lauantai 24. lokakuuta 2009

J-asioita



Puhun j-asiasta tässä vaiheessa vuotta vielä mieluusti peitenimellä. Minä en ole j-ihmisiä - jos sillä tarkoitetaan sitä että asiaa aletaan valmistella kuukausikaupalla etukäteen. Tai ylipäätään pahemmin valmistella, tehdä (vielä pahempi ajatus minulle). Olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi siitä että se tulee ihan itse, on aina tullut, ja on sitten jokaisen pipon alla se miten siihen suhtautuu ja mitä siitä saa irti ja muistoihin. Toivon etten vie kenenkään j-mieltä ajatuksillani. Tarkoitus ei ole sanoa että mikään sinänsä olisi "oikein" tai "väärin". Kukin tavallaan, mutta senhän te jo tiedätte.

Mutta suhtautuu asiaan miten hyvänsä niin j-asiat alkavat tuntua ympärillä vaikka kulkisi laput silmillä. Voi joutua nimittäin vaikka j-musiikin yllättämäksi heti marraskuun alussa. J-koristeita olen jo nähnyt eikä se tuntunut kovin kivalta. Kai tähän tottuu.

J:n vietosta on puhuttu myös jo. Miehen sisarusten mielestä olemme jo myöhässä. Puhelin soi aiheen tiimoilta päivittäin ja meilit sinkoilevat. Valmisteilla on sisarusten kokoontuminen perheineen. En tiedä missä ja miten, kysyn sitten kun asia on lopullisesti päätetty. Tässä vaiheessa mielipiteitä ja ehdotuksia satelee vielä siihen malliin, että pidän parempana pysytellä kaiken ulkopuolella. Yksi on varma: kaikki pääsevät valmiiseen j-pöytään ja se tuntuu ihan mukavalta.

Olen sentään ihan hiukan tehnyt j-asioita jo. Ostin tänään kaksi pientä juttua j-kalenteriin pantavaksi. Kokemuksesta muistan että yllätysten keksiminen voi käydä paniikissa yllättävän työlääksi. Muuten aion pitää vielä pään kylmänä. J olkoon mielessäni vielä sellainen pieni punainen kajastus jossakin hyvin kaukana...

37 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Pidän j:stä, mutta en ymmärrä sitä älytöntä hössötystä. J tulee meille ihan rauhakseen ;)

Vilijonkka kirjoitti...

Etsiskelin jotain kuvaa tänään kuvakirjastostani ja katse osui muutamaan näyteikkunakuvaan kesäkuulta. Niissä veikeästi j-pukki vilkutti ja kimallelumihiutale roikkui. Kyllähän niillä voi ohikulkijoita ilahduttaa ympäri vuoden, vaikka lämpöä olisi 38 ja j:hin 6kk. Ainakin täällä.

Olen ruvennut myös jo miettimään lahjuksia, mutten koskaan tee mitään kuin kuukautta ennen. Yleensä vauhtiin päästyäni toimin tehokkaasti, muutamassa päivässä valmista. Ja ruoat ostan valmiina kaupasta, niistä en suostu stressaamaan! Koristelusta sen sijaan nautin, oikein olan takaa, ihanaa! Mietin värejä, jokaisen nauhan pätkän ja pöytäliinan on oltava soinnussa MINUN valitsemaan vuoden j-väriin (ja sehän voi olla mikä tahansa, vaikka turkoosi tai pronssi jos siltä tuntuu). Voi, kunpa olisi jo J!

Liivia kirjoitti...

Ajattelin jo että missä mun aivoni on, kun vasta toisen kappaleen puolesvälis tajusin mistä on kyse.

Siis j. Huh. Ainoa iloinen j-asia on se, että mulla on uusi j-mekko, tosi makea. Mies osti ja juuri sopivan koon. Ja siihen sopii kuin ne nenä päähän NE mustat kengät.

Ja yksi j-annettavakin valmistui, toinen jo puikoilla -ajattelin välttää täysin j-stressin. Kyllä j:tä on näköjään jo ajateltava, ainakin alitajunnassa.

