tiistai 14. huhtikuuta 2009

Vastapainoksi





Kello on pian yhdeksän. Olen ollut hereillä pari tuntia mutten ole sanonut vielä edes kymmentä sanaa. Tämä on nyt sitä vastapainoa. Tuntuu ettei pojillakaan ole asiaa. Nauttivat varmaan vaihtelusta hekin. Mies lähti töihin heiluttelemaan jalkoja pöydän alla kuten itse sanoi.

Lapsen liima on kohta lopussa. Olen liimannut isoksi karttuneen kuvakasan jo melkein kokonaan vihkoon. Kaikki nuo paikat joissa on niin hyvä valo. Voin valita minkä pöydän ääressä kahvini nautin.

15 kommenttia:

Olina kirjoitti...

Noissa kuvissa todella on hyvä valo. Ihanaa valoterapiaa suorastaan, kun täällä on nyt niin harmaata, niin harmaata...

Hiljaiset aamut ovat ihania. Toisinaan=)

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Mulla on jo nälkä. Tuo pizza näyttää tosi houkuttelevalta.
Terv.
eräs toinen, joka myös jalkojaan pöydän alla heiluttelee ja huokailee.

Suklaasydän kirjoitti...

Vastapainoa täälläkin. Kaiken tori- ja pääsiäishässäköiden jälkeen taidan ottaa loppuviikon rennosti.

Kuvissasi oleva valo on hieman eri luokkaa kuin tuo ulkona oleva. Aurinko paistaa, mutta on silti harmaata.

outi kirjoitti...

en ole ikinä pitänyt leikekirjaa, joskus kun nappaan lehdestä kuvan, se jää leijailemaan jonnekin..
mutta nyt ymmärrän miksi niitä kannattaa liimailla kirjoihin. tykkäsin tuosta miten sanoit; voit valita minkä pöydän ääressä kahvisi nautit:)
nautiskele valosta ja kahvista hiljaisuudessa..

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos inspiraatiosta. Lomalla täälläkin ja iso pino sisustuslehtiä odottaa leikkaajaa. Järjestinkin ne jo viime viikolla omaksi pinokseen odottamaan. Leikekirja on ihana harrastus, mutta se aina odottaa jonkun aikaa, että pääsen vauhtiin. Ehkä nyt sun kuvien voimalla saan omani ajantasalle tämän viikon aikana.

Mä olen puoliksi yltiösosiaalinen, tarvitsen paljon ihmisiä ja paljon puhetta ympärilleni. Toinen puoli on tuo, mistä kirjoitit, että sitten tarvitaan välillä ihan totaalirauhaa...

t. minjo

himalainen kirjoitti...

Munkin piti mennä heilutteleen jalkoja pöydän alle, vaan sitten tuli nuorempi poika viime yönä oksennustautiin..

Leikekirja liippaa läheltä. Ite oon tänä aamuna sanonut hyvästejä kauniille kuvilleni, kirja sattui oleen oksennuspotilaan "tulilinjalla" yöllä. Otin kauneimmista kuvista muistoksi vielä tänä aamuna kuvia. Kirja päätyi jätesäkkiin muun "tuhoutuneen" paperitavaran seuraan, ehkä olikin aika aloittaa uusi leikekirja :)

Linnea kirjoitti...

Hyvä valo ja ihana höyläpenkki. Minulls on maalla tuollainen ja himottaa kovasti kunnostaa se sisäkäyttöön - edes kuistille. Näkyy toimivan.

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäisen kuvan ovi ja höyläpenkkipöydän puu. Toiseksi viimeisen harmaa seinä... Niissä lepää silmä ja mieli. Ihanan rauhoittavia!

Rouva Nordman kirjoitti...

Valoa... täällä on tänään ihan kamala valo ja minä olen jumissa.

Onneksi täältä sai varastaa mukaan vähän mukavampaa valoisuutta.

MaaMaa kirjoitti...

Parasta on se, etta voi olla itsekseen yhdessa :)

marika kirjoitti...

Hei Violet, just tänä selailin viime kesän Coté Sudia ja ihmettelin että onpas hieno höyläpenkki!
Eestissa on semmoinen sanonta, että vieraat ovat kivoja 2 kerta silloin kun he tulee ja lähtee...:)
Rauhoittavia ja valoisia kahvin hetkiä

Minna kirjoitti...

En ole koskaan saanut aikaiseksi kasata leikekirjaa, en saa edes valokuvia albumeihin. Mutta sisustuslehtiä minulla on joka huoneessa, joka nurkassa ja miehen mielestä ihan liikaa. Löydän niistä joka kerta uusia innostavia kuvia, joten jos leikkaisin niistä jotain, voisi liiman alle jäädä joku tärkeä kuva. Niitä ei vaan voi heittää pois...

Liivia kirjoitti...

Olisin valmista kauraa hyppäämään tuollaisiin merellisiin maisemiin, heti!
Mullakin olisi samanlaista urakkaa, talteen revittyjen sivujen pino vain kasvaa.

Vieraat on ihania, ja varsinkin jos ymmärtävät olla sopivan mittaisen ajan. "Leikki on parasta lopettaa silloin kun se on parhaimmillaan"-pätee vieraisiinkin hyvin.

Punamulta kirjoitti...

No hih, mulla on samalla tavalla kasa kuvia kerättynä...on tuollaisia "maisemakuvia" valolla ja varmaan ilmankin, ja sitten on sellaisia huonekuvia joistakin sisustuslehdistä...upeita värejä tai muuten vaan jotakin sellaista minua koskettavaa...Ja kauhea kasa sisustuslehtiä, joita en kai ikinä raaski leikata...

Juuri mietin, että pitäisikö niitä irtolehtiä ruveta liimaamaan johonkin vihkoon kun kasallaan eivät oikein hyödytä mitään... Ja huomaankin, että täällähän on jo monta kommenttia samasta aiheesta ;)

Täytynee ostaa oikein iso vihko...kiitos yllytyksestä, sormet syyhyää nyt maalaamisen lisäksi myös liimaamiseen ;)

violet kirjoitti...

Olina: voi harmauden harmaus...

Epävirallinen: toi on tomaattipiirakka, joka olen toisinaan tehnytkin. Maukasta on.

Suklaasydän: Tuo päivä jolloin kirjoitit tämän kommentin olikin valon puolesta kummallinen.
Tänään sen sijaan niin aurinkoista!

Outi: Liimaan justiin siksi ettei mene hukkaan.

minjo: teen tuota sillain pätkittäin. Jos tulee tyhjä hetki jolloin kuitenkin jotakin haluan tehdä, tuota voi aina.

Himalainen; jessus mikä kohtalo sun kirjallasi!

Linnea: toimisi hienosti toi höyläpenkki - kunhan sopii ympäristöön.

Minja: samaa mieltä.

Katilein: se voi jumittaa, tiedän.

Maamaa; itsekseen yhdessä on totta tosiaan mukavaa.

marika: oliskohan Suomessakin sama sanonta, taitaa olla.

Minna: minä heitän armotta lehdet pois kun olen ottanut haluamani. Valokuvia voisi panna kkyllä yhtä ahkeraan kun näitä muita...

Liivia: samoin, menisin noihin maisemiin heti.


Punamulta: niin, kyllä se on kiva sellaiselle tyypille kuin minä joka haluaa järjestellä, säilyttää ja tehdä jotakin "hiukan oman näköistä" jonkun muun tekemästä.