Löysin eilen kevään ensimmäiset leskenlehdet ja niistä tuli mieleen mummupuoleni, jolle niitä lapsena annoin. Hän kiitteli, mutta sanoi (leikillään, sen tajusin myöhemmin) että mahtaako hänestä nyt tulla leski. Minä pelkäsin monta päivää että joku kuolee minun takiani.
Sitten tuli mieleen:
Kesä, jona täyttäisin 11 vuotta. A:n ja J:n vanhempien mökillä, mummu ja vaari meitä kolmea vahtimassa. Talon takana se kuoppainen soratie, juuri sellainen missä Angliat kääntyvät ohjausvirheistä katolleen.
Makeat huulikiillot, joita A antoi minun välillä laittaa ja joita laitoin aika usein muulloinkin.
Tamponit, joita A jo käytti, mutta joita minä vielä tuon kesän ajan luulin yksittäispakatuiksi sikareiksi.
Metsä, jossa olin A:n seurana kun hän poltti salaa vaarilta varastettuja ja kiireessä ruttuisiksi käärittyjä sätkiä. Mättäät, joihin A yritti piilottaa natsat ja ne illat, kun minun piti näyttää taskulampulla valoa etsiessämme metsäpalonpelossa paikkaa missä tumpit ehkä kytevät...
J:n kaverit, jotkut jo ammattikoulussa. Mopojen aivan erityinen katku ja ritsillä istumisen riemu. Minua ajelutti V jolla oli viikset ja Leen farkkutakki, ja joka tiesi kaiken Hurriganesista. Vaarin raivo kun hän marssi soratietä nortti huulessa ja lopetti koko leikin tykkänään. Miten minua suututti ja hävetti, koska en sentään ollut mikään kakara enää, vaan nuori nainen huulikiiltoa naamassa ja korvien välissä väärin kuultu Taiskan Mombasa.
Kylän hiukan toope, äitinsä luona asuva pussihousu, jonka arveltiin hajusta päätellen yhä pissaavan housuunsa, ja jolta minut pantiin kysymään pelaako se taskubiljardia...eikä se kai tajunnut kysymystä kun ei vastannut, vaan taputti minua päähän niin että korvissa soi ja sanoi "tyttö pieni, tyttö pieni" ja muuta nauroivat että "se kysyi, se tosiaan KYSYI sen".
Sitten se päivä, kun rakensin A:n kanssa saunanlauteille puliukon. Se oli aivan oikean kokoinen, ilmapallosta kammottava pää ja huulipunasuu, vierellä tyhjentynyt pullokin. Oikein aito se oli ja vanhat pitelivät sydänalaansa ja mummu huusi TE PAKANAT!
Ja ilta, jolloin nousi myrsky joka heitteli ovia auki ja kiinni, yhden ikkunan sijoiltaan ja ruudun rikki. Sisällä välähti ja vanhat huusivat "pallosalama!" ja minä nauroin käheästi J:n kanssa yläpedillä, ja tungin taskulamppua parempaan piiloon.
(Muokkaus: Lisään tähän musiikin joka vähän niin kuin kuuluu aiheeseen...)
Sitten tuli mieleen:
Kesä, jona täyttäisin 11 vuotta. A:n ja J:n vanhempien mökillä, mummu ja vaari meitä kolmea vahtimassa. Talon takana se kuoppainen soratie, juuri sellainen missä Angliat kääntyvät ohjausvirheistä katolleen.
Makeat huulikiillot, joita A antoi minun välillä laittaa ja joita laitoin aika usein muulloinkin.
Tamponit, joita A jo käytti, mutta joita minä vielä tuon kesän ajan luulin yksittäispakatuiksi sikareiksi.
Metsä, jossa olin A:n seurana kun hän poltti salaa vaarilta varastettuja ja kiireessä ruttuisiksi käärittyjä sätkiä. Mättäät, joihin A yritti piilottaa natsat ja ne illat, kun minun piti näyttää taskulampulla valoa etsiessämme metsäpalonpelossa paikkaa missä tumpit ehkä kytevät...
J:n kaverit, jotkut jo ammattikoulussa. Mopojen aivan erityinen katku ja ritsillä istumisen riemu. Minua ajelutti V jolla oli viikset ja Leen farkkutakki, ja joka tiesi kaiken Hurriganesista. Vaarin raivo kun hän marssi soratietä nortti huulessa ja lopetti koko leikin tykkänään. Miten minua suututti ja hävetti, koska en sentään ollut mikään kakara enää, vaan nuori nainen huulikiiltoa naamassa ja korvien välissä väärin kuultu Taiskan Mombasa.
