On suuri onni istua kuumana päivänä hiekalla, hiukan puun varjossa ja lukea hyvää kirjaa.
Viimeisin lukemani on Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia, josta pidin kovasti. Olen lukenut ja kuullut siitä paljon, enkä jaksa lakata ihmettelemästä miten eri tavalla ihmiset voivat lukea samaa kirjaa. Pidän Hämeen-Anttilan kerronnasta, pidän niistä pienistä viittauksistakin joita monet moittivat, en kauhistu yli viittäsataa sivua. Luin tämän nopeasti ja hyvin keskittyneesti. Pääsin sisään mutten meinannut päästä ulos.
Ostin Suomesta pinon kirjoja mutta suurin osa niistä oli vain ihan mukavia. Erityisen hyvänä haluan mainita Sari Vuoriston Säätiedotus merenkulkijoille -kirjan. Se on kaunis kansia myöten.
Novellien kieli on minun makuuni. Jotenkin erilaista. En osaa selittää. Haluaisin puhua tästä jonkun kanssa mieluummin. Tämä on sellainen jonka olisi toivonut kirjoittaneensa itse. Äiti tulee kohta tänne ja tuo mukanaan Vuoriston Loppu hyvin -kirjan. Olen etukäteen onnellinen että saan sen luettavakseni.
Viimeisin lukemani on Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia, josta pidin kovasti. Olen lukenut ja kuullut siitä paljon, enkä jaksa lakata ihmettelemästä miten eri tavalla ihmiset voivat lukea samaa kirjaa. Pidän Hämeen-Anttilan kerronnasta, pidän niistä pienistä viittauksistakin joita monet moittivat, en kauhistu yli viittäsataa sivua. Luin tämän nopeasti ja hyvin keskittyneesti. Pääsin sisään mutten meinannut päästä ulos.
Ostin Suomesta pinon kirjoja mutta suurin osa niistä oli vain ihan mukavia. Erityisen hyvänä haluan mainita Sari Vuoriston Säätiedotus merenkulkijoille -kirjan. Se on kaunis kansia myöten.
Novellien kieli on minun makuuni. Jotenkin erilaista. En osaa selittää. Haluaisin puhua tästä jonkun kanssa mieluummin. Tämä on sellainen jonka olisi toivonut kirjoittaneensa itse. Äiti tulee kohta tänne ja tuo mukanaan Vuoriston Loppu hyvin -kirjan. Olen etukäteen onnellinen että saan sen luettavakseni.
25 kommenttia:
Onneksi olkoon! Minäkin tykkään Virpin kielestä ja tyylistä. Olin kuuntelemassa talvella hänen luentoaan ja tykkäsin kovasti. tein parituntisen aikana 11 sinua muistiinpanoja. Hän puhuikin niin viisaasti!
Olen katsellut tuota Säätiedotus merenkulkijoille -kirjaa sillä silmällä. Kannet ovat minuakin viehättäneet. Pitääpä poimia se talteen joku kerta, jos vastaan tulee. Kaipaan kirjavinkkejä nyt, kun mulla on tämä loppuvuoden projekti!
Ok, vakuutuin, että ehkä voin onnistua tuon kakun kanssa - täytyy kokeilla. Äiti sai silti ohjeen myös:)
Linnea; minulla oli jostakin itselleni tuntemattomasta syystä valtava ennakkokäsitys etten voisi tykätä hänen kirjoistaan. Sitten luin Suden vuosi ja tykkäsin siitä ja nyt tämän. Pari muuta odottaa jo.
Hanna; voi lue ihmeessä!
Tuossa kakkuasiassa olen vakuuttunut.
Minä olen itse ollut vuosikausia sellainen "en voi millään osata" -ihminen vaikkapa juuri leipomisen kanssa. Sitten ajattelin että ei herra siunaa, eihän mun ole pakko aloittaa koristelluista konditoriakakuista, ja kun järjessäni ja lukutaidossani ei ole mitään vikaa niin ainakin osaan KOKEILLA...
Yksi ystävä sanoi että "vapautui leipomaan" vasta kun ajatteli ettei käsittele ruokaa vaan jotakin ihan mitä vaan. Että senkun sekoittaa aineita eikä sitä paitsi ole maailmanloppu jos kaikki menisikin roskiin.
