tiistai 17. maaliskuuta 2009

Varmassa piilossa





Miehen isän äiti kuoli kymmenisen vuotta sitten yli 90-vuoden iässä. Ehdin tavata hänet muutaman kerran. Loppuun asti suoraryhtinen, hieno nainen.

Meille kulkeutui jossakin vaiheessa hänen vanha nojatuolinsa. Niillä rajoilla onko ruma vai kaunis, mutta kauhean hyvä istua. Viimeksi sen paikka oli poikien huoneessa, mutta raivauksen yhteydessä se menetti paikkansa ja se kannettiin yläkertaan. Mies aukaisi pohjan tutkiakseen jousien vointia ja mitä kummaa: kankaan alta, jousien välistä löytyi ompelusakset.

Olemme niin sanotusti äimän käkenä.

31 kommenttia:

marika kirjoitti...

Voi miten ihanaa - oikein vau!
Ei oo kyllä koskaan nähnyt niin söpöja ompelusaksia ja varmaan ikä ennemän kun 100 vuotta...

Ihania kuvia juttuja taas - ei oo pääsyt pari päivä koneseen... :(

Anonyymi kirjoitti...

Ah ja oi! Miten kauniit sakset, oikea aarre. Toivottavasti saavat "kunniapaikan" jossain näkösällä.

-Piipe-

Papi kirjoitti...

Ja minkälaiset sakset!

Vilijonkka kirjoitti...

Kauniit sakset, etsiköhän mummeli niitä joskus?

Meillä on vastaavan rakenteen omaava vanha sohva. Kerran se nieli sisuksiinsa kavereilta lainassa olleen dvd-levyn koteloineen. Niin, sitä ei luonnolisestikaan vuoteen tiedetty, oli vain kauhean huono omatunto kun sillä lailla hukataan toisten omaisuutta, kunnes kerran käsi etsi selän ja istuimen väliin pujahtanutta kynää ja kohdalle osuikin jokin iso muovinen loota... Kynää ei sillä kerralla löytynyt, mutta tuskinpa se yksin siellä sohvassa on. Sen todistaa jo sun postauksesi.

Anna kirjoitti...

Meilläkin yhteen aikaan katosi tavaroita salaperäisesti, kunnes kerran sattumalta myös käsi osui vanhan, jousiltaan jo vähän kulahtaneen, nojatuolin sisuksiin. Sieltä löytyi mm. tuttipullo, kaukosäädin ja yllättävän paljon rahaa. Mutta ei valitettavasti mitään tuollaista todellista aarretta!

Ilona kirjoitti...

Hauska löytö! Oikea aarre, miten kauniit sakset.

Paevi kirjoitti...

Upeat sakset!

Kanerva kirjoitti...

Löytöjen löytö. Noilla saksilla on varmasti tarinoita kerrottavanaan.

violet kirjoitti...

Marika: ikää en osaa arvata mutta ei nuo nyt ihan moderneilta vaikuta;-)

Piipe: puhdistan ne ensin ja kyllä ne jonnekin pääsee.

Papi: joo, eiks o vänkä idea? Kissa juoksee sen lujempaa mitä nopeammin leikkaa!

Vilijonkka: on noita varmaan etsitty;-)
Sohvassanne voi olla vaikka mitä...

Anna; ai että rahaa....repisköhän pohjan kokonaan auki?;-)

Ilona: täydellinen yllätys oli.

Päivi: tykkään mallista. En ole ennen nähnyt tuollaisia.

Kanerva: voi olla joo. Pitää kysellä saksilta. Hiivatin terävät ovat.

Tytti kirjoitti...

Vastavierailulla täällä kauniissa blogissasi.

Kaunis löytö tuolin uumenista! Verhoilutöitä tehdessäni olen löytänyt tuoleista mm. kyniä, sukkia, kaukosäätimen ja pelikortteja. Ei mitään noin romanttista kuin ompelusakset...

piparminttu kirjoitti...

Kauniit on sakset kyllä! Itse hukkasin lainassa olleet hiustenleikkuusakset nojatuoliini. Niitäkin kyllä etsin kauan ja hartaasti, ennen kuin löysin.

Niina kirjoitti...

Oi, mitkä sakset!

Sooloilija kirjoitti...

Kuullostaa kyllä jännältä, mitähän muuta sieltä voisi vielä löytyä - rahaa kenties.. Ihanat kisusakset! Aivan ihanat!

maare kirjoitti...

Ihastuttava löytö.

Mun pelastusarmeijakirppisnojatuolistani löytyi silmälasit ja pelikortti. Minusta sekin oli jännittävää!

Ulla kirjoitti...

Liityn nyt tähän ihailijakuoroon, mutta nuo sakset on kerrassaan hienot. Tuoli näyttää kuvan perusteella siltä, että sen kauneuteen/rumuuteen varmaan ympäristö vaikuttaa paljon. Sopivan selkeässä se on varmaan kaunis, sillä minusta se näyttää kivalta. mutta jos koko muu huone olisi täynnä pitsiverhoja, tapetteja, posliinikoiria ja krimskramssuja olisi tuolikin ruma.

Linnea kirjoitti...

Olen elämäänähneiden tuolien ylimmäinen ystävä. Tälläkin tuolilla oli näköjään sanottavaa jälkipolville. Miksi enää ei tehdä noi kauniita käyttöesineitä!?!

