussani.

Sari kirjoitti...

Minä TYKKÄÄN laseistani. Sain 12-vuotiaana ensimmäiset. Minusta oli ihan normaalia : kun äidilläkin oli lasit, niin mun mielestä yksinkertaisesti aikuisilla on lasit. ( Niin ajattelin kyllä yhdestä luomestakin, että isompana minullekin kasvaa sellainen ...)
Minun mielestäni " edustuslasini" tekevät minusta edustuskelpoisen. Kotilasit, mummolasit, on sitten erikseen mukavuussyistä. Piilolinssejä käytin ennen vain tanssiessa, kun ne hommat jäi, niin jäi piilolinssitkin - liian hankalaa.

Sooloilija kirjoitti...

Minäkin vihaan silmälaseja! Mutta ei auta; ei ole varaa leikkauttaa silmiä ja piilolinssit eivät sovi, koska käytin niitä 15 vuotta liian paljon (yötä päivää ja aina!).

Tottuuhan niitä laseja käyttämään ja löytyyhän niitä tosi hienoja ja tyylikkäitä kehysmallejakin, mutta silmälasit ne silti vaan aina on.. Minulla on kahdet lasit, joiden käyttöä vuorottelen.

Kevät ja kesäkin on vähän hankala juttu: aurinkolasit pitää olla omilla vahvuuksilla ja laukussa pitää kesäisin kantaa silmälasejakin mukana kun jos menee jonnekin sisätiloihin on vaihdettava aurinkolasit oikeisiin laseihin..

Tämmöistä se on meillä rillipäillä tämä elämä!

Inka kirjoitti...

Teksti oli ihan kuin minun suustani. Silmälaseista olen ihan riippuvainen, ja inhoan olla riippuvainen. Piilolinssejä käytän yleensä mutta nyt kotonaollessa se tuntuu vähän turhalta. Ja taas on rillit nokalla.

Katilein kirjoitti...

En ollut lainkaan tulossa toteamaan, että pahempiakin ongelmia on, vaan mietin, että näyttikö ihastus yhtä hyvältä silmälasien kanssa kuin ilman?

Minulla on ihan lyhyessä ajassa huonontunut näkö ihan kauheasti, vaikka ennen olen aina ollut se, joka näkee kaikki tienviitat hirmu kaukaa. En millään vitsisi mennä näöntarkastukseen kuulemaan tuomiota, jonka jo tiedän. Minusta ja silmälaseista tuskin tulee koskaan ystäviä. Jotain positiivista jos hakee, niin värillisiä piilolinssejä olisi hauska koittaa.

Heli kirjoitti...

Minä sain rillit seiskaluokkalaisena. Siitä asti niitä on sitten pidetty.. se harmittaa, että naamassani on mielestäni parasta juuri silmät, ja ne täytyy nyt sitten aina peittää kakkuloiden taakse.

Piilareita olen ajatellut, mutta en vain ole tullut hankkineeksi..

Siskoni leikkautti silmänsä, maksoi hunajata ja kuulosti kamalalta. En tosiaankaan uskaltaisi siihen mennä, hereillä ollessa pitäisi koko ajan nähdä kun silmää sorkitaan.. huh, mieluummin vaikka siten rillit.

Bilettäessä (noin kerran vuodessa =D) yksinkertaisesti jätän rillit kotiin. Sumeata on, mutta silmät säihkyvät.. =D

Liivia kirjoitti...

Sama ongelma täällä.
En näe kovinkaan kauas. Yläasteella minulle hankittiin lasit, koska en nähnyt enää taululle. Samat lasit ovat minulla vieläkin ainoina, moneen kertaan teipattuina.
Laitan pakon edessä päähäni, muuten haahuilen ilman. Piilolaseihin en kykene.

Matroskin kirjoitti...