Peanut kirjoitti...

J on ollut yleensä ihan kiva. Stressitön. Viime j kuitenkin meni vähän pipariksi, joten nyt täytyy vähän pohdiskella (toivottavasti ei kuitenkaan stressata).

--KATA-- kirjoitti...

Pidän jiistä, mutta täällä on jo nyt jokapaikassa jii-asioita ja se pilaa koko jiin. Yksi leipomo tässä lähikadulla on jo tehnyt jii-ikkunan, ihan sairasta, aionkin muuten sanoa heille tämän heti kun sinne menen. kysyä, että mitä he oikein ajattelivat näin tehdessään?!?!

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Minun perheeni ei hössötä mistään. Kukaan ei ole erityinen j-ihminen, eikä j-lahjoista juuri panikoida. Jotain pientä kääräistään pakettiin j:n kynnyksellä. Hyvä näin sillä minulle ei ole kehittynyt j-allergiaa.

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, miten kaunis kuva tuo eka...siinä on ns. ideaa.

Ensimmäinen j-lehti tuli jo ja juuri luin sen ison teekupillisen äärellä. Olen j-ihminen ja aloitan j-ostokset jo tammikuussa. MUTTA: meillä oli kerran yksi j kokonaa ilman lahjoja ja mentiin vain keksiyön messuun. Se oli ihana j! Nyt kun olemme ilm. tämän j:n komistaan koiruutemme kanssa, tytär poikaystävänsä kera tulee syömään vasta j-päivänä, saamme rakentaa juuri sellaisen j:n kuin haluamme. Violet, yksi on muttunut, meidän j:ssä ei ole enää kinkkua, eikä laatikkoruokia. Tiedän, että nyt monet blogini lukijat pöyristyvät, jos tämän näkevät, mutta voi se j tulla vähän erilaisinkin askelin ja uusilla nuoteilla. Sukuj:stä en pidä, mutta pyrimme olemaan joka toinen j äitini luona länsirannikolla. Meillä on melkein takuu valkea j täällä Keski-Suomessa, sitä ei ole lapsuudenpitäjässäni merenrannalla. Minun j on hopeaa, hopea, hopeaa...vähän punaista, jossain sinistä...,mutta vain jossain...Suurin j-herkkuni tulee Saksasta, mutta taitaa olla ranskalaista perua...palataan asiaan myöhemmin, ettei kaikki vesity. Nyt pitää alkaa kääriä tänään ostamaani j-lahjaa pakettiin...;-)

14a4:n Hanna kirjoitti...

Mua niin huvitti, kun avasin syötteenlukijan. Siellä oli kaksi postia, tämä sinun ja sitten eräs toinen. Ja kummassakin puhuttiin j:sta! Tosin toisessa ei enää edes peitenimellä...

Mimmi kirjoitti...

Tykkään kyllä j-tunnelmasta, selailen mielelläni aiheeseen liittyviä kirjoja ja reseptejä, mutten kyllä oikeasti tee mitään j:hin liittyvääkään ennen kuin j-lomat alkavat. Paitsi tietysti j-lahjoja vähän, niitä saatan ostella pitkin vuotta talteen, ettei sitten tule paniikki. Mutta se j-hössötys! Sen kanssa minulla menee hermot!

Iina Kraak kirjoitti...

Minun mielini ei olo ehkä vielä siis saastunut, sillä toisen kappaleen kohdalla vasta ymmärsin mistä puhut. Ensin ajattelin että on jotain supersalaista työjuttua.

Joo, en ole minäkään mikään j:n ystävä. Kirkaisin paniikissa kun tajusin että kaupan käytävä on jo tukittu suklailla. On vaikka minkä muotoista rasiaa. Eikä ole vielä edes marraskuu!

Ihme hössötystä, tulee se sieltä ilmankin.

Ansku kirjoitti...

Olen huomannut vuosi vuodelta tulevani entistä allergisemmaksi J:lle. Tai ainakin sille kaikelle hössötykselle, jota sen ympärillä on - ja aina vain aiemmin ja aiemmin.

