keskiviikko 5. elokuuta 2009

Bazaar




Paljon kaikenlaista on vuosien mittaan elämääni tullut tuon mieheni myötä. Nyt ihan viimeisimpänä itämaisia mattoja Marseillesta. Olen joskus ihan ääneenkin sanonut että voi miten sellainen olisi ihana - mutta että parikymmentä! Kaksi oikein isoa, muutama pienempi isohko, paljon pieniä. Paljon kauniita, upeita, vähemmän kauniita ja mitäänsanomattomiakin.
Miten noista voi valita???

Ja kuitenkin pitää valita. Yksi ainakin, ehkä kaksikin. Loput pannaan sisarusten yhteisestä päätöksestä myyntiin. Kohta tiedän kaiken itämaisten mattojen puhdistuksesta, hintojen määräytymisestä, leimoista, aitoustakuista ja sen sellaisesta. Luultavasti myös huijausyrityksistä ja tinkimisestä.

Elämä on yhtä oppimista näköjään. Tähän asti piti elää ennen kuin mattokauppiaan rouvan elämä alkoi!

21 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Meinaan pyörtyä! Ihan totta, hengenahdistusta pukkaa. Olisi niin ihana tilaisuus tuollainen.

Minä täällä hikisenä säästän omaan itämaiseeni, ja jonain päivänä kun possussa on tarpeeksi menen sen ostamaan. Se on ollut pitkällinen haave.

Voi onnellista. Jotain korvausta ainakin menetetystä yhteisestä lomasta:)

Solveig kirjoitti...

Kuvittelen ostavani yhden ison maton teidän kasasta. Oikeasti aion ostaa sellaisen, kun lapset ovat vähän isompia. En halua muovailuvahaa aitoon mattoon.

Edelliseen lähetykseesi kommentoin, että minäkin olen ollut tänä kesänä koko ajan lasten kanssa, kun mies on tehnyt portaita ulkona ja miehen lomakin oli minimaalinen työpaikan vaihtamisen takia. Meillä on tietysti tilaa enemmän kuin teillä siellä kaupungissa, mutta samoja ajatuksia jaan: en jaksa enää kuulla, että olen tyhmä. En jaksa koko ajan kuunnella. Välillä suljen korvani ja karjun, että olkaa hetki hiljaa. Nyt en kuuntele.

Savu kirjoitti...

Ooh, mikä muheva läjä, aiheuttaa tykytyksiä täälläkin! Ja symppakomppeja edelliseen postaukseen - meillä myös "ihkiä" ja miestä odotellaan palaavaksi työreissulta tänään...Pikkuinenkin on oppinut viimekuukausien aikana heiluttamaan, mutta vain isille!

Katilein kirjoitti...

Ohhoh! Vau, mikä tilaisuus! Minä olen Turkissa kiertänyt mattoliikkeissä ja itämaiset matot ovat kyllä upeita! Ihanaa, että elämässä tulee eteen uusia rooleja ja oppimisen paikkoja!

minä muuten len myös ollut koko kesän lasten kanssa, miehellä ei ole kesälomaa ollenkaan. Yhdistelmä vauva+jossain kummallisessa esipuberteetissa hilluva 8-vuotias ei aina ole kivoin mahdollinen. Tällä viikolla minulla on onneksi esikoisen ikäinen hoitolapsi, joten päivät menevät mukavasti, kun nuo kaksi leikkivät keskenään.

Viime viikonlopun olimme koko komppania Tampereella ja vaikka irtiotto oli lyhyt, tuli jotenkin lomaolo, kun oltiin poissa kotinurkista.

himalainen kirjoitti...

Huokaan kans aivan valtavan kovalla äänellä, mitä ihanuuksia. Miten noista nyt voi valita. Olispa sellainen paikka, johon vois laittaa paljon tuollaisia upeuksia ja ne ois lämpimiä jalan alla, vaikka muuten ois viileät lattiat.
Mattokauppiaan maailma on varmaan kiehtova.

maare kirjoitti...

Arvaa kuka on tilauskoukussa CarpetVistaan...jokaisen ostetun maton jälkeen saa lahjakortin, jonka voi taas hyödyntää uuden maton maksussa. Niin pirullista, niin ihanaa! Kohta koko koti on kelim-vuorattu. Ja kavereitten kodit kans...

Allu kirjoitti...

Jos innostut mattokauppiaan ammattiin, niin meillä olisi kellarissa anopin vanhoja itämaisia myytävänä. Yksi niistä oli pitkään silityslautani alla ja varmaan monet ihmetteli, mihin hienoon taloon ovat tulleet, kun kellarinkin lattialla on aitoja mattoja.

minja kirjoitti...

Yhdyn Liivian sanoihin. Mä pyörryn!!! Ei ole todellista.

Kuola valuu jo polvissa :D

Ppi kirjoitti...