Mielestäni leikkaus ei ole kallis, jos on kuten minulla, että näkö vaihtelee ja koko ajan on teetettävä uusia linssejä tai vaihdettava kehykset kokonaan (pikkulapsia ja rillejä ei ole tarkoitettu samaan elämään). Laseista tulee nopeasti enemmän laskua kuin leikkauksesta, mutta toki leikkaus pitää maksaa kertarytinällä, lasit vuosien kuluessa.

Matroskin kirjoitti...

Niin ja jos käyttää piilareita, on kuitenkin oltava myös lasit, ja siitä vasta laskua tuppaakin. Piilolinssinesteet ja sun muut.

MaaMaa kirjoitti...

Janna tuo kuva, jonka jatit sumeaksi tarkoituksella, etta tiietaan miten naet ilman laseja.
Mulle on suotu hyva nako, joten on vaikea kuvitella milta nayttaa kun "nakee huonosti".

Hyva ystavani kavi laserleikkauksessa vuosi sitten; hanen nakonsa oli alunperin niin huono, ettei ilman laseja nahnyt kuka mina olen kun istuin kyljessansa kiinni. Naki vain hahmon. Ystavani sanoo, etta laserleikkaus on toistaiseksi ainakin Paras Teko mita on itselleen suonut; nakee nyt taydellisesti!

violet kirjoitti...

Aino: minäkin käytän piilolaseja yleensä aina jos lähden kotoa jonnekin. Ikänäköön liittyvät harmit voivat alkaa kuulemma melko varhainkin.

Matroskin:ei mun silmät tule punaisiksi mutta ovat kuivat ja tuntuvat yksinkertaisesti pahalta. Riippuu kyllä tosi paljon myös säästä. Mitä kosteampi ilma, sen paremmin menee.

Outi: Kauneusleikkaukseen mua ei saisi, mutta myönnän että silmäleikkausta olen sen verran ajatellut,että olen vuosien mittaan esim. seurannut niiden hintojen kehitystä.
En tiedä....uskaltaisin varmaan kyllä, mutta aika paljon tietysti maksaa edelleen vaikka hinnat ovat kauheasti pudonneet. Sitten mua mietityttää se, että miten kauan siitä leikkausesta olisi apua. Nytkin nimittäin näköni kehittyy koko ajan niin, että miinusta on vähemmän ja vähemmän, mutta ikänäkö huononee eli koko ajan on vaikeampi nähdä tuohon lähelle.

uskollinen lukija,Sveitsi: Niin, kuten sanottu, leikkausta olen ajatellut mutta en sitten tiedä. Ei millään raaskisi jos vaikka tulos olisi hyvä vain 5 vuoden ajan tms.

Matroskin; no se on totta että on sitä itselläkin kaikenlaisia kakkuloita ollut..huh huh..

Puukenkämaa: ovat muuttuneet joo, mutten voi väittää kauheasti tykkävääni monita nykymalleistakaan...

Talvikki: mä en oikein osaa nauttia tuosta pumpulissaolon tunteesta. Mulle tulee hyvin epävarma olo. Kuin ajatuskin kulkisi hitaammin.

Paevi: no tuota samaa olen kuullut ja siksi olen epäilevällä kannalla leikkauksen suhteen. Mäkin kun olen 42 tänä vuonna.

Hannna; näyttäähän asiat joskus aika rumilta, mutta mulla on sellanen unelias-Uuno olo ilman laseja...

Merruli: mulla on käynyt niin että miinusarvoni ovat muuttuneet ensin suuremmiksi, mutta nyt viime vuosien aikana pienemmiksi samaan aikaan kun lähinäkö on heikentynyt.
Huonosti näkeminen vaikuttaa niin moneen. En osaisi esim. ottaa valokuvia ellen näe tarkasti. Jos otan epätarkkoja kuvia niin haluan että se on sitten ollut tarkoituksella...

Sari; hauska kuulla että olet sinut asian kanssa! Mä olen kyllä turhamainenkin, en ollenkaan kiellä, mutta mulla liittyy tähän kyllä joku sellanen psykologinenkin puoli..en siedä että olen riippuvainen mistään ulkopuolisista asioista (mikä ei nyt sitten tarkoita ihmisiä!).