J olisi täydellinen minulle, jos sitä alettaisiin valmistella vasta viikkoa etukäteen. J-lahjat olisivat hyvin pieniä, mutta ajatuksen tasolla isoja. Tai sitten kokonaan itsetehtyjä. J-valot olisivat minimissä, mieluiten ne vähäisetkin kynttilämuodossa. J-ruokaa olisi riittävästi, mutta ei ylenmäärin ja roskiin asti, kuten sitä valitettavan monessa J-hullussa perheessä nykyään hamstrataan. J-sauna olisi kyllä ehdoton, mahdollisuuksien mukaan löylyissä heiluisi jo juhannuksena pakastettu J-vihta.

Pakko silti myöntää, että J-lahjusten miettiminen on täälläkin jo aloitettu. Kunpa voisin tänä vuonna jättää kaiken muun omaan materialistiseen arvoonsa!

Tuula kirjoitti...

Taidan suhtautua j-asiaan aika samalla tavalla. Tulee se sieltä, vaikkei siitä show'ta tekisikään.
Se tunnelma sinällään on ihana, mutta kaikki se stressi, jonka jotkut osaavat saada aikaiseksi - yyyhhh!

Me taidamme taas itsepintaisesti viettää j-ajan omalla pikku porukalla. Sukulaisten luo ei uskalla mennä, kun verenpaineet vain nousevat siitä tavattomasta hössötyksestä, joka jatkuu aina joulupäivään saakka... Minä haluan alkaa relata j-rauhan julistuksen jälkeen. Sen jälkeen ei panna rikkaa ristiin. Paitsi, jos se liittyy siihen, että saa suuhunsa suklaata tai muuta herkkua ;)

Anonyymi kirjoitti...

joo-o.
jii
jee

ei kyllä naurattanu, kun näin viikko sitten konvehtirasiat lähikaupassa ja eilen tiimarissa kaikki ne kimallenauhat.
liian aikaista, sanon ma.

toisaalta pimeneviin iltoihin olen jo uhkaillut kaivaa niitä valoja (tiedätte, mitä) esiin.
yhdet ihan pienet (seliseli) laitoin jo lasikuistille, mutta isoimman tähden lupasin viritellä vasta, kun marraskuu koittaa.
vielä on viikko odoteltava, sanoo mies :)

että toisaalta ja toisaalta..
se siinä suoraan sanottuna ällöttää, kun kaupan sesongit kulkevat ihan omia ratojaan.
toppakamppeet elokuussa, joulukoristeet lokakuussa, mämmi tammikuussa ja bikinit helmikuussa.
sitten h-hetkellä ei mitään enää olekaan tarjolla.
oi miksimiksimiksi???

päätin jo, että joulusuklaat jätän vielä väliin. muotoni muuttuu, jos niitä lokakuulta loppiaiseen mussutan.

-tähti

Outi kirjoitti...

Minä tykkään j:n odottamisesta ihan hirveästi. Mua ei haittaa marraskuiset koristeet, kaupan sälä eikä valot, jos ne ovat mulle muuten esteettiisesti mieleen. Usein eivät ole. En pidä tontuista, vuohipukeista enkä monivärisistä valoista. Ja kootut joululaulut ovat kauhistus. Mutta maustekakkujen leipominen, ekat piparit heti marraskuussa, glögit ja konjakin tuoksu, lahjojen suunnittelu ja kaikki semmoinen rauhallinen tunnelmointi asian ympärillä on kivaa. Aloitan aikaisin. Ekat glögit jo keitelty, sisävaloja palaa ja eka joululahja koukulla.

Anonyymi kirjoitti...

piti vielä palata asiaan..

joulusta kyllä pidän hyvin paljon.
juhlaa pimeyden keskelle.

sukujouluja en taida oikein enää kestää,
liikaa porukkaa (suku on todellakin monikymmenpäinen joukkio) ja liikkaa näkemyksiä siitä, miten asiat pitää tehdä.
vaikka rakkaita sukulaisia ovatkin.

onneksi mieheni kuuluu niihin, joiden työn sesonkiaikaa joulun pyhät ovat, joten kukaan ei odota meitä mihinkään..
joulu omalla perheellä on parasta mitä tiedän.

