Punainen pyrki elämääni. Yritti aivan väkisin värikseni. Huusi hyllystä tuovansa mukanaan hyvää ja kaunista. Annoin mahdollisuuden, ihastuin hiukan. Löysin ainoan kelpaavan punaisen ja huolin sen huiviksi kaulalleni.
Mutta siihen se jäi. Minulle ei tule punaista villatakkia (vaikka melkein jo tuli), minä en lankea punaiseen laukkuun tai vedä punahilkkaa kutreille. Yhtä lailla kuin olen sisältä aina "tumma" vaikka olisin päältä mitä vain niin koskaan en ole "punainen" vaikka minut olisi täysin verhottu siihen.
Mutta siihen se jäi. Minulle ei tule punaista villatakkia (vaikka melkein jo tuli), minä en lankea punaiseen laukkuun tai vedä punahilkkaa kutreille. Yhtä lailla kuin olen sisältä aina "tumma" vaikka olisin päältä mitä vain niin koskaan en ole "punainen" vaikka minut olisi täysin verhottu siihen.
18 kommenttia:
Punainen on mielestäni sellainen väri, että harvalle se sopii kuin nenä päähän, ellei sitten satu olemaan joulupukki - tai muori. Mulla ei ainakaan, ei niin yhtään. Mutta pienenä väriläiskänä, huivin tai laukun muodossa väristä tykkään.
Kiva huivi!
Elisa; olet oikeassa. Punainen sopii hyvin harvalle. Ja sitten vaikka antaisin piut paut sillekin että sopiiko, niin mua haittaa se että punainen on jotenkin semmonen "pirteä, reipas ja dynaaminen" - enkä oikein yhdistä kaikkea tuota itseeni.Saan halvauksen jos joku sanoo minusta että siinäpä PIRTSAKKA nainen...argggh!
Huivi saa jäädä. Väri on tosi hyvä ruskettuneella iholla, mutta se on pian muisto vaan,t ietysti.
Punainen sikseen, mutta kiljaisin riemusta kun löysin toisen Sari Vuoristoon tykästyneen. Tykkään hänen proosastaan kamalasti, hän on turhaan jäänyt Suomessa niin vähälle huomiolle.
Punainen on minusta paras silloin, kun se on vähän sinisellä taitettu, enkä puhu nyt pinkistä. Oranssilla taitettu punainen sopii harvalle, täytyy olla ns. oliivi-iho, sellainen ei suomalainen.
Huivisi näyttää hyvältä.
Kuvassa tuo nimenomainen punainen näyttää todella kauniilta. Mutta jos ei, niin ei.
Pystyn niin kuvittelemaan tuollaisen pirskahtelevan pirteän punaisen tädin - olen tainnut törmätä muutamaan.
Pirtsakka-leiman pelko on siis ihan ymmärrettävä;) Sama pelko vaivaa minua keltaisen kanssa, vaikka siitä kovasti pidänkin.
olipas punainen ovela tänään..! mutta aika kaunis sävy tuo kyllä on, ei ihme että pyrki ihollesi. mutta eikö ole jännä että joku väri ei tunnu omalta vaikka muut toitottasivat että se niin sopis sulle.
Matroskin: oi kyllä, Sari Vuoriston tekstiin ihastuin ikihyviksi. Haluaisin lukea kaiken mitä hän on kirjoittanut mutta se on nyt kuulemma sitä "painos loppuun myyty"-hommelia. Äiti onnistui yhden saamaan ja tuo sen tullessaan ihan pian.
Tutkin netistä kaikenlaista Vuoristoon liittyen ja samaa ihmettelin: miten hän on voinut jäädä niin vähälle huomiolle Suomessa?
Jo; juuri noin, juuri tuollainen punainen. Semmonen ihan kommarin punainen, kiitos.
hanna; tuo nimenomainen näyttääkin hyvältä. Ei se silti pääse minuun huivia pidemmälle.
Ei vaan käy kun ei käy.
Savu; isälleni punainen käy niin hemmetin hyvin. Käyttääkin toisinaan.
Mulle se on...vieras. Ei sitä etten uskaltaisi näkyä tms.
mutta joku siinä on.
Mä tykkään sellaisesta oikein syvän tummanpunaisesta, mahtaako sopia, tiedä sitten. Kaikki muut punaiset on ei-ei, varsinkin joulunpunainen (se kuuluu tonttulakkiin).
Tuo PIRTSAKKA on niin kauheee!
Mää ihailen sellasta syvää, tummaa punaista! Mutta vaatteena yllä minulla: ei ollenkaan!
On tavattoman mielenkiintoista miten joku väri vaan EI tunnu oikealta päällä, kun jotkut taas suorastaan sulautuvat kiinni ihoon ja olemukseen.
Vaikka eipunainen olen vakaasti minäkin, niin silti sellaista tiettyä tummaa syvää punaista (huivisi) ihastelen ja pieninä ripauksina voisin ottaa ja omistankin.
Joskus tunnen oikein surua siitä, ettei punainen ole juttuni, sillä näyttäähän se tosi hyvältä oikeassa paikassa oikean sävyisenä ja tiettyihin väreihin yhdistettynä.
Esim todella punaiset huulet sopivat jollekin kadehdittavan hyvin. Itse näyttäisin taatusti pelleltä.
Pirtsakka nainen aiheuttaa väristyksiä täälläkin, eikä keltaisesta tule minusta millään samaa mielleyhtymää, vaikka Hanna tuolla niin pelkäsikin.
