lauantai 16. toukokuuta 2009

Vannomatta paras



Periaatteet ja vahvat mielipiteet ovat toki kunnioitettavia. Pidän joistakin itsekin tiukasti kiinni.
Sitten on asioita joiden kanssa ei olisi kai tarvis olla niin ehdoton. Jos huomaa olleensa väärässä tai huomaa mielipiteen muuttuneen voisi kai antaa itselleen luvan kääntää takia, vaihtaa leiriä?

Minä olen vannonut:
- en koskaan ota Kurt Russelin julistetta seinältä (kahden kuukauden päästä otin)
- en koskaan aio opetella tekemään ruiokaa (sanoin että mulle tulee palvelija)
- en aio ostaa yhtäkään cd-levyä (kenen nuo sitten on?)
- en voisi koskaan mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa (oho!)
- en aio milloinkaan muuttaa pois Tampereelta (vaan näin kävi, seurauksena edellisestä)
- minähän en mitään tietokonetta tarvitse! (maailma kaatuu jos on viikon ilman!)
- meille ei tiskikonetta tule! (noooo, olkoon nyt sitten...)
- en aio koskaan äidiksi tai jos, niin korkeintaan yksi lapsi (onneksi mieli muuttui!)
...ja pitkä lista tähän perään.

(kuvia selitän hiukan: suustani on tullut myös etten koskaan takuulla käytä vaaleanpunaista töihini - vaan kuinka kävi...)

Mitä sinä olet vannonut?

31 kommenttia:

Tintti kirjoitti...

Olen vannonut, ettn koskaan jää kotikulmille asumaan (kotikotiini on alle kaksi kilometria matkaaja se on useimmiten hyvä asia). Olen vannonut, etten koskaan raada pankinjohtajan piiskan alla (kuinkas sitten kävikään, mutta minulla on koti, jonka itse piirsin). Olen vaanonut, että en jää huonoon parisuhteeseen mätänemään (voiko ihminen mädäntyä vuosikymmenessä? Ehkä, mutta parantuminenkin voi tapahtua vain muutamassa kuukaudessa jos sallii sen). Olen vannonut, etten pahoita mieltäni, jos blogissani ei käy kukaan (tähän en ole vielä keksinyt muuta lääkettä, kuin että olkoon se sitten henkiläkohtainen muistikirjani). Iloista päivänjatkoa vaaleanpunaisen värin kanssa.

Liivia kirjoitti...

Sanoisin, että näen tässä henkistä kasvua!

Minä vannon vieläkin niitä samoja, mitä nuorempana...kuten ei koskaan naimisiin (huomaan kyllä tässä jo pientä epäröintiä), ei tiskikonetta, ei autoa, ei uusia valmishuonekaluja, en koske Seiskapäivään, ei insinöörimiestä (hirveää ammattirasismia, tässä en kyllä enää olisi ehdoton, jos olisi uudelleen valinnanpaikka...)

Tietokoneen kohdalla olen täyskäännynnäinen, kuten minusta tuli myös äiti ja maalainen, ja kauppakeskuksessakin olen käynyt (jopa meidän uudessa, vaikka vannoin koko opehuoneelle).
Ihanaa, en sittenkään ole niin ehdoton!

Anonyymi kirjoitti...

Minä vannoin etten koskaan mene naimisiin (olen), en koskaan tee lapsia (on) enkä koskaan asu keskellä korpea (asun)! Tästä tulikin mieleeni että vannon ettei minusta koskaan tule rikasta, en omista koskaan asunto-autoa, en hanki unelmieni työpaikkaa... ;)

Ihanaa päivää toivottelee Eija

Merja kirjoitti...

Minä taas ilmoitin että mulla tulee olemaan oma siivooja. No onneksi tuli mies joka tykkää siivota.

cd-levyt, voi olin ihan kauhuissani, kuka noin kliinistä voi kuunnella??

Miehistä taas vannoin etten koskaan mene naimisiin suomalaisen kanssa (enkä ole vielä mennytkään..).

Tanja kirjoitti...

Minä en osaa vannoa mitään. En ole koskaan osannut. Haluaisinkin, vaikka edes uhomielellä, mutta en vaan osaa.

RouvaHoo kirjoitti...