-tähti

Ppi kirjoitti...

Minä törmäsin jiihin ensimmäisen kerran viime viikon lauantaina ja olin ihan että oho, jokos se nyt jo kohta taas on. Oli kaikenmoista j-härpäkettä koottuna kakkoskerroksessa.

Tuleehan se sieltä taas kerran, siirretään nyt kuitenkin ensin kellot talviaikaan.

Ppi kirjoitti...

Tarkennus: siis j-hässäkkää oli tyrkyllä Stockan kakkoskerroksessa.

Niina ♥ kirjoitti...

Samaan melko isohkoon J hässäkkään törmäsin tänään hakiessa Jysk'istä kuvaan kehyksiä..Oli meinaaan puoli kaupallista pelkkää sitä ja tätä asiaan liittyvää härpäkettä..Eikä kyllä ihan vielä olis tarvis. Joskus vuosia vuosia sitten innostuin J'stä paljon enemmän mutta nykyään se tahtoo olla sitä että mille mummolle nyt mennään ja milloin on se meidän ihan oma rauhallinen J mahdollisesti vuorossa ilman että joku loukkaantuu. Se oma J kun tahtoo olla niin erilainen kuin esim Armaan anopin joka kellon tarkkuudella ohjelmoi koko J'n toiminnan siitä hetkestä kun se rauha sieltä parvekkeelta kerrotaan. Se rasittaa koska oma J'mme olisi täysin kiireetön ollaan vaan ja nautitaan ja syödään kun on nälkä jne. Viime J oli ehkä tälläsaralla vuosikymmenen kamalin! En siis jaksa pingottaa vaan kuuntelen korvat höröllä mitä jälleen kerran puolestamme päätetään. Onneksi en vielä ole ainuttakaan J laulua sattunut kuulemaan mutta ajan kysymyshän sekin alkaa nyt jo olemaan.

Heidi•Helmiina kirjoitti...

Älä missään nimessä käy blogissani, koska siellä on yksi j-koriste. Aloittelin jo henkisesti valmistautumisen, mutta ei hössöttäen, kun tässä on vähän ohjelmaa ennen kuin j koittaa. Ja lahjuksia on mietittävä ja tehtävä nyt kun ehtii.

Merja kirjoitti...

Me mietittiin tänään juuri pientä karkumatkaa j-lomalla.

Ehkä ylös Kalifornian rannikkoa tai sitten Havaijille. Molemmat olis taatusti erilaisia jouluja, ei mitään hässäkkää.

Liivia kirjoitti...

Merjan kommenttiin viitaten; mekin oltiin jo melkein päätetty että tulevasta joulusta alkaen aletaan olemaan taas karkumatkoilla, mutta lapsi laittoi itkien vastaan. Kyllä me sitten vielä hellytään hälle yksi joulu järjestämään, onhan hän vielä siinä iässä, että "oikea" joulu on tärkeä.

Satu kirjoitti...

Hymyilytti tämä. Olen tänä aamuna avannut j-kirjan. Ihan vain hissunkissun. Haluaisin nauttia joulunajasta, mutta en tiedä mistä se kamala panikointi aina jossain vaiheessa tulee. Pitäisi kai välttää kauppoja marras-joulukuun ajan. Sitten luulen aina tekeväni suloisia paketteja pilvin pimein ihan itse, mutta aina myöhästyn. Nyt en aio rasittaa itseäni sillä. Ehkä.

Black on White kirjoitti...

Minä pidän J:stä, paljon. Olen huomannut, että viime vuosina se ei vain ole tuntunut miltään. Liian paljon hössötystä ja ohjelmaa. Kaikista tärkein unohtuu. Joka vuosi lupaan itselleni, että tänä vuonna ei stressiä. Josko tänä vuonna oikeasti...

Anonyymi kirjoitti...

