sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Elokuvakatsaus

Sunnuntaiaamu terassilla.
Yön sateen viimeiset pisarat ovat melkein kuivuneet.
Hyvä hetki nauttia aamiainen elokuvalehti kourassa.
Viime päivinä olen miettinyt elokuvia tavallistakin enemmän. Cannes on tietysti yksi syyllinen. Olen seurannut festivaalia tänä vuonna erityisen tarkasti. En niitä rappustennousemisia, vaan mitä elokuvista keskustellaan.

Minun on aika vaikea puhua itselleni tärkeistä elokuvista kenenkään kanssa. Mitä enemmän filmi on koskettanut, sitä vähemmän haluan puhua kokemustani rikki. Hyvän elokuvan suhteen en yleensä ajattele että jaettu ilo olisi parempi juttu kuin vakan alle piilottaminen ja itsekseen hyristely.

En koskaan mene elokuviin "tyhjentämään päätä". Päin vastoin. Menen elokuviin täyttämään päätä, saamaan sinne jotakin uutta. Tämä ei tarkoita että keskittyisin vain tietynlaisiin elokuviin (vaikka on kyllä yksi elokuvan laji jota en kuluta!) tai että hyväksyisin vain "älykköelokuvia", mutta seulani on kyllä melko tarkka.

Torstaina kävin katsomassa Almodovarin uusimman Los Abrazos Rotos.
Mietin taas: miksi minulla on vielä niin monta Almodivaria kokonaan katsomatta?
Mieshän tekee loistavia elokuvia, kuten tämäkin oli. Suosittelen.

Cannes on puhunut paljon Lars von Trier:in uudesta Antichrist -elokuvasta. Kiinnostaa kovasti, mutta vielä saa odottaa. Charlotte Gainsbourg näyttää näkemässäni elokuvan pätkässä niin pelottavalta että on pakko nähdä loputkin. Jos noin hento ja hauraan näköinen voi ohjaajan käskystä muuttua umpihulluksi niin jotakin siinä pitää olla.

Kesäkuun 10. tulee meillä ensi-iltaan jo huhtikuussa Ranskassa ilmestynyt Villa Amalia -elokuva, joka kiinnostaa minua valtavasti. Olen nähnyt mainoksen elokuvissa ja tuossa kotisivulla, ja tarina ja kuvat ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä että tuo on hyvä elokuva.
Aion lukea myös kirjan jonka perusteella filmi on tehty. Nainen, joka haluaa jättää kaiken ja lähteä...mutta minne? Mielenkiintoista.

Odotan myös kovasti italialaista Pranza di Ferragosta -elokuvaa. Nauratti aivan hillittömästi kun näin elokuvissa mainoksen tuosta. Ihani vanhoja italialaismummoja, paljon puhetta ja huutoa, takuuvarmasti tykkään. Ja tapahtuu helteisessä Roomassa....

LISÄYS:
Ensi viikon aikana käyn luultavasti katsomassa Je l’aimais -elokuvan. Anna Gavaldan supersuosittu Viiniä keittiössä -kirja on nyt siis taivutettu valkokankaallekin.

31 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Olen pitkälti samaa mieltä!
Ja mustasukkainen itselleni tärkeistä elokuvista.
(en kyllä ehtinyt lukea koko tekstiäsi, palaan myöh.)

Tänään pääsen elokuviin (pakko mennä, koska liput vanhenee)ensimmäistä kertaa vuosiin.
Eikä tietenkään siellä mene mitään , mitä haluaisin nähdä. Olen valmiiksi jo ihan tympääntynyt.

Sooloilija kirjoitti...

Tämä on vähän vaikea aihe ja saattaa aiheuttaa keskusteluakin. Sallittakoon kaikille mielipiteensä.

Minulla kun asia on päinvastoin; jos näen hyvän elokuvan, haluan levittää sitä ilosanomaa muillekin. Siksi pidän omaa blogiakin. Jos omalla kohdallani ei olisi tuota lähtökohtaa, ei olisi blogianikaan.

Tintti kirjoitti...

