Pienempi itkee kun häntä ei ole kutsuttu isoveljen kaverin luo leikkimään.
Minä kuvaan noita saakelin samoja kukkia kun en muutakaan keksi.
Ulkona sataa suunnilleen yötä päivää.
Tällaista meillä nyt. Taidan itsekin maalata naamani. Näyttää piristävän.
25 kommenttia:
Kukat ja naama. Hyvä yhdistelmä. Tulee juuri sellainen olo että tässä tää nyt on. Tämä päivä. =)
Anrinko: no niin justiin. Tältä tuntuu. Ehkä iltaan mennessä olen saanut hiukan enemmän sisältöä elämääni. Voihan tässä tulla vielä vaikka mitä.
Ihana naamamaalaus!
Varmasti piristää mieltä! :)
Kauniita kukkia. Mulla on kauhea kuvausinto ja lähden tuohon lähikukkataloon hakemaan narsisseja ja jotain helmihyasintteja. Tai jotain kukkia. Kevättä kuitenkin. Täällä sataa lunta oikein lähes myräkällä vaikka taitaa olla jo vähän laantumaan päin.
Ja katselin Audrey Hepburnista tehtyä valokuvakirjaa. Täytyy valjastaa sirokasvoinen tytär äidin kuvauksia varten ;)
Vai siellä sataa... toivottavasti kuitenkin kohta paistaa aurinko...sitähän täälläkin odotellaan...Täällä on vaan pilvistä, ei sada eikä paista.
Pitäisiköhän minunkin maalata rajusti naamani kun olen menossa 40-vuotisjuhliin erään navetan vintille tänään?
Vaatteilla ei onneksi tarvitse koreilla, pakko laittaa lämmintä päälle, koska pakkasen puolelle taitaa mennä taas illalla... (Sotamaalaus toisi valoa iltaan ja väriä naamaan :))))
maalaa ihmeessä! väreillä ja hahmoilla leikkiminen piristää aina;)
täällä pyryttää lunta. niinkuin ensimmäsitä ja viimeistä päivää. keväästä ei tietoakaan.. pitäisi ryhtyä maalaushommiin siis itsekin..
Ja joudunpa jo muuttamaan kertomustani...täällä rupeaa pikkuhiljaa satamaan...LUNTA!!! Voi crap!!!!
Höh sataa täälläkin - vaihteeksi lunta, prrrrr :(
Naamassa hyvä väriyhtistelma tykkään - sano terveisiä pienemälle :-)
Maalaa vaan naamasi ja järjestä teille vaikka ihan oma piknikretki tai joku peiton päällä johonkin huoneeseen, jossa ette yleensä oleskele yhdessä paljonkaan! Ja keksikää keskenänne jotakin ihan omia juttuja. Kertokaa vaikka hurjia kummitusjuttuja tai pelottavia tarinoita toisillenne...
Tai sitten pitäkää karkinsyöntikilpailut. Minäkin voisin osallistua niihin.
Täällä oli eilen ukkosta ja sadetta
nyt ei onneksi sada.
Toiv. sade hellittää ja päivä on mukavempi:)
Minä tulin juuri kukkakaupasta ja alan kohta leikkiä floristia. Ostin monenlaista edullista. Jouduin hemmetti vieköön jälleen jäämään sairaslomalle, niin jotain lohtua täytyy olla.
Poikasi näyttää tuossa kuvassa jotenkin isommalta. Vai onkohan se tuo maalaus? Hauska.
Takatalvi täälläkin. Lunta oikein tupruaa. Pitikin eilen kehua viikon paistaneen, heti tuli kosto.
Naamanmaalaukseen vaan! Itse liimailen valokuvia, kivireki sekin.
Hitsit kun en ole ehtinyt koko viikkoon paneutua kunnolla blogeihin!
Upea geisha! Ja voi taivas tuota teidän makuuhuone&ompelutila yhdistelmää! Ihana.
Täällä on satanut lunta taivaantäydeltä pari tuntia. Nyt näyttäisi muuttuvan rännäksi. Ärh
WoW! Tekispä naaman maalaus hyvää itse kullekin...Loistoidis!
Räntää tulee niskaan, onneksi oli lumotalvi hetken pienen. Aurinkoa ja vihreyttä odotellen...
Iloista mieltä sinulle!
Ostin just eilen neilikoita, nyt koitan keskittyä niihin, että unohtuisi tuo lumimyräkkä.
Suosittelen maalaamista, voisin itse aloittaa kans omasta naamasta.
Jumantsuikka, joo. Täällä tulee lunta kun Esterin p:stä ties kuinka monetta tuntia. Onneksi on vapaapäivä niin ei oo tarvinnu nenäänsä ulos pistää. Loton lähden kyllä piruuttani laittamaan, ei nimittäin ookaan ku 6,6 miljoonaa jaossa. :)
Hieno naamamaalaus tosiaan, tulee näin aikuisiällä ihan turhan harvoin naamioiduttua toiseksi; se geishamaalaus pari bloggausta aiemmin oli hyvä muistutus, ettei se suinkaan ole kiellettyä meiltä aikuisiltakaan. All the world's a stage...