En varsinaisesti vannonut, mutta olen aikoinani päättänyt että:
- en aja ajokorttia / omista autoa
- en osta omaa asuntoa / taloa
- menen naimisiin ensimmäisen kerran samana päivänä kun jään eläkkeelle (päätin 20 vuotiaana)
- en mene naimisiin miehen kanssa joka on a)"etelämaalainen" silloin kaikki luokiteltiin gigoloiksi b)lyhyempi / saman pituinen c)nuorempi d)tupakoiva
- elän sinkkuna lopun elämäni (päätin 40-vuotiaana)

Miten kävi: Ajoin aikoinaan työni puolesta keskimäärin 1000 kilometriä viikossa. Menin naimisiin 42 vuotiaana miehen kanssa, joka on kaikkea sitä mitä ei pitänyt olla (enkä ollut eläkkeellä) ja ostimme oma talon...

Ansku kirjoitti...

Noita vannomisia on niin paljon, ettei kaikki ole pysyneet muistissa... Joitakin mainitakseni:
- vannoin, että hankin lapsia viimeistään parikymppisenä (joskus elämä päättää toisin)
- vannoin, että punainen on The Hiusväri mulle, eikä alkuperäiseen blondiin ole paluuta (tässä sitä taas ollaan)
- vannoin, että muutan ulkomaille, tai vähintäänkin isoon kaupunkiin ja minusta tulee oikein kosmopoliitti (jälkimmäinen ei voisi vähempää kiinnostaa, ulkomaille muutosta yhä haaveilen)
- vannoin, että minun pihaani ei sitten mitään kukkapuskia ja -penkkejä tule (jostain kumman syystä ostin juuri 250L puutarhamultaa)
-vannoin, etten ole hameihminen (nyt kaipaisin koko ajan kesäsäätä, jotta voisin niitä käyttää)

Näin se vaan menee... :)

N'oja kirjoitti...

Niin, vannomalla pahin.

- en varmasti ala olla pojan kaa jolla on karvanopat autossa (luojan kiitos aika ajoi nopeasti ohi karvanoppa-autosta tai sit mä käskin ottaa ne pois...)
- musta tulee arkkitehti (olis voinut tulla, piirsin sentään oman taloni yhteistyössä semmosen kanssa)
- en koskaan huuda lapselleni (kovin paljoa)
- en mäkätä enää miehelleni (testivaihe)

Punamulta kirjoitti...

Minä vannoin muuttavani kauas kotikulmilta heti kun voin...kävin kyllä välissä sitten oikein Raumalla asti, mutta nyt asun (linnuntietä) n.parin kilometrin päässä lapsuuskodistani. Eli ympyrä on lähes sulkeutunut...

25-vuotiaana vannoin, etten ikinä tee lapsia, koska kolme enoani sairastuivat (ja kuolivat) perinnölliseen alzheimerintautiin...
Aika parantaa haavat, (arvet kuitenkin jäi)...mutta tulihan sitten yksi lapsi...onneksi. Ja koska en enempää voi tehdä terveydellisistä syistä, haluaisin tietenkin SUURperheen...:)))))

Silloin kun vielä olisin ollut valmis menemään naimisiin, avokki sanoi, ettei enää ikinä mene naimisiin. Nyt kun sanon, että en mene hänen kanssaan naimisiin, hän vonkaa sitä vähän väliä....

Aika muuttaa ajatuksia. Ei tule enää edes mieleen, että sanoisin jostakin asiasta, että "en koskaan"... Nuoruuteen kuuluu kai se tietty ehdottomuus... nyt kun alan olla parhaassa iässä (kohta 40), teen asioita, joista pidän...enkä enää mieti asioita, joita en koskaan tee... :)

Maarit kirjoitti...

Minulla moni ihastuksen ja rakkauden kohde elämäni aikana on löytynyt niiden joukosta, joista ensivaikutelman perusteella olen todennut, "ei ikinä, kukakohan tuollaiseenkin rakastuu". Tämä ei kuitenkaan toimi, jos teen sen tietoisesti eli yrittäisin jonkin ihanan miehen kohdalla ensin sanoa, että ei ikinä... :)

Muutoin olen onnistunut olemaan vannomatta. Tai sitten vannomisen kohde on hyvissä ajoin pakottanut vaihtamaan mielipiteitä. Enemmänkin olen ollut taitava tekemään päätöksiä, kuten että menen 25-vuotiaana naimisiin (sanoin tämän 18-vuotiaana).Niinhän menin ja erohan siitä myöhemmin tuli.
Mutta kaiken jälkeen ajattelen kuten sinä, että vannomatta paras. Ja toisaalta, ei ikinä = aivan varmasti ihan kohta. :)

Mimmi kirjoitti...

