maanantai 11. toukokuuta 2009

Metsä ja sen puut





Minä en oikein näe kauas enkä kokonaisuutta.
Minä keskityn yksityiskohtiin ja pilkon osiin.

Mieheni katsoo asioiden koko kuvaa, yleistilannetta ja ajattelee seurauksia.
Hän näkee metsän ja minä puut.

Minä elän tulevaisuudessa turhan usein ja mies sanoo "nyt minä juon kahvia, katsotaan sitten sen jälkeen".

Kamerakaupassa minä ostaisin makron ja hän zoomin, jolla näkisi mahdollisimman kauas.
Aika hyvä että olemme päätyneet yhteen.

29 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Juuri näin, vakka ja kansi, paita ja peppu jne.. Ihana asia!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti sanottu. :-)

Hyvää alkuviikkoa,
T. minjo

pikkujutut kirjoitti...

Niinpa, samoin mennaan meilla.

Joskus se turhauttaa mutta paaasiassa tuntuu taydentavalta.Kunnon kokonaisuudelta silla muuuten ei tulisi mitaan.

violet kirjoitti...

Sooloilija: enimmäkseen ihanaa - paitsi silloin kun ei oikein ymmärrä toisen ajattelutapaa..tai ei muista että ai niin, tuo ajattelee noin, siksi se sanoo noin tms.

Minjo: samoin sinne! Alkakooon viikko mukavasti.

Pikkujutut: Turhauttaa joskus joo, ja puolin ja toisin, epäilemättä.

Tämän kirjoittaminen tuli mieleen eilisen keskustelumme vuoksi. Mies puhui siitä miten työpaikalla on hiukan huhua irtisanomisista jne. Minun reaktioni: paniikki, nyt sulta menee työ, meidän on pakko ottaa lapset pois tuosta koulusta ja panna halvempaan, meidän pitää muuttaa, miten minäkin voisin tienata jotakin???

Miehen reaktio: mitään, siis yhtään mitään ei ole vielä tapahtunut, ei hänelle tai muillekaan.....

kukkis kirjoitti...

Ihana postaus. Onneksi olette!

marika kirjoitti...

Ihania olette:-)
Kaunis kuvasarja!!

PS! Ihania retrokuvia.... http://sallyjanevintage.blogspot.com/2009/05/jane-birkin.html

Allu kirjoitti...

Paita ja peppu tuli munkin mieleen.

Tuija kirjoitti...

Hehheh, kuulostaa niiiin tutulta. Sekin, että sitä toisen ajattelutapaa joskus (usein) niiiin vaikea ymmärtää, ja varsinkin tuntuu, että se toinen ei tajua MINUN tapaani. Hoh. Mutta miten sopii kuvioon, että kun on olemassa erilaisia metsätyyppejä, niitä ei määritelläkään puiden vaan aluskasvillisuuden mukaan? Tuli mieleen kuvistasi, jotka olivat enemmänkin matalaa kasvillisuutta... Mutta ehkä tämä menee jo yli hilseen, minultakin.

Vilijonkka kirjoitti...

Kirjoitit juuri kuvauksen meistä. Olisiko tässä myös kysymys nais- ja miesnäkökulmista?

MaaMaa kirjoitti...

Opposites attrack.

Kun kiistellään jostain asiasta, niin usein vähän ajan päästä tajutaan, että oltiin ihan samaa mieltä: katottiin ja selitettiin vain eri kulmasta eikä heti tajuttu :D

Heidi kirjoitti...

Meillä huomaan kotona saman. Minä hermostun helposti, mies on aina rauhallinen. Minä innostun ja haluan kaiken heti, mies pohtii ja miettii. Ei siitä mitään tulisikaan jos molemmat heittäydyttäisiin kaikkeen sen enempää miettimättä. Mies on välillä minun Samu Sirkkani joka katsoo perääni.

Satu kirjoitti...

Aivan ihana teksti sekä kuvat!
Näin mennään ja sillä hyvä!

Liivia kirjoitti...

Minäkin jopa yleistäisin näis-miesnäkökulmaksi.

Mutta hienosti kirjoitettu joka tapauksessa!

violet kirjoitti...

Kukkis: kiitos. Vaikka innotuksen tähän kirjoitukseen oikeasqtaan antoi se että en taas oikein tajunnut häntä niin näin se on; onneksi olemme.

