Kuumuudesta huolimatta pesen, valkaisen ja silitän E.S:n lautasliinoja ja pöytäliinoja. Talon takana rakennustyömaalla raikaa venäjä heti aamuseitsemältä. Työkoneet soivat kahdeksasta kuuteen illalla. Uuteen taloon pannaan aurinkopaneelit ja sinne vie hirveän hienot portaat.
Koti on täynnä pieniä kärpäsiä lastenhuoneeseen unohtuneen banaanin takia. Haluaisin ulos mutta lapset rukoilevat ettei tarvitisi. Katselemme luontofilmin missä eläinlääkäri hypnotisoi liskon nukkumaan. Pienempi pelastaa leppäkertun ja saattelee sen ikkunasta ulos, heiluttaa perään ja minä meinaan pökertyä kun minulla on niin suloiset pojat, sittenkin.
Pidämme ikkunoita auki melusta huolimatta ja mieleeni tulee kaksi ensimmäistä kesää vauvan kanssa Pariisissa. Ikkunat selällään, märkiä kankaita roikkumassa niiden edessä, kylmiä pyyhkeitä päälläni, huutava vauva. Kun luulin että kuivun tai sulan, muttei niin käynytkään. Kaikki selvisivät.
Oikeastaan ei haittaa vaikka on täysikuu. En nukkuisi kai kuitenkaan. Täksi päiväksi luvataan ukkosta ja sitten viilenee.
Koti on täynnä pieniä kärpäsiä lastenhuoneeseen unohtuneen banaanin takia. Haluaisin ulos mutta lapset rukoilevat ettei tarvitisi. Katselemme luontofilmin missä eläinlääkäri hypnotisoi liskon nukkumaan. Pienempi pelastaa leppäkertun ja saattelee sen ikkunasta ulos, heiluttaa perään ja minä meinaan pökertyä kun minulla on niin suloiset pojat, sittenkin.
Pidämme ikkunoita auki melusta huolimatta ja mieleeni tulee kaksi ensimmäistä kesää vauvan kanssa Pariisissa. Ikkunat selällään, märkiä kankaita roikkumassa niiden edessä, kylmiä pyyhkeitä päälläni, huutava vauva. Kun luulin että kuivun tai sulan, muttei niin käynytkään. Kaikki selvisivät.
Oikeastaan ei haittaa vaikka on täysikuu. En nukkuisi kai kuitenkaan. Täksi päiväksi luvataan ukkosta ja sitten viilenee.
12 kommenttia:
Auts tuota talokuvaa, maaginen. Ja liinat on niin upeita. Rakastan tuota reikäpitsiä (ranskanpitsiä, mitähän se on nimeltään), jota ainakin yhden liinan reunassa näkyy.
Täälläkin on valvottu ja taas on tulossa kuuma päivä. Lapsi haluaa leikkiä sisällä.
Ihanat kuvat, varsinkin sykähdyttää tuo kaunis talo!
Liivia; tuo talo näkyy kun seisoo terassilla ja katsoo vasemmalle. Siitä hajosi muutama kuukausi sitten myrskyssä savupiippu mutta siellä ne tiilet ovat katolla yhä. Ne, jotka eivät pudonneet maahan...
Tykkään tuosta liinan reunasta myös. Nuo ovat ruokaliinoja. Harmi että oli vain 4, mutta sekin on jo jotakin.
Sooloilija; ja kaiken kuumuuden lisäksi eilen siis tosiaan silitin kuin hullu ja panin vielä illalla grillin palamaan, poltin siinä kaikenlaista tunnin verran jne...
Saattaa kuullostaa kummalliselta mutta mitä sä luet parhaillaan?
Kohta on taas puhelun paikka, kuule.
Aivan upea tuo talokuva. Tuli jostain syysta mieleen Mauri kunnaksen 'Hui Kauhistus.' Kelmean lempea.
Terveiset Espanjasta, olen lähes joka ilta uinut myöhällä ja katsonut kuun muuttumista aina vaan täydemmäksi. Minä, joka olen lähes unohtanut koko uimisen ihanuuden, olen nauttinut tästä ihan suunnattomasti.
Onnea matoista ja pellavista! Minulla tuliaisina Marokosta itselleni pari pientä mattoa. Niistä onnellinen.
Siun blogia lukee kun jotain hyvää romaania, jota annostelet liuska kerrallaan. Muutamin sanoin luot vahvoja tunnelmia, joihin on helppo eläytyä.
Nämä kuvat, voi elämä! Ihanaa, kiitos.
Minullakin on täällä kolmenkymmenen asteen kopissa kokoajan sellainen olo, että joko itse sulan, tai hikipäässä huutava vauva sulaa (nyt nukkuu, ihme!), tai me molemmat sulamme...
Tosin voi olla, että Pariisin kesä on vieläkin kuumempi... Mutta kaikesta voi siis selvitä=)
Talokuva on jotenkin epätodellisen oloinen, maalausmainen. Hieno!
Kirsikka
Maare; Alastonkuvia aloittelin juuri. Siis lukemaan.
Martta; kelmeän lempeä on kivasti sanottu.
Tanja; oi, terveiset Espanjasta! Kiitos. Olenkin jo käyt katsomassa milloin palaat.
Myöhään uiminen on ihanaa.
Christina; kiitos! Tämä kommenttisi on niitä jotka tekisi mieli panna jääkaapin oveen teipillä.
Olina; kyllä te selviätte. Mutta kyllä..kuuma ja vauva ei ole paras yhdistelmä.
Kirsikka; hiukan epätodellinen on joo. Ja oi miten hil-jais-ta oli kun otin sen.
Keskimmäinen kuva on niin huutavan kaunis, olisipa tuollainen taulu seinällä!
Kuumuus koettelee sietokyvyn rajoja välillä täälläkin. Olen päättänyt olla valittamatta, koska Suomessa harvoin näin lämpimiä kesiä nähdään. (Ei kyllä haittaisi, vaikka öisin olisi jo vähän viileämpää...)
Ansku; minä olen oppinut aikuisiällä pitämään kuumuudesta..no, lämpimästä ainakin. Semmoisesta "etelän kesästä". Se tuli joskus silloin kun lapset olivat jo sellaisia joita ei sylissä pitänyt kannella enää.
MUTTA...kun tätä kuumaa on kaupungissa (jonka päälle tulee kuin kansi saasteista) niin en tykkää.
Tämä talo varastoi kuumaa vielä tosi hyvin. Valitettavasti.
Lähetä kommentti