torstai 4. kesäkuuta 2009

Uudelleen lämmitettynä vielä parempaa....



Minulla on tapana syödä lounaaksi päiväkausia samaa. Liittyy osittain siihen että kun tykkään niin tykkään rajusti, mutta toisaalta siihenkin, etten viitsi ajatella ruokaa niiden tuntien aikana kun saan yksin hillua kotona tekemässä mielenkiintoisempia asioita. Lounaat ovat usein sitä sun tätä, mitä sattuu.

Kun syön liian monta päivää mitäsattua niin alan kuitenkin kaivata ruokaa jolla on nimi ja joka valmistetaan. Onneksi kokeilin tätä! Tästä lämmittelen monen päivän lounaat.

Melanzane alla parmigiana eli munakoiso-parmesaanipaistos
(resepti revitty jostakin lehdestä ja hiukan muovaantunut käsissäni...mitään italialaista aitoustakuuta en anna!)

3 munakoisoa
muutama viipale ilmakuivattua kinkkua (ei tarvitse olla Parmankinkkua, samalla idealla valmistettu halvempikin kelpaa)
pari desiä parmesanraastetta
mozzarellaraastetta pinnalle

Tomaattikastike:
2 tölkkiä säilyketomaatteja (tai tomaattimurskaa)
1 sipuli
maun mukaan muutama valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
tuoretta oreganoa
tuoretta basilikaa
(TAI kuivattuna molemmat)
suolaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
pieni loraus balsamicoa
jauhettua mustapippuria

Tee ensin kastike. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy, anna sipuleiden ruskistua ihan kevyesti, lisää tomaattitölkit ja yrtit, suola, sokeri ja etikka. Anna hautua n. 20 min.

Leikkaa munakoisot suht paksuiksi viipaleiksi. Pane hyvin kuumaan uuniin saamaan hiukan rusketusta. Käännä ja paahda toinenkin puoli.
Kaada 1/3 tomaattikastikkeesta vuoan pohjalle. Sen päälle parmesania. Sitten puolet kinkusta ja puolet munakoisoviipaleista. Toinen samanlainen kerros. Vielä ohut kerros tomaattikastiketta päälle ja loput parmesanraasteesta...ja mozzarellaa sitten kaiken päälle sen verran kun haluttaa.

Paista 200 asteessa n. 30.

20 kommenttia:

Solveig kirjoitti...

Tämä vaikuttaa hyvältä. Pitääpä kokeilla.

outi kirjoitti...

oi oi, kuulostaa hyvältä, paitsi että tuon parmankinkun taidan jättää pois kun lihaa en syö.

tein eilen kattilallisen linssikeittoa jota syönkin taas seuraavat päivät. ja sun reseptillä parsakaalia. sitä on tullut syötyä kulhollinen jos toinenkin tässä kevään/kesän kuluessa..

violet kirjoitti...

Solveig: tee ihmeessä. Ei näillä aineilla oikein pahaa voi tullakaan.

Outi: tajuan ellet halua kinkkua panna mutta pakko sanoa että siitä tuli aivan yllävän hyvä potku ruokaan vaikken edes nuukuuttani paljon laittanut.
Ihan varmasti menee alas kuitenkin ilmankin sitä.

Liivia kirjoitti...

Usko tai älä niin meillä on melkein samanlaista jämää eilisestä. Ja just nyt menen vetäisemään sen suuhuni. Ja olet oikeassa, parempaa seuraavana päivänä.

Tuija kirjoitti...

Minun karu vakkarilounaani (kun minäkään en halua käyttää lounaaseen paljoa aikaa) on paahdettu ruispalaleipä, jonka välissä on juustoa ja kylmäsavustettua kinkkua. Nautitaan esim. sokerittoman mustikkakeiton kera. Mutta aah, munakoiso + ilmakuivattu kinkku + tomaatti + parmesaani + mozzarella + tilpehöörit kerroksittain kuulostaa tosi herkulta ja ihan riittävän italialaiselta. Täytyypä kokeilla ja saatanpa lisätä tomaattisoosiin vielä valkosipuliakin.

Linnea kirjoitti...

Samaa mieltä - tämä ruoka paranee tekeytyessään jääkaapissa yön yli. Nam!

violet kirjoitti...

Liivia; uskon toki;-) Minä jo vetäsin ja huomiseksi ei sitten taas ole mitään...

Tuija: tuossa on valkosipulia.
Panin että maun mukaan muutama kynsi. Itse panin kai 3.

Linnea: kaikille ruuille ei näin käy!

Margarita kirjoitti...

