Minusta on mielenkiintoista tehdä itsestään toinen.
Teatteri, maskit, muuttuminen, pukeutuminen, naamiaiset...
Ja miten pienellä saa muutoksen! Kuvassa on käytetty valkoista ja punaista kasvomaalia ja aamutakkia. Vain kolme asiaa toisin kuin yleensä mutta katsoa itseäni kuin vierasta noissa kuvissa. On outo tunne kun ei ole tuntea peilikuvaansa.
Teatteri, maskit, muuttuminen, pukeutuminen, naamiaiset...
Ja miten pienellä saa muutoksen! Kuvassa on käytetty valkoista ja punaista kasvomaalia ja aamutakkia. Vain kolme asiaa toisin kuin yleensä mutta katsoa itseäni kuin vierasta noissa kuvissa. On outo tunne kun ei ole tuntea peilikuvaansa.
33 kommenttia:
Vau, vau, vau!! Ihan mielettömän hienot ja intensiiviset kuvat. Mielenkiintoista, miten aika vähin toimin muuttuu niin paljon. Inspiroivaa.
Ha ha, ihana geisha :-)
Hienoja kuvia! Pienet asiat vaikuttavat valtavasti. Tämä selfportrait-homma alkaa elää omaa elämäänsä, ja sitä on kiva seurata, vaikka itse en osallistukaan.
Näyttää aivan kuin pitelisit päätäsi käsillä paikoillaan, niin kuin pää ja vartalo olisivat irti toisistaan.
Hämmentävän kaunis vaikutelma.
Apua. Ihan kuin japanilaisesta kauhuelokuvasta!
vau! tosi makea omakuva.
lapsena maalattiin usein isän kanssa kasvojamme vesiväreillä. tuli eläimiä, hirviöitä, noitia, milloin mitäkin. oli hirmu kivaa muuntautua joksikin toiseksi, nähdä omat kasvonsa toisena. ilmankos tää jäikin vähän päälle..
Menin ihan sanattomakis. Aluksi meinasin todeta, että Wau, mutta Katilein tuossa yllä ensimmäisessä kommentissaan vei sanat suustani. Joten tyydyn täällä vain sanattomana katsomaan.
Koskaan en ole toteuttanut mitään tuollaisia projekteja, jossa itsestä tehtäisiin toisen näköinen. Oikeastaan se olisi hurjan mielenkiintoista.
"Aika hassu, hassu pää, hassut kädet" kommentoi kuopus tuossa vieressä.
Muuttamalla itsensä toiseksi uskaltaa myös tehdä erilaisia asioita. Joten vartalokin vapautuu näyttelemään, se samainen joka muuten varoo itseään ja on pökkelönä.
Kuvasi vei myös lähes kirjoitustaidon ja meinasin jo tapailla kreikan kieltäkin.. Hehheh, sanattomakis..eli sanattomaksi menin.. ;D
Erikoinen nakokulma. Onko sulla Geishan taipumuksia? :-)
Hui! Itsensä näkeminen toisenlaisena on kyllä kiintoisaa! Tämä on hyvin onnistunut.
Jaaha, kommentoin ja se katosi.
Uudestaan...
Katilein: kiitos vaan! minustakin on mielenkiintoista mitä tapahtuu vain esim. värin takia. Täplä punaista keskelle suuta, esimerkiksi.
Jos tuohon nyt vaihtaisi vaikka valkoisen kiharaperuukin ja panisi mustan kauneustäplän naamaan, niin tunnelma olisi taas aivan eri.
Paevi: no joku semmonen...
Kukkis; minäkin odotan aina kovasti muiden kuvia mutta tajuan että kaikki eivät välitä osallistua.
Celia: voi sen nähdä noinkin. Irtopää, ihan selvästi!
Matroskin: se onkin kammottavia. Olen ylpeä jos sain aikaan niin vahvan vaikutelman.
Outi: Kun naama ja/tai olemus muuttuu muuttuu äänikin, eikö vaan?
