perjantai 8. toukokuuta 2009

Miksei useamminkin?





Minulla on näitä joitakin ruokia, joita teen kerran, pari vuodessa.
Teen ja sanon joka kerta: pitäisi tehdä useammin - mutten tee.
Yksi sellainen on pinaattikeitto. Eilen keitin itselleni lounaaksi puolisen kiloa tuoretta pinattia keitoksi ja söin sen "pakollisen" keitetyn munan kanssa. Tuli kouluruokailu mieleen vaikka tämä maistui kyllä pinaatilta eikä enimmäkseen keitetyltä maidolta.

Keiton kyytipoikana oli Tanjan ohjeella tehtyjä rieskoja. Piimä tosin muutettu jugurtiksi, ohrajauhot korvattu muilla, vehnänleseiden sijaan viskattu mukaan kourallinen sekalaisia siemeniä....mutta tuli sellaista herkkua ettei tämä tähän jää (vaikka mies kysyi onko nämä muka leipiä). Ja panin voita päälle. Muuten en syö.

22 kommenttia:

Tintti kirjoitti...

Mulla on Hollannista ikävä kaasuliettä (mutta ei kaasu-uunia tai talon yleistä kaasulämmitystä, jota muuten ei ollut kuin olohuoneessa, makkarissa lakanatkin jäätyivät talvella koppuroiksi eikä ex suostunut asentaman mitään lämmitystä, rahan haaskausta kuulemma kun oli vuokratalo ja kallis sähkö). Se on niin vaivaton käyttää ja säätää juuri sopivaksi. Olen kamalan huono syömään leipää, vaikka siinä on ihana tuoksu ja usein makukin, en tiedä miksi sen jauhaminen on niin rasittavaa. En ole purukumi-ihmisiäkään. Mutta keitot on ihania. Paitsi kalakeitot.

Black on White kirjoitti...

Monen asian tekeminen on kivaa, mutta tekemään ryhtymiseen on monesti kynnys.
Tanjan leipäsiä katselin minäkin aikaisemmin viikolla ja totesin, että pitäisi tehdä. Jospa tänän iltana saisin jo aikaiseksi.

Aurinkoista perjantaita! Täällä vielä paistaa, mutta huomiselle on luvattu sadetta. Kas kummaa, kun on viikonloppu

Merja kirjoitti...

Meillä kaikki tykkäävät pinaattikeitosta. Tosin lapsille se pinaatti pitää hakata tosi hienoksi että kelpaa. Tehdään sitä aika usein... Tosin vielä useammin mies hauduttaa pelkkää pinaattia meille viikonloppuisin pilkotun tomaatin ja uppomunien kera.

violet kirjoitti...

Tintti: kaasuliesi on paras ja piste perään.
En syö leipää yleensä kuin aamiaisella, yleensä keiton kanssa (etenkin jos keitto on laihaa) ja toisinaan jonkun salaatin kanssa.

Black on White: mulla on hyvin usein kyse siitä että "unohdan" että ai niin, sellainenkin ruoka on olemassa, sehän on hyvää ja sitä voisi tehdä.
Tulee muka aina jotakin muuta ja unohtuu aikeet.

Merja: olen tehnyt pestoa joskus pinaatista ja se oli myös hyvää!

outi kirjoitti...

mä oon aina tykännyt pinaatista. useimmin se tulee silputtua kookos-tofu-kasvis-kastikkeisiin, mutta nytpä kyllä joku kerta kokeilen myös keittoon.
ja nuo rieskat rupes houkutteleen...
ja voita pitää saada aina tuoreen, vielä lämpimän leivän päälle, se on ihan must;)

Tanja kirjoitti...

Pinaattikeitto on hyvää!, pinaatti muutenkin, fetapiirakassa erityisesti herkkua. Naurattaa miehesi kommentti :D Onhan nuo tuollaisia melko epämääräsiä lätysköitä. Minäkin vaihtelen monesti vilja-ainesosia tässä reseptissä, mutta ohrajauhoista tulee minusta erityisen hyvä maku. Ja kyllä voin kanssa, ehdottomasti! Tein muuten pääsiäisenä italialaiselle vieraalleni samantapaisia leipäsiä perunamuusin jämistä - hän oli ihan ekstaasissa (kuten oikeastaan jokaisesta muustakin ruoasta), eikä pelkästään maun vuoksi, vaan myös kekseliään tähteiden hyödyntämisen vuoksi. Oli supermammaolo :)

Riikka kirjoitti...

