Tänään olen ajatellut mattopiiskoja. Voi pyhä isä sentään.
Lapsena asuin kerrostalossa jonka pihalla oli kaksi identtistä mattotelinettä. Toinen A-rapulle ja toinen B-rapulle. Järjestys olla pitää ja jos on vaikka ruuhkaakin. Ja olihan siellä, lauantaisin varsinkin. Ettekö tiedä: lauantaisin kuuluu siivota. Kuuluu siivota, kirota ja hakata puhtaita mattoja koska on lauantai.
Siellä kävi läiske kun äidit piiskasivat siivouspäivän raivot pihalle. Toisinaan näki puuhaan pakotettuja teinejä tai isiä, jotka hakkasivat vartin jotta saivat olla loppupäivän rauhassa.
Kaikuuko suomalaisilla kerrostalopihoilla vielä mattopiiskan tasainen pauke?
Lapsena asuin kerrostalossa jonka pihalla oli kaksi identtistä mattotelinettä. Toinen A-rapulle ja toinen B-rapulle. Järjestys olla pitää ja jos on vaikka ruuhkaakin. Ja olihan siellä, lauantaisin varsinkin. Ettekö tiedä: lauantaisin kuuluu siivota. Kuuluu siivota, kirota ja hakata puhtaita mattoja koska on lauantai.
Siellä kävi läiske kun äidit piiskasivat siivouspäivän raivot pihalle. Toisinaan näki puuhaan pakotettuja teinejä tai isiä, jotka hakkasivat vartin jotta saivat olla loppupäivän rauhassa.
Kaikuuko suomalaisilla kerrostalopihoilla vielä mattopiiskan tasainen pauke?
27 kommenttia:
Eipä ei. Aika hiljaista on. Ja hyvin satunnaista. Mikään ei ole niinkuin ennen. :)
Ei kuulu ei. Itsekään en ole kehdannut rauhaa rikkoa kuin kerran yli kolmen vuoden aikana... ;)
Kyllä kuuluu. Mutta mattoja hakkaavat vain tietynikäiset naiset. Koskaan ei nuoret parit eivätkä nuoret perheet..
Meidän talossa on eräs rouva, joka hakkaa kaikki mattonsa kahdesti viikossa!! Joskus tuntuu, että se on melkein sairaus tuokin ylenpalttinen mattojen piiskaaminen. Olen joskus vilkaissut ikkunasta sitä touhua, eivätkä hänen mattonsa edes pölise!
Minä teen tätä joskus, sillä meidän mattoihin kertyy pitkäkarvaisen kissan karvoja, jotka eivät lähde imurilla. Enemmän kylläkin talvella, silloin on mukava jättää kovaan pakkaseen matot tuulettumaan.
Voi sitä ihanaa tuoksua kun tuo pakkasenraikkaat matot sisälle!
Mä oon miettinyt tässä pidemmän aikaa, että pitäisi varmaan piiskata...Luulen, että naapurin mummot saisivat kollektiivisen sydärin siitä kissanhiekkakarvatomupilvestä (kuten saivat kissojen ulkoiluttamisestakin!), joten olen toistaiseksi jättänyt väliin ja tyytynyt vain imuroimaan.
Minä aika ajoin kaipaan tuota säännöllistä viikkorytmiä, joka kuuluu niin olennaisesti lapsuuteen. Lauantaisiivoukset, lauantaisaunat ja lauantaitanssitkin.
Me asumme kerrostalolähiössä, mattoja täällä tampataan enää harvakseltaan (se ei kuulemma edes tee hyvää matoille) ja milloin minäkin päivänä. Mutta jotkut asiat ovat vanhaan mallin, pyykkitupaa ei saa käyttää sunnuntaisin eikä pyhäpäivinä ja oikeastaan se tuntuu ihan hyvältä, että edes joistakin asioista pidetään kiinni.
Minä ihan tykkään asua täällä. Ja saunassa käymme lauantaisin tottakai.
Meillä päin kuuluu vain ja ainoastaan joulun alla,jopa aattoaamuna. Muutamat samat uskolliset. Meillä kotona on kai niin tehokas imuri, ettei koskaan piiskata mattoja... äiti ei onneksi tiedä. Mies ja lapset eivät piiskauspuutteesta valita.Enkä minä totisesti.
Ainakin eteläsuomalaisella omakotialueella kuuluu olevan hiljaista tuolla saralla. Mutta kun me muutimme opiskeluaikoina Helsingin keskustaan niin kyllä me miehen kanssa läiskittiin. Talon mummot ja. Meidän mattopiiska oli perintökalleus omasta mummilastani ja hajosi hieman ennen Pariisin muuttoa kun vuosia niin innokkaasti hakkasimme. Sielläpä ei kukaan läiskinyt, eikä mekään muutettu kuin kaksi mattoa.
Mökillä juuri pyörittelin kädessäni kaunista ja vanhaa mutta varresta hajonnutta piiskaa. En keksinyt millä narulla sen korjaisin, joten laitoin poltettavien roskien joukkoon. En kuitenkaan raaskinut sitä polttaa. Odottaa kohtalonsa ratkaisua.