Ja toisin päin. Pienet käden liikkeet tai sitten toisenlaiset liikkeet - aivan eri vaikutelma.
(Harrastaja)teatteri on ollut mulle rakas harrastus pitkän aikaa. Ei tosin enää.
Sooloilija: Kokeile. En tarkoita että tänne pitäisi kuvia panna ellei se tunnu hyvältä mutta itseäsi varten. Teet joitakin pieniä tai suuria muutoksia, ilmeilet eri tavoin, rekvisiittaa...Minusta se on hyvin mielenkiintoista ja jollakin tapaa opettavaistakin.
Vilijonkka: juuri näin! Ei ole ollenkaan hullumpi neuvo pukeutua "roolipukuun" jos esim. puhuu yleisölle eikä tunne oloaan mukavaksi. En tarkoita mitään pellenpukua mutta hiukan jotakin muuta kuin tavallinen oma minä. Minulla tuo ainakin on toiminut.
Myöhemmin sitä ei sitten enää edes tarvitse.
Elena: toivottavasti on. Eikös niiden pitäisi olla hyvin kultivoitunutta sakkia?
Yksi on varma: olen pelle, olen esiintyjä ja tykkään kokeiluista.
Olina: kiitos vaan. Mietin jo kuka voisin olla ensi viikolla.
Cool, Violet COOL!
Ihan geishan näköinen olet. Varo vaan, ettei miehes ala liikaa hemmotteluja vaatimaan, kun unohtaa, että olet vahva suomalainen nainen.
Oho! Wau!
Tämä on hieno. Yllätti niin!
Naamioituminen on hauskaa. Minäkin naamioiduin aamulla omakuvaan, pajunkissakimpuksi, jolla on katse.
Naamioituneita ihmisiä on mielenkiintoista katsella. Naamio usein paljastaa enemmän kuin peittää. Se paljastaa piilotettuja tai piiloutuvia asioita ihmisen sisimmästä.
Minusta näissä kuvissa on jotakin hyvin surumielistä. En tiedä mistä se tulee, mutta se on päälimmäinen tunne, mikä herää. Aika voimakkaanakin.
Tosi kiehtova kuva. En olisi tunnistanut sinua kuvasta, hassua todella, miten näillä voimakkailla viittauksilla johonkin tiettyyn mielikuvaan, voi muuttaa ulkonäköä näin paljon. Aivan kuin sinua ei voisi nähdä tämän roolin alta ollenkaan.
Hieno kuva ja upea idea!
wau mitkä kuvat!
-mirka-
Hei tämä oli kyllä aika jännä! Pienillä jutuilla iso muutos.
Minustakin on mielenkiintoista nähdä itseni toisin. Sitä voi tehdä monella tasolla ja minulle se on väline itsetuntemukseen.
Ollapa näyttelijä niin saisi kokeilla monenlaisia rooleja.
Hienoja kuvia, joista minullekin tuli mieleen japanilainen tai kiinalainen kauhuelokuva.
OOOH! Huikea!
Toista se on täällä; sitä vaan lösähtää tuoliin työpäivän jälkeen ja hapuilee käteen kameraa, ja sitten vaan nappaa sen kummempia asettelematta tai ehostelematta.
Olisi kyllä kivaa muokkautua, ei ole vaan tosiaan pattereita töidem jälkeen.
Iiiks, tuli myos kauhuleffa -vaikutelma.
Hih. Mulla tuli mieleen joku mainos...siis tuleva uusi, ei vielä esitetty :))))))))))
(Taas uusi ura sulle tiedossa...heh)
Marika:;-)
Allu: sana "vaatia" ei sovi mieheeni. Eikä "vahva" minuun...
Ilona: naamio paljastaa ainakin tässä tapauksessa sen, että minusta aasialaisten piirteet ovat usein kauniit. Yksinkertaiset ja vahvat. Halusin edes hiukan kokeilla jotakin sinne vivahtavaa.
