maanantai 14. syyskuuta 2009

Tuulisen päivän aamuna



Yritän suhtautua rauhallisesti 600 grammaan mahdollisuuksia. Kaksi yritystä on jo kääntynyt erehdykseksi. Kyllä minä vielä onnistun.

Ulkona on tuulista ja siksi minulla on tekonuttura. Takaa päin se näyttää eläimen takalistolta, mutta se toimii kuten pitää. Ei ole tukka suussa.

Köynnös on saavuttanut olohuoneemme ikkunan. Odotan sitä että lehdet muuttuvat punaisiksi.
Silloin minulla on aivan ilmainen biokoriste.

17 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Eläimen takalisto aiheutti hervottomat naurut! Mutta senkin kestää, kun letti on poissa silmiltä. Mikään ei ole niin raivostuttavaa, kun on naama täynnä hiussuortuvia, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu yhteistyöhön.

Joskus se lankakaan ei tosiaan suostu muuntautumaan siksi, miksi on halunnut. Minulla taitaa purkamisennätys olla 3 kertaa samalle langalle, jonka jälkeen siitä muodostui useita pienempiä töitä. Niihin olin yllättyneen tyytyväinen - ja jälkeenpäin ajattelin, että olisi pitänyt heti tajuta langan haluavan tulla täksi.

Toivottavasti täällä kuullaan heti, kun tiedät mikä siitä lopulta tulee! :)

RouvaHoo kirjoitti...

Tekonuttura ja biokoriste varmasti toimivammat kuin bionuttura ja tekokoriste.
Iloista viikkoa!
Heljä

Martta kirjoitti...

Mina taas hamstraan lankoja ja sitten haudon niita pussukoissa maarittelemattomia aikoja, niinkun ne nyt itsekseen siella virkkaantuisivat.

Tein viikonloppuna nakojaan samat kuin sina: tungin pinkin lankakeran sievaan lasipurkkiin, pinkkien tuikukippojen seuraksi, eli materiaali on ainakin nostettu paivanvaloon, esille. Jos vaikka iskis se inspiraatiokin!

Elaimen takalisto nauratti taalla, maarittelitko viela etta minka? :P

violet kirjoitti...

Ansku; niin, kun tukka ei kokonaisuudessaan riitä poninhännälle niin pitää tehdä kaikkia tekoratkaisuja.Myssyä ei voi ihan vielä ellei halua hoitoon.
Kai toi lanka sitten huutaa tuolta vaasista jos sille tulee mieleen millainen se haluaisi olla...

Rouva Hoo; no AIVAN varmasti! Bionuttura;-)

Martta: se takalisto ei ollut se perinteinen petolinnun -sellainen, mutta uskoisin että jonkunlaisen vikkelän ja lyhytkarvaisen elukan persus se oli. Ajattele vaikka kärppää tai vaihtoehtoisesti myyrää.

Päivi kirjoitti...

Anteeksi, että hohotan :D Siis sille nutturalle, en lanka-ahdistukselle.
Mutta luota siihen, että kyllä ne sinulle vielä kuiskuttelevat millaiseksi neuleeksi haluavat. Niin ne tekevät lopulta aina :)

Riikka kirjoitti...

Voi että tiedän kyllä ton purkamishomman....kun sen on tehnyt riittävän monta kertaa, alkaa kivakin lanka ällöttää eikä tee enää mieli tehdä siitä mitään.

Brita kirjoitti...

Pienenä ihmettelin kovasti, miten äiti voi iloisesti purkaa neuletta, kun siinä on ollut niin iso työ.Nyt tiedän omasta kokemuksesta jo, että kyllä vain voi.Jännä nähdä, mitä saat aikaiseksi langoista. Toit esille kirjojen kielen... Jos jotenkin huomio kiinnittyy kielen käänteisiin ärsyttävästi, jää kirja minulta kesken. Hyvän kirjan kieli soljuu ja ihastuttaa ja läpi koko kirjan(Koskee tietysti osittain kääntäjiäkin). Olisit ottanut hauskasta nutturasta peilin kautta meille kuvan. Vai eläimen takalisto...hih!

Neiti Nimetön kirjoitti...

Minulla on aina ongelmia päättää mitä neuloisin. Ihania lankoja voisin kyllä ostaa nurkat täyteen.

Tänä syksynä meinasin kopioida sinua ja ottaa puikoille joskus neulomani ohuen, ohuen raitahuivin :)

Tuollainen tekonuttura on joskus ihan must. Mikään ei ole ärsyttävämpää huulikiiltoon liimautuneet hiukset.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Tous les matins du monde! Kivoja aamufiiliksiä, tämä tämänaamuisesi ja tuo edellä ollut melkein liian rauhallinen aamu. Olisipa lautalattia, niin voisi herätellä täälläkin perhettä natisevin askelin.
Paljon en ehdi aamuisin viipyillä, mutta työmatkalla on tällä hetkellä auringonkukkapelto täydessä loistossaan. Siitä ja Vantaanjoen usvasta (niinä utuisina aamuina) tulee ihan kiitollinen olo.