Mut kukat on myös kivoja, herranen aika. Ei kande väheksyä, ollenkaan. Pidän neilikoista.
Kyllä se siitä, harmaus.
Maamaa: pojalla on keinonsa keksiä apu omin voimin...
Heli: Ei hullumpi kirja sulla luvussa!
Punamulta: siis yöllä paiskas niin hitosti vettä että heräilimme vähän väliä. Sänky kattoikkunan alla ei ole pelkästään romanttinen...
Juhlat navetan vintillä kuullostavat oikein piristäviltä!
Outi: ajattelen koko ajan tuosta sateesta: se on varmasti luonnolle hyväksi. Toistelen sitä ettei kututa liikaa.Maa tarvii vettä että voi sitten pukata uutta.
Marika: en tiedä huomaako sitä mutta poika yritti Belgian lippua poskiin;-)
Tarleena: nyt kävi näin: poika änkesi mukaan kun isompaa lähdettiin viemään kylään. Tunkes sinne ovelle ja hymyili suloisesti...Kaverin äiti aloitti sen "totta kai pikkuvelikin saa tulla"- jutun, ja mieheni (koska on toisinaan liian kiltti) ei sitten hennonut sanoa että ei käy, meillä on muita suunnitelmia.
Ei niitä ollut, mutta harmittaa tuo pojan itsensä kutsuminen...olen varma että isompia ottaa päähän.
Puukenkämaa; täällä oli kans toissapäivänä raesade ja ukkonen samaan aikaan! Aika vaikuttavaa.
Tanja: siis ihan totta, kuule, Aivan samaa mieltä. POika näyttää pari vuotta vanhemmalta. Jotenkin ihan mieheltä. En tajua mistä se johtuu.
Liivia: koskas sä sinne Turkuun...?
Minja; älä huoli, ei aina ehdi paneutua kaikkeen. Kiittelen kovasti näistä kehuistasi ja tulen vastavierailulle minäkin.
Satunkaa; lumotalvi on jotenkin kiva sana!
Celia: ei nyt sitten tarvinnutkaan maalata omaa naamaa kun poika järkkäsi itsensä väkisin kylään ja mä pääsin miehen kanssa ostamaan sille vaatteita.
Lea; ootpa sä pirullinen;-)
Toivottavasti kolahtaa kohdalle!
Epävirallinen: ehdottomasti ei kuulu vain lapsille mikään huvittelu.
Neilikoista tykkään ihan kauheasti. Ovat niin kestäviäkin.
Tuo väri nyt vaan ei ole mieluinen mutta valkoiset olivat loppu.
Minäkin kävin katsomassa Slummien Miljonäärin ja kyllä - muakin ahdisti se yllättäen monessa kohtaa...
Kauniita neilikoita ja hyvä väri. Ja kestävät muuten melkoisen kauan maljakossa.
Mutta kyllä tuo pienempi sankari on paljon parempi väreissään. Voi pientä, toivottavasti harmitus hellittää.
Täällä on siis niiiin maaliskuinen sää ollut tänään. Eli ränt, vet ja lunt. Noh, mitäs tässä, tämmöstä tämä on.
Turkuun ens pe.
Joskus uusi väri tuo uusia ulottuvuuksia. Naamaankin... ;-)
Minusta neilikat ovat jotenkin sielukkaita kukkia, vaikka en osaa ostaa niitä koskaan kotiin. Äidin hääkimpussa 60-luvulla niitä oli...
Elisa: joo, ahdisti, mutta perusvire oli onneksi toiveikas ja loppu hyvin. Onneksi olikin.
Papi: no niinhän nuo kestää. Pari viikkoa menee kevyesti.
Ränt vet lunt kuullostaa karmealta.
Liivia: no niinhän se olikin.
Linnea: tykkään näistä kukista:
lilja, neilikka, pioni ja pari muuta.
Ne ovat erilaisia mutta niissä on kaikissa mielestäni tietty menneen maailman maku.
Ei taalla haittaa vaikka pienempi menikin synttareille. Lapset on tottuneet tarhassa ja koulussa pitamaan pienemmat mukana. Ma olisin kans sanonut, etta voi tulla juhlaan mukaan. :-)
t.minjo
ps. huomenna alkaa saa taas lammeta, jeee!!!
Minjo: niinhän minäkin olisin sanonut, olen sen verran kohtelias kummiskin;-)
Esikoisen kaveri kuitenkin nimenomaan kutsui VAIN esikoisen luokseen leikkimään koska halusi olla kahden tämän kanssa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Ovat vanhempia, ovat täysin erilaisia kuin kuopukseni ja yksinkertaisesti halusivat tehdä eri asioita kuin voi tehdä jos siinä pyörii yksi pienempi.
Lähetä kommentti