Sooloilija: no justiin, toi aurinkolasien kans pelaaminen on sitten juttu sinänsä...haluan pitää aurinkolaseja mutten halua silmälaseja vahvuuksilla.

Inka: Amen. Olemme "samikset" tässä jutussa.

Katilein; en muista;-) Näytti kai.
Olenkin aina ollut sokea rakkaudelle.
Värillisiä piilolinssejä kokeilin kerran optikolla. Mun silmät on tummanruskeat eikä niiden väri kyllä muuttunut yhtään mihinkään millään sävyillä.

Heli:No en haluaisi peittää silmiä minäkään.Enkä näyttää "arkkitehdiltä".

Liivia: kuvassa olevat lasit ostin parikymppisenä. Ne oli tosi kalliit Oliver People’s -rillit, ja niitä korjailin teipillä moneen kertaan. Lopulta ne oli sitten vaan vaihdettava.

violet kirjoitti...

Matroskin: joo, ei se oliskaan kallis (juuri nuo perusteet mitä sanot) mutta en oikein tajua että miten se leikkaustulos sitten mukautuu jatkuvaan muutokseen silmissä. Tietääkö joku?

Maamaa; niin, mulla on joitakin kavereita jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä miltä tuntuu kun ei näe. Että en oikeasti näe lukea jotakin kylttiä vaikka ilman laseja enkä tunne ihmistä.

Riikka kirjoitti...

Ymmärrän täsyni inhotuksesi. Mullakin on ollut rillit 8-vuotiaasta, näkö huononi n. 20-vuotiaaseen saakka joten ilman laseja olen melkein sokea. Mäkin inhoan laseja niin paljon! Olen käyttänyt piilareita 15-vuotiaasta, mulle onneksi ne jotenkuten sopii mutta eihän silmät sellaiseen ole tarkoitettu. Varsinkin jos niitä käyttää liikaa. Illalla silmät kuivuu ja kirvelee. Ootko harkinnut laserleikkausta? Mulla se on haaveena jos joskus muka olisi ylimääräistä rahaa...

Riikka kirjoitti...

Luin vasta muut kommentit. Edelliseen kysymykseesi: ei ne silmät kai mukaudukaan jos näkö leikkauksen jälkeen muuttuu. Itselläni tosiaan huononi näkö -6:teen 20-vuotiaaksi, sitten pari vuotta pysyi samana, nyt viimeksi optikko toteti näköni hieman iän myötä parantuneen. Että siinäpä se mahdollisuus. Aion silti kysyä lääkäriltä joskus leikkauksesta. Olisin iloinen jos vaikka keski-ikäisenä voisi käyttää pelkkiä lukulaseja, ne kun kaikki melkein saavat.

_hoya_ kirjoitti...

Mulla on viha-rakkaussuhde rilleihini. 30 vuoden yhteiselämä käy välillä raskaaksi... Piilarit eivät sovi mullekaan, ne kuivuu silmiin jo parissa tunnissa, yök.

Margarita kirjoitti...

Minäkin olen niitä silmälasipäisiä naisia... Sain silmälasit 11-vuotiaana ja itse laseja suurempi harmistus oli, kun tajusin, ettei minusta voikaan tulla lentoemäntää (lapsuuteni toiveammatti), sillä näköni ei ollut riittävän hyvä. Omat silmäni oat eriparia, toinen puolisokea ja toisessa vain vähän likinäköä. Lääkäri on suositellut sen "huonomman" silmän leikkaamista - vielä en ole uskaltanut ja rahallisesti raaskinut. Nykyisin on kyllä tosi nättejä kehyksiä silmälaseihin, mutta mitkä tahansa kehykset ovat joogatessa epämiellyttävät. Siksi siis kuivatan silmiäni piilolaseilla.

Anonyymi kirjoitti...

