perjantai 14. elokuuta 2009

Kuka





Aina kun on sopiva väli tutkin lisää Marseillen -tädin laatikoita. Eilen löysin ompelulankoja. Olen jotenkin aivan häikäistynyt. En voi uskoa että tuossa on oikeastaan kaikki ne sävyt joita nyt pidän kauniina. Mitään muita sävyjä ei ollut kuin nuo tuossa.

Se vanha nainen oli sanonut hääkuvamme nähtyään olleensa nuorena saman näköinen kuin minä siinä kuvassa. Mitä enemmän etsin ja löydän, sitä enemmän haluaisin tietää tuosta naisesta jota en koskaan tavannut. Useammankin kerran olen jo hiljaa kysynyt: kuka ja millainen hän todella oli?

23 kommenttia:

himalainen kirjoitti...

Voi, että. Kuka, on kiehtova kysymys. Jo näistä kuvista, mitä hänen esineistään ja vaatteistaan olet täällä näyttänyt, on ollut lähes taianomaista miettiä tarinaa tuosta naisesta.
Ihania, ihania sävyjä, ja tämä valo näissä kuvissa, on myös sellainen kiehtova, joka vie kuvittelemaan.

violet kirjoitti...

Nuo sävyt on minusta aivan ihmeellisiä. Ei tuollaisia ole lankahyllyissä nykyään. Noissa joissakin on ihmeellinen kiiltokin. Ainakin kaksi on silkkilankaa.

Kehittelen kuvaa siitä naisesta kuin salapoliisi konsanaan. Eilen löysin aika rajut sukkanauhat ja paljetein koristellun naamion. Olen hiukan ymmälläni!

Marja kirjoitti...

Kiehtovaa, todella. Aika hurjat löydöt eilen, nuo sukkanauhat ja muut. Toisaalta voiko niistä päätellä mitään - itsekin omistan mustat pitsiset sukkanauhaliivit ja muutamat muunkinlaiset ja käytän niitä arkisin (käytän siis pitkiä sukkia hameen alla, eivät pysy ylhäällä ilman). En tunne oloani mitenkään erikoiseksi.

Toki en tiedä, millaiset sukkanauhat oikein löysit, mutta varmaan tuohon aikaan, kun tämä nainen on ollut nuori, sukkanauhat ovat olleet ihan yleinen asuste. Luulisin, että on nykyajan juttu se, että niistä syntyvä mielikuva on lähinnä pornahtava...

Langoista vielä: totta, että tuollaisia sävyjä ei löydä enää kaupoista. Eikä tuollaista kiiltoa! Ihastelen kanssa vanhoja lankarullia, keräilen kirppiksiltä. Jo sekin, että rulla on puuta eikä muovia, tekee löydöstä jotenkin ylellisen.

violet kirjoitti...

Ilona; Juu, hänen aikanaan sukat ja sukkanauhat ovat nimenomaan olleet arkiset, aivan tavallliset.
Ei mulle mitenkään pornahtava mielikuva tullut, jotenkin vaan palapeli on hiukan sekaisin kun eivät nuo löytöni ole ollenkaan sellaista tyypillistä "mummukamaa" kuitenkaan. Sitten kun ajattelen kaikkia löytämiäni pitsiliinoja sun muita ja katson miten räävittömän likaisia (ruokaa, kaikenlaisia tahroja) ne ovat, en voi kuin miettiä kuka, mitä, miksi ja sellaista.
Olen kuullut että hän rakasti juhlia, vaatteita, matkustamista jne. Mielessäni olen piirtänyt kuvan sellaisesta harakasta;-)

Liivia kirjoitti...

Et tainnut siis tavata häntä koskaan?
Mikä harmi jos niin.

Melkein karmii teidän samankaltaisuus. Ja samalla kutkuttaa, kuullostaa mahtavalta! MInäkin olisin utelias tietämään lisää. Onko niissä läjissä vanhoja valokuvia?

Langat on ihmeellisen hienon värisiä!

violet kirjoitti...

Liivia; en tavannut. Häihimme kutsuttiin myös, mutta oli niin huonossa kunnossa ettei jaksanut lähteä matkaan.
Laatikoissa ei ole valokuvia mutta olen nähnyt niitä kyllä muuten. aika vähän, mutta tiedän miltä näytti.

Linnea kirjoitti...

Sävyt näyttävät tosiaan näiltä sinun sivuiltasi tutuilta...
Vähän jännää - jos se nainen olikin sinun sielunsiskosi.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Kiva arvoitusleikki :) Kuulostaa jollain tapaa jopa epätodellisen satumaiselta kertomanasi.

Tintti kirjoitti...

Tässä kun ikää pikkuhiljaa sataa hartioille alkaa huomata miten ihmisten käytös myös itseä kohtaan muuttuu; en olekaan enää tyttöhuitukka, vaan rouva (vaikka en olekaan) ja ämmä (vaikka en haluaisi ollakaan) ja kalkkis (vaikka vielä aika harvoin, kun olen niin nuorekas nippanappanelikymppinen :D ). On oikeastaan huimaavaa ajatella, että joku tuttu todella ikääntynyt ihminen on joskus ollut huikentelevainen parikymppinen ilman sitä elämänkokemusta ja taakkaa, täynnä nuoruuden uteliaisuutta ja elinvoimaa salaisuuksineen, toiveineen ja unelmineen. Ihan samanlainen kuin sinä ja minä. Ihan samanlainen kuin sinun lapsesi ja minun siskoni lapset (sillä minulla ei lapsia ole). Sitä niin helposti pitää esim. omia vanhempiaan ikäänkuin ainaisaikuisina ja isovanhempiaan ikivanhoina. Mutta eihän se niin ole todellakaan.