Voi sua mattokauppiaan rouvaa :) Itse haluaisin sellaisen oikein ison koko olohuoneen lattian peittävän, tuskinpa siihen on ikinä varaa. Mutta uusia asioita on niin kivaa aina oppia, mattojen puhdistuksestakin! terkuin Papi, jolla on uusi blogi tässä osoitteessa.

violet kirjoitti...

Liivia: Mua on noiden kanssa pyörryttänyt jo moneen kertaan. Niiden kauneus, mutta myös niin paino, pölyisyys ja joidenkin likaisuus.
Ja kyllä, juuri noin mun on ajateltava: olkoon vaikka kuinka vaan materiaa niin pidän jonkunlaisena menetetyn edun korvauksena.

Solveig: joo ei muovailuvahaa...eikä steariiniakaan, kuten noissa parissa on. VAikka saahan niitä puhdistettua eikä ihan kaikki näy kun on monenlaista väriä.

Savu: isälle meilläkin on aina vilkkaimmin heiluteltu...

Katilein; itämaisia mattoja on monenlaisia enká ollenkaan kaiken tyylisistä/värisistä tykkää. Mutta aina monista kuitenkin. Nämä ovat suurimmaksi osaksi Pakistanista ja Irakista.

Kiitos muuten kun mainitsit omasta lomatilanteestasi. Kun ajattelen että jompikumpi noista olisi vielä vauva....huh huh. Pääsen sittenkin helpommalla.

Himalainen; kysyin mieheltä että miten ihmeessä noin paljon mattoja on voinut mahtua asuntoon joka ei mitenkään suuren suuri ole....Hän kertoi että se olikin oikein vuorattu noilla. Olohuoneessa esim. ei näkynyt paljasta lattiaa missään. Paikoitellen matot olivat päällekkäin. Minkäs teet kun tykkää matoista;-)

Maare; ai tuollaisiakin koukkuja on? Apuva!

Allu; annamme nyt kuitenkin asiantuntijoiden myyd;-) Ja kunhan mieheni vanhemmat kuolevat niin tulee seuraava mattokaupan paikka!

Minja; vaan on;-)! Pitää tässä joku päivä availla muutamia pahvilaatikoita joiden sisältö oli myös aika epätodellista.

Ppi; no semmonen tosi iso justiin olisi hieno.Meillä ei suuren suuri olohuone ole muttei noista yksikään ihan niin suuri kuitenkaan ole..harmi!
Tulen uuteen blogiisi.

Brita kirjoitti...

Sehän se, uuden oppiminen, on lapsuuden ajan pitkältä tuntumisen syy. Onneksi nelikymppisenäkin oppii yhtä lailla kaikkea uutta, kun vain viitsii.Kannattaa ottaa kukin loma vastaan sellaisenaan. Miehesikin olisi taatusti vaihtanut perhelomaan, jos olisi ollut mahdollisuus.Sisarukset harjoittelevat sitä kuulua sosiaalisuutta. Niin minä yritän ahkerasti perustella neljän lapsen nahisteluja.Eipähän tarvitse harjoitella, sitten kun ovat joskus naimisissa. Minulla oli kolme sisarusta ja hauskaa on muistella lapsuuden riitoja. Yhdessä oli pomoiainesta ja tottahan hän oli leikkien johtaja ja me muut sisarukset toteltiin kiltisti.Kerran olivat ripustaneet puun täyteen karkkeja ja koska sisko sanoi, että ne oli yön aikana kasvaneet puuhun, tottahan se sitten niin oli... Kauniita kuvia meren rannalta. Sinä niin iloisena ja lapset rentoina myös. Meidän mökki kun on pikkusaaressa Keski-Suomessa, tuoksut ym. ovat niitä lapsuudesta tuttuja ja turvallisia.Järven ja järvikasvien tuoksua. Turun saariston merimaisemassa oli sitä vastoin uutuuden viehätystä ja vapautta. Murtovesi ei vain tuoksu merelle kuin n.joka viides henkäisy. Laskin...Valtameri tuoksuu niin kuin pitääkin. Sitä te onnelliset haistelitte.

Vilijonkka kirjoitti...

Joo, huijaat hienostobrysseliläisiltä rouvilta ainakin yhden nollan liikaa!

Kiinassa ulkomaalaiset shoppailevat kovasti mattoja, tiibettiläisiä ja muitakin. Vaan mua ei kiinnosta sellainen, kun ei vaan... Siihen pitäisi niin paneutua, solmutiheyteen ja reunojen laatuun ja kaikkeen. Olen itsesuojelun vuoksi päättänyt toistaseksi pitäytyä räsy- ja paperinatumatoissa. Niitä ymmärrän.

Vaikka toki itämaiset matot ovat mielestäni kauniita sekä lämpimiä.

violet kirjoitti...