Katilein kirjoitti...

Vau, minkälaiset ja ovat varmasti vanhat! Minä rakastan kissoja, joten tuo aihekin on oikein miau-luisa! Ihmeen salaperäinen olo tulee tätä lukiessa, aarteita siis voi löytää ihan mistä vain!

Allu kirjoitti...

Ihanat sakset. Jos en tarvitse, niin lähetä tänne.

Olina kirjoitti...

Sakset ovat hienot. Ja mikä tapa löytää tuollainen aarre, joka on ollut käden ulottuvilla jo niin pitkään, ja silti visusti piilossa, eikä kukaan olisi arvannut...

Inkivääri kirjoitti...

Ihanat sakset kauniin nojatuolin kätköissä, mahtavatko olla mummon kadonneet vai jo tuolin tekijältä hukkaantuneet8)

Lea kirjoitti...

Uijui, miten hienot sakset ja mikä löytö! Kysymys kuuluukin, olivatko ne pudonneet verhoiluvaiheessa hajamieliseltä käsityöläiseltä tuoliin vahingossa vai...? Ovatko ne kenties puuttuva johtolanka Hercule Poirot-henkisessä murhamysteerissä joka jäi iäksi ratkaisematta? Vai kuuluivatko ne mahdollisesti Venäjän viimeisen tsaariperheen ompelijattarelle, joka yritti kätkeä ainokaisen muistoesineen turvaan, siinä onnistuen? Vai leikkasiko neito näillä saksilla hiussuortuvan rakastajalleen, kätkien sen jälkeen sakset merkiksi: Tässä tuolissa istun, kunnes tulet pelastamaan minut julmalta aviomieheltäni!

Joka tapuksessa, uskokaamme, että tämä ei ole mikään tavallinen tarina! :)!

Punamulta kirjoitti...

Sakset on hienot ompelusakset, joten eiköhän sinulla ole niille käyttöä??? Jos vaan siis myös leikkaavat kunnolla...

Itse haluaisin vähän vastaavanlaiset pienet ompelusakset, samantyyppiset lintukuvioiset sakset olen nähnyt, mutta en aiemmin kissoja...

Kerrassaan ihanaa!!!

Heli kirjoitti...

Aivan upeat sakset! Ne on varmasti piilottanut aikanaan Joku. Joku on todennäköisesti hyvin monessa kodissa tuttu tapaus, Joku aina kadottaa kaiken :)!

Netta kirjoitti...

Mieltä kutkuttava löytö! Ja hauskaa, että nyt sattuivat löytymään. Hyvässä tallessa ovat olleet.

Bullukat kirjoitti...

Mahtava löytö, oikea aarre.

aurinko ja kuu kirjoitti...

Oivau!
Tuli mieleen kun viime kesänä löysimme remontoidessamme lattioiden välistä vanhoja sanomalehtiä,lasten piirustuksia ja valokuvia...

Rimpsukaisa kirjoitti...

Aarretuoli!Voi mummukkaa joka saksensa kadotti,eipä arvannut kauasko ne kulkeutuisivat,ajassa ainakin,suvussa kuitenkin säilyivät.

outi kirjoitti...

ohoo, ihana mysteeri. kenen sakset, miksi ja koska?? nyt hercule poirottina etsimään johtolankoja..

violet kirjoitti...

Tytti; hyvänen aika..kaikkea sitä voi tuoli sisällään kantaa!

Piparminttu: aion jatkossa kysyä aina tuoleilta kun joku katoaa.

Niina:;-)

Sooloilija: ne olisi sitten kai frangeja...

Maare: varsinkin noin yhdessä. Lasit ja kortti panee miettimään.

Ulla; totta puhut tuolista.

Linnea: ei paljon tehdä, juu. Kovasti huolella tuokin on tehty ja päällystetty.

katilein: kissaihminen minäkin olen ja siksi oikein ihastunut näihin.

Allu: ehei!

Olina: minustakin tässä on kivaa nimenomaan se, että ne ovat olleet siellä pitkään ilman että kukaan meistä tiesi.

Inkivääri: veikkaan mummun saksia. Hän teki kuulemma käsitöitä ja nuo ovat tuollaiset harrastajasakset kuitenkin.

Lea: IHANIA kuvitteluvaihtoehtoja!

Punamulta: ne ovat tosi hyvässä terässä!

Heli: Joku sen täytyy olla;-)

Netta: niin ovat olleet. Minua askarruttaa se että paikka missä ne olivat oli hiukan sellainen,e ttei sinne LUULISI vahingossa minkään menevän.

Bullukat: ei rahallisesti mutta muuten ehdottomasti!

Aurinko ja kuu: ohhoh! Valokuvat olisivat jotakin. Löysimme Ranskassa yhdestä takanhormista sota-ajan sanomalehtiä.

Rimsukaisa: jos se oli tarkoituskin...?

Outi: kunnon murhamysteeri pystyyn, sano!

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Todella kauniit, herkät ja kutkuttavat.
En koskaan ajatellut sanovat näitä sanoja katsellessani saksia.
Fiskars voisi ottaa mallistoonsa tuommoiset satusakset.

Milas kirjoitti...

oih mikä löytö! ihanat.