tiistai 21. heinäkuuta 2009

Yksi juhla




Pienempi poikamme on kova juhlimaan. Usein sanoo suoraan ranskasta kääntäen: tehdään yksi juhla! Juhliminen on hänestä sitä, että pannaan ilmapalloja, kuunnellaan musiikkia kovaa ja hypitään sinne tänne. Välillä ahdetaan herkkuja napaan ja otetaan ryyppy mehua päälle.

Eilen hän innostui taas virittämään juhlan. Syynä Belgian kansallispäivä (tänään) ja ehkä vielä suurempana syynä sen ansiosta tullut isän vapaapäivä. Isä on harvinaista herkkua arkipäiväistyneen äidin seuraan verrattuna!

Niin että me pukeuduimme balilaisiin naamareihin, puhalsimme palloja, loikimme ees taas emmekä antaneet eteisessä seisovien roskasäkkien haitata juhlatunnelmaa ollenkaan.
Olipa juhla.


14 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Une belle fête!
Kunpa sitä jaksaisi aina antautua tuollatavalla lasten juhlimuksille ja leikeille muutenkin...
Se on hauskaa vain oikeasti innostuneena.Väkisin en leikkeihin halua lähteä.Se on mielestäni hienon leikin aliarvioimista.
Aikuisuuden tylsimyssienikasvain on vallannut alaa...

Tintti kirjoitti...

Juhlat, joissa lapsille on katettu omat pöydät ja varustettu omat leikkialueet ovat vaivautuneet ja hankalat juhlat. Pelkästään aikuisille tarkoitetut juhlat ovat asia erikseen. Yhteisjuhlissa kaikkien tulee olla samanarvoisia juhlijoita, isojen ja pienien, silloin jokainen saa vapaasti iloita juhlatunnelmasta, äiditkin.

Sooloilija kirjoitti...

Ihanaa, sadepäivän piristys tämä juttusi!

Teillä on hienot nuo isot lasipullot, tosi vaikuttavan näköiset tuossa omalla paikallaan. Meillä Selma-kisu luultavasti kaataisi ne aika pian.. Joten ei lasiesineitä meille, tällä hetkellä..

Liivia kirjoitti...

Kivaa ihan selvästi!

Meillekin yksi pieni juhla, kiitos. Ehkä huomenna, kun on miehen synttärit. Minkähän fiaskon sitä taas yrittäisi leipoa...

Celia kirjoitti...

Vau mitkä naamarit!

Tykkään tuosta tehdä juhlat ilmaisusta. Se kuulostaa just siltä miltä pitääkin.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Kaikenlaisia pikku juhlia pitäisi järkätä enemmänkin. Virittää itsensä tunnelmaan.

Aika hauska illuusio tuli tuosta ensimmäisestä kuvasta. Jättipullot, pikku ovi ja puolikas tyyppi. Meni mittakaavat sekaisin hetkeksi :)

violet kirjoitti...

Aurinko ja kuu: en aina jaksa, en ollenkaan. Sitä paitsi näihin pojan "juhlakutsuihin" on aika helppo vastata. Riittää usein että aloittaa homman ja antaa hänelle tavallaan luvan juhlia...antaa soittaa pari suosikkibiisiä ja sen sellaista ja kohta juhla onkin jo ohi.
Ajattelen ihan samoin että väkisin leikkiminen on nimenomaan leikin aliarvioimista.

Tintti: Jaa-a, en ole ihan varma mitä mieltä olen. Toisaalta olen nähnyt hyvin usein lastenpöytien toimivan todella hyvin. Toisaalta ajattelen että niillä "siivotaan lapset pois silmistä".

Sooloilija; Nuo pullot ovat Sulo Vilen -efektin vuoksi hankittuja. Muistatteko Vilenin? Osti kaikkea kun halvalla sai.
Tykkään noista, vaikkei niillä sinänsä mitään voi tehdä. Ovat aivan liian suuria ollakseen maljakoita, esimerkiksi.

Liivia; pyri fiaskoon niin voi onnistua ihan vahingossa!!

Celia: faire la fête...niin, kyllä juhlan eteen toisinaan on hyvä hiukan tehdä jotain. Ihan yksistään harvoin syntyy.

Naamarit antoi anoppi.

Neiti Nimetön: pikkuisen oven takana on kaikkea roinaa. Se on tehty yläkertaan vievien rappujen alle. Alkuun kun se oli vielä aika tyhjä pojat menivät sinne aina piiloon.

Merja kirjoitti...

Spontaanit juhlat on parhaita juhlia! Taidankin lähteä tästä hakemaan lasin kuohuvaa jääkaapista.

Tanja kirjoitti...

Minä komppaan poikaasi ihan täysillä! Hyvä hyvä, juhlia olla täytyy. Ja yllätysjuhlia varsinkin. Yksi anagrammi nimestäni on "antaa juhlat". Siitä tykkään. Toinen on "Tanja tuhlaa", aika paha, mutta osuva myös.

Merruli kirjoitti...

Kuulostaa juuri oikealta tavalta pitää hauskaa. Voi kun muistaisikin enemmän ottaa juhlailon irti ihan arkisistakin asioista. Minäkin jäin ihailemaan lasipulloja.

14a4:n Hanna kirjoitti...

Kivoilta juhlilta näyttää ja kuulostaa!

Mun pienet nimipäiväjuhlat tänään muodostuivat Murueskimon syömisestä ja siitä, että sain ostetuksi ystäväpariskunnalle häälahjaliput loppuunmyydyksi luulemaani konserttiin. Teki melkein mieli halata Lippupisteen myyjää! Pieniä iloja:)

Vilijonkka kirjoitti...

Hyvä asenne! Poikasi kaltaisia ihmisiä maailma tarvitsee, eikä juhlia ole koskaan liikaa.

violet kirjoitti...

Merja: no niinhän ne ovat. Eikä sen suurempaa syytä tarvita.

Tanja; aika pahoja nuo. PItää alkaa vääntää omasta nimestä myös!

Merruli: pullot oli pirullisia raahata kaupasta. Yksi kerrallaan...

Hanna: kyllä murueskimon syönti voi olla tosi Juhlavaa!

Vilijonkka; joo, hän on semmonen rilluma-rei -tyyppi. MEnoa saisi olla mielellään koko ajan. Sirkushuveja ja sellaista.
Päälle tanssia ja karkkia!

Punamulta kirjoitti...

Pienistä jutuista koostuvat ne suurimmat juhlat ja muistot... lapset ovat ihania, ei heille tarvitse järjestää mitään erikoista, he tyytyvät hyvin vähään...ja saavat hyvin pienestä aikaiseksi SUURTA...

Siinä minulla ainakin tähtäintä kerrakseen...