No hei, miä taas oon "niin" vanha, että mulla on tää ns. ikänäkö, eli kädet ei riitä enää! Ja esimerkiksi ruokakaupassa tavaroissa on tekstit niin pienellä, että sitten kun kädet olis tarpeeks kaukana niin teksti on jo niin pientä ettei mitään selvää saa.

Mulla on nyt semmoset ns. moniteholasit millä pitäis nähdä lähelle ja kauas, ettei tarvis koko ajan ottaa pois päästä ja laittaa takas mutta en miä niitä pidä vieläkään koko ajan päässä vaikka vuoden olen jo opetellu. Sitä ennen oli sellaset lukulasit joita käytin kun luin tai ompelin tms.

Miä oon huomannu, että silmälasit ja näkeminen ja näkemättömyys on aika suosittuja puheenaiheita tämän ikäisillä kuin itse oon. Samat ongelmat yhellä jos toisellakin!

On tää niin surkeeta ilman laseja, että aina kyllä tarkistan, että lasit on mukana, mitään en vois lukea ilman.

Kirsikka

pikkujutut kirjoitti...

Samoilla linjoilla, 11-vuotiaasta asti mutta voimakkuudet paljon kovemmat.Viime kesana piti jo kayda silmalaakarissa muttei sitten tullut mentya..

En tieda mita mielta silmalaakarit ovat tata nykya mutta aikoinaan leikkausta harkitessani, silmalaakarini sanoi, ettei se kokonaan esim. likinakoisyytta poista. Voin elella vuosia ilman laseja mutta ikanaon yms..ikaantymisen tuomat haitat tulevat minullekin.

Piilareiden kanssa oma kuiva silmaisyys/roska silmassa ongelma ratkesi silla etta nykyaan kayttamissani piilareissa vesipitoisuus on normaalia suurempi ja totta viekoon,ongelma on pienempi. Auringossa ja tuulessa oltaessa silmat totta kai kuivuu, mutta muuten on ollut helppoa pitaa.

Vilijonkka kirjoitti...

Meidän keskimmäinen sai lasit vuosi sitten, eikä olisi pitänyt niitä nenällänsä päiväkään ellei olisi hienot Barbie-merkkiset, sangoissa helmi sekä kristalli ja väri tietty roosa.

Junika kirjoitti...

Mulla on samanlainen juttu silmieni kanssa. Vihaan tunnetta, että naamalla on jotain ylimääräistä :-/. Vihaan sitä, kun linssit on tuhruiset. Kivan näköisiä kehyksiä on nykyisin saatavilla, mutta mun naama on niin kummallisen mallinen, että istuvien kehyksien löytäminen on to-del-la vaikeaa. Istumisella tarkoitan sitä, että ne istuu, eikä paina jostain kohtaa. Lisäksi kun on nikkelille herkistynyt, pitää olla sitten muovia tai muuta materiaalia...

MÄ olisin joskus saanut silmäleikkaksen, onneksi en sitä silloin halunnut. Nyttemmin tiedän, että mulla on keloiditaipumusta, joten se olisi voinut olla näölle ikuisesti hyvästit.

Mulla on parilla tuttavalla käyny huono säkä noiden leikkausten suhteen, joten siksikin suhtaudun niihin vähän varauksella.

Punamulta kirjoitti...

Minulla on pääasiassa "lukulasit", mutta hajataiton korjaus tuohon kauaskantoiseen katseluun. Pärjään aika vaivatta yleensä myös ilman silmälaseja ja esim. sängyssä luen aina ilman niitä.

Hirvittävä ongelma on muodostunut siitä, että luinen nenäni ottaa itseensä näistä silmälasin muoviosista, niistä liikkuvista sellaisista, joiden nimeä en kertakaikkiaan muista.

Molemmin puolin nenääni tulee punaiset "rakkulan" tyyppiset läikät, eikä auta vaikka ne tuet vaihtaisi minkälaisiksi, kokeiltu on. Niinpä siis käytän aika vähän nykyään silmälaseja kotona. Töissä jostain syystä kyllä. Ja autolla ajaessa, vaikkei olisi pakko.