Minäkin vannoin, etten tee lapsia, eikä minun koskaan pitänyt muuttaa takaisin maalle, vaan kuinkas onnekkaasti kävikään.

Eräässä kouluaineessa kirjoitin aikoinani tulevaisuuden haaveammattien sijasta inhokkiammateistani, joita oli kaksi. Nyt teen työkseni niistä toista, ja hyviä hetkiä on sen parissa riittänyt.

Vannomatta paras, tosiaan.

Rimpsukaisa kirjoitti...

Lipsun kaikista päätöksistäni jossain määrin joten vannoinen on jäänyt vähemmälle.Taas oon tekemässä elämäntaparemonttia mutta epäilen jo itsekin että unohdan mitä oon tekemässä ja herään suklaapatukka kädessä kotisohvalta.Ehkä ainut päätös jossa kuvittelin pysyväni on 'ensin naimisiin,sitten lapsia'.Poika on 1v6kk ja häät elokuussa.Oon edelleen vähän yllättynyt että päädyimme tähän järjestykseen.Tyytyväinen kuitenkin,tietenkin,eihän tuota 'vauvaa' todellaakaan mihinkään vaihtaisi.Ehdottomuus ei oikein istu luonteeseeni,siivous kerran viikkoon on ainoa asia jonka puolesta viikottain saan taistella.Mies kun on vielä suurpiirteisempi.

Matroskin kirjoitti...

En ikinä edes seurustelisi miehen kanssa, joka kirjoittaa. Oho, olen kirjailijan kanssa naimisissa :)

Matroskin kirjoitti...

Niin ja etten koskaan tule omistamaan sohvaa, koska vain tylsimyksillä on aikaa löhötä sohvalla. Haa haa, nyt sohva on meidän pesä jossa koko perhe asuu...

aurinko kirjoitti...

en koskaan nai suomalaista miesta (en nainut)
en koskaan laihduta (jouduin noyrtymaan siina kolmenkympin tienoilla, persjalkainen suomalainen)
en koskaan silita mieheni paitoja (en ole joutunut, sita varten on pesulat ja apulaiset taallapain maailmaa apulaiset, totuus iskekoon naamaan jos palaan eurooppaan tai mies oppii itse)
ei koskaan lapsia (lto ja en uskonut koskaan kestavani yhtaan lasta kotona toiden jalkeen, talla hetkella 2, lisaa Ei koskaan tulossa)
en koskaan halua korkeitaan kuin yhden lapsen (lue aikaisempi)


ihana postaus, kiitos! keksin monta hyvin henkilokohtaista
'en koskaan...'

Sanna kirjoitti...

En oikein ikinä ole vannonut mitään. Enemmän hoen "olen aina halunnut...." (ai jaa, jos on AINA halunnut, niin miksi ei sitten ole toteuttanut itseään, ei ne asiat myöhemmin paremmiksi muutu).

No ok, vannoin, etten IKINÄ käytä pillifarkkuja. Käytän! Olen myös alkanut muuttaa mieltäni Amerikkaan matkustamisesta, vaikka joskus ajattelin, etten ikinä halua matkustaa sinne hömppä/kapitalismi/silikoni-maailmaan. En halua vieläkään silikoni-maailmaan, mutta voihan siellä olla muutakin! voihan?

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Olen vannonut etten koskaan ota

#Kaljupäistä miestä ,
kun isäni on;P
#Kuorsaavaa miestä/Kuten isäni.

ja niin nuo voi vielä tapahtua oman mieheni vanhetessa:D

Olen vannonut etten koskaan hyppää laskuvarjohyppyä
mutta nyt olen miettinyt saisinko jotenkin voitettua pelkoni
jos toteutan sen...(korkean paikan kammo)

Olen vannonut vanhan piian valan
kuinkas kävikään ollaan kaikki naimissisa hups:D

Olen vannonut etten koskaan neulo
mitään
ja sekin on tapahtunut.

Enpä taida enää vannoa
kun kuitenkaan ne ei niin pidä.

Jamelia

Sanni kirjoitti...

Heh! Niin tutulta kuulostaa....
Minäkin olen kieltänyt joskus lapsen teon, tietokoneen, lihan syönnin ja vaikka mitä. Hauskin ehkä se, etten koskaan äänestä Kokoomusta :)

Olen kasvanut isoksi tytöksi kaikkea vannotellessa, mutta kas nyt Neumannkin vaikuttaa vihon viimeisemmältä aviomieskandidaatilta, jos naimisiin pitäisi mennä...taas :)

Sari kirjoitti...

