sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Koiruutta



Eräänä aamupäivänä tutustuimme kylässämme toimivaan koirafarmiin. 23 kuolaavaa tynnyrikaulaa. Tunnin selostus rodun historiasta ja farmin toiminnasta. Tunsin itseni aika pieneksi katsellessani noita parhaimmillaan 70 kiloisia eläimiä. Poikia kiinnosti kevätpuro vielä enemmän kuin koirat.

9 kommenttia:

Punamulta kirjoitti...

Voi ihania koiria. Tulee lapsuus mieleen. Meillä oli naapurissa tuollainen (ilman tynnyriä).
Kun menin hiihtämään, se ryökäle tuli aina suksien päälle seisomaan (ja nauroi varmaan tolkuttomasti kun kaatua rönysin kun ei sukset liikkuneet)

Sooloilija kirjoitti...

Täällä ei voi muuta kuin haukkoa henkeä, niin upeita maisemia! katsoin kaikki kuvasi ja luin juttusi; onnistunut loma siis! Niin energiseltä vaikutat!

Ihana tuo tynnyrikoira - bernhardilainen rotu - en ole koskaan nähnyt luonnossa, vaikka monia koiria on elämänsä aikana nähnyt.

Ede@ kirjoitti...

Mahtavia kuvia ja kiva loma ollut varmasti<3

marika kirjoitti...

Hei, sä oot takaisin!
Ihania, ihania kuvia ja kiva kuulla, että olette nauttinut lomastanne :)

SARI kirjoitti...

Olet kotona taas, vielä ehtii arpajaisiin !

Puisto kirjoitti...

Mikä suloinen otus! Nuo on kyllä niin isoja koiria, sen tajuaa oikeasti vasta kun on itse vieressä.

outi kirjoitti...

näyttävät ottavan aika lunkisti nuo koirat, tottuneet poseeraamaan ihan selvästi;)
eikös heillä vieläkin ole tärkeä tehtävä kadonneiden etsinnässä?

Annika kirjoitti...

Koira on ihan kuin Aku Ankasta... Pulivari vai mikä?!
Hauska kuulla, että loma oli onnistunut!

violet kirjoitti...

Punamulta: voin hyvin kuvitella...
Paikan emäntä kertoi että nuo ovat aivan kauhean laiskoja. Ulkoilulle joka aamu kolmeksi tunniksi, mutta eivät mene ellei pakoteta.

Sooloilija: Energiaa tuli paljon. Toivon sen kestävän.
Joo, tuolla oli noita koiria ja myös husky-farmi. Emme menneet kun siellä ei onnistunut ollenkaan koirien katsominen vaan olisi heti pitänyt ottaa joku 69 euron ajelu....

Puukenkämaan: kiiitos vaan, sitä se oli oli, kiva loma.

Marika: juuh, takaisin olen ja tuntuu että olen ihan kelkasta pudonnut.

Sari; äkkiä menin osallistumaan...

Papi: isoja ja kuolaavia..voi hyvänen aika.

Outi: enemmän ja enemmän kuulemma käytetään kevyempiä koiria jotka voidaan laskea helpommin helikopterista.

Annika: ei tu mieleen Aku Ankan koira mutta voin kuvitella;-)