Viikko sitten lauantaina oli yhdessä suuressa tavaratalossa jo avattu osasto täynnä vilkkuvaa, kieppuvaa ja kimaltelevaa. Olin lievästi sanottuna pöyristynyt, mutta unohdin sitten koko asian.

Jotenkin juuri näihin aikoihin J huomaamatta hiipii ajatuksiin. Sitten se unohtuu, kun kaupat lataavat tavaroita täyteen ja sitten tulee itselle kiire ja tunnelma jää toissijaiseksi.

Yritin olla vuosia suhteellisen välinpitämätön J:n suhteen, koska 90-luvun joulut menivät minunkin lapsuuteni perheessä "yli". Sitten löytyi joulu omien lasten ilon kautta ja sitten koko joulu romahti, kun äitini, joka oli viimeisen päälle jouluihminen, kuoli yllättäen, jouluna.

Kaksi vuotta olen yrittänyt opetella uudelleen. Miksi en opetellut tekemään perinneruokia ajoissa. Luulen, että J: salaisuus onkin siinä. Maut, tuoksu ja tunnelma tulevat oman tekemisen kautta. Tai sitten olen täysin väärässä. Ainakin aion taas yrittää tänä vuonna.

T. Desiree

himalainen kirjoitti...

Minä pidän joulusta, tai oikeastaan siitä ajasta ennen joulua, se yleensä alkaa mulle just näin lokakuun viimeisellä viikolla, koska silloin meillä on kaikenlaista mukavaa juhlittavaa.

Mutta nyt ei kumma kyllä tunnu vielä yhtään siltä miltä ennen on tuntunut, ihan hassua, nyt tuntuu siltä, että voisin ihan hyvin olla tämän joulun ilman mitään erikoista, muutama kynttilä ja hyvä ruoka ja juoma riittäisi. Lepo.

Katsotaan nyt miten mennään, mutta huomasin jo viime jouluna, etteivät lapsetkaan niin paljon enään jouluun välttämättömyyksiä halua, ehdottivat kuuseenkin ihan uudenlaisia karuja koristeita. Sopii mulle.

Valoa ja mukavaa oloa kai odotan :)

Tintti kirjoitti...

Huomaan olevani onnekas, kun en kuuntele radiota, en katso livetelkkaa, asun kaukana (noh, 15 km) kauppaloista ja keskuksista ja mielihaluostokseni teen etupäästä netissä. Pääkaupungissa käydessäni, kolme-neljä kertaa viikossa viime aikoina, kierrän aktiivisesti kaukaa kaikki "rysät". Joulu (tuliko nyt kiroiltua?) tuntuu itseltään tasan siinä vaiheessa, kun aattona kiputtautuu sohvalle, ottaa vihdoin käteen sen hyvän kirjan, jota on hypistellyt jo pitkään tai asettuu hyvien ihmisten kanssa pitkän pöydän ääreen pelaamaan yhdessä lautapeliä.Ihan sama onko hernekeittoa vai kaikki herkut lisukkeineen. Se on se vastakohtien suvanto, kylmä-lämmin, kiire-pysähtyneisyys, pimeys-valo, yksin-yhdessä, riita-rauha, odotus-täyttymys. [Blogini on hiljainen, en jaksa nyt keskittyä...]

Iiris kirjoitti...

Aivan! En ymmärrä kiirettä, hössötystä jne... Jopa perinteisen J:n ennättää valmistella ALLE viikossa ilman stressiä, isollekin perheelle. On syöty kinkkua, ankkaa, kalkkunaa, laatikoita, torttuja jne mutta eihän niiden valmistamiseen mene kuin muutama päivä! Afrikassa tosin piti aloittaa aikaisemmin, kun suolattiin kinkku itse. (Mutta siellähän se suolavedessä ui ihan itsekseen, eikä kovin suurta lisähommaa aiheuttanut.)
J. on ihanaa aikaa, mutta juhlan voi tehdä ilman suursiivoustakin. Varsinkaan komeroiden ym siivoamista j:ksi en ole ikinä ymmärtänyt: Jos ei aio viettää juhlaa komerossa, miksi ne pitäisi puunata...
Lahjoja voi tietysti hankkia vähitellen, silloin kun itsestä sopivalta tuntuu. Ilman stressiä!