Annas nyt sit sen keiton ohje! Mä kyllä tykkään ihan kaupankin pinaattikeitosta, siihen tulee välillä ihan himo, mutta voisin kokeilla onko itse tehty vielä parempaa.

Olen suunnnitellut sämpylöiden leipomista pari viikkoa, ne on mulla just semmosia että aina kun niitä on ihania tuoreina niin ajattelen että pitäis tehdä useammin.

violet kirjoitti...

Outi: mulle kaikki tuollaiset kookos-tofu-kasvis-kastikkeet ovat ihan outoa kamaa...en osaisi tehdä, ei aavistustakaan miltä "pitäisi" maistua, millaista lopputulosta tavoittelisin. Tämä tuli siis mieleen kun yleensä teen paljon ruokia sillain ohjeettomasti.

Tanja: joo, se kommentti ei ollut mitenkään ilkeä, oli vaan aidon utelias (kuten on kaikkeen uuteen ruokaan) että milläs tuotenimellä näitä nyt pitäis kutsua...
Italiavieras...oliko mies/nainen? Tai mitäs se mulle kuuluu;-) Aloin vaan heti miettiä uteliaana!

Riikka: jaaha, ohje on päässäni muovattu. Ensin luin netistä useita eri ohjeita ja sitten tein sen mukaan mitä niistä jäi mieleen.

Suunnilleen näin:
Keitä tuoreita pinaatinlehtiä n. 5 minuuttia runsaassa vedessä (jossa on suolaa). Kaada vesi pois ja hienonna pinaatti. Isossa kattilassa sulata voita (joku iso ruokalusikallinen) ja lisää siihen ruokalusikallinen, pari vehnäjauhoja. Kaada päälle kasvislientä (tai vettä ja sekaan liemikuutio). Keittele joku vartin verran, ehkä enemmänkin. Sitten maitoa ja/tai kermaa. Suolaa, pippuria, ehkä hiukan muskottipähkinää.

Mulla noita pinaatteja oli n. 500 g, kasvislientä panin n. puolilitraa ja sitten maitoa sen verran että tuli makuni mukaisen paksuista, lopuksi täräytin kuitenkin vielä kermaa.

Tuliskohan tuolla keitto sinullekin?

Päivi kirjoitti...

Aika lysti sattuma, että itekkin aioin värkätä pinaattikeittoa viikonloppuna, ja tuon leipäohjeenkin nappasin talteen aiemmin :) Itse en leipää syö, kun maha ei tykkää, mutta kyllä sitä on ihan pakko joskus vähän maistaa. Nuokin näytti niin herkullisilta! Ja kaikki leiväksi luettava pitää syödä ehdottomasti oikean voin kera!
Kumma että ne jotkut reseptit hautautuu kansion uumeniin, ja aina vanooo samalla tavalla että tätä kyllä teen jatkossa enemmän, ja sinne ne taas hautautuu...

Suklaasydän kirjoitti...

Kiitos ideasta, pitääkin ostaa tuoretta pinaattia. :) Keittoa en siitä kuitenkaan väännä vaan kermaista pastaa. Kuoluruokatraumat vissiin vieläkin... Yhdistän nimittäin pinaattikeiton aina keitettyihin kananmuniin, joka on minulle jotain kammottavaa hajunsa takia. Pinaattikeittopäivinä koko koulun ruokala haisi aina keitetyille kananmunille. :/

violet kirjoitti...

Päivi: kansioita on mullakin tuolla jos jonkunlaista. Enimmäkseen kuitenkin ärsyttäviä pikkulappusia joiden muste on kokkauksen ohessa levinnyt...

Suklaasydän: ai jaa, mulle se keitetty kananmuna on tasan puolet pinaattikeiton viehätyksestä. Tykkään kovasti, kunhan kananmuna on ainakin 10 min. keitetty!

Tuula kirjoitti...

Rieskoista ja teeleivistä tulee ihan teini-ikä mieleen :D Kun koulun kokkaustunneilla opittiin niiden resepti, niin niitähän piti sitten kotona tehdä harva se ilta. Helppoja ja hyviä - pitäisikin tosiaan tehdä pitkästä aikaa!

pikkujutut kirjoitti...

Maistuvaista ruokaa.

Meidan nirppanenat ilmoittivat talvella etteivat syo pinaattikeittoa muuten kuin raejuuston kanssa, joten stoppi tuli.