Mulle sopi piilarit hyvin (ihme juttu allergiataustalla), mutta niillä taas en koskaan nähnyt kunnolla, joten enpä niitä kauan käyttänyt...

Muutkin on näköjään ehdottaneet sitä leikkausta. Olen kuullut siitä pelkkää hyvää, kallistahan se on, mutta tosiaan jäisi sitten silmälasit ostamatta, joten nopeasti saisi rahansa takaisin...

En ole lukenut ollenkaan kaikkia muistiinpanoja, joten anteeksi jos höpötän samoja asioita kuin kaikki muutkin...

Iina Kraak kirjoitti...

Sain ensimmäiset lasit muistaakseni 12-vuotiaana. Enkä enää osaisi olla ilman. Näytän ja tunnen oloni alastomaksi laseitta. Ne ovat minulla kai jonkinlainen suojamuuri. Joskus yritin käyttää piilareita, mutta 1. on epäluontevaa työntää sormi silmäänsä, 2. tuntui koko ajan siltä kuin olisin unohtanut jotain tärkeää.

Haaveilen ainoastaan siitä, että joskus kun olen iso ja rikas, niin voin hankkia monet lasit ja ilmaista niillä miltä tuntuu!

Solen kirjoitti...

Niinkai se on, että sitä mitä ei itsellä ole, niin juuri sen haluaisi. Minä olen nimittäin jo kauan haaveillut laseista. Niissä tulee jotenkin viisas ja intellektuelli olo :) Ihailen aina salaa ihmisiä, jotka osaavat kantaa silmälasinsa.

violet kirjoitti...

Riikka: niin, jos olisi niin että tuossa 50 jälkeen vaikka pärjaisi ihan pelkillä lukulaseilla (leikkauksen ansiosta) niin olisihan se ihanaa. En tiedä, kummiskin panisin niin paljon mieluummin sen rahan muualle. (ja sitten kuitenkin aina valitan etten näe).

Hoya: pitkä suhde sullakin sitten takana...

Margarita: en kiellä minäkään. Nättejä on, ihan totta. Silmälaseja vaan kuitenkin ne nätitkin.

Kirsikka: joo, ei lopu keskustelun aiheet kun iän myötä saa kaikkia uusia juttuja kuten ikänäkö ja muut vaivat. Kyllä mä sujuvasti puhun niistä nyt jo. Treenaan, kato;-)

Pikkujutut: oon nyt kokeillut niin monia erilaisia joiden nestepitoisuus on korkea ja kaikkea muuuta mutta ei ole sopivia löytynyt. MEitä on muuten tässä monia jotka ovat juuri 11-vuotiaana saaneet lasit.

Vilijonkka: hui kauhee. Mun ekat lasit oli vaaleansinistä metallia.
Barbi-laseja en olisi huolinut edes silloin.

Junika: mulla on kans pieni pää ja pieni naama, mutta nenä on sitten aika iso, tai ainakin sen harja on korkea. Monenlaista pulmaa olllut mullakin sen suhteen että pysyykö lasit päässä, hankaako jne.

Punamulta: sängyssä mäkin luen aina ilman laseja. Pistän kirjan sellaiselle sopivalla etäisyydelle....

Iina Kraak: olen iloinen että mukaan mahtuu edes hiukan teitäkin jotka viihdytte laseissa.

Solen: ihan hyvin voit ostaa ikkunalasit. Et olisi takuulla ensimmäinen!

Peanut kirjoitti...

Huh, oletpa saanut kommentteja. Siis paljon.

Aiheeseen en osaa kommentoida, koska en omista prillejä. Siis ainakaan vielä. Karsastukseni tosin tuntuu pahenevan, joten voipa olla, että vielä joku päivä...