Annakaisa kirjoitti...

Selvästi tunteita herättävä aihe! Inhoan ja rakastan J:a...ihanaa on pikkuhiljaa kaivaa joulukoristeita, askarrella kransseja, leipoa lasten kanssa pipareita ja laittaa lapsille adventtikalenteri. Inhoan kaupoissa ryysimistä ja lahjojen ostoa- kukapa ei inhoaisi??!!, joulukorttien lähettämistä; miten voi olla nautinnollista kirjoittaa kymmeniä kortteja samaan aikaan? Ylikuluttamista ja ruuan tuhlaamista- vähempikin riittäisi. Rakastan joulua Lapissa, hiljaisuudessä, lumen keskellä, olemme sillä aina kun on mahdollisuus karata täältä. Ei sukulaisten luokse ajelemista paikasta toiseen, hautausmailla ravaamista ym. Mutta tänä vuonna emme sinne pääse sillä olemme joskus lupautuneet viettää jokatoisen joulun appivanhemmilla.

aurinko kirjoitti...

tanne se jii ei tule jos ei asian eteen tee mitaan. kaikki kaupat on auki koko jiin ja se ei ole taalla mikaan grande finale vuodelle. joten hyvissa ajoin aloitetaan, lahinna meille tarkoittaa sita etta tilataan norjalainen (!) kuusi ja varataan poyta shamppajabrunssilta joulupaivaksi isolla kaveriporukalla. lahjat pitaa ostaa ajoissa jotta ehtivat eurooppaan. ei voi muuta kuin olla ajoissa. muuten se menee paiva ohi altaalla eika sita edes huomaa.

Linnea kirjoitti...

Myönnän! Tunnustan! Annoin j:lle periksi viime syksynä. Sitä ennen jaksoin taistella hysteriaa vastaan. Antautuminen oli hyvä päätös: on ahdistanut ja kiristänyt vähemmän. Nautin j:sta jo ajatuksenakin enemmän kuin aikaisemmin.
Viime vuoden stressivapaa j antoi toivoa paremmasta. :-)

Neiti Nimetön kirjoitti...

Joo tää aihe on käynyt mielessä myös, en ole vaan kehdannut kellekään mainita. Lähinnä olen miettinyt, että mitä voin tehdä j-lahjoiksi, ettei tule paniikki j-kuussa. Se on kamalaa.

Parin viikon päästä pitää muuttaa työkävelymatkaa, että missaa kaiken sen high streetillä olevan hössötyksen ja toitotuksen.

Savu kirjoitti...

Hih, mulla on sama joulumieltä kohottava asia kuin Liivialla: uusi ihku joulumekko! Kunpa vaan ei olis liian kuumaa sille. Toinen joulumme täällä Afrikassa on edessä, ja luulen, että höösäämättä menee. Männävuotinen joulupuukin on jo kasvanut isoksi kukkapenkin centerpiecenä. Joulukirkkoja ja hiljaista, kylmää jouluaamua kaipaan silti...

violet kirjoitti...

Lyhykäisesti ja yhteisesti kaikille:
minä pidän kyllä joulusta jolloin on paljon ihmisiä ympärillä. Melua, menoa ja meininkiäkin sopii olla.
Sitten ihan yhtä hyvin kelpaa semmoinen,että olisi miniporukalla hiljaisuudessa.

Suureksi elämässäni ei ole tilannetta että jostakin suunnasta pakotettaisiin tai painostettaisiin tekemään yhtään mitään tämän j-asian suhteen.

Tänä vuonna menee kai niin että miehen sisarusten ja heidän perheidensä kanssa ollaan. Se tarkoittaa sellaista että 10 aikuista ja 11 lasta koolla. (Vai onko enemmänkin..olenko laskenut kaikki lapsset???)
On tuollainen ennenkin koettu eli tiedän mitä tulossa. Hirveän hauskaa on ollut, paljon naurua, puhetta, ruokaa, juomaa, valvomista ja lapsilla seuraa.
Ihan saman saa kuitenkin samalla porukalla aikaiseksi vaikka keskellä kesää, eli ei siihen niin kovin mitään liity mikä olisi vain jouluun liittyvää.