Meidän edellisessä asumuksessa tuolla Kaupungissa oli melko tiukka alakerran setä isännöitsijänä ja siellä myös sääntöjä riitti.
Tuuletusparvekkeiden ovien vieressä, sekä alhaalla hissin oven vieressä oli hienot metalliset läpyskät, joissa oli mainittu hyvin tarkat viikonpäivät ja kellonajat milloin sopi mitäkin tuulettaa tai tampata.
Ensin luulin, että ne olivat muisto talon alkuajoilta, 30-luvulta, mutta sitten huomasin että päivityspäivämäärät olivat varsin tuoreita...
Asumme Helsingin keskustassa ja aika harvoin mattoja tampataan, mutta aina joskus joku innostuu. Itse aina silloin tällöin hakkaan, vaikka ei varsinaisesti kuulu lempipuuhiin. Ihmettelen kyllä sitä, miten harvoin ihmiset tuntuvat mattoja ja petivaatteita tuulettavan. Pitäisköhän sitä laittaa parempi imuri?! :)
Siitä on kuusi vuotta kun asuin viimeksi kerrostalossa, ja siellä ainakin läiskittiin.
Minen piiskaa mattoja. Oon niin laiska. Jaa no joskus kerran vuodessa, ehkä.
Meillä muuten perjantai oli aina siivouspäivä, ja siksi kesti todella kauan kun perjantai-inho helpotti. Nykyäänhän se on lempipäiväni ja silloin en kyllä siivoa. Yritän siivota torstaisin että voi ottaa perjantain kunnolla vastaan.
No nyt kun kysyit, niin tajusin että ei kyllä todellakaan siinä määrin kun silloin pienenä.
Nyt kilisevät vai kaljapullot :(
Muutamat samat tyypit paiskovat kyllä mattoja, mutta miksi aina sillon kun meillä yritetään nukkua?
(ompas negatiivista tekstiä! :D )
Me kyllä tampattaisiin koiran karvoja, jos olisi mitä tampata. Tällähetkellä 2 mattoa käytössä, toinen koiravapaassa huoneessa.
Meillä taitaa vaan imuri laulaa aika usein.
Meidän talon tamppaussäännöt on niin vaikeat(ainakin minusta), etten viiti tampata ollenkaan, kuulostaa kyllä aivan tekosyyltä, mitä se saattaa hyvinkin olla.
Toisaalta tykkään kyllä hakata mattoja, se on jotenkin terapeuttista ja siitä lähtee hieno ääni.
Kyllä minä ainakin piiskaan:) Taloyhtiössämme taitaa olla lisäkseni toinenkin piiskaa heiluttva, nuorempi naisihminen hänkin.
Piiskaan noin pari kertaa kuussa. Ensin imuroin, sitten piiskaan ja jätän pyykkinaruille siivouksen ajaksi tuulettumaan. Olen kaikkea muuta kuin siivousihminen, mutta tuosta hommasta tykkään. Ja matoista tulee raikkaita:)
Satu; moni asia ei ole, ihan totta.
Tiivi; Riko nyt ihmeessä jos mieli tekee!
Sooloilija; ei taida olla tamppaus muodissa. Ja toisille sitten taas on saattanut jäädä vaihde päälle.
Se tuoksu on kyllä hyvä minkä pakkanen jättää.
Hanna: Luultavasti juuri tuo kollektiivisydärin vuoksi nimenomaan MENISIN hakkaamaan;-)
Mirja; minusta siinä onkin (tai oli) jotakin hienoa että tehtiin asioita tietyn rytmin mukaan ja "koska kuului". Liittyyhän tuohon varmasti paljon ns. turhaakin työtä ja kaikenlaista muuta, mutta kyllä rutiinit, tavat ja säännöt antavat ryhtiä ja öö tota...ehkä jopa tietynlaista turvallisuuden tunnetta.
Brita; onhan nuo imurit nykyään tehokkaita. Ja uskon että suurin osa maailman ihmisistä ei ole koskaan mattojaan hakannut. En minä ole ainakaan mitään mattotelineitä edes nähnyt muualla kuin SUomessa.
Vilijonkka; minä vasta ostin tämän piiskan. Oli vallan alessa miinu 70 prossaa. Ihan euron maksoi.
Kyllä mulla oli piiska kun SUomessa asuin. Sitten se jäi aika luonnollisesti kun olisin ollut ainut lajin harrastaja.
Emma; en tiedä miten pilkuntarkat säännöt olivat, mutta minustakin on kohtuullista panna sitten vaikka säännöillä tiedoksi ettei ole suotavaa iltaisin tai aamuvarhain paukuttaa mattojaan...elleivät ihmiset itse moista tajua.
Netta; tuulettamista pidetään kai jotenkin vanhanaikaisena huvina...