Kylän hiukan toope, äitinsä luona asuva pussihousu, jonka arveltiin hajusta päätellen yhä pissaavan housuunsa, ja jolta minut pantiin kysymään pelaako se taskubiljardia...eikä se kai tajunnut kysymystä kun ei vastannut, vaan taputti minua päähän niin että korvissa soi ja sanoi "tyttö pieni, tyttö pieni" ja muuta nauroivat että "se kysyi, se tosiaan KYSYI sen".
Sitten se päivä, kun rakensin A:n kanssa saunanlauteille puliukon. Se oli aivan oikean kokoinen, ilmapallosta kammottava pää ja huulipunasuu, vierellä tyhjentynyt pullokin. Oikein aito se oli ja vanhat pitelivät sydänalaansa ja mummu huusi TE PAKANAT!
Ja ilta, jolloin nousi myrsky joka heitteli ovia auki ja kiinni, yhden ikkunan sijoiltaan ja ruudun rikki. Sisällä välähti ja vanhat huusivat "pallosalama!" ja minä nauroin käheästi J:n kanssa yläpedillä, ja tungin taskulamppua parempaan piiloon.
(Muokkaus: Lisään tähän musiikin joka vähän niin kuin kuuluu aiheeseen...)
45 kommenttia:
VOI MIELETÖN mikä juttu!
aamuni alkoi ihanasti, muistoja itselläkin nyt pää täysi. Oikein tunnen nuoruuden tuoksut!
Uskomattoman hieno tarina! Niin herkkä, kaunis ja hauska! Sitä lukiessa kuvat soljuivat mielessä niin kuin hyvää kirjaa lukiessa saattaa käydä.
Kiitos Violet!
Kylläpä leskenlehdistä kehkeytyi tarinaa! Hauska oli lukea!
Mansikanmakuinen huulikiilto lasipullossa oli ihanaa, mutta tahmeaa. Ja yhteenaikaan kaikki tavara piti kantaa mukanaan putkikassissa, yleensä punavalkoisessa! Ja Vicky Rosti lauloi kuolleesta Chigagosta, mitä aina ihmettelin, sillä miten kaupunki voi kuolla..
Eilen tänään huomenna: kiitos.Ehkä kohta saamme lukea omia muistojasi?
CElia: kiitos sanoistasi. Kirjoitin tuon bussissa eilen matkalla koulusta kotiin. Annoin lapsille keksit suuhun ja sanoin nyt olkaa hiljaa, mun on pakko kirjoittaa pian tai se menee pois.
Sooloilija: Nuo muistelemani huulikiillot olivat sellaisessa tuubissa mitä kierrettiin ja rasva tuli ulos..siis semmonen ihan tavallinen "huulirasvatuubi", en osaa selittää. Muistan toki ne Max Factorin lasipullojutut.
Minä kuulin tuon Rostin laulun väärin näin: "mä vielä kuolevaksi Kaakon nään". Se se vasta ihmetystä aiheutti päässäni.
Ja Mombasan kuulin: "kuuman, kostean, minä tunsin Lombasan" - ja luulin että se Lombasa on joku mies...
Aivan ihana juttu! Nousi iho kananlihalle.
Juttua lukiessa tuli heti mieleen ne maaseudulla vietetyt kesat, tuoksut ja tunnelmat. Pienet salaisuudet.
Sinulla on selvasti kirjailijan kykyja.
Hauska tarina. Sulla on sanat hallussa.
Leskenlehdet, mun lemppareita.
Kateeksi käy! Haluan poimia leskenlehtiä! Heti tänään! En jaksa enää odottaa!
Nuoruus on
seikkailu suunnaton,
laulaa Katri Helena. :-)
Värikäs tarina. Oli ihana lukea. Kiitos.
Tulin hyvälle mielelle kun luin sun juttuja :) Kiva piristys harmaaseen päivään.
voi...ihanasti kirjoitettu.Ihana juttu!Kiitos tästä mielimatkasta.
Ja voi,miten odotan kevään leskenlehtiä ja krookuksia!!!Ja pihaelämää alkavaksi...
