tiistai 3. marraskuuta 2009





Sunnuntaina oikeastaan vasta tuntui ensimmäisen kerran että no nyt. Onhan jo aikakin. Ehtii hiukan vielä syksyä ennen kuin saa sanoa että talvi tuli.

Haluaisin keskittyä johonkin ihan täysin mutta mieli lepattaa sinne tänne. Yritän käyttää kirjoja ankkureina, mutta aina joku keskeyttää. Se on tämä loma tällaista.

18 kommenttia:

geranium kirjoitti...

aivan m i e l e t t ö m ä t nuo puu-kuvat, huh huh!

violet kirjoitti...

geranium; tuollaista tulee kun kuvaa liikkuvasta autosta vesisateessa;-)

Liivia kirjoitti...

Mulla on ihan häilyväinen mieli nyt. En tajua minne se alkusyksyn varmuus ja seesteisyys noin vaan katosi.
Kirjoihin minäkin pakenen.

Nuo puut näyttää ihan sellaiselta solmuvärjätyltä kankaalta...

violet kirjoitti...

Nii-i..tämä syksy ei ole mulle erityisen helppo. Siksi ihan erilainen kuin muut.
Ihan outo olo.
Mulla on kesken 5 tai 6 kirjaa. Se on aivan outoa sekin. Olen nimittäin ihminen joka keskittyy täysin, antaa kaikkensa yhdelle kerrallaan, ottaa yhdestä kaiken kerrallaan.
Nyt huoraan noiden kirjojen välillä enkä muista yhdestäkään oikein mitään!

Paevi kirjoitti...

Mulla on aina sunnuntaisin samanlainen olo, en osaa tehdä oikein mitään kotona kun kaikki ovat siellä...

Olina kirjoitti...

Kuvia minäkin huokaan. Hienot!

Jos minulla on monta kirjaa kesken, niin silloin todella on jo keskittymisvaikeuksia. Toivottavasti ankkurit ottavat vähän pitoa jostain kohtaa, ja saat rauhaa mieleesi.

isoinpapu kirjoitti...

Lepattavat kuvatkin, hienot1

Juuri löysin kirjahyllyn kulmalta aloitetun kirjan, jota en edes muistanut aloittaneeni. Hämmennyin ihan hiljaiseksi. Näin ei ikinä yleensä käy.

Olen myös lukenut suunnattoman määrän kirjoja, joista yksi oli sama, jonka luin parikymmentä vuotta sitten, mutten muistanut ennekuin lopussa.

Kummallinen syksy. Mutta lempeämpi jo kuin syyskuussa.

maare kirjoitti...

Wow mitkä puukuvat!!!!!!!

Tintti kirjoitti...

Tässä syksyssä on kyllä jotain vikaa, ihan kamalia asioita on tapahtunut ylt´ympäriinsä enkä minäkään osaa keskittyä vaikka olisi pakko ja se tekisi hyvää niin monella tavalla. Sellaista lepatusta [kuin noissa valokuvissa]. En muista nähneeni näin paljon uniakaan sitten erokesän -06. Ja täällä omassa torpassa kuitenkin kaikki on ihan ok, myrsky on tässä ympärillä.

violet kirjoitti...

Paevi; tuttu tunne.

Olina; no katos niin se mullakin on. Keskittymisvaikeuksia todella nyt.

Isoinpapu; vähän saman suuntaista. Aloitettuja ja keskenjätettyjä siellä täällä.
Kirjoja ja muutakin.

maare; tuommoista tulee kun ei itse aja;-)

tintti; mikähän helekatin universaali vika tässä syksyssä oikein onkaan????
Minä näen myös aivan joka yö unia ja ne ovat kummallisia ja päivällä en tiedä mikä on totta ja kaikenlaista. Jotain ihme paniikkikohtauksen tapaisiakin tulee.

Satu kirjoitti...

Mahtavat elävät kuvat!

himalainen kirjoitti...