Minä taas käyn oikein mielelläni elokuvissa ihan elokuvateatterissa, se vaan on nykyisin kovin kallista ja inhoan sydämeni pohjasta mainoksia, joita siellä joutuu kalliin lipun lisäksi pakosta katsomaan. Suomessa elokuvatarjonta teattereissa vaan on kovin suppeaa, ymmärrettävää tietenkin, kun yleisökin on niin pieni, amerikkalainen boxoffice jyrää kaiken muun alleen. Onneksi on olemassa YLEn Teema-kanava, jolle viiveellä ilmestyy mitä ihmeellisempiä herkkuja ja vieläpä ilman mainossaastetta.

violet kirjoitti...

Liivia: jos on "pakko" mennä niin ei yleensä juuri silloin mitään kivaa olekaan. Toivottavasti jotakin kummiskin mitä jaksoit katsella.

Sooloilija: toivottavasti aiheuttaakin keskustelua. Minä en suinkaan tarkoita että omat mielipiteeni ovat ainoita oikeita!
Totta kai kaikkien mielipiteet sallitaan.
Onhan tämäkin ilosanoman levittämistä kun tässä kirjoituksessa kerron näkemistäni ja niistä mitä innolla odotan.
Ehkä en osannut kertoa sitä juttua mikä on mulle vaikea, vastenmielinen. Siis tarkoitan sitä että jonkun kanssa analysoisin naamakkain että joo se kun se sano niin ja teki noin oli kyllä elokuvan paras kohta ja miten sä koit sen ja sen jne.
Siitä en tykkää vaan mieluummin vaikka kirjoitan asiasta.

Tintti: käyn elokuvissa aika paljon kun pääsen päivänäytökseen joka on vaan vitosen. Jätän mieluusti vaikka jonkun lehden ostamatta ja menen elokuviin jos joutuu valitsemaan.

violet kirjoitti...

Sooloilijalle piti jatkaa vielä: minä nimenomaan ihailen ihmisiä jotka osaavat KERTOA elokuvista (en tarkoita nyt että kertoisi vain juonen) koska itselleni hyvin usein päällimmäiseksi jää vain tunne jostakin. Siksi ehkä minun on vaikea puhuakin. Jos katson vaikka miehen kanssa elokuvan josta molemmat käsittääkseni tykkäämme, niin minulle ei tule mitään tarvetta jakaa sitä kokemusta hänen kanssaan (no, hän on samaa maata;-)). Saatamme sanoa:"olipa hyvä" mutta sen jälkeen pidämme ajatukset ominamme yleensä. Se sopii minulle.

Sooloilija kirjoitti...

Violet, ymmärrän just mitä tarkoitat. Ja olen samaa mieltä.

Minä olen esim. sellainen 'suuri yksinäinen', että katson suurimman osan elokuvista sekä teatterissa että kotona YKSIN. Mutta jos käyn jonkun kanssa katsomassa elokuvan niin en osaa oikein puhua siitä..

Kirjoitan sitten tuntemukseni..

maijja kirjoitti...

Minä olen _huono_ keskinkertaisissa elokuvissa. Unohdan niiden nimet, ohjaajat ja varmaan risteytän juonia keskenään. Mutta silloin harvoin kun joku elokuva kolahtaa, alan vaalia kokemusta kuin se olisi särkyvä. Ja onhan se - hyvääkään elokuvaa ei mun mielestäni kannata puhua puhki eikä välttämättä katsoa toistamiseen. Monta pettymystä on tullut, kun pätkä ei iskekään enää samoin.

Vinkkaahan aina aika ajoin hyviä elokuvia; minusta vinkattuja elokuvia on hauska katsoa. Oppii ehkä tuntemaan vinkin antanuttakin.


Jätin muuten blogiini pienen haasteen, kurkkaa jos on aikaa!

outi kirjoitti...

mä kyllä mielelläni puhun itselleni tärkeistä elokuvista, mutta helposti hermostun jos toinen ei ole ymmärtänyt sitä mielestäni "oikein" tai ei jostain kumman syystä ole siitä tykännyt;)
sama kyllä hienojen kirjojen tai teatteriesitysten kohdalla. tuntuu jotenkin turhauttavalta yrittää selittää miksi se oli niin tärkeä itselle jos toisella on aivan eri maku.

haluaisin nähdä tuon Trierin uuden leffan. se on niin ristiriitainen ja provosoivan oloinen että se on todella mielenkiintoinen!