Oi kiitos tästä! Täytyy ehdottomasti kokeilla. Minäkin tapaan olla sellainen mitäkaapistalöytyy-lounastaja, kun olen yksin kotona pojan ollessa koulussa. Usein syön päivällä vain jogurttia ja hedelmiä. Mutta tuo munakoisopata, mmm... Sitä voisi tehdä illalliseksikin (tosin tiedän jo valmiiksi, ettei kranttu-poikamme sitä söisi..).

Suklaasydän kirjoitti...

Minäkin taidan kokeilla tuota reseptiäsi. Tosin vege-versiona, kun punainen liha ei niin uppoa meikäläiseen. Harmi ettei tänä vuonna tullut laitettua munakoisoja kasvamaan...

Minäkin syön lounaaksi samaa sapuskaa 4-5 päivää putkeen. Talvella vedin keittoja, nyt viimeaikoina linssipataa, jossa on paljon valkosipulia ja hieman chiliä. Mikäköhän on seuraava himon kohde?

Elisa kirjoitti...

Kuullostaa ihan mahdottoman hyvältä, taitaa olla samantyylinen ohje Jamie Oliverin Italia keittokirjassa. Taidan kokeilla tuota viikonloppuna...tuli jo nyt nälkä...

Merruli kirjoitti...

Kuulostaa kyllä herkulta. Tomaatti yleensä tuntuu vain tykästyvän useammasta lämmityskerrasta.

Tuija kirjoitti...

Hups, hyppäsin näköjään reseptissä valkosipulin yli - hyvä, että sitä on, se tekee tomaatin ja munakoison yhdistelmästä vielä paremman.

marika kirjoitti...

Huomenna meillä "Violetin munakoisopaistos"
Kiitos nam,nam :)

LauraM kirjoitti...

Minun lounaani kotipäivinä on yleensä sekoitus edellisten päivien jämistä. Välillä herkullista, välilla hmm... mielenkiintoista. Tuota reseptiäsi täytyy kyllä kokeilla.

Se aikaisempi parsakaalireseptisi oli todella hyvä, piti ihan itsekin parsakaalia istuttaa, jotta saisi siitä vielä parempaa:)

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos ohjeesta, kirjataan ylös.
Sama juttu täällä: lounas on usein mitä sattuu, kun ei jaksa keskittyä. Muut tekemiset (blogi, kirjoittaminen ym.) on niin paljon mielenkiintoisempaa.
Joskus sitten tosiaankin kaipaa ruokaa, jolla on nimi ja jota valmistetaan.

Punamulta kirjoitti...

Toi kuulostaa niin herkulliselta...

Ja sama tyyli muuten mullakin. Välillä syön monta päivää samaa ruokaa...

Matroskin kirjoitti...

Syön tosi usein lounaaksi kaurariisiä+sardiineja. Työpäivä on muutenkin liian lyhyt.

violet kirjoitti...

Margarita: tuota oli joskus illallisella ja mies sanoi että se maistuu tervalta (ilmeisesti sen kinkun takia...oli savustettua) ja pojat sanoivat yök en ota.

Suklaasydän: silloin kun on kuuma en oikein syö mitään. Hedelmiä ja salaattia tai vihannesmehuja. Nyt ei ole..siis kuuma...

Elisa: mullon tuo kirja mutten muista, ehkä siellä jotakin tuollaista on> Tuo oli muistaakseni Oliviassa.

Merruli; juuri näin.

Marika: kerro maistuiko!

LauraM; meillä jää harvoin illalliselta jämiä. Pyrin tekemään vain sen verran ettei jää.
Kiva että parsakaali on maistunut sullekin> Sen jälkeen kun näin ohjeen töllössä en ole välittänyt keittää enää parsakaalia ollenkaan.

Sooloilija: muitakin samassa veneessä;-)

Punamulta: minäkin, mutta siis lounaalla yksin.

Matroskin: en saa sardiineja alas. Valitettavasti> Olisivat kai terveellisiäkin (???)

barbro v kirjoitti...

Kuulostaa ihan mun uudelta lempiruualta. Olen ihan vasta äskettäin innostunut ruuanlaitosta, ja tällaiset yksinkertaiset italialaismaiset on suosikkeja. Parasta on, kun toiset jakaa omia suosikkejaan ja bravuurejaan, kiitos!

katriina kirjoitti...

Tuo on yksi parhaimpia ruokia, mitä maa päällään kantaa! Hyvää tai ehkä vielä parempaakin kylmänä, joskus vaikka suoraan jääkaapista Nigellan tapaan yösydännä puolivarkain syötynä.

Sain joskus Susanna Rahkamon ohjeen Gloriasta ja sen jälkeen on tullut tehtyä monenlaisia versioita. Tätä parmankinkkua en ole kokeillutkaan, sen on pakko olla mielettömän hyvää yhdistettynä näihin muihin aineksiin.