Violet: Never say never! Minä sanoin koko entisen elämäni: ei ikinä pinkkiä! Nyt minulla on about 10 pinkkiä puseroa tai silkkistä paitapuseroa tms. sekä blogissani kuuluisaksi tullut pinkki huivi, jota syntymäpäiväkuvissa laahaan pitkin katua ja jonka suviöinä...Kun olin pinkkiblondi, sain yhtäkkiä kuulla olevani suloinen, kun aikaisemmin olin ollut jääkuningatar.
Myös oikea, hyvin tumma punainen tuli viime talvena: hanskat, kahdet kengät ja laukku.
Näin se maailma vie Violet!
Ppi: eikö muka aleta isona pirtsakoiksi?;-)
maare; niin juuri, jotkut oikein sulautuvat ihoon. Kai niistä väreistäkin jotakin värähdyksiä lähtee...jotkut ovat sitten vaan väärää taajuutta.
Liivia; tuo huulijuttu...olen kovasti halunnut että minullekin sopisi semmonen puhdas punainen suulle, semmonen oikein huolellisesti rajattu ja siisti.
Kyllä se näyttää kuitenkin enempi teatterimaskilta ja tekee liian madame -vaikutelman.
Sitten taas semmonen kuin olisi huulet värjäytyneet viininjuonnista (ja toisinaan ovatkin...). Sen olen väittänyt aina sopivan itselleni. Sopi tai ei, käytän usein.
Leena Lumi; kyllä totta puhut. Uskonhan minä että mitä vaan voi tapahtua värien kanssa. On mulla kokemustakin, semmoisen tietyn petroolin sävyn (vai olisiko se sittenkin turkoosi?) jonka havaitsin sopivan ihonväriini hienosti. Aloin siitä muutenkin pitää. Siitä tuli jotenkin minun värini. Olin katsellut pitkqän että siinäpä väri joka ei koskaan pääse kaappiini.
Voi, minä rakastan punaista kaikenlaista punaista, no ehkä vähiten sellaista reipasta joulupukin punaista, mutta erityisesti hehkuvaa syvää punaista, jossa on ripaus mustaa.
Kolme vuotta maalasin todella isoja punaisia töitä ja sillä oli hurja vaikutus muhun, vaikea selittää, mutta ihanaa aikaa se oli.
Tykkään huivista.
Celia: minä tiedän tavallaan että punainen vahvistaisi minussa joitakin asioita. SIksi se kai sai mahdollisuuden huivin muodossa. Olen huomannut muuten että kun minulla on se kaulassa, ihmiset katsovat pidempään. Kai se väri vetää.
Kun teen tauluja käytän joskun ihan tarkoituksella värejä jotka ovat minulle hiukan "vaikeita" . Kuten vaikka tässä http://katiavironviolet.blogspot.com/2009/08/merveilles-et-curiosites.html
halusin ehdottomasti saada tuon punaisen mukaan. (ei ole oikeasti ihan noin oranssiin menevä)
Tämä oli se punainen :)
Kaunis, voin kuvitella päivettyneen ihon ja sinut tämän huivin kanssa, lämmin, vähän raukea loppukesä.
Minä olen niitä, jotka pitävät punaisesta, se on minulle rakkaus. Se on kuitenkin vähän vaikea rakkaus, pitää olla juuri oikea hetki, oikea olotila, oikea paikka, jotta voin kuvitella punaista. Ja sävykin vaihtuu. Muutama vuosi sitten oli paljon lähes pinkkiä punaista, mutta nyt huomaan, että niitä laatikkoja ei enää ole edes avattu, en voi. Hääkuvassani näin itselläni voimakkaan punaiset huulet, nyt se aiheutti kyllä hilpeyttä, voih, punastusta melkein. Punainen on monimutkainen, ehkä siksi rakastan sitä.
Huomasin, että tästä tuli hullu oodi punaiselle ;-)
Koska Violet on taitelija, tekee mieli vielä vähän jatkaa tätä värileikkiä.
Jos, siis jos en olisi blondi, niin takuulla mun väri olisi kaikki jännät violetin sävyt, semmoiset softit lilat. Jos käytte mun blogissa, niin Rilke runojen kääntäjä Eve Rehn, on juuri tuon sävyn tyyppiä.
Ja sitten kysyn Violetilta, mikä on kyyhkyn harmaa? Onko se juuri se sävy, joka oli Atoment -leffan suihkulähdekohtauksessa lenigissä, joka oli Keiran yllä vai joku muu? Nikolai II puolison kerrotaan rakastaneen tuota sävyä. Onko kyyhkyn harmaassa hiukan lilaa?
Himalainen; iloitsen mustavalkoisista hääkuvistamme jotka ovat hyvin ajattomat sen suhteen kun mitään sävyjä ei näy.
Niin, jotkut värit jäävät laatikkoon> Turha niitä on väkisin. Kun ei voi niin ei voi.
Leena Lumi; sää ja sun taitelijas;-)
Aina sanon: olen kaunistelija ja vaikkapa "kuvantekijä".
Jaa kyyhkyn harmaa...emmää vaan tiedä. Ko. elokuvaa en ole nähnyt.
Puluissa nyt ainakin on ripaus lilaa!
Violet, olet oikeassa: istuin juuri torikahvilassa ja murustelin pullastani myös kyyhkyselle ja tajusin, että lilahan tuossa linnussa välkehtii.
Puluja ei kai saisi syöttää, mutta luomakuntaan nekin kuuluvat, kuten varpuset, jotka kuulemma ovat jo katoamassa jopa Pariisista. Syytä ei tiedetä. Tänään ainakin kaksi varpusta sai minulta murusen.
Lähetä kommentti