Allu kirjoitti...

Almodovar on todella nero, mutta valitettavasti nämä filmit on sellaisia, jotka ei täällä ainakaan kovin pitkään mene elokuvateattereissa.

Riikka kirjoitti...

Oi kiitos vinkeistä tulevien elokuvien suhteen! Voisin mennä katsomaan kaikki mainitsemasi, tosin Viiniä keittiössä -kirja oli minulle ihan pettymys, joten en tiedä miten on elokuvan laita...Toivottavasti tännekin tulevat nuo leffat, täällä teattereihin ei useinkaan osteta kuin niitä perushollywoodkassamagneetteja. Mutta onneksi kuitenkin vuokraamoista löytää kaikenlaista!

Me käytiin ennen lasta melkeinpä kerran viikossa leffassa, nyt ei enää pääse kuin harvoin. Jotenkin kuitenkin nautin elokuvista enemmän teatterissa kuin kotisohvalla.

Linnea kirjoitti...

Samaa mieltä: en mene elokuviin tyhjentämään päätäni, päinvastoin. Tästä syystä käyn mielelläni yksin elokuvissa. En pidä siitä, että joku kommentoi elokuvaa kesken kaiken.
Kiitos ihanista elokuvavinkeistä! Odotan Anna Gavaldaa! Ja kunpa viimeisin kirjakin käännettäisiin pian suomeksi - en osaa ranskaa.

Tytti kirjoitti...

Kiitos hyvistä leffavinkeistä ja -linkeistä. Toivotaan että nuo rantautuvat aikanaan tänne Suomeenkin.

Papi kirjoitti...

Minäkin menen elokuviin täyttämään, en tyhjentämään päätä.

Tuosta von Trierin uusimmasta olen lukenut melkoisen päinvastaisia mielipiteitä. Joku tykkää kovasti, joku haukkuu lyttyyn. Tästä syystä jätänkin arvostelut pikkasen omaan arvoonsa. Se kun on aina vain yhden ihmisen mielipide.

Mulla on ystävä, jonka kanssa pohditaan paljonkin joitakin elokuvia. Ja mulle on jäänyt joistakin elokuvista mieleen kamalasti kysymyksiä, joita on sitten kiva ollut kelailla ystävän kanssa.

Punamulta kirjoitti...

Olen viime aikoina harrastanut tosi huonosti elokuvia...enkä osaa kertoa lemppareistani kenellekään mitään. Toisaalta makunikin saattaa olla outo ja liikutun ihan eri asioista kuin tuttuni...niinpä en pahemmin leffoista puhu...

Villa Amalia ja italialaisnaisten leffa kiinnostavat nyt kovastikin...Voisitko vielä vinkata kirjailijan ja kirjan nimen tuolle Villa Amalialle, vai lieneekö nimi sama? (Suomeen saapuu varmaan joskus ja jolloinkin, jos silloinkaan...)

Satunkaa kirjoitti...

Voi annoit nyt hyviä leffavinkkejä, kiitos!

Almodovar on yksi suosikeistani ja odotan kovasti uusinta.

Harmillisen vähän vain ehtii leffoja käydä oikein leffateatterissa katsomassa. Viimeksi äitienpäivänä Mimmi-lehmä ja varis...oli kyllä kiva:) ! Ennenmuinoin lukioaikoina iltapäiviä tuli vietettyä enemmän leffateatterien penkeissä kuin koulussa...oih!

LauraM kirjoitti...

Minäkin menen elokuviin nimenomaan täyttämään pääni, kuten asian erinomaisesti ilmaisit. Nykyään ei vaan oikein pääse, kun en osaa yksin mennä. Pitäisi varmaan opetella.

Almodovar on tosiaan nero, jonka vanhemmastakin tuotannosta löytyy helmiä. von Trieriäkin olen fanittanut, mutta tuon uusimman kohdalla taidan vielä miettiä, haluanko sen nähdä.