En muista vannoneeni koskaan mitään. Voisin vannoa saman tien : en koskaan laita helmikaulanauhaa, enkä vekkihametta, enkä mokkasiineja.

Minä en ole koskaan osannut suunnitella mitään kovin pitkälle eteenpäin. Useimmat melkein alitajuiset ajatukset vaan ovat ennemmin tai myöhemmin toteutuneet.

Peanut kirjoitti...

Tulen aina toimeen omillani (ennen lasten syntymää tulinkin).

En koskaan hanki lapsia (ei niitä hankita, niitä saadaan ja nyt olen saanut kolme).

En koskaan ikimaailmassa mene Ideaparkiin (on siellä lasten kanssa kyllä tavattoman helppoa)

Ihana ja hauska postaus ja aivan mahtavia kommentteja :)

Tarleena kirjoitti...

Hauska postaus!

Minä olen vannonut, että:
- minusta ei koskaan tule sairaanhoitajaa (äitini on), vaan kielenkääntäjä
- en koskaan muuta takaisin maalle, tai ikinä rupea maatalon emännäksi

Minä olen ammatiltani sairaanhoitaja, ja asun kuudetta vuotta maalla ison talon emäntänä...

Varmin tapa saada jokin asia toteutumaan, on vannoa, ettei koskaan tee sitä!

Iloa päivääsi Violet, sinulla on aivan ihastuttava blogi, ja käsittelet siinä ihania, ja niin erilaisia aiheita. Sitä on ilo seurata!

Mirva kirjoitti...

Minä olen vannonut esimerkiksi, etten koskaan hermostu lapsilleni vaan pysyn tyynen rauhallisena ja puhumalla kauniisti selvitän asiat. On ollut kyllä aika usein aivan erilainen tunnelma kuin tyynen rauhallinen :)

14a4:n Hanna kirjoitti...

Hauska kirjoitus:)

Olen jos nyt en vannonut, niin ollut ainakin jyrkästi sitä mieltä, että kasvissyöjäksi en ryhdy. Nyt olen ollut vegelinjalla viimeiset 10 vuotta, hups!

Monet bändit ja artistit on myös sellaisia, että aluksi on sitä mieltä, että kamalaa huttua, en ikinä kuuntelis tämmöistä, hyiyök. Hetken päästä on sitten vino pino levyjä ostettuna ja ihailen kovasti. Kumma juttu.

ColibriDreams kirjoitti...

Joskus vannoin, että en ikinä halua lapsia. Sitten teininä päätin, että no ehkä adoptoituja... Ja nyt haluaisin, kaksi, mutta en ihan vielä.

Kun olin ekaa kertaa Meksikossa pari kuukautta, päätin, että en ainakaan etsisi meksikolaista miestä, koska aioin asua jossain ihan muualla. No, en etsinytkään, poikaystävä etsi minut... Sitten vielä päätin (ja kerroin ei silloin vielä poikaystävälle), että tämä nyt on vain harmitonta deittailua, joka loppuu heti kun lähden maasta. No, täällä olen asunut kohta kolme ja puoli vuotta ja yhdessä ollaan edelleen...

On noita muitakin "mä en kyllä ikinä" -päätöksiä. Mutta parempi kai on, että voi luopua niistä, jos siltä tuntuu. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat riutuneet rakkaudesta, mutta eivät kuitenkaan ole antaneet sille mahdollisuutta. Ei siksi, että toinen olisi jotenkin huono ihminen tai toivoton tapaus, vaan siksi, että heillä on ollut jo pienestä pitäen visio siitä, millaisen parin he haluavat, ja toinen ei mene siihen muottiin. On surullista, jos ihmiset eivät voi/halua muuttaa ei koskaan -päätöksiään, vaikka olisivat ehkä paljon onnellisempia ilman niitä.

violet kirjoitti...

Tintti: blogijutusta sen verran että vie kyllä aikansa ennen kuin blogissa alkaa tapahtua mitään.Miten vanha omasi on? Mulla oli aika hiljaista pari ekaa vuotta;-)

Liivia: Nauratti toi kauppakeskus -juttu. Niin, on mulla edelleen asioita jotka ovat säilyneet vuosikausia samana enkä usko niiden muuttuvan.
Sitten on näitä muitakin.

