Eilisiltana emme ymmärtäneet toisiamme ollenkaan, minä ja mies. Puhuimme kyllä samasta asiasta ja uskon että olimme oikeastaan samaa mieltäkin, mutta jotakin siihen tuli väliin, emmekä kuitenkaan olleet samalla puolella aitaa.
Minä hermostun ellen saa toista ymmärtämään mitä ajan takaa. Siitä en niinkään välitä jos toinen on eri mieltä. Siihen on toki oikeus eivätkä minun mielipiteeni aina ollenkaan ole niitä parhaimpia. Mutta se, että minut ymmärretään väärin, että tulkitaan toisin kuin haluaisin, että sanomiseni otetaan nurjasti - se kiukuttaa minua niin että meinaan pakahtua.
Sitten alan selittää kahta pontevammin ja se on yleensä virhe: se tulkitaan jankuttamiseksi ja toisinaan suorastaan käännytysyritykseksi!
Mieheni kanssa ei oikeastaan voi riidellä. Ensinnäkään hän ei juurikaan hermostu mistään, ei ota itseensä, ei katso tarpeelliseksi puolustaa henkeen ja vereen omaa näkemystään. Minä taas....haluan että "asia selvitetään", että puhutaan, puhutaan, puhutaan. Puhun hänet uuvuksiin, olen huomannut. En haluaisi ja harjoittelenkin muuta mutta on se vaikeaa.
Yksi on hyvä muistaa: aina tulee päivä uus. On turvallista tietää että kun tyhmä päivä laskee nousee aina uusi paljon kirkkaampi. Mieheni ei jää märehtimään, antaa anteeksi, aloittaa tyhjästä, ymmärtää ja suvaitsee. Onnekas minä.
19 kommenttia:
Tiedätkö mitä, tuossa asiassa olemme täsmälleen samanlaisia ja koen turhautumisen samalla tavalla ja lopputulos on lähestulkoon aina SAMA.
Se on ihan kamalaa ja kamalan turhauttavaa. En minä mielestäni jankuta (vaikka jankuttamiseksihan se menee) ja ennenkaikkea en yritä käännyttää toista ajattelemaan minun laillani, vaan yritän pitää kiinni omasta näkökulmastani ja oikeudestani ajatella niin ja haluaisin myös toisen ymmärtävän, että minä AJATTELEN niin.
Mutta kai se on niin, että kukaan ei voi täysin ymmärtää toista ihmistä. Ihan kaiken, kaikkia reaktiotapoja myöten, kun tulkitsee aina itsensä kautta. Sitä olettaa, että kun minä reagoisin asiaan a) tällä tavalla, muutkin reagoi asiaan a) sillä tavalla.
Tätä läksyä käyn itseni kanssa parhaillaankin. On vain hyväksyttävä, etteivät kaikki ymmärrä minua siten kuin minä ymmärrän itseäni.
+ se, että se miten minä tulkitsen toista ei välttämättä ole hänen totuutensa.
Oltaiskohan me naiset ja ne miehet kuitenkin vähän erilaisia. Tuo tuntui niiiiin tutulta. Onneksi ne miehet ei tosiaankaan märehdi, joskus tuntuu että ne ei muista seuraavana päivänä koko asiasta mitään.:) T. Inkeri
Armollista!
Kirjoitus on kuin elämästäni :-)
Meillä onnekkailla on hyvällä hermorakenteella varustetut miehet.
Miehesi kuulostaa aivan omaltani. Tosin pitää sanoa, että itsekin olen melko rauhallista sorttia, harvemmin meillä kumpakaan vetää hernettä nenää keskusteluissa, vaikka erimieltä olisimmekin. Käytännönasiat sen sijaan aiheuttavat joskus riidan poikasia. Haluan pitää kotiin liittyvät langat käsissäni ja joskus siinä vain on liikaa ja sitten pimahdettuani mökötän miehelle ja lapsille, esitän marttyyria ja se on todellakin tapa josta haluaisin eroon. Jossain määrin se onkin onnistunut, mutta aina välillä sitä vieläkin pimahtaa ja vielä enemmän pimahtaa kun itsekin tajuan miten hölmöä ja ristiriitaista touhuni on.
t. Jaana
Junika; muistan sinun kirjoittaneen tästä...siis miten tärkeää sinulle on se että tunnet tulleesi oikein ymmärretyksi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että kukaan ei voi täysin koskaan ymmärtää toista eikä tulkita toisen totuutta tasan juuri niin kuin se on.
Juuri eilen sanoin miehelle; et sinä voi tietää täsmälleen miltä minusta tuntuu tai minä ajattelen. Se oli vastaus hänen "olen varma että nyt luulet jne. jne. "-juttuunsa.
Inkeri; olemme varmasti, mutta en ihan suoraan sanoisi silti että tämä vain sukupuolesta johtuu.
TOSIN, kuten meilläkin, naiset ovat kai keskimäärin (???) myös "sanallisesti lahjakkaampia" eli sitä puhetta ja perustelua tulee helpommin...ja miehet ovat usein sellaisen äärellä hiukan altavastaajina.
maare: eikö olekin;-). Minustakin se, että tiedän etten ole yksin.
hoya; no sa muuta. Ei tästä hitto vie tulisi niin yhtikäs mitään toisenlaisen kanssa.
Jaana; nauran tuolle mitä sanot itsestäsi. En ihan mene samaan muottiin koska en edes yritä pitää mitään kotilankoja käsissäni;-) mutta tajuan silti hyvin mistä on kyse ja samaan lankean myös.
