tiistai 3. marraskuuta 2009

Ymmärrän....




Olen väsyneempi kuin vähään aikaan. Tiedän sille montakin syytä.
(Aina syitä hakemassa....Miettimässä mistä johtuu tämä tuo ja se, minkä seurausta mikin.
Jotkut osaavat vain olla ja elellä ja katsoa mitä tulee.)

Yksi suuri rasitteeni on tarve ymmärtää ja selittää kaikki. Järjestää, lokeroida, palastella. Saada selville. Se on tiedonhalun ikävä puoli. Kyllä minä toisinaan osaan antaa olla, tulla, mennä ihan analysoimatta. Aika harvoin kyllä ja esimerkiksi nyt en ollenkaan. Koneisto alkaa raksuttaa sillä sekunnilla kun avaan silmäni. En ole niitä jotka ovat ensimmäisen tunnin jossakin muualla. Illalla huomaan toisinaan että olen ajatellut itseni uuvuksiin. Sellaistakin tapahtuu.

Jos tämän lisäksi on varmistelija, ennakoija ja ehkä vielä jossakin määrin paniikkiin taipuvainen niin eipä käy tylsäksi tämä elämä. Ja tämä oli nyt sitten sellainen kyyninen loppulausahdus.

29 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Täällä toinen samanlainen. Miten ihanaa tietää, etten ole ainut, joka 'ajattelee itsensä uuvuksiin'! Joskus tekisin mitä vain, että voisin olla toisenlainen. Että osaisin olla murehtimatta, ajattelematta liikoja, olla löysäranteisempi.

Liivia kirjoitti...

Mä olen ehkä enemmänkin tuo antaa olla tulla mennä, vaikka löytyy minussa analysoijaakin ihan liiaksi asti.

Nyt taas on se vaihde päällä että ajattelen ja murehdin turhan paljon, eikä se pue minua ollenkaan.

Päivi kirjoitti...

Voi kun haluaisin olla sellainen ihminen, joka vain ottaa sen mitä vastaan tulee - ihan tyynesti. Mutta tunnistin minäkin itseni tuosta tekstistäsi.
Monetko yöt on menneet pikkutunneille valvoessa, kun ajatukset täyttää pään ja kiertää ympyrää, eikä sitä voi estää...
Raskasta ja väsyttävää :(
Voimia sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Sama riesa täälläkin, en tosin silti vaihtaisi ajattelua tyhjään päähän, vaikka se joskus rasittaakin. ;-) Olen huomannut, että silloin jos alkaa kiertää kehää on parasta saada sosiaalista toimintaa aikaan tai tehdä jotakin joka on oikein mukavaa ja tuottaa ihan itsestään iloa. Usein niillä keinoin saa pään täyttymään joillakin muilla ajatuksilla, kuin oman päänsisäisillä.
t. minjo

pikkujutut kirjoitti...

Vasymysta taallakin. Olen ollut normaalia vasyneempi koko syksyn ja aivan liian paljon pohdittavaa, eika valmista tunnu tulevan...eika tama ole mitenkaan minua.Olen enemmankin hetkessa elaja ja hetkeen heittaytyja. Onneksi ei sentaan ahdista.

violet kirjoitti...

Anu; Minäkin joskus - mutta vain joskus. Minä olen minä eikä tämän ole ehkä syytäkään muuttua tai olisin joku muu.

Liivia; Ja minä olen JOISSAKIN asioissa hyvinkin antaa tulla olla mennä -tyyppi. Tuulta päin, sano.
Tuli mitä tuli.
Ellen olisi, tuskin olisin lähtenyt punaisen matkalaukkuni kanssa tammikuussa -97 yhtään mihinkään;-)

Päivi; En mä öisin kyllä valvo, luojan kiitos. Tai no, toisinaan mutta hyvin harvoin.

Minjo; niin, en minäkään vaihtaisi (ks. vastaukseni Anulle).
Tämä on minun tapani olla. Minä olen tällainen. En pidä siitä kun sanotaan "älä nyt aina mieti niin paljon" tai "älä murehdi" tai "kyllä asiat järjestyvät" jne.
Hyvää siinä varmaan vaan tarkoitetaan mutta en minäkään sano kenellekään vaikkapa että "olisiko syytä vähän miettiä ennen kuin..." tai "oletko ottanut huomioon ettei tuo ehkä"...jne.
(tai no...olen joskus sanonut...)

violet kirjoitti...