Nyt kyllä patistan itseni tarttumaan Alastonkuviin. Ihan uudella katsannolla. En siis ole sitä edes lukenut, mutta Sudenvuosi oli minusta niin tylsä, että siksi olen vieroksunut muitakin hänen kirjojaan. Ehkä suotta. Paksuus ei ainakaan pelota, tykkään paksuista kirjoista.
Kiitos kirjavinkistä! Mulla on kesädekkarikausi, äänikirjoina tällä kertaa, voi puuhailla kaikkea muuta kuunnellessa. Ikävähköt kotityötkin sujuvat huomaamatta kun korvalapuista tulee murhatarinaa!
Mua jäi naurattamaan toi edell postauksen "minä olen se jolta kysytään joka paikassa neuvoa". Sehän johtuu sun pätevästä olemuksesta! Nauratti myös se, että tajusin että itte oon se joka KYSELEE..."Anteeksi, sopiiko tämä väri mielestäsi minulle?" "Kannattaako enää tähän aikaan ostaa mansikoita?" "Kuule mikä tuo sun hajuvesi on?" jne.
Ja eilen, uimassa, keskellä järveä kysyin kymmenen metrin päässä lipuvalta herralta "Anteeksi, miten pitkälle tämä järvi oikein jatkuu?" ja herran ilmeestä päättelin että voishan sitä joskus pitää kysymykset ihan oman päänsä sisällä ja pohdiskella hiljaa itsekseen.
Liivia; voi tietysti olla että Alastonkuviakin on sinusta tylsä. Kokeile silti edes. En väitä että tämä olisi mikään maailmat mullistava kirja tai Vuoden Lukukokemus - mutta aika vähän sellaisia kirjoja onkaan. Mulle tärkeintä tässä oli että ihan näin ne ihmiset, pysyin aivan helposti kärryillä kuka on kuka (ei aina onnistu...) ja halusin todella saada tietää mitä seuraavaksi tulee.
Maare; heh hee, kysele vaan, se on ihan herttaista! kysyäkin voi niin monella tavalla, ja monessa tarkoituksessa.
Multa siis todella kysytään jatkuvasti noita "ostaisinko tämän vai tämän", "mihin asti olette auki?", "oletteko kokeillut tätä tuotetta?", "anteeksi mistä kenkänne on ostettu?" jne.
Sitten on ne aikaa kysyvät miehet joilla on oma kello ranteessa...;-)
Se on jo kirjalta paljon, jos sitä haluaa lukea. Aioin yrittää tätä. Pidän sen nimestäkin.
Voi kuinka kaipaankaan tuollaisia yksinäisiä lukuhetkiä.
Sudenvuodesta jäi minulle jotenkin paperinen olo, mutta Alastonkuvat kuulostaa jo aiheensa tähden mielenkiintoiselta.
Toinen mitä kaipaan kovin lukemisen lisäksi on kirjoista keskusteleminen ja kunnon väittely.
Liivia; noin minäkin ajattelen. Sitten mulle on aina plussaa jos lukiessa tulee joku tuntemani ihminen mieleen kirjan henkilöistä. Tuon kirjan kautta tuli montakin ja näin yhden unenkin joka liittyi kirjaan. Se kertoo siitä että alitajuntaa myöden mennään.
Celia; Vaikka pidin Suden vuodesta niin tästä paljon enemmän. Katsoin muuten sen Suden vuosi -elokuvankin. OStin dvd:n Suomesta. Mies sanoi että "aika komea mies kun näki Kari Heiskasen". Minä siihen että että nyt olet kyllä aika tavalla oikeilla jäljillä;-)
Minä kuulun valitettavasti siihen toiseen porukkaan, siihen, jolle Hämeen-Anttilan kirjat eivät kolahda. Sanon näin yhden luetun kirjan syvällä rintaäänellä... Sitaatit tai paksuus eivät pelota, mutta ainakin Suden vuoteen kaipasin "oikeaa elämää" ja oikeasti omaa näkemystä. Minusta kirja oli kuin Suomeen sijoitettu Disney-satu ja kaiken lisäksi paperinen, kuten joku täällä sanoi. Itse Hämeen-Anttila ihmisenä vaikuttaa sympaattiselta ja ehkä tulee vielä päivä, jolloin tartun toiseen hänen kirjaansa.
Tuija; ei mitään valitteluja. Näin vain on, makuja on monia. Mieluusti kuulen aina eriäviä mielipiteitä asioista joista itse pidän. Silloin tulee tarkemmin mietittyä miksi oikein pitää jostakin!