Tunnelma paiskasi takaisin kotipuoleen, aistin tuoksut ja kaiken ! *nostalgiaa*
Oi siellä jo lekenlehtiä täälläkin jotku kukat kukkii
ja mieli piristyy kevään tulosta:)
Ihania muistelmia<3
Ihanat kukat ja niiiin ihana tarina....
Eile ihmetelin Liivian puolella, että mitkä se Voiletin leskenlehdet juttu oon...kuvittelin että keräsit sisustslehtia :)))
Mutta nyt selvis...ihana, hauska tarina!
Kiitos :)
Heh, teen heti ensi kesänä lauteille puliukon! Rakastan "mikrohistorian" yksityiskohtia, kun ihmiset kertovat lapsuudesta muistamiaan yksityiskohtia. Niistä yksityiskohdistahan lähihistoria rakentuu, eikä sodista ja maanjäristyksistä.
Tosi hienosti kerrottu, siitähän saisi novellin, vähintään. Harrastatkohan "vakavasti" kirjoittamista? Pidän tosi paljon vaihtelevista näkökulmista ja itseironiastasi, joita viljelet mielestäni blogitesteissäsikin.
Kyllä sun pitäisi nyt vakavasti harkita kirjallista uraa. Tämä oli mahtava!
Minna: ohhoh! Tehosi sitten sinuun.
Elena; pienet salaisuudet joo, ja muistan tuosta reissusta esim. sen miten selvästi aistin isompien välillä kaikenlaista, mutta kun se oli itselle vielä tuntematonta niin en sille edes oikein nimeä osannut antaa. Jotakin suhinaa ilmassa oli kuitenkin.
Bullukat: en voi sanoa että leskenlehdet olisivat ollenkaan lempikukkiani, mutta siinä mielessä mieluisia, että kun niitä alkaa näkyä on kevät jo hiukan alkanut.
Linnea: Joo, niin onkin. Suunnaton seikkailu - oikeastaan koko elämä.
Ilona: ei kestä. Kiva kun pidit.
Leda: tuo taas ilahdutti minua!
Auriko ja kuu: kyllä se tulee. Tulee, tulee.
Maurelita: niin, varmaan tuollaiset meiningit ovat useimille meistä tuttuja ainakin jossain määrin. Vaikka "kotipuoli" oliskin kaupungissa ollut, kuten minulla aina.
Puukenkämaa; joo, te ootte siellä "pohjoisessa", saatte hiukan enemmän vielä malttaa;-)
Sandra: kiitos kiitos.
Marika: ja minä olen aina miettinyt miksi tuon kukan nimi on suomeksi leskenlehti????
Matroskin: tee pultsari, joo! Se oli oikeesti hieno (ja vähän pelottava..) Naamaan kului A;n meikkejä aika paljon. Kroppaan oli tungettu varmaan mökin kaikki tyynyt ja peitot...
Ukkeli olisi vaikuttava myös ulkohuussissa...kun joku juoksee kiireellä, aukaisee oven ja...
Tuija: en tiedä teenkö mitään kovin vakavissani, mutta totta on että olen kirjoittanut alakoulusta asti mieluusti ja paljon.
Olen silloin tällöin lähetellyt tekstejäni tyrkylle kilpailuihin tai kustantamoihin (no, totta puhuen ed. kerrasta on kyllä vuosia...) mutta saavat tietysti niin pirusti postia ja parempia käsikirjoituksia, ettei minun ääneni ole sitä kautta tullut kuuluviin.
Helinä: kiitos - meitä on vaan niin rutosti että onnen kauppaa olisi kai jos juuri minun tekstini kelpaisivat ihan painoon asti.
En kyllä ole kovin ponnekkaasti yrittänytkään, että onhan sekin vähän esteenä...
Jatka yrittämistä... Tarinat varmasti syntyvät parhaiten "passiivisesti", antamalla tulla kun siltä tuntuu, mutta kun niitä on kasassa, voi heittäytyä aktiiviseksikin.
Pieni biologian oppitunti biologilta (vaikka ei varsinaisesti kasvitieteilijältä): leskenlehden nimi tulee siitä, että kasvin lehti kasvaa näkyville vasta sen jälkeen, kun kukka on jo kukkinut ja kuihtunut. Monet eivät varmasti edes tiedä, miltä lehti näyttää eikä osaaa yhdistää lehteä kukintooon. Lehti on iso, suorastaan suhteetoman iso kukkavanaan nähden, ja se näyttää vähän samalta kuin raparperinlehti, mutta on pyöreäreunaisempi.