Liivia; siivoilen pitkin viikkoa tai sitten just perjantaina, mutta mitään vakituista siivouspäivää en halua pitää. Siitä tulee silloin pakko ja pakon edestä en tee mitään.
Minja; meilläkin on vain 2 mattoa lattialla nyt. (Nurkassa tosin ne mainitut parikymmentä mutta ne eivät olekaan meidän).
Celia; onhan se kuin nyrkkeilysäkkiä hakkaisi.
No ne säännöt oli todella pilkun tarkat. Ei mitkään maalaisjärkisäännöt :)
Kerran eräs siivooja kertoi, etteivät matot tykkää kopistelusta. Tyytyväisenä olen tyytynyt imurointiin, laiska kun olen. Ja meidän matoista iso osa onkin sellaisia lähes muovisia, kovia ja karvattomia. Helppoja imuroida. Helsingin kodissamme ei ulkona mattotelineitä ollut lainkaan, mutta kellarissa oli jonkinlainen "imurointihuone". Kotikodissani matot piiskattiin joka ikinen perjantai. Ja sitten siivottiin hikihatussa. Siivous oli meidän lasten ja iskän homma, äiti oli töissä. Nykyisin siivoan silloin, kun huvittaa, päivällä ei ole väliä.
Ei ehkä enää niinkuin vaikka 80- tai 90-luvullakin vielä. Onhan se ihan pimeetä, hakata nyt niitä mattoja ihan joka viikko.
emma; että vähän sáäännöt sääntojen vuoksi...
Maiju; raskainta siinä mattojen hakkauksessa taisi olla mattojen kantaminen ja nostaminen telineille. Joku iso villamatto..huh huh...
Imurointihuoneesta en ole kuullutkaan!
Riikka; ihan totta, jotakin hiukan hassua siinä on että ihan viikottain pitäisi hakata mattoa. Etenkin, jos vielä imuroikin. Uskon että se kiivas hakkaaminen oli muisto ajoilta kun imuria ei niin monella vielä ollut edes.
Hanna: Luultavasti juuri tuo kollektiivisydärin vuoksi nimenomaan MENISIN hakkaamaan;-)
Totta! Voihan sen noinkin ajatella:D Ehkä joku päivä...
Täällä paukkuu. Ja aina on nuori mies siinä piiskan varressa, kun minä näen. Ihmeellistä.
Tai toisaalta ei, täällä asuu vaan teekkareita ja sitten minä.
Mummuni (89v) tamppaa mattonsa kerran kuussa Kulosaaressa pihalla :) Muiden en ole nähnyt/kuullut sitä enää harrastavan.
Muistan, kuinka meitä pienenä harmitti, jos mattotelineet oli käytössä mattojen tamppaukseen; silloin ei päästy niissä kiipeilemään, roikkumaan pääalaspäin, ahtamaan päätä tankojen väliin yms.
Mattotelineeseen alakerran Pauliinan kieli jäi talvipakkasella kiinni. Ja samaan telineeseen isoveljeni ajoi päin pyörällä ja oli otsa auki.
Kerrostalopihamuistoja! :)
Hanna: tai ehkä ne eivät saisikaan sydäriä vaan olisivat kovasti iloisia kun näkevät nuorempia naisimmeisiä työn touhussa!
Maamaa; oo, onpa rautamummu!
Samanlaisia mattotankomuistoja mullakin. Niissä nimenomaan roikuttiin, kiivettiin ja mitä vaan.
Kyllä taitaa olla niin, että ne fanaattisimmatkin matonpiiskajat ovat melkoisesti rauhoittuneet (mukaanlukien oma äitini). Ei ole enää mikään niinkuin ennen.. :-) Hyvä niin...
Ainakin meidän pihalla kaikui eilen illalla klo 21. Ja pauke jatkui puolille öin... Uuuh, meillä on varmaan maailman dorkimmat naapurit.
Mannukka; joissakin asioissa se on kyllä ihan hyvä.
Tuula; no hyvä ihme. Mikä niitä oikein siivotuttaa tuommoseen aikaan?
Haahaa! Mepäs olimme eilen Helsingissä ja siivosimme sairaalassa olevan 85-vuotiaan kummitätini asunnon, että on mukavaa tulla sitten puhtaaseen kotiin takaisin. Ja piiskasimme tietenkin matot, myös ne isot plyysivillamatot! Kummitäti oli mielissään.
Ja vasta alkukesästä piiskasin omia mattoja ennen pesua (hirmu tomuisia, huh, vaikka meillä imuroidaankin kyllä...) En kyllä kovin usein sitä harrasta. Ehkä kerran vuodessa. Toista oli kun olin lapsi...
Meidän talossa ei taida piiskata kukaan muu kuin minä. tai puuhaan pakotettu mieheni.. Tyhjinä seisovat telineet muutoin (täälläkin joka rapun oven edessä omansa.) Tykkään siitä tuoksusta kun levittää tampatut matot pestyille lattioille, erityisesti talvella kun ne matot on vielä kylmiä.
Lähetä kommentti