Haudutin eilen teetä kannussa, jonka pohjassa luki "Otso". Minusta se oli niin marraskuun kannu, pyhitän tämän kuun otsona ololle.
Annan häilyä, jos häilyttää ja teen sitä mitä just nyt tykkään. Kirjoihin pakenen myös ja keitän sitä teetä ja yritän kyllä vähän olla hyvä perheelle, koska heiltä tulee hyvää myös.

Linnea kirjoitti...

Lepattava mieli on rasittava seuralainen. jos se ei lepata vaalenpunaisesti ja rakastuneesti ;-)
Minullakin kesken monta kirjaa. Annan olla, en jaksa nyt kaikkea loppuun.

Merja kirjoitti...

Tuo että aina joku keskeyttää on niin tuttua. Siksi en edes yritä lukea kuin silloin kun olen yksin tai kun lapset nukkuvat..

Lepatusta on täälläkin, mutta se on minulle ihan normaalia. En siis jaksa siitä hermostua. On vähän pakollista lepatustakin kun mies on poissa, pitää jakautua niin moneen suuntaan..

Merja kirjoitti...

Niin ja vielä: puukuvat, oho!

aurinko ja kuu kirjoitti...

Voi miten samantuntuisia tunnelmia minullakin ja ajatuksia...mutta nyt on niin väsy, etten jaksa enempää asiaa pohtia vaikka kovasti teksis mieli tähän sepustaa siitä aina vapaata/ ei koskaan ja keskeytetyistä lukemisista.
Ja edellinenkin postaus...tuttua.

Punamulta kirjoitti...

Minulle suhtkoht tuttu olotila on tuo monta rautaa tulessa yhtäaikaa ja paljon keskeneräisiä juttuja... olen ollut sellainen jo monta vuotta...ainakin yhdeksän vuotta, enempää en muista...

Kirjoja minulla on samaan aikaan kesken kuitenkin max. kaksi kappaletta. Ja silloinkin se toinen keskeneräinen on luultavasti sellainen, että en lue sitä sitten koskaan loppuun...
Viime aikoina olen lukenut muutenkin tosi vähän. Harmittavaa, mutta jotenkin en jaksa.

Pää on täynnä suunnitelmia, niitä pursuaa ja pää paisuu niistä. Ongelmana vaan on se, että käteni eivät niitä ehdi toteuttaa. Joka päivä keksin monta uutta juttua, joita olisi kiva tehdä... Miljoona ideaa, joista ehkä yhden saan toteutettua...

Ja jo nyt huomaan, että päivinä jolloin on kirkasta ja auringonpaistetta, silloin saan sentään jotain tehtyä. Jos on hämärää ja synkkää, en tee yhtään mitään, ainakaan mainittavaa...

Tsemppiä syksyysi/talveesi!!!

Punamulta kirjoitti...

Minulle suhtkoht tuttu olotila on tuo monta rautaa tulessa yhtäaikaa ja paljon keskeneräisiä juttuja... olen ollut sellainen jo monta vuotta...ainakin yhdeksän vuotta, enempää en muista...

Kirjoja minulla on samaan aikaan kesken kuitenkin max. kaksi kappaletta. Ja silloinkin se toinen keskeneräinen on luultavasti sellainen, että en lue sitä sitten koskaan loppuun...
Viime aikoina olen lukenut muutenkin tosi vähän. Harmittavaa, mutta jotenkin en jaksa.

Pää on täynnä suunnitelmia, niitä pursuaa ja pää paisuu niistä. Ongelmana vaan on se, että käteni eivät niitä ehdi toteuttaa. Joka päivä keksin monta uutta juttua, joita olisi kiva tehdä... Miljoona ideaa, joista ehkä yhden saan toteutettua...

Ja jo nyt huomaan, että päivinä jolloin on kirkasta ja auringonpaistetta, silloin saan sentään jotain tehtyä. Jos on hämärää ja synkkää, en tee yhtään mitään, ainakaan mainittavaa...

Tsemppiä syksyysi/talveesi!!!