Merruli kirjoitti...

Hän kuulostaa ihmiseltä, jolla olisi voinut olla mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Tavaroista päätellen vapaa sielu, jolla tyylitaju kohdallaan.

Kieltämättä kauniita sävyjä. Minä pysähdyn nykyään kangaskaupassa aina pitkäksi aikaa Coats:n hyllyn eteen, jossa on varmasti yli sataa sävyä lankoja.

Rouva Nordman kirjoitti...

Olet ottanut langoista niin hienot kuvat, että niitä voisi tuijotella vaikka kuinka kauan. Minäkin haluaisin tietää tästä naisesta enemmän. Ainakin hän on ollut esteetikko ja keräilijä mitä suuremmassa määrin.

Ihan selvää romaaniainesta!

Punamulta kirjoitti...

Hmm. Tulee mieleeni päivät (ja yöt) jolloin isäni kuolemasta oli n. viikko, sain avaimet hänen taloonsa ja rupesin tosissani tutkimaan kuka hän oikein oli.

Kokonainen talo tutkittavana. Lankarullia, virkkuukoukkuja, neuloja, nauloja, työkaluja, astioita, vaatteita. Onnistuin jopa kirjautumaan sisään tietokoneellekin, vaikka se salasanaa vaatikin...

Pienet asiat kertoivat jollain tavalla paljon hänestä. Löysin päivä päivältä yhä enemmän yhteistä itseni kanssa. Kuinka paljon samaa meissä olikaan. Kiinnostuksen kohteet, käsiala, ajatusmaailma...Ja sen kaiken sain tietää vasta isän kuoleman jälkeen... Aikuisiällä tapasin hänet vain kaksi kertaa...

Prisca kirjoitti...

Onpa kiehtovaa...romanttista suorastaan jos tuollaisesta asiasta voi noin sanoa.
Kannattaa kysella ja ottaa selvää...poikiesikin takia.

Satu kirjoitti...

Tarina-ainesta...sinulla kiehtova seikkailu siellä menossa! Seuraavaa jaksoa täällä jo odottelen...

violet kirjoitti...

Linnea; niin...hmm...onhan kaikkea tuollaista hauska kuvitella ja leikitellä ajatuksilla, uskonkin joihinkin tuon tyyppisiin asioihin, ajattelen että totta kai sellaisia on. Mutta sittenkin: eiköhän tuo ollut vain mieheni isän täti;-)

Neiti Nimetön; olen liioittelija, kaunistelija ja tarinankertoja - on tää silti totta!;-)

Tintti; nyt sää kuules iskit juuri siihen mitä ajoin takaa tällä kirjoituksella (vaikka se taisi itseltänikin karata)..Varsinkin kun pojat oli pienempiä he antoivat ymmärtää luulevansa että minä olen ollut heidän isänsä kanssa aina. Että ollaan aina tunnettu, oltu pari.Ja se pettymys kun ovat totuuden kuulleet.

Merruli; jotain sellaista minäkin olen piirrelly päässäni. Mutta ehdottomasti myös kiiltävästä pitävä harakka.

Katilein; minusta on ihana tietää myös mm. vaikka se, että hän on opettanut pianon soittoa ja yhdestä nuoresta miehestä (oppilaansa) tuli hänelle ystävä joka oli niitä ainoita jotka kävivät appiukkoni lisäksi häntä katsomassa.
Ja siitäkin pahat kielet repivät että se mies "kyttää rahaa"...

Punamulta; oho. Voin vain kuvitella. Vaikka luulen tuntevani omat vanhemani suhteellisen hyvin niin tietysti on niin, että minullekin tulisi paljon yllätyksiä ja uutta tietoa.

Aurinko ja kuu; noo, minä väännän seikkailua ja romantiikkaa asiasta kuin asiasta.
Poikia ei toistaiseksi kiinnosta tämmöiset yhtään.

Satu: saattaa tässä vielä jotakin tulla.

Liivia kirjoitti...

Kerro etunimi. Tahdon kuvitella lisää!

_hoya_ kirjoitti...

Onpa jännittävää!

Allu kirjoitti...

Olisi varmaan mielenkiintoista tutkia tuon tädin elämää tarkemmin. Ystäväni löysi esi-isien joukosta samana päivänä kuin hän mutta 140v aikaisemmin syntyneen naisen, joka on kirjoittanut runoja ja sieltä löytyy miten ihmeellisempiä yhtäläisyyksiä ystäväni kanssa (paitsi että tämä esiäiti teki jo 28v itsemurhan).

violet kirjoitti...

Liivia; Elphy.

Hoya; kiinnostaa, minustakin!

Allu; minä olen puolestani harmitellut aivan valtavasti etten ole koskaan tavannut äitini äitiä.
Hän kuoli alle nelikymppisenä. Olen kuullut että hän tykkäsi kauniista vaatteista, hatuista, koreilustakin.
Olen nähnyt paljon valokuvia ja on jännä nähdä omia piirteitään hänessä - tai siis toisin päin, tietysti.

violet kirjoitti...

Niin sitä siis että häneen olisin halunnut tutustua.

Anonyymi kirjoitti...

Jännittävä juttu, toden totta. Luin ahnaasti kaikki kommentitkin, kun toivoin, että niissä paljastuisi jotain lisää. Ja paljastuihan niissä.

Ja sitä piti ihan ennen kaikkea sanomani, että upean värisiä lankoja!

violet kirjoitti...

Hanna; olen iloinen siitä että ihmiset kommentoivat. Olen niin paljon saanut aikojen kuluessa noista kommenteista. Näkee itsekin eri tavalla kun joku ottaa uutta esiin.

Liivia kirjoitti...

Elphy! No en olisi IKINÄ arvannut. Kiitos:)