Mutta asiaan. Ostin tänään Ilonan, ja voi vitsi mikä ihana juttu sieltä löytyikään. Olet varmaan haastattelusta/jutusta postannutkin, minulta on mennyt ohi. Juttu oli mahtava ja kuvat olivat hienoja. Näytit kertakaikkiaan upealta! Ja se kauluri...Ja ne ranteenlämmittimet...Ja ne taulut... Wau! hatunnosto sinulle!

himalainen kirjoitti...

Mattimyöhäinen hännähuippuna ja stoorini on myös lasit. Yhden hyvän jutun olen laseissa huomannut, ne peittää silmien ympärillä olevat rypyt, tai siis sangat hämää sopivasti. Ei ollenkaan kurja juttu. Mutta muuten ei mitään hohtoa näissä, niin arkiset, että mielellään jättäis pois. Edellisistä versioista tykkäsin, hajosivat sitten kahtia, paikkasin maalarinteipillä, kun piti lähteä töihin ja samana päivänä hädissäni rahapulassa tilasin netistä halpaversiot. Ovat palvelleet, huonosti, jo pari vuotta. Mutta jotenkin vain jämähtäneet päähäni.

violet kirjoitti...

Peanut: juuh, silmät puhuttavat!
Ilonan jutusta en sen kummemmin postannut, mutta tuli se hiukan esiin jossakin kommenttilootassa siis.

Himalainen: siis ryppyjenpiilotukseen hyvät. Miksei!

Killisilmä kirjoitti...

Oho, onpa meitä rillipäitä täällä paljon!

Minä sain lasit yläasteella. Tai siis jouduin hankkimaan. Ei ne silloin miellyttäneet ollenkaan. Vielä lukiossakin käytin laseja vain tunneilla. Sitten rupesin käyttämään piilareita, mutta ei ne mulle sopineet, kuten ei näköjään monelle muillekaan...

Nyt olen jo vuosia ollut tottunut silmälaseihin. Ne ei häiritse erityisemmin. En huomaa sitä, että ylimääräistä on naamalla. Itse asiassa on käynyt päin vastoin, mulle sanottiin nelisen vuotta sitten, että pitäisi opetella ottamaan lasit pois päästä kun luen. Silmät kuulemma rasittuu siinä turhaan. Mutta kas vaan, unohdin täydellisesti tämän optikon antaman neuvon. Muistin sen vasta nyt tammikuussa kun olin seuraavan kerran optikolla. Hänkin jankutti että pitäisi opetella ottamaan lasit pois kun lukee. Mutta minä en vaan millään muista ottaa...

Olisihan se ihmeellistä saada näkö takaisin... Mutten uskaltaisi mennä leikkaukseen.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin rivisi kun pyörin sisustusblogeissa, kevättä kai jo rinnassa. Mies odotti tv:n ääressä leffa pausella, sanoin että menee hetki, kipaisen nopeasti netissä. Jalka puutui toisen alla kun etenin sivu sivulta, pääsin `neilikoihin juomalasissa`ja huomaan; mies ei enää odota. Kiitos lukuelämyksestä. Ja kuvista. Piilareilla.

Pauliina

ColibriDreams kirjoitti...

Lasillinen täälläkin. Ekat lasit sain 7-vuotiaana, kun opettaja huomasi, että en näe taululle (pitkänä tyttönä olin aina takarivissä). Viihdyn omissani ihan hyvin, eivätkä ne edes tunnu ylimääräisiltä. Piilolinssejä en ole ikinä käyttänyt, koska ajatus jonkin esineen työntämisestä silmään inhottaa. Enkä tiedä osaisinko enää ollakaan ilman "toisia silmiäni". Mustat silmänalusetkin kätkeytyvät kehysten taa mukavasti. ;-)

Ja leikkaus hirvittää, olen niin visuaalinen ihminen, että en uskalla edes ajatella, mitä sitten kävisi, jos leikkaus jotenkin pilaisi silmäni.