Yksi vaikuttavimmista elokuvakokemuksistani on von Trierin Dogville, jonka kävin katsomassa ensimmäisenä elokuvana esikoisen syntymän jälkeen. Pitkän tauon jälkeen elokuvateatterissa se kyllä nimenomaan täytti pään monenlaisilla tunnelmilla ja ajatuksilla.

Ja kiitos vielä leffavinkeistä, täytyy yrittää vaikka löytää DVD:llä, teattereihin kun ei kaikki kivat tule.

Celia kirjoitti...

Katsoisin mieluusti monet elokuvat valkokankaalta, mutta nykyään pääsee leffaan harvemmin. Se harmittaa.
Viimeksi, kun yritin katsoa sellaista kevyttä Hollywood "pääntyhjennys" hömppää, tulin niin huonolle tuulelle, että jäi hömppä kesken, kun pää ei kestänyt.

Minua kiinnostais Almodovarin ja von Trierin lisäksi Jane Campionin uusin.

Suklaasydän kirjoitti...

Kiitos vinkistä, en tiennytkään, että Viiniä keittiössä -kirjasta on tehty elokuva! Pidän Anna Gavaldan kirjoista, joten elokuvatkin on pakko nähdä.

Minä käyn harvoin enää elokuvissa. Viimeksi taisin käydä Kortrijkissa pari vuotta sitten katsomassa Kaurismäen elokuvan. Olen niin kyllästynyt Hollywood-leffoihin, että niiden takia en viitsi maksaa moisia summia.

echo kirjoitti...

Minusta Trierin Breaking the waves on kipein ja hienoin elokuva, jonka olen nähnyt. Kaikki ystäväni inhoavat sitä, eivätkä käsitä, miksi pidän siitä. Sen sijaan Dogvilleä en voi sietää, koska ahdistun aivan hirvittävästi siitä. Ajatuksia se kyllä herättää. Almodovarin Huono kasvatus on myös kiehtova. (No, ei ollut tarkoitus tulla julistamaan tänne elokuvasuosikkejani, mutta näin siinä kuitenkin kävi.)

Olina kirjoitti...

Oih, uutta Almodovaria ja von Trieriä tulossa! Hyvä tietää.

Suomessa on kyllä suuri sääli, miten huonosti tulee "pienempiä" elokuvia teattereihin. Täällä pääkaupungin läheisyydessä tilanne on vielä siedettävä, mutta noissa pienemmissä kaupungeissa asuessani todella turhauduin asiaa.

Ja vielä täytyy kommentoida tuohon elokuvien yksityisyyteen: minäkin käyn hyvin mielelläni elokuvissa yksin. Ja harvoin, ainakaan heti elokuvan päätyttyä, todella osaankaan kommentoida muuta kuin että tykkäsin, paljon. Jos siis elokuva on ollut hyvä. Huonoja on helpompi ruotia...

Merja kirjoitti...

Sulla on kyllä se etu että saat kaiken irti ranskankielisistä elokuvista! Olen kateellinen siitä..

Mutta mitä tulee kokemusten jakamiseen: olen täysin päinvastainen! Pakahdun jos en saa jakaa hyvien elokuvien kokemuksia! Yksi suurimmista iloista elokuvakäynneissä on ne jälkikeskustelut... ja siihen paras kaveri on yleensä oma mies (muiden kanssa harvoin elokuvissa käynkään..). Ja valokuvaajaystävien kanssa tietysti jutellaan läpi ne visuaaliset puolet!

leena kirjoitti...

Voi voi, en muista milloin viimeksi olen ollut elokuvateatterissa...
Tänä kesänä täytyy päästä.

katinkontti kirjoitti...

Minäkin kiitän leffavinkeistä. Nykyään tulee vain käytyä hävettävän vähän elokuvissa kun työpaikka on ihan vieressä; luulisi vaikuttavan päinvastoin mutta vapaa-ajalla ei todellakaan huvita hillua samoilla nurkilla. Onneksi meillä sentään on Niagara täällä Tampereella missä on tuota ei niin valtavirtaakin tarjolla. Kirjoituksestasi tuli mieleen Katja Kallion kirja Elokuvamuisti; kannattaa lukea jos ei ole jo tuttu.

anne-mari kirjoitti...

