tiistai 14. heinäkuuta 2009

Luksusta








Teimme toki yhtä sun toista Suomessa, mutta uskon että meille kaikille antoisinta oli sittenkin pienet, arkiset asiat - ja aika tärkeiden ihmisten seurassa. En myöskään jaksa lakata hurraamasta sitä, että luonto on läsnä melkein kaikkialla.

15 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Voi ilo, kun olet takaisin! melkein voisi sanoa jotain puuttuneen päivistä, kun olet ollut lomalla. Käsittämätöntä kuinka joistain "rutiineista" voi tulla niin tärkeitä. Varsinkin, kun en ole rutiini-ihimisiä, tai ehkä piilo(maja)rutiini-ihminen kummiskin.

Hyviä hyviä kuvia, kauniin heleitä sävyjä.

Ilona kirjoitti...

Kivaa, kun olet palannut. (Ja harmi, ettei törmätty Tampereella.)

Matonpesuun pitäisi mennä täälläkin.

Syysleimu kirjoitti...

Kiva kuulla taas sinusta! Ihania kuvia kyllä taas, nyt jo vähän tutumpia maisemia, suomen luonto, on se kyllä kaunis!

Papi kirjoitti...

Voi miten ihana kuva tuo alimmainen! Ja olen niin iloinen siitä, että säätilat oli lomanne aikana mukavat. Pääsi tuolle mattopyykillekin :)

Suklaasydän kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Minä nautin vielä Suomen luonnosta ja säästä torstaihin asti. Uitu on ja hyttysenpuremia löytyy. Pöpelikössäkin on tullut oltua. :)

Satunkaa kirjoitti...

Lomalla arkikin tuntuu juhlalta. Kun ehtii pysähtyä pienten asioiden äärelle. Viehättävä, rauhaisa kuvasarja, jäin tuohon keskimmäiseen ihan kiinni...hauras hetki...

Mukavaa kun Piilomajan sydän sykkii taas!

Liivia kirjoitti...

Huomaan nyt että sinulla on tunnistettava oma kuvausjälki. Näissä suomikuvissa on sama suloinen violetmainen "hämärä", jonka huomaan nyt käsialaksesi.

Tuo nöftäkuva on niin ihana!

Ei parhaat hetket paljoa äksöniä tosiaan vaadi.

Vilijonkka kirjoitti...

Mahtavia tunnelatauksen täyttämiä kuvia! Uskon myös lasten(kin) arvostavan tavallista arkipuuhaa eniten. Toki huvipuistoilla ja kekkereillä on paikkansa, mutta omat kirkkaimmat lapsuusmuistot mummilasta ovat juuri sieltä keittiöstä ja saunalta, ihmiset tekemässä tavallisia juttujaan.

violet kirjoitti...

Tanja:Piilomajarutiini on yksi harmittomimmista. Kaunis kiitos kuvakehuista!

Ilona; Tampereella näin monesti ihmisen jolla oli "tunteva" katse. Hymy ja sellainen melkein moikkaukseen nouseva käsi. (Vai olisinko kuvitellut kaiken).
Yksi "ilmoittautui", yksi kertoi blogissani nähneensä minut Särkänniemessä (oikein meni!) ja Hesassakin minut oli bongattu;-)

Syysleimu: Juu, täällä ollaan ja annetaan kuulua!

Papi; näyttääkö kuvan miehen profiili yhtään tutulta? Pyörällä suhaa siinä ihan lähimaastoissa;-)

Suklaasydän; Minen uinut eikä hyttyset syöneet!

Satunkaa; ja monet asiat ovat muuttuneet mulle aivan eksoottisiksi> Ei täällä mihinkään mattopesulle pääse...

Liivia; Maa oli kuin lumisateen jäljiltä. Puista putosi jotain valkoista pumpulia. Kuvasin varmaan kolmisenkymmentä ruutua.

Vilijonkka; Pidin äksönin minimissä. Särkänniemi, uimahalli ja yksi kerta liikennepuistoa. Muuten sitten ystäviä ja vanhempani.Kaikki muu olisi ollut jo liikaa.

Elisa kirjoitti...

Mahtavia kuvia (erityisesti alimmainen), en voi muuta kuin huokailla!

marika kirjoitti...

Voi kertakaikkiaan miten ihania kuvia olet ottanut, luksusta kyllä, tietän tunteen ... oooh :)

Vintage living kirjoitti...

Tykkään kovasti tästä kuvasarjasta! Alin kuva on huippuhieno:) Ihana illan(?) valo.

Riikka kirjoitti...

Ihanaa kun olet takaisin! Olen ihan koukkuuntunut sinun blogiisi ja sen päivittäiseen lukemiseen. Tykkään paljon näistä Suomi-kuvista, erityisesti tuosta missä pojat ovat isoisänsä (?) kanssa.

Punamulta kirjoitti...

Pienistä arkisista asioista tulevat ne isot muistot ja nautinnot :).

violet kirjoitti...

Elisa; kiitos kovasti! Alimman kuvan nappasin vauhdissa kävellessäni kaikkien perässä. Valo oli sellainen iltakahdeksan valo. Onnekseni kuva onnistui roiskaistenkin otettuna minustakin hyvin.

Marika; kiitos vaan;-) Niin, kun muistaisikin aina ottaa luksuksena kaiken tavallisen.

Vintage living; juu, se valo oli tosi kaunis. Aivan epätodellinen koko maisema vielä senkin takia, että tienvieret olivat täynnä valkoista nöyhtää.

Riikka; olen niin iloinen kun kuulen että joku oikein koukkuuntuu kirjoituksiini. Oi oi, taas tuli uutta puhtia kirjoittaa, niin se vaan on. Kissa kehuilla elää;-)
Vaarihan se siinä menee poikien kanssa. Äitinikin oli mukana mutta ei mahtunut tuohon ruutuun.

Punamulta; onneksi - arkea on kuitenkin niin paljon enemmän!