Eniten häiritsee tuo aurinkolasipuoli, kun silmäni ovat kuitenkin niin herkät, että auringossa joskus oikein sattuu. Ja uimahallissa on ikävää, kun joku tervehtii kaukaa, eikä tiedä kuka on kyseessä. Oman perheen tunnistaa jo hahmosta ja kävelystä ilmankin laseja.

violet kirjoitti...

Killisilmä: silmälaseja tarvitsevia on tosiaan paljon. Suomessa minusta käytetäänkin laseja paljon enemmän kuin esim. Ranskassa ja täällä. Ei minusta Hollannissakaan niin kauheasti silmälaseja näkynyt, enemmän kuitenkijn kuin vaikka täällä. En voi uskoa että suomalaisten silmät olisivat huonommat, uskon että monessa paikassa vaan käytetään enemmän piilolaseja - tai ollaan ilman.

Pauliina: kävit siis pitkällä matkalla!
Tule toistenkin. Ei täällä lukeminen ihan heti lopu.

Colibridreams: mulla ei ole mitään ongelmia panna vieraita esineitä silmiin. Siinä mielessä harmittaa ettei piilolinssit muista syyistä oikein käy.
UImahallisssa on aina piilolasit. En varmaan osaisi edes uida ellen näkisi...

SanNu kirjoitti...

aika paljon ihmisiä joille piilarit ei sovi. Oon pitkään luullut olevani lähes ainoa. Sain itelle lasit noin 11-vuotiaana. Lähinnä siksi että kaikilla kavereillakin oli :), silloin saatoin huoletta unohtaa lasit kotiin aamuisin, voimakkuudet oli niin pienet silloin. Lasien malli oli kyllä ihan kiva, kunnes istuin niiden päälle. Pikku hiljaa näkö on huonontunut, ja nykyään en todellaaan voi jättää laseja pois.

Teininä minulla oli piilarit muutamaan otteeseen, mutta en jaksanut niitä juuri käyttää. Myöhemmin kokeillessani olen todennut ettei ne minulle sovi. Tuntuu koko ajan olevan hiekkaa silmissä. Vain ulkona vältyn tältä tunteelta.

Minä pidän silmälaseistani, enkä sen vuoksi voisi kuvitellakaan meneväni leikkaukseen. Minulla on iso pää ja minusta tuntuu, että ilman silmälaseja se näyttää vielä isommalta. Lasit antavat kehykset kasvoille ja rajaavat sitä. Jos minulla on piilarit päässä jalkateränikin näyttävät pidemmiltä. Nämä ongelmat saattavat kyllä johtua myös taittovirheestä...

Joka tapauksessa minulla on nyt kolmet lasit samoilla vahvuuksilla, yhdet vanhat ja kahdet vuosi sitten hankitut, joita voin vaihdella mieleni mukaan. Joskin vaihtoväli taitaa olla pari kuukautta.

Eniten huononäköisyys harmittaa aurinkoisella säällä. Ennen minulla ei ollut aurinkolaseja vahvuuksilla, joten kärsin auringosta. Nyt minulla on aurinkolasit ja elämä on kivaa myös auringonpaisteella.

violet kirjoitti...

Sannu: tervetuloa 11 vuotiaana lasit saaneiden sankkaan joukkoon! Olipa meitä monta.

Anu kirjoitti...

Jännä että niin monet inhoaa lasejaan. Mulle lasit lakkasivat olemasta ongelma siinä vaiheessa kun aloin muutenkin olemaan tyytyväinen ulkonäkööni, lasten syntymän jälkeen nimittäin. Aloin armahtamaan itseäni muutenkin :D Olen vaalea ja aika 'väritön', ja minusta tuntuu, että näytän paremmalta kun silmälasit antavat kunnon raamit kasvoilleni, tekevät piirteistä vahvemmat.

violet kirjoitti...