Brita; ei miestäni kukaan pakottanut käyttämään kahta viikkoa lomastaan siihen hommaan. Ihan itse valitsi. Hän on aina ylikiltti ja kuuliainen. Auttavainen ja uhrautuva. Se on hyvä, mutta sillä on kääntöpuolensa. Ei kukaan muu sisaruksista noin paljon siellä ollut vaikka kaikki olivatkin....

Vilijonkka; joo, ihan totta että jos asiaan haluaa syventyä niin oppimista on. Mulle kyllä suoraan sanottuna riittää jos matto on kaunis ja villaa ja/tai silkkiä.

Merja kirjoitti...

Asuin yhdessä elämän vaiheessa miehen kanssa jolla oli itämaisia mattoja, silkkisiä ja villaisia. Olisi mieluusti pitänyt niitä kaapissa suojassa kun halusi jossain vaiheessa ne myydä, mutta minä sanoin että mitä pirua, sulla on noin hienoja mattoja, lattiaan vaan. Pidin pintani ja niin astuin joka aamu sängystä silkkiselle, upealle matolle. Olohuoneessakin meillä oli yksi lattiassa. Ihastuin siihen makuuhuoneen mattoon niin että kun välimme menivät poikki, olisin ostanut sen jos olisi ollut varaa..

Punamulta kirjoitti...

Iihania.

Minulla on iiihan pieni perintönä saatu.

Ja pari sen tyyppistä arvokasta mattoa kylläkin, jotka menivät hiukan pilalle pesulassa...sen jälkeen olemme pesseet ne painepersurilla pihassamme eikä ole sen pahemmiksi menneet (vaikkei niin varmasti saisi hoitaa)

Marokosta olisin tahtonut monta ja isoja...olivat siellä edullisiakin verrattuna jos täältä ostaisi.

Ihania tosissaan. Jalkaa helliviä ja talvella muutenkin vallan mahtavia kylmällä lattialla :)

Onnea valintaan :).

Vilijonkka kirjoitti...

Punamulta, mun vanhemmilla on muutama itämainen matto ja ovat pesseet niitä jo vuosia vesiletkulla pihalla. Ja vallan hyvillä mielin, etenkin Aasiassa mattokutomovierailunsa jälkeen, jossa matot pestiin juuri samoin, pihalla ja letkulla! Eihän vesi villaa miksikään muuta, jollei rupea varta vasten huovuttamaan!

violet kirjoitti...

Merja: en minäkään tajua miksi säilöö kaapissa jotakin tavaraa mistä tykkää. Jospa hän ei vain voinut sietää itämaisia mattoja.

Punamulta; Niin, appivanhempani ovat ostaneet 70-luvulla paljon mattoja Afganistanista ja Iranista. Ei niiden hinta ollut silloinkaan mitään verrattuna hintoihin kun ne tuodaan Eurooppaan.

Vilijonkka; ja ylipäätään olen sitä mieltä että suomalainen kliinisyys on joissakin asioissa vähän liian pitkällä. Ei tuollaisia mattoja ole mitään syytä edes pestä vuosikausiin.

Merja kirjoitti...

Kyllä hän tykkäsi matoista, se miesystäväni, oli ne itse tarkkaan mattomarkkinoilta Lähi-Idästä valinnut. Mutta pelkäsi että ne sottaantuvat lattiassa, aikoi oikeasti ne joskus myydä, oli ostanut kuin investointina.

violet kirjoitti...

Merja; tuosta tuli mieleen...arvaa mitä mun miehellä on vaatekaapin uumenissa? Täydet sarjat kaikkien Euro-maiden kolikoista. Tuolla ne ovat odottamassa eikä niihin saa koskea vaikka millainen rahapula tulisi. Antaa ne kuulemma pojille myöhemmin myytäväksi.

Liivia kirjoitti...

Olin kerran töissä eräässä lahjatavaraliikkeessä ja pomoni, minua 40 vuotta vanhempi omista kodin täydeltä itämaisia arvomattoja. Silloin tällöin hän kutsui minut kahville ja leivokselle kotiinsa, ja AINA kääri ennen tuloani matot rullalle.

Nuo aidot matot tuntuvat kyllä jalan alla niiiin ihanilta. Kyllä sellainen ylellisyys pitää tähänkin mökkiin saada. Aika pieni toive kuitenkin loppujenlopuksi.

MaaMaa kirjoitti...

Sattuipa sopivasti, että luin tämän "Bazaar" postauksen heti sen perään kun palasin minilomalta Istanbulista :) Sielä näitä mattobazaareja olikin mielettömät määrät!

Meillä ei vuokrakämpässä ole mattoja ollenkaan, mutta säilössä on pari ihanaa turkkilaista äidin ja isän jäljiltä - sittenKUN on Oma Koti, niin laitan ne sinne :)

Matoissa pätee: less is more, ainakin minulla. Entä sinulla?