Marika:kiitos linkistä!

Alu: mä olen sitten mieluummin se paita...

Tuija: niin, MINÄ ja MINUN oikeat mielipiteeni ja ainut oikea maailmankatsomukseni;-)

Vilijonkka: voisihan se olla ihan niin yksinkertaistakin!

Maamaa: tuollaista on sattunut, juu.

Fedja: Samu Sirkkoja tarvitaan!

Satunkaa: kiitos! Joo, näillä mennään eikä siinä oikeastaan mitään valittamista ole.

Liivia: kai se noin voi olla..useiden parien kohdalla ainakin on (vaikka tietysti jokainen toivoo olevansa ainutlaatuinen ja Erilainen)

Ede@ kirjoitti...

Hih kuulostaa tutulta
meillä hiukan samaa
ollaan kuin päivä ja yö
mutta kummasti sovitaan yhteen
miehen kans;)

Jamelia

Anonyymi kirjoitti...

Samoin on meillä :) Mutta meillä minä katson metsää ja mies puita! Monessa muussakin asiassa olemme sopivasti erilaisia mutta sitten tärkeimmissä asioissa katsomme saman linssin läpi. Muuten emme varmaan yhdessä olisikaan.

Punamulta kirjoitti...

Sinä osaat todella käsitellä näitä pelimerkkejä, sanoja. Saat asiat kuulostamaan todella kauniilta ja hienoilta.

Joo, tietyllä tavalla tutulta kuulostaa monenkin kommentti sinun juttusi lisäksi...

Meillä tämä erilainen näkökanta ja katsomistyyli aiheuttaa välillä suurtakin hankaluutta...yleensä niin kauan menee hyvin kun minä joustan ja yritän ymmärtää...mutta jos minulla jostain syystä tökkii, silloin ollaan pulassa...

outi kirjoitti...

no se on just näin. joskus tuntuu että eihän tästä voi tulla mitään kun ollaan niin kuusta ja maasta, mutta sitten käännän sen niin päin, että siksipä juuri yhdessä ollaankin. että tässä kumpikin jotain varmasti elämästä oppiikin:)

Riikka kirjoitti...

Meillä tuo toimii molemmin päin riippuen tilanteesta. Tärkeintä on että on se toinen joka auttaa näkemään vähän eri kantilta kuin itse. Ihanan näköinen koru...teitkö itse?

_hoya_ kirjoitti...

Voi kun näkisin yksityiskohdat! Itse haaveilen aina laajakulmasta, mitä laajempi sen parempi!

isoinpapu kirjoitti...

Aika hassua, mutta mä en taas ole ollenkaan huomannut moista piirrettä meissä.
Ainoa suuri ero meidän ajattelussa jonka keksin on se että itse olen keskimäärin myönteisesti suhtautuva, mies taas pessimisti.
HItsi, me ollaan vissiin vakka ja vakka. tai paita ja paita.

Tuulis kirjoitti...

Minua kiinnostaa, oletko tehnyt joskus Myer-Briggsin persoonallisuustestiä, ja mikä personaallisuustyyppi olet sen perusteella? (Entä miehesi?) Minun mielestäni olet laaja-alainen paitsi siinä (kuten itse sanot) että elät tulevaisuudessa, myös siinä, miten esität havaintosi ja millaisia tarinoita kehität konkreettisista arkisista asioista. En osaa tätä nyt ihan oikein selittää. Ehkä sinä näet puun, mutta siinä, mitä kerrot puista, minä näen ainakin metsän.

ColibriDreams kirjoitti...

En ole ihan vakuuttunut, että tuo menisi vain sukupuolen mukaan. Meillä ei ainakaan. Minä olen monissa asioissa se suurten linjojen vetäjä, ja poikaystävä taas huomaa monessa asiassa yksityiskohdat paremmin. Vaikka joskus taas asiat ovat toisinkin päin. Yhden ystäväni mukaan minä olen meistä kahdesta se huoleton ja suurpiirteinen latinomies ja poikaystävä taas dramaattinen latinonainen...

Mutta tulevaisuudessa eläjä olen kyllä minä. Poikaystävä saa sitten rauhoitella, että turha murehtia etukäteen.