Rieskaa tehdaa meilla aina kun perunamuussia jaa ruokailusta eli kun on muussia, on seuraavana paivan rieskaa.

Riikka kirjoitti...

Aika yksinkertaiselta kuulostaa....ehkä osaan;) Ja olisin ihan itsekin voinut päätellä ettei kovin monimutkaista voi olla. Kiitti ohjeesta, kokeilen!

Juu ja muna on aina oltava, eikä mikään löysä vaan kova.

MaaMaa kirjoitti...

Jopas sattui: minä eilen kanssa keitin itselleni lounaaksi töihin tuotavaksi pinaattikeittoa, tuoreista pinaati lehdistä myös.
Juuri söin, ulkomaalaiset katsoi ihmeissään mitä moskaa tuo on ja nyt on mulla jokaisen hampaan välissä vähän vihreetä - mutta oli niin hyvää! Ja keittoa riittää vielä ensi viikolle pariksi päiväksi.
....pitäis tehdä useamminkin... ;)

Mollamari kirjoitti...

No niinpä sattui, tein just noita rieskasia äsken, ja vaikka minunkin piti ohjetta mukailla kun ei ollut ohrajauhoja niin namia oli! Ja pinaattia on odottamassa pinaattikeittoa varten...

Liivia kirjoitti...

Herahtaa vesi välittömästi kielelle kun katselee näitä. Kyl kelpais mullekin!

Mulla meni melkein 20 vuotta etten pannut leivälle voita koskaan, sitten panin ja nyt panen aina. Voita, en mitään margariiniä.

Katilein kirjoitti...

Minä rrrakastan pinaattikeittoa, siis ihan sitä vaan, mitä Suomessa voi ostaa pakastealtaasta. Sekaan keitetty kananmuna -tottakai ja sitten ruisleipää ja maitoa kyytipojiksi. Nam nam.

Minulla on usein tapana sanoa ruuistani, että "Tätä mä teen kyllä toisenkin kerran!" Lause naurattaa miestä ja minua heti, kun olen sen sanonut. En juurikaan kokkaa resepteistä, joten samaa ruokaa tuskin tulee tehtyä, paitsi siinä vaiheessa kun alan kirjoittaa omia reseptejäni muistiin :)

Bonne weekend!!

Punamulta kirjoitti...

Nammm!!! Jotenkin vaikuttaa hyvältä...Oletko itse kasvattanut pinaattia vai ostanut kaupasta?

Tuli niin hirveä hinku ruveta leipomaan, että hain vihdoin sellaisen ison monitoimikoneen navetanvintiltä ;))). (Perin sen 2001, enkä ole vielä edes kokeillut toimiiko...) No ei vaan, olen sitä suunnitellut jo pidemmän aikaa, mutta sinun rieskasi sitten olivat viimeinen tikki ja nyt kone on sisällä...

minja kirjoitti...

Pinaattikeitto on meidän perheen pikaruoka. Se vaan on niin hyvää, itseasiassa joka muodossa. Koirakin syö sitä :)Edullista, terveellistä, maittavaa. Jos ei keksi mitään muuta/ei jaksa tehdä mitään, niin sitten sitä!

Kananmunan olen oppinut vasta nyt lisäämään päälle. Ja lapsille maistuu!

Oi rieskoja. Perunamuusista syntyy parhaimmat rieskat.

violet kirjoitti...

Tuula: mulle ei taas silloin olisi tullut mieleenkään leipoa!

Pikkujutut: ai joo, tuota voi syödä raejuustonkin kanssa. Pitää kokeilla.

Riikka: muna-asioista samalla linjalla, siis.

Maamaa; hampaanvälit ovat vihreinä täälläkin;-)

Mollamari: pinaattisoppa rules!

Lliivia: voi tai sitten ilman, näin o.

Katilein: täällä ei taas valmiina saa. En ole muualla nähnytkään kuin Suomessa.

Punamulta: kaupasta ostin. Iso puolenkilon pussi alle euron.

Minja: koirallekin maistuu! Ohhhoh.
Perunamuusista kun tekee niin onko siinä siis ....vain muusia? Vai mitä pannaan?

minja kirjoitti...

violet, muussia ja jauhoja :) En ole vielä saanut aikaisiksi itse tehdä mutta äitini pyöräyttää aina perunamuusinjämistä rieskoja. Minusta se ei muuta lisää kun vehnäjauhot. Ne on aivan älyttömän herkullisia!