Anu:kuten jollekin toisellekin kommentoin, hyvä juttu bettä teitäkin on jotka olette kaverit silmälasienne kanssa. Onhan niitä silloin kivampi pitää, epäilemättä.
Ei mulla ole mitään ongelmia ulkonäköni hyväksymisen kanssa, ei tämä siihen liity ollenkaan. Olen monet lasit lÿtänyt jotka ovat hyvin sopineet naamaani. (Tosin sitten niitä muitakin on...)
Silmälasit nyt vaan ovat mulle jotakin "ylimääräistä", vähän niin kuin hiuspidennykset tai tekokynnet.

Mya kirjoitti...

Leikkaus ei sovi, jos näkö huononee edelleen. Leikkautin silmäni keväällä 2001, kun vahvuudet olivat pysyneet samoina useamman vuoden. Olin ilmeisesti kuitenkin liian nuori (vasta 20v), ja näkö lähti huononemaan uudelleen viiden vuoden kuluttua ja jo vuonna 2008 tarvitsin laseja jo päivittäin. Lisäksi hämäränäkö on kokoajan ollut heikko, kuulemma aika yleinen vaiva leikkauksen jälkeen.

Omalla kohdallani leikkaus voidaan tehdä myös uudelleen, mutta koska näkö edelleen huononee, ei siinä ole järkeä. Ja leikkauksethan on tietysti kehittyneet paljon kahdeksassa vuodessa, mutta ymmärtääkseni näön huononemisen tulee olla pysähtynyt. Ja minut leikannut lääkäri ennusti, että neljä- viiskymppisenä hankintalistalla olisivat kuitenkin lähilasit...

Anu kirjoitti...

Juu en minäkään väittänyt, että sulle silmälasit on nimenomaan ulkonäköongelma, mutta mulle selkeästi oli. Onhan se välillä ärsyttävää, kun koko ajan näkee kehysten reunat yms. mutta en tiedä, osaisinko enää edes olla ilman. Piilolinssejä käyttäessä oli tosi alaston olo ja hiplasin koko ajan naamaani ja ihmettelen missä rillit on :D

violet kirjoitti...

Mya: mun näköni ei ole enää viime aikoina huonontunut vaan muuttunut. Miinuksia on siis koko ajan vähemmän, eli kauas nën nykyisin paremmin kuin vaikkapa 5 vuotta sitten....MUTTA nyt on alakanut siis lähinäkö heiketä. Ymmärrettävä juttu tuo mitä sanot leikkaamisesta ja näön heikkenemisesn loppumisesta.
Kyllä mä "mummulasit" hyväksyisin lukiessani ja tarkkoja lähihommia tehdessäni, jos muuten pärjäis ilman.

Anu: joo, useinhan sitä nostaa olemattomia laseja nenällään ja olen mä jo etsinyt kiivaasti laseja jotka ovat päässä. Silloin tuntee kyllä itsensä aika hemmetin tyhmäksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on ollut lasit 9-vuotiaasta, silloin halusin?! ne, mutta sitä iloa ei pitkään kestänyt. Kovin monta vuotta niitä inhosin, lähinnä epäkäytännöllisyyden vuoksi. Mulla huononi näkö 16-vuotiaaksi asti ja arvot oli toinen alle ja toinen yli -6, mikä käytännössä tarkoitti "kyvyttömyyttä" olla ilman laseja. Aamulla usein etsin laseja lattialta käsikopelolla, kun kissat oli ne pudottaneet, enkä niitä nähnyt. Piilareita käytin uimahallissa ja avannossa ja illanvietoissa, muuten ne ei eivät minulle sopineet. Kolmekymppisenä annoin itselleni synttärilahjan ja leikkautin silmäni. Silloin hinnat olivat tosi korkeat, mutta laskin että vajaan 10 vuoden silmälasi- ja piilariostokset maksavat saman verran. Tuosta lahjasta tulee kesällä kuluneeksi 10 vuotta ja sen ajan olen ollut ilman laseja. Nyt ikänäkö alkaa pikkuhiljaa vaivata ja edessä on varmaankin taas lasien hankinta, mutta sen kestän, kun nään kauas ilman laseja. Eli tyytyväinen olen edelleen. t: Marja