Asian vieresta, mutta on kylla ihan epareilua kuinka kauniilta ja nuorelta Isabelle Huppert nayttaa aina vaan.

Ja kiitos elokuva vinkeista!

violet kirjoitti...

Maijja: tuo uudelleenkatsominen on kinkkinen juttu. Olen kokenut monet pettymykset kun olen toivonut että joku filmi toimii vielä kuten eka kerralla - toisaalta olen vasta vanhempana/aikuisena/kokeneempana ymmärtänyt jonkun filmin, saanut siitä jotakin irti, pitänyt siitä.

Tietyt elokuvat vievät minut tiettyyn tunnelmaan. Voin "käyttää" niitä kuin musiikkia (ja usein niiden musiikkikin on hyvin tärkeä osa elokuvaa).

Outi; no tuohan se juuri...jos toisella on täysin eri maku niin tulee ihme tarve alkaa puolustaa elokuvaa kuin olisi sen itse tehnyt! Alkaa selittää miksi se on hyvä jne. Sitten mieluummin on hiljaa.

Allu: onko noin etteivät mene kauan? Täällä ei tunnun pitävän paikkansa. Nytkin kun tuo uusi tuli niin yhdessä ja samassa teatterissa alkoi samaan aikaan kahdessa eri salissa ja klo 11 näytös liki täynnä...ja uskon että yleisöä riittää.

Riikka; minäkin nautin enemmän elokuvissa MUTTA...syystä tai toisesta menee joskus ohi, ja mies ostaa mieluusti filmejä kotiinkin kun ei "ehdi" koskaan elokuviin. tosin hyvässäkin teatterissa mua usein vaivaa mikä milloinkin: muiden rapinat ja puheet, liian kylmä ilmastointi jne. Yritän olla ajattelematta niitä mutta...

Linnea; joo, nuijat kommentoi kaverille kesken elokuvan;-)
Gavaldan viimeisin La consolante julkaistaan netin mukaan Suomessa vuoden 2009 aikana...mutta koska?

Tytti; osa tulee varmasti, osasta en tiedä.

Papi; en välitä arvosteluista. Kuten sanot, aina ovat jonkun yhden ihmisen. Voin niitä lukea mutten anna niiden päättää mitä katson.
Gainsbourg sai muuten Cannesissa parhaan naispääosan palkinnon tuosta leffasta!!! Hyvä!

Punamulta: Villa Amalia -kirjan on kirjoittanut Pascal Quignard.

Satunkaa; minä livahdin kauppakoulusta samoihin hommiin usein...


LauraM; kokeile joskus yksin. Ei sitä tiedä vaikka nauttisit siitä jopa enemmän.

Celia; niin, tiedän että moni nauttii siitä kun voi katsoa jotakin eikä "tarvi ajatella mitään". TArjontaa kyllä löytyy tarvitseville. Minä en saa siitä mitään kuin pahan mielen ja tunteen että menee rahat hukkaan.

Jane Campionin uusin, oliko se nyt sitten Bright Star vaikuttaa kiinnostavalta. Olen nähnyt trailerin.

Suklaasydän; suurin osa katsomistani filmeistä on ei-amerikkalaisia, mutta kyllä sielläkin hyvää tehdään. Tai tehdään siis myös makuuni menevää. Tosin vähemmän;-)

Echo; samaa ajattelen Breaking jne. elokuvasta. Se teki sellaisen vaikutuksen että muistan täsmälleen kuinka tulin teatterista, muistan kotimatkan, muistan seuraavan yön (enkä juuri nukkunut) ja sellaista. Olin poissa tolaltani, hyvin vaikuttunut ja melankolinen, mutta varma siitä että nyt tuli nähtyä yksi parhaista elokuvista ikinä.

Olina: niin, kai niiden teattereiden pitää ajatella että mikä vetää....valitettavasti. Voisi nimittäin käydä niinkin että muutkin elokuvat vetäisivät yleisöä kuin ne etukäteen varmat kassamagneetit, mutta ellei edes tarjota katsottavaksi niin...