Eija: käänteinen vannominen voisi olla keino...

Merja: sulle siivooja, mulle piti tulla se palvelija;-)

Tanja: ei se munkaan vannominen mitään kautta kiven ja kannon -touhua ole. Tarkoitan että olen hyvin ponnekkaasti ollut jotakin mieltä. Aina en ole edes ääneen sanonut.

RouvaHoo; juuri näin...mites kävi;-)

Ansku; niin, jotkut asiat päätetään meidän puolesta eikä niille voi mitään vaikka mitä vannoisi tai toivoisi. Sitten on niitä joita voi muuttaa jos se alkaakin tuntua paremmalta vaihtoehdolta.

N’oja: vannomalla pahin, heh he.

Punamulta: kyllä mäkin vanhemmiten (tai siis vuosien myötä) vähemmän olen ehdoton.

Maarit; "ei ikinä" voi tosiaan yllättäen ollakin paras vaihtoehto, vaikkei ensin olisi uskonut.

Mimmi: aika moni on näköjään ajatellut lapsista samoin...

Rimpsukaisa: "herään suklaapatukka kädessä sohvalta", heheeh!!

Matroskin: niin, ja eikö olekin nyt ihan hyvä siinä sohvalla oman kirjailijan kainalossa;-)!

Aurinko: oho, aika monta jotka eivät koskaan mene naimisiin suomalaisen kanssa!
Minä kun en olisi osannut edes kuvitella muuta.

Sanna: jooo, en mäkään pillifarkkuja...(mitäs nää sitten on kaapissa??)

Jamelia: ai oikein vanhanpiian vala? Se ei sitten pitänyt;-)

Sanni; en mäkään Kurt Russelia huolis enkä liioin niitä muita jotka seinälläni roikkui...

Sari: helminauha mulla on kerran ollut mutta noi muut...hui kauhee.
Kävikös purjehduskengät?;-)

Peanut: kommentit on minustkin olleet hauskoja tässä.

Tarleena: kiitos kehuista. Olen iloinen jos täällä on hyvä käydä.

MIrva: buahhahh haa, juu, minä en lapsille hermostu...
Ja sitten kaikki ne "meidän lapset ei kyllä ikinä tule..."-jutut.

Hanna: kumma juttu, juu.
Mutta kantria en kyllä ala kuunnella!

ColibriDreams: surullista tosiaan tuo mitä kerrot. Nuo muotit ja päätökset jotka eivät lopulta tuo mitään hyvää.

Tanja kirjoitti...

Ymmärsinkin. Mä oon vaan joissain asioissa kauhea tosikko :) Tämä vannomishomma on just sellainen. En uskalla ilmaista mielipidettäni vahvasti, kun tiedän taatusti etukäteen, että mieleni muuttuu kuitenkin. Minua nolottaa sitten jälkeenpäin. Vaikka asian ei tarvitse olla kummoinenkaan.

violet kirjoitti...

Tanja> siis määhän olen kauhea tosikko monissa asioissa! Ihme sinänsä että se ei tähän asiaan vaikuta.

Anonyymi kirjoitti...

Etten paina yli 70 kiloa paitsi raskaana...OHO! =) Nina

haaveilija kirjoitti...

Saman sanon,kuin "anonyymi" edellä.
VANNOIN,etten koskaan anna painon ylittää 70kg.
Nyt tavoite on se 70...10kg pois ja se on siinä.

Onhan noita muitakin,esim.en huoli miestä,joka ei osaa rakentaa ja korjata itse.No...ei tuo mieheni osaa,ite pitää korjailla.

En uskalla enää vannoskella

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Tämä oli hauska! Otan haasteen vastaan lähipäivinä!

outi kirjoitti...

hahaa, omasta listasta saattaisi tulla yllättävän pitkä, mutta ainakin nämä nyt tulee heti mieleen;
vannoin etten ikinä hanki kännykkää, tietokonetta tai digikameraa..
en ikinä opettele saksaa kun on niin ruma kieli, enkä hankkiudu suhteeseen ulkomaalaisen kanssa, sehän kun on aivan liian monimutkaista.. (mulla on sveitsiläinen mies nyt sitten..)

autoa en aio kyllä hankkia. tosin jos halvalla sais semmosen käytetyn Klein bussin, niin sitä voisin harkita..siinä vois jo asuakin..