Pikkujutut; tämä on nimenomaan minua paitsi väsymys. Tiedän sille syyn kyllä melkoisella varmuudella eikä se ole kuolemansairaus tai vitamiinienpuute.

Kauhean moni sanoo että tämä syksy juuri on erilainen. Planeetat vinossa?

Elisa kirjoitti...

Täällä toinen samanlainen. Olen jo alkanut hyväksyä tämän piirteen tai ominaisuuden itseässäni. Ei taida pantteri päästä pilkuistaan.

violet kirjoitti...

Elisa; kuulostamme nyt liikaa siltä kuin tämä olisi joku vika! Pitää ottaa huomioon että yleensä tällaiset ihmiset ovat tosi hyviä esim. ongelmanratkaisuasioissa...(toisinaan, ja riippuen mihin liittyy!).
Analyyttisyys, harkinta ja lievä tosikkomaisuus ei ole aina paha juttu!

junika kirjoitti...

Sama vika rahikaisella. Vaikka minä en oikeastaan koskaan ole pitänyt tätä vikana, vaan ominaisuutena, jota on mahdollista käyttää hyväksi.

Vika se on siinä mielessä, että tämä taipumus voi johtaa uupumiseen ja ongelmiin uppoamiseen (joko löytää sen avulla ratkaisun ulos, tai jää pyörimään kehää).

Katja kirjoitti...

Taas kerran niin lohduttava teksti. Ihan samaa olen tykönäni pohtinut. Miten (epäselvät ja keskeneräiset) asiat voivat vyöryä heti unesta havahduttua niin totaalisina mieleen, kaikki yhtä aikaa? En tajua. Minulla aamun ensimmäiset tunnit menevät itseni rauhoitteluun. Normalisoidun vasta joskus likempänä puoltapäivää enkä ollenkaan tajua, että on ihmisiä, joilla on kultaisia aamuhetkiä. Olen yrittänyt tietoisesti sysätä ajatuksia kauas, mutta eihän se toimi. Luonteessa tämäkin, joo, aina olen ollut kankea ja angstinen aamuisin (paitsi ehkä jotkut takuuvarmat lomapäivät, jolloin ei ole ollut mitään hönkimässä niskaan moneen kuukauteen?), mutta minulla tämä on kärjistynyt vain. Violet, kirjoitit, että tiedät syyn tälle omalla kohdallasi. Voitko kertoa? Minä en ole varma, mistä oman johtuu (paitsi että tapahtuu liikaa ja koen, että itsenäisyyteni/itsemääräämisoikeuteni järkkyy, että olen menossa kohti jotakin sellaista, missä en saa itse määrätä kaikesta itseäni koskevasta, että joudun taipumaan ja tekemään kompromisseja... jotakin sellaista. Tarvin niin oman tilani).

Elisa kirjoitti...

Ei se tosiaan mikään vika ole. Itse vain välillä väsyn siihen, etten osaa käsitellä asioita halki poikki pinoon - mentaliteetilla niin kuin moni putkiaivo esim mieheni osaa.

En pääse eteenpäin asioissa ennen kuin olen analysoinut/käsitellyt sen "loppuun". Elämä olisi ehkä hiukan helpompaa jos ei tarvitsisi niin vatvoa...Mutta sitten en olisi minä.

violet kirjoitti...

junika; oikeassa olet, Rahikainen.

Katja; niin, tiedän syyn siis oikeastaan vain tälle väsymykselle.

Kirjoitit niin hyvin ja löysin itseni tuosta. Minulla on vahva kontrollinkaipuu. Tarve siis pystyä ymmärtämään ja kontrolloimaan.
Se altistaa...monelle.

Ja tämä kaipuu saada olla aivan yksin alkaa tuntua jo hiukan hävettävältäkin. Tai se, miten helposti minulle tulee se olo että alan toivoa kaikkia muita hiton kuuseen, vaikkei noissa muissa mitään "vikaa" olisikaan.