Merja; huomaan nyt kun luen kommenttejanne että mullahan ei herran jestas OLE tässä ketään sellaista jonka kanssa edes voisin tuoreeltaan puhua elokuvasta!
Miehen kanssa siis emme juuri koskaan käy elokuvissa, kotona katsellaan paljon mutta hän jos joku ei "osaa" puhua siitä miltä tuntui katsoa.
Ystävät ovat kaukana, monella aika erilainen maku.

Leena: ota tavoite; kerran kolmessa viikossa elokuviin - noin aluksi;-)

Katinkontti: Niagara onkin hyvä.
Tuon kirjan olen lukenut mutta en pitänyt. Idea ja ajatus oli hyvä mutten vaan...tykännyt.

Anne-mari; hän on kaunis nainen. Ihan varmasti jatkossakin, oli ikä mikä hyvänsä.

Sanctuary kirjoitti...

Niin kuin Von Trier tabuja rikkookin niin tämä uusin vaikuttaa liian rankalta tälle tapaukselle. Jos elokuva on koskettanut erityisesti ja saanut tunteet pintaan haluan minäkin olla mieluiten ihan hiljaa - vaikea hetki muutenkin irrota penkistä ja kohdata 'tavallinen', kun mieli vielä täynnä latausta.

violet kirjoitti...

Sancturary: uteliaisuuttani kysyn: missä mielessä arvelet elokuvan olevan liian rankka sinulle?
Kukaanhan meistä ei sitä tietysti ole vielä nähnyt, ja kaikkien arvelut perustuvat lukemaamme ja kuulemiimme juttuihin.
En tarkoita etteikö voisi olla paljonkin mahdollista että elokuva on liian rankka minullekin, vaikka sitä itse hinkuan näkemään, mutta tarina kiinnostaa kovin ja se, millainen elokuva sitten oikein on kun sen arvellaan olevan "liian rankka". Eli itseänikin tässä "testaan".

Tintti kirjoitti...

Von Trier sai näköjään Cannesissa aikaan kohun ja jurylta "vadelman" elokuvalleen. Sitä arvosteltiin naisvihamieliseksi. Paras naispääosapalkinto sentään meni elokuvan Charlotte Gainsbourgille. (Oma elämäni on sen verran rankkaa tällä hetkellä, että Von Trierin uran merkkipaalu jäänee minulta näkemättä, mutta ehkä joskus toiste, sitten kun on valoisampaa ja jaksaa kantaa toisten synkkyyden.)

Sanctuary kirjoitti...

Ihan aihepiiriä ajatellen - sen perusteella en yksinkertaisesti halua tai koe tarvetta nähdä kyseistä elokuvaa. Liekö sitten itsesuojeluvaistoa vai pelkuruutta :) Mutta minusta on mielenkiintoitsa kuulostella mitä siitä ajattelit kun käyt katsomassa.

violet kirjoitti...

Tintti; ymmärrän oikein hyvin että tietyssä elämäntilanteessa ei kaipaa lisää "sitä samaa". Silloin saattaa saada hyvää mieltä jostakin jota hömpäksi mainitaan, tosin kuten kommentoin aiemmin minulla se ei toimi vaan pitää ottaa muut keinot käyttöön.

Sanctuary: tärkeintä on että itse tietää mitä uskoo tarvitsevansa ja mitä haluaa itselleen näyttää.
ihan sama se silloin on mitä muut sanovat ja kriitikot kirjoittavat.
Minulla on oikeastaan aika vähän aiheita joita en halua katsella - ja niissäkin on poikkeuksia.
Minua ei esim. kiinnosta pätkän vertaa sotaelokuvat, lännenmiesmeininki, tietynlaiset tulevaisuudenvisiot tai avaruudessa heilumiset...mutta kuten sanottu, poikkeuksia voi noissakin olla.

Sanctuary kirjoitti...

Aihepiiri -sanaa taisin käyttää vähän turhan abstraktisti - tarkoitan tässä nyt lähinnä sitä väkivaltaa ja äärimmäistä epätoivoa, mistä oletan elokuvan koostuvan. Tosiaan en ole nähnyt elokuvaa eli lukemisen perusteella näin päättelen :)