Kanerva: surumielinen - ehdottomasti. En minä, mutta tuo hahmo.
Himalainen; niin, on joitakin koodeja jotka vievät ajatukset heti jonnekin tiettyyn suuntaan.
Saa katsojat ajattelemaan jotakin tiettyä asiaa.
Rakastan leikkejä joissa pitää eleillä näyttää jokin asia. Siinä joutuu miettimään mikä on asian ydin, sen tärkein olemus.
milas: kiitos vaan!
Maija: sanoin aikaisemmin että kolme muutosta (valkoinen, punainen ja aamutakki). Neljäs oli keskijakaus;-)
Junika: kaikki voivat, ei tämä saa olla vain näyttelijöiden hupia!
Liivia: no eipä olisi minustakaan työpäivän jälkeen. Tämän tein aamulla ennen suihkua (ja toivoin ettei posteljooni tule...)
Pikkujutut: älkää nyt peljätkö, minä se vaan....
Punamulta: mitä mä mainostan siinä?
Mietin minäkin miksi pää näyttää irralliselta muusta.. sitten hoksasin että se johtuu käsien tummemmasta väristä.
Jänskä tunnelma näissä.
Minäkin maalailin taas omakuvaa.
Merja: siitä varmaan johtuu joo. Ja mulla on aika isot kädetkin ja kuulemma pieni pää.
Todella onnistunut maskeeraus. Minulle tästä tuli heti mieleen Björkin levyn kansi jokusen vuoden takaa.
sinussa on jotain itämaista, joten ostin ihan täysin. sinähän se siinä. Tänään tuon näköisenä itsenä.
Upea!
Ihanaa kun olet oikein nähnyt vaivaa!
Inspiroivaa.
Ja maskeeraajana voin sanoa että ihan on autenttista.
Vähän on pelottavan näköiset silmät minusta ehkä kun ne ovat niin paljaat muuhun verrattuna...
niinhän se menee, ulkoisen kautta sisäiseen tai sisäisen kautta ulkoiseen, oppi-isästä riippuen;)
mutta käsi kädessä kulkevat ja vaikuttavat vahvasti toisiinsa.
tuo sinunkin hahmosi liikkuu ja puhuu varmasti aivan erilailla kuin violet.
Merruli: olen iloinen tuosta mielleyhtymästä. Pidän Björkistä. Tykkään myös että hän on kaunis. Jännät piirteet.
Sigrun: kivasti sanottu tuo "tänään tuon näköisenä itsenä". Nii-i. (Oivallus!) Sitähän voisi alkaa vaihtamaan hahmoa mielialan mukaan. (Valkoinen maali naamasta kannattaisi ehken jättää kuitenkin pois ennen kuin menee maitokauppaan.)
Aurinko ja kuu: olisin halunnut panna silmien sisäreunaan punaista. Ei mitään muuta silmiin. En löytänyt välinettä joten jätin.
Aika jännä efekti tulee myös kun panee koko naaman valkoiseksi ja sitten silmäluomille ihan keskelle vain mustat pallot. Ohhoh! Ihan kuin joku eläin.
Outi: niin liiikkuu ja niin puhuu. Ei turhaan sanota että puvustus tekee roolin. Vaatteella pääsee henkilön nahkoihin alta aikayksikön. Pois pääseminen vie enemmän aikaa!
Oi miten teatraalista!
-Niin minustakin on! Rakastan erilaisia teemabileitä, ja kehitän sellaisen joskus vaikka väkisin, kun sillälailla on paljon helppompi pynttäytyä juhlaan, kun voi joskus olla vaikka aavistuksen Gipsy-meiningillä liikkeellä ja seuraavalla kerralla tehdä hienosäätöä pariisittaren suuntaan!
Ekan kuvan voisin vaikkapa ripustaa seinälleni! Hieno! Valo, henki, kaikki kohdallaan.
Lähetä kommentti