Tuo mitä sanot oikeasta elämästä...minä taas olin kovin iloinen että luin vaihteeksi kirjan joka ei ollut ihan vaan sitä mitä "oikeaksi elämäksi" sanotaan. Tai siis joka oli erilaisesta elämästä kuin omani. Tai (sanotaan vielä vaikeammin) kertoi erilaisesta elämästä kuin niin moni muu nykykirja. Pystyin itse kovin helpostikin eläytymään Suden vuoden asioihin vaikkei mikään siinä ollut ihan suoraan mulle itselleni tapahtunutta.
Minä en ole lukenut mitään Hämeen-Anttilan kirjoja, mutta täytyypä tarttua. Lomallani luin ainoastaan yhden kirjan, sen Cocosta kertovan. Miten noloa, painan pääni häpeästä, vain yksi kirja!
Nyt kun työt on taas alkaneet, lukeminen keskittyy alan artikkeleihin ja emmää tiedä, en jaksaisi yhtään keskittyä.
Mukavia hetkiä äitisi kanssa :)
Minullakin on ollut ennakkokäsitys, etten pitäisi Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista (luultavasti johtuu hänen miehestään, ikävä sanoa, mutta näin on), mutta olen lukenut Hämeen-Anttilan kolumneja Kotiliedestä ja täytyy myöntää, että pidän hänen vivaihtekkaasta tavastaan kirjoittaa.
On hienoa aina murtaa omia ennakkoluulojaan. Täytyy yrittää, jos joskus saisi luettua jonkun hänen romaaneistaan, vaikka olen huono lukemaan romaaneja, niiden lukeminen ei ole maistunut vuosiin. Nyt tosin olen aloittanut yhtä.
Minä olen lukenut Virpin Suden vuosi- kirjan, josta en ihan kauheasti tykännyt. Tuon lukukokemuksen jälkeen en ole Virpin kirjoihin tarttunut, syystä tai toisesta.
Suden vuosi ei ollut huono mutta "se jokin" (minulle) vain puuttui. Ja koska aika on nykyisin rajallista, sitä tarttuu vain todella mukaansa tempaaviin kirjoihin! Sinänsä harmi, sitä voi menettäää vaikka kuinka hienoja lukukokemuksia!
Mutta nyt kun kehuit tuota Alastonkuvia kirjaa, kiinnostus heräsi taas!
Lukeminen on minulle onnea mitä suurimmassa määrin. Sitten kun vielä osaisi itse kirjoittaa... Olisi ihanaa osata kirjoittaa hyvä kirja.
En ole vielä lukenut mainitsemaasi kirjaa, mutta Suden vuodesta pidin. Minulla oli jostain syystä ennakkoluuloja Hämeen-Anttilaa kohtaan, en tiedä miksi. Harmittaa, etten jo aiemmin tarttunut hänen kirjoihinsa.
Minäkin jäin kiinni Alastonkuviin. Mieletön kirja. Niin ihana.
Asiaa auttoi ehkä se, että luin sen kirjaan sopivassa mielentilassa - erittäin kiinteästi, hyvin hyvin rakastuneena.
Vuoristolta ja Hämeen- Anttilalta tulee muuten molemmilta tänä syksynä uudet kirjat.
Vuoriston kirjan nimi tais olla: Laskettu aika.
Suosituksestasi voisin kokeilla. En ole lukenut yhtään Virpi Hämeen-Anttilan kirjaa. Nyt sanon rumapahasesti, mutta minua tympii hänen julkisessa persoonassaan se hillitön sivistyksen korostaminen. Minulla ei siis tosiaankaan ole yhtään mitään sivistystä vastaan, päinvastoin, mutta minusta on aina ankeaa, jos sivistyneisyyttä korostetaan. En tiedä mistä johtuu moinen vastenmielisyys. Olen sitä pohtinutkin, mutta kovinkaan järkevää syytä en löydä.
Virpi Hämeen-Anttila ja hänen kertomuksensa notkuvista kirjahyllyistään saavat minulle ahdistuneen olon aikaan. Mutta vaikkapa Jörn Donner ja hänen kirjahyllynsä ei laisinkaan. Sillä on jotain tekemistä boheemiuden ja kunnollisuuden kanssa. Ilkeimmilläni sanoisin Virpiä takakireäksi. No jopas!