No, olipa varsinaista pakanameininkiä :) Ja yksittäispakatut sikarit, hah.
Kevään ensimmäiset leskenlehdet on ihan huippujuttu. Saavat takuuvarmasti hyvälle tuulelle.
Tuija; kiitos kun selvensin nimiasiaa. Minä tunnistan lehden, äiti on opettanut.
Peanut; mut kun minä LUULIN että Tampaxit ovat yksittäispakattuja sikareja, kun ennen ainakin olivat sillain paperin sisällä ssellaisessa hylsyssä...ehkä vieläkin.
Ai etta tuli mullakin paa tayteen muistoja mokkikesista, ja siita kun yritettiin pysya isoveljien menoissa mukana, vaikka niista ei mitaan ymmarretty. Tai ymmarrettiin joo, mutta vaarin :D
Onkohan mokeilla viela tuollaista. Nykyaan taitavat sielakin teinit katsoa telkkaa ja pelata konsoleilla... tylsaa..
ma lahden nyt muisteloimaan :)
Heippa!
Leskenlehtiä, ja ihana tarina!
kevät herättää paljon muistoja. se on niin vahva tunne kun elämä taas voittaa pitkän talven jälkeen. herää eloon itsekin, ja ne muistot itsessä:)
Oi, mitä muistoja ihan kipeää teki. Minäkin vietin kaikki lomat maalla, olin joukosta isoin ja kolme pienempää serkkua poikia - erilaisia muistoja. Ajattelin, että miten voitkin muistaa noin paljon yhtäkkiä - itse tarvitsisin aikaa, mutta olihan sulla bussimatkan verran ;) Kiitos kivasta kirjoituksesta.
Ranskassa en ole muuten koskaan nähnyt leskenlehtiä.
Ihmiset tarvitsee tarinoita, tää oli just se todistus siitä. Aivan ihania juttuja olet muistanut ja kertonut. Hieno teksti... aivan erityisesti jäi mieleen tuo kuoppainen soratie... jossa Angliat kääntyvät ohjausvirheistä katolleen :) Yksityiskohdat saa hymyilemään. Joskus tarvitsee uuden ympäristön, jotta tarina pääsee mieleen, ehkä se oli tuo bussi :)
Mukavan kuulisia tarinoita. Sai hymyn huulille. Kiitos!
tämä oli paras juttu, jonka olen sinulta koskaan lukenut. kuulisin mielelläni vielä lisää.
*** (Nauraa kuollakseen!)
Mahtavia muistoja!!!!
M A H T A V A postaus.
Vitsit mitä muistoja!
Tuli itsellenikin mieleen joku kaurapellossa poliiseja karkuun juoksu...;) ja muuta aikaan sopivaa.
Mummuista ja vaareista minulla ei valitettavasti ole mitään kokemuksia... siinä on suuri aukko muistoissa ja sivistyksessä!!!
Ja leskenlehtiä vasta täällä odotellaan...jonkun aikaa vielä saa odotella kun on lunta joka paikka vielä täynnä...
Tämä jää mieleen,kuvauksessasi on särmää ja huumoria,filmikela alkoi pyöriä...kiitos.
Ihania hihityttäviä muistoja! Saatan hyvin kuvitella sinut noihin tilanteisiin. Ja se taskubiljardikysymys :D :D
Maamaa; niin, siitä mulla ei ole aavistustakaan mitä nykyajan samanikäiset puuhaavat mökeillä. Tai kai ne on vapautettu kokonaan siitä puuhasta. Onko kesäsiirtoloitakaan enää?
Outi: mä en ihan joka kevät kyllä herää eloon...tai siis joka kevääseen kuuluu toisenlaistakin, jotkut keväät ovat vaikeampia.
Sari; mulle nimenomaan käy aina niin että asiat ryöpsähtävät päähän jostakin syystä. Usein mietin asioiden yhteyksiä ja mistä mikin tuli mieleen - mutten yleensä tiedä. Nyt oli nuo leskenlehdet. Tärkeää mun kohdallani on olla sopivassa vireessäkin. Semmonen "tänään voi tapahtua mitä vaan" -olo on otolllinen ideoille ja kirjoittamisellekin, mutta tuota oloa ei tietysti voi pakottaa tulemaan.
Himalainen: ehkä jotakin tapahtui koska tein eilen asioita toisin kuin normaalisti...ehkä se liikautti jotakin.