Olen jotenkin "liian realisti", tuli tässä myös mieleen. Lisätään siihen sitten se että kaikkien lankojen pitäisi olla koko ajan nimenomaan minulla. Huh huh.

violet kirjoitti...

Elisa; totta joo.
Olen tehnyt kuitenkin hyvin suuria asioita elämässäni lähestulkoon miettimättä ollenkaan. Tai siis analysoimatta puhki ja loppuun. Ne ovat olleet oikeastaan parhaimmat päätökseni, ihan kaikki.

Oikein naurattaa että voin sitten vehdata jonkun pikkujutun kanssa.
Tai miten tyhmästi tekee mieli vetää joku unelmoitsija alas maan päälle kun huomaa hänen menossaan selviä aukkoja;-)

Matroskin kirjoitti...

Piikkimatto auttaa! Siinä maatessa ajatukset keskeytyvät pakosta.

Matroskin kirjoitti...

Väsymyksen syy? Odotatko vauvaa!

maare kirjoitti...

Jatkuva kysymisen ja vastausten pohtimisen pakko on lahja! Ei sulla sitä ihanaa taidettakaan syntyisi ilman noita ominaisuuksia!

maijja kirjoitti...

Planeetat tai jotkut varmasti vinksallaan, niin kehnosti on asiat. En oikeasti ole tavannut YHTÄÄN ihmistä, joka olisi kokenut viime kesän (etenkään loppukesän) olleen Hyvä. Kelvollinen vain tai tavallinen, mutta ei yhdelläkään Erinomainen tai Mainio. Syksy samaa sontaa, tosin syvempää. En jaksa tässä edes kaunistella! Paskasyksy. Outo - välillä on oikein mukavaa ja sitten onkin taas paskaoutoa. En tiedä onko syy toisaalta myös kollektiivisuudessa; helppo sanoa 'minäkin' kun ympärillä väsytään? No, menee spekuloinniksi.

Niin tai näin, hammasta saa purra jos mielin jotain mieltä jossain nähdä. Ja tunnistan itseni taas sinusta pelottavan hyvin! Varmistelijasta en tiedä, mutta sen tilalla mulla onkin opiskelijalle haastava pari: ahneus & laiskuus.

Tästä tuli jäsentymätön kommentti, mutta ny'ei jaksa viilailla.

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, minä en tiedä, mitä on rentoutua. En salli koskaan itseni levätä, vaan pääni keksii aina jotain uutta. Sunnuntaina meni sitten selkä. Elämäni eka kerran. Mies kantoi vessaankin...ei yhtään naurata. Lupasin: Jumala,jos olet olemassa ja tästä selviän, niin minä lupaan...

Minulta pitäisi vaihtaa pää!

Ihanaa, voida kertoa tämä sun blogissa, sillä pitää saada kertoa ja saada tavata myötäkärsijöitä. Silti mun pää pitäisi vaihtaa!

Sanctuary kirjoitti...

Täytyy sanoa, että jostain syystä minuun ei nuo planeetat ole vissiin sitten vaikuttaneet kun on parempi syksy kuin miesmuistiin. Iso hyvä muutos ja sen tuoma harmonia. Pohdiskelu voi olla uuvuttavaa, mutta toisaalta sen kautta voi monesta mykkyrästä päästä voitolle ja harpata eteenpäin. Toivottavasti väsymys pian hellittää!

Leena Lumi kirjoitti...

Toisaalta, onhan nyt marraskuu, jolloin maa martona makaa...kuoleman kuukausi. Silloin saa olla väsynyt, selkä voi vinksahtaa ja kaikkea tuntuu olevan liikaa. Mutta ennen kuin huomaammekaan tulee uusi lumi, joka kaiken valaisee, myös uudet polut joille lähteä. Tämä on vain marraskuun tunnelmia. Tuplasin kynttilät, aloitin uuden kirjan, tilasin ratsastustunnin ja nyt lähden lenkille koiruuteni kera, enkä vaihda päätäni mistään hinnasta;-) Valkeus tulkoon! Ja joulu!

himalainen kirjoitti...