Ja kamerakaupassa... minä ostaisin kalansilmäobjektiivin, jos olisi rahaa.

violet kirjoitti...

Jamelie; ilman yötä ei olis päivääkään.

Anonyymi; joo, kyllä tietyt edellytykset pitää täyttyä että pari pysyy yhdessä;-)

Punamulta: luin jo eilisiltana kommenttisi ja makustelin pitkään tuota pelimerkkijuttua. Olen kovin otettu noista sanoista. Tuntuu hyvältä kiitokselta.

Minusta tuntuu että ellei mieheni osaisi antaa mennä korvasta uloskin niin emme pysyisi yhdessä. Uskon ettei minua moni sietäisi. Olen välillä suorastaan yltiökiitollinen siitä miten maltillisesti mieheni ottaa mun kotkotukseni ja valitukseni sun muun.

Outi; kuusta ja maasta, hauskasti sanottu.

Riikka: joo, tein monta tuollaista korua viikonloppuna kun vihdoin keksin mitä tehdä yksillä helmillä. Halusin koruja jotka eivät ole liian koreita ja "helmimäisiä". Panin tahallani helmet epäsymmetrisesti koska (naurakaa vaan) mulle symmetria ja tasapaino on välillä turhankin tärkeää, haluan totuttaa itseäni irti siitä että kaiken pitäisi olla suorassa jne.

Hoya: niin, voi se noinkin päin olla. Sen lisäksi että katson yksityiskohtia niin takerrun myös käytännön seikkoihin...ei aina kovin hurmaava ominaisuus.

Isoinpapu; meillä taas minä olen enemmän pessimismiin ja kyynisyyteen taipuva vaikka siitä hurjasti olen opetellut pois.

Tuulis: en ole tehnyt testiä mutta tiedän suunnilleen mistä siinä on kyse. Osaatko neuvoa sivut joilla sen voisi tehdä?
Tuo sinun viimeinen lauseesi: kiitos. Se oli kauniisti sanottu ja otin sen suurena kehuna.

ColibriDreams: eipä tietysti voi sanoa mistään että naiset näin ja miehet noin. VOI olla kuitenkin että jos on 10 naista niin niistä 7 tai 8 toimii tietyllä tavalla ja pari toisella...että jotakin semmosta epämääräistä yhteinäisyyttä olisi, kyllä siihen uskon.
Yksi mitä kans usein kuulee on nämä kansallisuuteen liitetyt ominaisuudet jotka tietysti jossakin määrin ovat tottakin, mutta jos meidän pariskuntaakin katsoo ja sanoo että tyypillinen suomalainen ja tyypillinen ranskalainen siinä, niin saa kyllä nauraa sanoilleen ja pitkään;-)

Olina kirjoitti...

Kauniisti kiteytetty, kauniisti kirjoitettu. Ja tosiaan molempiahan tarvitaan, yleisnäkemystä ja yksityiskohtia.

(Ja tuo työpaikan tilanne on tuttua tutumpi täällä, myös minun mieheni työpaikalla on yt-neuvotteluja ja irtisanomisen uhkaa, minä pelkään ja tutisen, mies sanoo, että mitään ei ole vielä tapahtunut, ja jos tapahtuu, niin ei se maailma kaadu.)

Tuulis kirjoitti...

Persoonallisuustestistä löytyy epävirallinen versio esim. täältä: http://www.humanmetrics.com/cgi-win/JTypes2.asp

Anonyymi kirjoitti...

Voi Violet! Ihana postaus. Ihan kuin meilläkin kotona, parisuhteessa, kaikessa, missä toimimme.

Melita kirjoitti...

Aivan VALTAVAN hienosti kirjoitettu - kaiken tämän valkenemiseen onkin varmasti mennyt monta aikaa ja vääntöä.

violet kirjoitti...

Olina: päätin vakaasti etten edes ajattele nyt asioita joita ei ole tapahtunut. Liittyen siis tuohon miehen työjuttuun.

tuulis: kiitos, teen kunhan saan keskityttyä.

Metsienmamma: niin, en varmaan todellakaan ole ainut jolle tämä on tuttua;-)

Melita: ei vääntöä, sitä en voi sanoa..mutta tuhahtelua, murahtelua ja sellaista.