äh, palaan ehkä aiheeseen vielä jos jaksan. Mehut ovat menneet kun taas on läksyjä tehty...

pikkujutut kirjoitti...

Mina taidan olla j-ihminen mutten ole paassyt viettamaan kunnon j-a muutamaan vuoteen.

Toisaalta menee se nainkin.Tana vuonna alkuasukkailla on omat hartaat itsensa ruoskimiset (viettavat ashouraa) tuossa j:n kanssa samoihin aikoihin, joten saas nahda millainen j tuleekaan.

Mutta toisaalta olemme viela ihan muissa tunnelmissa, joten voipi tulla kiirus kaikkien asioiden suhteen.

Leena Lumi kirjoitti...

Outi, kuulostit ihan siltä mitä yritin sanoa! Siis meilläkin on jo pieniä kirkkaita valoja siellä täällä, mutta ei mitään vilkkuvaa. välkkyvää, värivaloja tms. Käärin paketteja hissuksiin ja kynttilöitä kaikkialla. Teen sen takia aikaisin kaikki, että kuten Tuula taas sanoi: joulurauhan julistuksesta alkaa joulu. Ai niin, anteeksi, alkaa siis j;-) Mutta Saksasta kymmeniä vuosia sitten rahdatut j-glögimukit ovat jo käytössä ja niihin ei laiteta rusinoita, vaan glögin joukkoon tähtianiksia. J-lahjoissa on usein ajatus ja kaunispaketti tärekämpi kuin muu. Usein minulta kirja, mutta yhtä hyvin kauniit villasukat. Koska minut tunnetaan suurena j:n rakastajana, en tiedä, miten kehtaan edes kertoa, miten olemme supistaneet ruokapöytämme tarjoomuksia. Vähemmän sotteja, enemmän laatua ja omaa makumieltymystä. J:kin voidaan tuunata!

Punamulta kirjoitti...

J on ainoa asia mitä syksyn jälkeen odotan... mutta sitä stressiä en kuitenkaan.

Siksi olen valmistellut ajoissa. Pesin ikkunoita viikko sitten ja laitoin jo nyt verhot, jotka siis saavat olla ikkunassa nyt varmasti lähes pääsiäiseen saakka.

Poika halusi j-valoja. Osa on syksyn valoiksi ihan yhtä hyviä. En kuitenkaan kynttelikköjä vielä kaivanut esiin. Pari tähteä riippuu jo ikkunassa, mutta ilman valoa.

Pojan jutut tällä hetkellä ovat kovin j:uun viittaavia ja kysymykset kohdistuvat tonttuihin ja siihen isompaan pääkihoon. Tänään kaivoin kaikki j-aiheiset kirjat esiin ja niitä meillä nyt sitten luetaan tässä parin kuukauden ajan.

Tänä vuonna vältän sen järkyttävän höyryämisen pari päivää ennen ja aloitin siis kevyet valmistelut jo pari kuukautta ennen :)...

J-lauluja ei vielä silti soiteta, eivätkä konkreettiset koristeet ole vielä esissä. J tulee kyllä itsekseenkin, ihan niin kuin sanoit. Mutta vältän pahimman stressin toimenpiteilläni...

MaaMaa kirjoitti...

mua ahistaa, kun j-laulut soi jo kaupoissa ja j-mainokset telkkarissa. Ei o YHTÄÄN j-mieltä vielä. Ihan naurattaa, ellei suututa. Mun mielestä on vielä loppukesä - vaikka sää ei ole kyllä sellainen!
Tykkään kyllä j:stä, mutta vasta j-kuussa! Sitte on kiva laitella vähän koristetta ja leipasta niit j-juttuja ja kääriä niitä j-lahjoja. Yhden j-lahjan olen jo ostanut, mutta vain siksi että tiesin saavani halvemmalla Koreasta. :)

...glögiä voisin kyllä juoda ... ;)