sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Lähdössä







Taksi vei Liivian tänä aamuna klo 8.30 mutta minä jäin vielä Pariisiin. Kuljin aamutyhjiä sunnuntaikatuja lievä viisemen päivän haikeus kurkussa. Katselin miten syysaurinko väritti pikkuhiljaa kaikki kulmat ja tunsin miten vaatteet olivat liian paksut. Kellon kulkiessa eteenpäin ja kulkijoiden lisääntyessä pyrin vähäväkisille kujille joilla saattoi rauhassa yksin ääneen tunnustaa rakkautensa kaupungille syvien huokausten muodossa.

Huomenna kerron siitä mitä tapahtui ennen kuin päästiin tähän asti että poislähtö oli tosiasia....

13 kommenttia:

Punamulta kirjoitti...

Tervetuloa takaisin kotiin!!!

Jaaa-a....mitähän kerrot tapahtuneeksi...

Ainakin kirjoitit jostain syystä niin eri tavalla tätä juttua kuin aiempia, että hetken ihan mietin, että oletko se sinä joka kirjoittaa? Vai kenties joku muu...

:)

Vilijonkka kirjoitti...

Tuohan kuulostaa ihan pyhiinvaellukselta, tai sitten minä haluan lukea sen niin. Maltan tuskin odottaa huomista. Heräsimme juuri uuteen viikkoon ja mies sanoi olleensa Pariissa viime yönä. Minäkin haluan.

Vilijonkka kirjoitti...

siis Pariisissa.

Anonyymi kirjoitti...

Lähteminen on pieni kuolema. Jokin on silloin koskettanut. Silloin samalla tuntee elävänsä, koska sattuu.

Mitähän muuta mielessäsi pyörii?

Maanantain aamuterveisin Desiree, merelle lähdössä...

marika kirjoitti...

Niin haikeat... kuvat ja ...

violet kirjoitti...

Punamulta; Hei älkääs nyt! Saatoin kirjoittaa vahingossa turhan "dramaattisesti"(?). Mitään kohujuttua ei ole tulossa eikä mitään sellaista tapahtunut että olisi vuoria kääntynyt.Kyllä se minä kirjoitin. Pariisi aiheutti kovasti vahvoja ennen koetun tunteita. Ehkä siinä oli sitäkin.

Vilijonkka; Pyhiinvaellus, heh heh;-)
Viimeisen päivän kun kävelin yksin ajatusteni kanssa oli kyllä paljon sellaista haikeutta (mutta positiivista!) ilmassa. Piti myös moneen kertaan istua alas juuri noiden Punamullalle kuvailemieni tuntemusten takia.

Desiree: niin ja sen olen huomannut että matkustaminen jonnekin ja sieltä pois ei koskaan ole vain paikasta toiseen siirtymistä. Niin paljon siinä on muutakin. Pään sisäistä matkaa ja semmoista.
Paljon päässä pyörii, se on totta, mutten osaa oikein itsekään vielä eritellä mitä.

14a4:n Hanna kirjoitti...

Odotan kovasti jo Pariisi-tunnelmianne! Toivottavasti matka oli kaikin puolin onnistunut.

violet kirjoitti...

Marika; kun Liivia lähti taksilla niin tuli kyllä oikein haikea olo että nyt tämä alkaa olla ohi...

Hanna; oi kyllä se oli, onnistunut oli!

Liivia kirjoitti...

Saitpa IHANIA kuvia napattua yksinäisinä hetkinäsi! Täällä perkailen omiani...ja huokailen. Kotonalkin on ihanaa, mutta niin oli sielläkin.

outi kirjoitti...

voi ah, nämä kuvat... hyppelehdin samoilla kaduilla viime maaliskuussa ja palaan niille mielessäni aina uudestaan ja uudestaan.
kyllä Pariisi vaan on aina niin Pariisi;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat kuvat!! T Maria

Mirja kirjoitti...

Pariisi on niiiiin ihana! Seine, sillat, puistot ja kaikki. Ihan oma erityinen kaupunkinsa, jossa ihan oma erityinen tunnelmansa ja se tunnelma välittyy kuvistasi hyvin.

Kaksi kertaa siellä ammoirsessa nuoruudessa käynyt ja aina haikailee, että jos vielä edes kerran pääsisi takaisin....

violet kirjoitti...

Liivia; pyörin uusissa paikoissa (ja toki tutuissakin) ja välillä kävelin niin hitaasti että oikeastaan seisoin jo paikoillani ja huomasin puhuvani ääneen itsekseni sitä miten kaunista on. Tunsin itseni aika pöhköksi mutta onnelliseksi.

Outi; niinhän se on. Ihanuudessaan ja kamaluudessaa;-)

MAria; kiitti vaan!

Mirja; toivon puolestasi että toive täyttyy.