Tämä eilinen kiistely - menemättä sen tarkemmin aiheeseen koska se ei merkitse mitään - oli siinä mielessä hyvä esimerkki että siinä juuri korostui se mikä on minulle tyypillistä; suuri tarve tulla Aivan Täsmälleen Oikein Ymmärretyksi. Viis siitä saanko ns. tahtoni läpi/toisen muuttamaan käytöstään tai mielipidettään tms. mutta minua raivostuttaa pahasti jos joku luulee minun ajattelen toisin kuin oikeasti ajattelen.
Tutulta kuulostaa. :) Minuakin nyppii suunnattomasti, jos mies ei ymmärrä sanomaani tai yrittää kääntää sanomani joksikin muuksi.
Vastauksesi Junikalle:...et sinä voi tietää, miltä musta tuntuu...
Tuo juttu on se meidän pattitilanne, sillä minä en melkein kestä, että mies, jonka kanssa löysimme toisemme kuin elokuvissa, jonka takia jätin koko entisyyteni, mies, jonka kanssa olen jakanut 25 kiinnostavaa, intohimoista vuotta, ei tiedä/ymmärrä/tunne, miltä musta tuntuu...joku asia/tapahtuma/vääryys. Siinä kohtaa ajattelen, että nainen ja mies ovat kuitenkin eri.
Erittäin aiheeseen sopivat kuvat!
Vielä pieni kommentti sukupuoleen liittyen. Kuten Violetkin totesi, en minäkään usko tämän liittyvän erityisesti pelkästään sukupuolien(oletettuun)erilaisuuten.Enemmänkin taustalla on mielestäni kysymys, voiko koskaan ymmärtää täysin toisen sanomaa, sanat ovat kuitenkin niin monimerkityksellisiä, niitä ei koskaan tyhjentävästi pääse selittämään ja joskus ei vain löydy sanoja sille määrätylle tunteelle tai asialle jonka haluaa tuoda esiin.
t. Jaana
Suklaasydän; etenkin juuri se, jos sanomaa yritetään muuksi kääntää!
Leena LUmi; kuitenkin eri - luojan kiitos!
Jaana; ja lisää vielä tähän se, että meidän tapauksessamme ei ole olemassa yhteistä kieltä jota molemmat puhuisivat äidinkielenään...
Hienoa itsetutkiskelua ja parisuhdetulkintaa! Tunnistan itseni. Meillä molemmat on samanlaisia kuin sinä ja sitä selityksen määrää välillä, huh. Välillä ollaan samaa mieltä, muttei juurikaan aidan samalla puolella. Se on aika turhauttavaa.
Onpa tuttua. Lisäksi huomaan, ettei mies kuuntele minua, kuulee, muttei kuuntele.
Tai ainakaan muista mitään.
Laitoitpa biisin soimaan päässäni. Tuota laulan aina kylvyssä:)
Tiedän, tiedän! Jostain syystä se on mullekin kamalan tärkeää, että toinen ymmärtää just eikä melkein. Jos se ei tiedä täsmälleen, mitä tarkoitan ja miltämustanyttuntuu, se ei oikeasti TUNNE mua. Jos toinen ei pääse ihan ytimeen, tuntuu kamalan turhauttavalta puhua sitten yhtään mitään. Vaikka lopultahan siinä ei ole kyse kai mistään muusta kuin perspektiivistä ja HALUSTA ymmärtää. Eihän kukaan koskaan voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu (kamala ajatus!).
Juu kuulostaa kamalan tutulta.
Olen todennut, että usein takana on se , että juuri sillä hetkellä toinen osapuoli ei oikeastaan haluakkaan ymmärtää oikein...mutta aamu uus tosiaan... tuo paremman päivän.
Ymmärrän yskän. Minä haluan myös aina selvittää kaiken perinpohjin puhumalla... toisaalta olen sen jo oppinut avokin kanssa, että joskus on parempi olla vaan kiukkuinen ja hiljaa kuin että yrittää viimeiseen asti jotain selittää.
Usein tuntuu, että ei mene perille ja silti sitten joskus paljon myöhemmin, että on se tainnut mennäkin...
Tänään olen ollut aika hiljainen, mutta ihan muusta syystä. Otettiin yksi viisaudenhammas pois suusta...että hyvästi järkevä minä...:)
Neiti NImetön; Mutta jos molemmat olisivat kuin mieheni niin kävisi sekin tylsäksi!
Liivia; joo ei kuuntele, ei muista. Ei ole muistavinaan, kans;-)
barbro v; noin juuri. Olen muuten tosi iloinen kommentistasi. Käyn aina katsomassa oletko kirjoittanut taas blogiisi.
aurinko ja kuu; en mä eilen aamulla tosiaan edes muistanut koko kiistaa. Että ei nää sillain vakavia ole.
Punamulta; olishan se hyvä olla hiljaa välillä mut kun ei malta!
Mun mies on itseasiassa kanssa aika tommonen "huono riitelijä" ja sellainen, että ei välttämättä jaksa selvitellä aina. Mä myös usein joudun monta kertaa sanomaan, ennenkuin olen ITSE tyytyväinen että hän YMMÄRSI mitä tarkoitin. Ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä aina, mutta ois hyvä jos ymmärtää OIKEAN syyn eriävään mielipiteeseen...
Upeita värejä kuvissa! Ei voi muutakuin huokaista ihastuksesta!
Mukavaa pikkujouluviikonloppua!
Onko joku tavannut sellaisen miehen, jonka kanssa voi keskustella ? Väittäisin, että yksi sadasta ja sekin varmasti homo.
Lähetä kommentti