Ppi: luetko sitten muuten vuoden mittaan enemmän?Toiset lomailee lukemisestakin;-) Toivottavasti se kesän ainut oli ainakin mieluinen.
Mirja; minulla on se etu että voin suhtautua suomalaisiin julkisuuden henkilöihin ilman sitä lisäpainoa, joka toisinaan tulee kun ihmisestä kirjoitetaan tai kun ko. tyyppi on esillä tv:ssä jne.
Tiedän että tuo kirjailija on naimisissa jonkun tutkijan kanssa mutta muuta en tiedä. Kuvan olen nähnyt, muistan nyt, mutta siihen se jää.
Elisa; vaan mistä tietää etukäteen mikä kirja tempaa mukaansa? Siinäpä se. Minun on se ainakin itse kokeiltava. Vaikka koko maailmankaikkeus kehuu Coelhon Alkemiaa niin eipä vaan napannut mukaansa....
Katilein; sinullakin siis ollut ennakkoluuloja, jännä juttu kun niin monella.
Kiva kuulla että pidit Suden vuodesta. En muista että moni olisi pitänyt.
Ilona; kuvailemasi mielentila on varmasti ollut otollisen sen kirjan lukemiselle!
Minulle kävi niin että vaikken samassa mielentilassa nyt saakaan uida niin kirja toi mieleeni aiempaa unen muodossa.
Celia; joo, tiesin tuon. Niihin tartun sitten ehkä ensi kesänä.
Tanja: anna tulla vaan!
Kuten Mirjallekin vastasin, mulla ei ole sitä painolastia että näkisin vaikka miten ko. kirjailija julkisuudessa puhuu. Kuva jonka hänestä olen muodostanut on tullut vain yhden lehtijutun perusteella ja...myönnän...kuvien perusteella, ja olen ajatellut lähinnä vain että olisipa kaunis nainen jos pukeutuisi hiukan eri tavalla, jos sitä jos tätä.
Niin, suurinta sivistystä saattaisi olla siitä puhumattomuus. Voisin tosin itsekin mieluusti korostaa kirjatietojani jos niitä olisi samassa mitassa kuin Hämeen-Anttilalla;-) Siihen asti olen vaan Rouva Maisteri, kuten ystävien kanssa valmistumisen jälkeen pelleiltiin. Aina kun soitettiin toiselle kysyttiin onkohan Maisteri itse puhelimessa...
Tanjan komentin luettuani, tajuan että vähän sama vaivaa täällä. Minusta sivistynyt ei millään lailla korosta sivistyneisyyttään.
Mikä minua vaivasi Sudenvuodessa, oli jotenkin elämästä vieraantuneisuus. Ajattelin monta kertaa, että onko joidenkin elämä tosiaan noin kuivaa nuivaa.
Mutta kuten sanottu, otan Alastonkuvat käsittelyyn, ja Hämeen-Anttila saa minulta toisen mahdollisuuden.
Kiitos kirjavinkeistä!
Meitä on kaksi, minäkään en vällää Coelhosta. Suitsuttakoon vaikka koko maailma häntä, ei voi mittään...
Olen aivan ihastunut Hämeen-Anttilan kirjoihin ja hänen tapaansa kirjoittaa ja kuvata asioita. Suosikkejani ovat Alastonkuvia ja Suden vuosi, joista etenkin Alastonkuvia on sellainen lukuelämys että sen jälkeen muut lukemani Hämeen-Anttilan kirjat eivät ole tuntuneet ollenkaan yhtä mahtavilta. Vaikka siis todella hyviähän nuo kaikki ovat. Mielenkiinnolla odotan syyskuussa julkaistavaa Päivänseisausta.
Jostakin syystä Alastonkuvia kolahti minuun niin, että luin sen samantien uudestaan. Sitä ei ole tapahtunut ennen eikä sen jälkeen minkään kirjan kanssa. En kertakaikkiaan halunnut päästää irti!
Olen lukenut Hämeen-Anttilan teoksista vain Kolmastoista lapsi -kirjan, enkä pitänyt siitä, samoista syistä kun monet täällä ovat sanoneet etteivät pitäneet Suden vuodesta. Mutta ainahan voi kokeilla josko tämä Alastonkuvia olisi parempi, en yhden kirjan perusteella tyrmäisi koko kirjailijaa :)
Lähetä kommentti