Nuo Angliat ovat kai suurimmalle osalle meidän ikäluokkaa tuttuja;-)
Suvi: pidä se hymy;-)
Heidi: uskon että saat kuullakin. tai lukea, siis.
Annika: elä sie tikahu!
Netta: Kiitos!
Punamulta: kumpaakaan oikeaa mummuani en ole koskaan nähnyt. Ovat kuolleet ennen syntymääni, mutta molemmat vaarit olivat uusissa naimisissa eli tekomummoja oli kaksi.
Sanika: katsele rauhassa kela loppuun..
Tuula: joo, taskubiljardimies oli kauhee.
Sillä oli AINA kädet taskuissa ja jotain se kaiveli. Eikä se suinkaan ollut hänen ainut outo juttunsa.
Ihana teksti ja ihana kuva!
Leskenlehti on söötti kukka, niitä on ihan pakko aina kerätä. Voi kun saisi jo pian!
Mulla ei muuten tuohon kukkaan liity oikein mikään, tai ei ainakaan tule mieleen vaikka kuinka yritän.
Hieno, koskettava teksti. Vähän haikea, vähän kipeä, sellaistahan se, elämä.
Minä luin tämän aivan haltioissani! Olette olleet HURJIA! Samalla alkoi oma nuoruuteni vyöryä joistain aivojen takaosista mieleeni. Tuo kirjoituksesi on niin huikea, että hieman laveammin kirjoitettuna saisit siitä upean novellin!
Vielä kaksi asiaa: Meillä on mökillä linnunpelätin, jolla on ihan pultsarilook ja mieheni on kaksi kertaa pelästynyt sitä ihan kuollakseen.
Minun kaupungissani on edelleen kesäsiirtola. Minä olen viettänyt lapsuuteni kesiä leireillä -en kuitenkaan kesäsiirtolassa- mutta äidilläni on kesäsiirtolasta paljon hyviä muistoja.
Olen vähän kade leskenlehdistä. Täällä niitä todella harvassa ja vaikka voikukat jo kukkii niin leskenlehtiä ei löydy.
Se oli jokakeväinen soiton ja myöhemmin txt viestin aihe hyvän ystävän kanssa. Kumpi bongasi ekat. On vuodesta 1999 voittanut kaikki kisat... voikukkia kun ei lasketa.
Huippumuistoja, ihana lukea!
Lisäsin blogisi lukulistaani, kerro jos ei ookoo?
k i i t o s !
(ja leskenlehtiä jo, täällä suomen lapissa täysi talvi. tai kevättalvi, mutta ei puhettakaan mistään vihreästä.)
Katosin tästä hetkestä lapsuuteesi ja näin ihan visioina nuo hetkesi. Tämmöistä hyvä teksti saa minussa aikaan. Kiitos!
Paluu tähän hetkeen, pomps. Hyvää perjantaipäivää sinne!
Liivia; kiitos, Liivia. Minulla noihin kukkiin liittyy hyvin vahvasti se muisto kun annoin ne mummulle joka alkoi puhua leskeksijäämisestä.
Epävirallinen: pidän eniten siitä kun on haikeaa mutta samalla hiukan hykerryttävää.
Katilein: korostan että MINÄ en ollut hurja. En edes poskareita kiskonut norteist;-) MInut lähinnä otettiin mukaan vartijaksi ettei kukaan aikuinen yllätä. Mopon perässä istuminenkin oli aika lyhytkestoinen ilo, vaikka se oli minusta oikeesti kivaa.
Rouva H: kävin kurkkaamassa mistä kirjoitat ja Irlannissahan se. Lisää vaan listaan, se on mainosta vaan;-)
Maijja: no ei varmaan ookkaan...vielä.
Papi: hus pois sieltä minun lapsuudestani, työpäivä alkaa;-)
Hyvää perjantaita sinne kans.
Leskenlehtiä, nyt jo! Yksi syvä huokaus, sen enempää en uskalla ajatukseen vielä pysähtyä, ettei kevään kaipuu iske pahemmin päälle.
Noista tamponeista tuli mieleen, kun naapurin poika oli pienempi ja häntä olin hoitamassa silloin tällöin. Kerran hän raahasi minut vessaan ja näytti äitinsä tamponeja täynnä olevaa meikkipussia. Ihmetyksen vallassa hän sanoi "näin paljon huulirasvoja". Jätin kommentoimatta, olin hämilläni..
Lähetä kommentti