Sanni kirjoitti...

Juutuin taas siihen Haahtelaan.
Mie arvasin,että Haahtela on lukenut Makinea :
http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=5379/news_db=web_lehti2006/type=7

Mieheni kurssikaveri(hampilääkiksestä) on Joel Haahtelan veli, aion painostaa mieheni kysymään kadonneiden, loppuunmyytyjen painosten perään. Sanokoot, että hullu vaimo ei voi elää, jos sillä ei ole hyllyssään puuttuvaa Tule risteykseen seitsemältä- teosta! :)

14a4:n Hanna kirjoitti...

Onni on oma biokoriste! Mua niin harmittaa, kun tässä omien ikkunoitteni kohdalla on joskus selvästi kasvanut villiviiniä, vaan eipä kasva enää. Onkohan se häirinnyt jotakuta...

Uskon, että onnistut neuleen kanssa. Väri on kiva!

Katilein kirjoitti...

Hieno tekonuttura ja mitä väliä, miltä se takaa näyttää, ei sitä näe ellei varta vasten taiteile peilin kanssa. Minullakin on tekonuttura :)

Nuo kerät näyttävät hauskoilta vaasissa ja aika samansävyisiltä, kuin kauniit sukkiksesi.

Mukavaa mahdollisuuksien viikkoa!

Liivia kirjoitti...

Tykkään omakuvasta kovasti! Nuo lasit on sulle täydelliset.

violet kirjoitti...

Päivi; olen nyt kuin en välittäisikään koko langoista. Oppivat ehkä sitten käyttäytymään.

Riikka; no jotain tommosta juu. Ja lukuisat purkamiset kuluttavat lankaa niin että lopulta ehkä haluaa tehdä vain sukat pimeässä pidettäviksi.

Brita; joo, kyllä voi ja joskus suorastaan täytyy.
Niin, tekonutturasta nyt siis vain etukuva;-)

Neiti Nimetön; kapea huivi puikoille vaan! ei ole edes minun kopioimistani - tai siis että anti mennä vaan, ei ole minun patenttisuojattu mallini;-)

Epävirallinen; kiitos kun muistutit tuosta elokuvasta!
Työmatkasi kuulostaa hyvin kiitollisuutta aiheuttavalta,
todellakin.

Sanni; joo ja kerro myös että Belgiassa asuu yksi rouva jonka elämä suistuu raiteiltaan myös samaisesta kirjapuutteesta johtuen.

Hanna; niin, joitakin kun häiritsee kaikki tuommonen...minä toivon että peittävät koko ikkunan (no sitten leikkaisin kurkistusreiän jo!) ja vaihtaisivat väriä vuodenajan mukaan. En mä muunlaisia verhoja kaipaakaan.

Katilein; perustetaan TEkonutturayhdistys!

Liivia; kiitos, Liivia. Tykkään laseista edelleen valtavasti. Kieltämättä minusta tuntuu että ne ovat olleet minulla aina.

Leena Lumi kirjoitti...

Ja NYT pinkkejä gladioluksia! Pitäiskö käydä vielä järvessä;-)

Minun hiukseni ovat AINA sen pituiset, että saan ne ponkkarille.

Sinun langat turkoosit ja odottavat...minun syksyn ekat ovat pinkit...tiedän, mitä tulee, mutta en: kuka saa.

Ihanaa, että on syksy!

marika kirjoitti...

Heh, biokoriste :-)

Ihana väriset sukat, muistan ne jo aikasemasta postista!

Hauska omakuva, tykkään ja gladioluksista tykkään kans :)

violet kirjoitti...

Leena LUmi; kuvat saattavat hiukan hämätä tai minusta ainakaan nuo eivät ole pinkkejä (koska en voi..sie..tykätä pinkistä!) vaan sellaisia haalistuneen violetteja..oikeastaan harmahtavan valkoisia lievällä violetin sävyllä.

Tuon sinun tukkajuttusi voisi kuvailla kahdella tavalla;
- olet jämähtänyt yhteen malliin
- olet jo varhain löytänyt oman tyylisi josta pidät kiinni
Onneksi voi valita!

Marika; biokoriste jatkuu seinää pitkin ylös terassille. Se pääsi juuri ja juuri reunan yli tänä kesänä! Ensi kesänä se vaan leviää...jees!