Oon ikuinen murehtija ja huolehtija. Ja välillä ihan hurjan kärttyinen siitä itselleni, kun haluaisin vaan mieluummin lentää liihottaa jokin hopealusikka hyppysissä, mutta tuntuu siltä, että mulla on jokin valtavan painava kivilusikka vaan kourassa.
Tämä oli kait tällainen tunnustus. Mutta kun on pakko jotenkin hyväksyä itsessään tämä, kun ei sitä ole poiskaan saanut, vaikka raivokkaasti välillä on yritetty unohtaa ja uhmata.
Yritän silti myös ajatella hyviä asioita. Työkaveri sanoi tänään, että oli kuullut, että pitää yhteen menoon vähintään puoli minuuttia ajatella keveitä ja positiivisia. Luulen, että paras vähintään tuplata.
Niin, eihän tämä kaikki edes välttämättä tähän liittynyt, mutta kiitos kun kirjoitit tutuista ajatuksista.

Punamulta kirjoitti...

Kyllä, täällä myös yksi analysoija , syiden etsijä, seurauksien miettijä. Ja vaikka mitä.

Tällä hetkellä mieltäni painaa kovasti tämä sikainfluenssa ja se rokotus. Tuo aiheuttaa sellaista "tyhjää tunnetta vatsaan", normaalia enemmän fyysistä tunnetta...yääkk.

Sinulle haluan lähettää energiaa ja voimia jaksamiseen. Olen huomannut että olet väsynyt ja kenties huolissasi jostakin.

Tällaisia olemme ja minä en ainakaan voi itseäni oikein muuksi muuttaa...jos muuttaisin itseäni, olisi luultavasti vielä enemmän huolissani, analysoisin vielä enemmän ja sekoittaisin pääni totaalisesti...

marjo kirjoitti...

juuri noin, tunnistan itseni tuosta lauseesta "ajattelee itsensä uuvuksiin"! ... ja taas ajattelin,analysoin ja ja.. kehä pyörii, loputtomiin.. sain itselleni diagnoosin, mahdollisesti jo se 48:s.. sinulla on nautinnollinen ja harmooninen blogi, levähdän monesti blogissasi. kiitos !

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Tahtoisin päästä sellaiseen mielentilan, jossa teen ensin hyvillä mielin voitavani ja sitten jätän "maailmankaikkeuden voimien huomaan".

Niina ♥ kirjoitti...

Niin tutun kuuloista ja siihen kun lisätään vielä se että kaikkeen pitäisi kokoajan osata olaa varautunut ja varuillaan niin sehän olen minä. Raskasta. Ihailen niitä jotka osaavat kääntää aivonsa off asentoon ja totaalisen olla vaan.

violet kirjoitti...

Matroskin: eeeen...

maare; lahjana mäkin sen enimmäkseen näen. Harjoittelen vaan vielä sen toisen puolen kanssa elämistä.

Maijja; kiitos hyvästä ja kaunistelemattomasta luonnehdinnasta tähän syksyyn liittyen.

Leena Lumi; ohh oh ku naurattaa vakava asia;-) Ehkä se on hyvä merkki kuitenkin!

Sanctuary; olen iloinen kun kuulee hyvistäkin syksyistä. Ei omanikaan katastrofaalinen ole, onneksi.

Niin, en mä vaihtaisi ajattelutapaani sitten ehkä kuitenkaan toiseen. Menisi siinä osa itsestä.

LeenaLumi; tänne ei valkeutta tule, se on varma. Itse se on luotava mutta onneksi siihen on keinot.

himalainen; kiitos tunnustuksestasi. Onhan meitä.
En mä ala kyllä minkään oppaan mukaan ajatella pakosta positiivisia;-)! kyllä ne tulee itsestään ja tänään ei ole muita ollukaan mutta mä olinkin pilateksessa!

Punamulta; oikein olet minua tulkinnut. Älkäämme muuttako itseämme - pakolla ainakaan.

marjo; hauska kuulla että täällä voi levähtääkin vaikkei kirjoittaja sitä itse aika ajoin osaa ollenkaan!

eilentänäänhuomenna; kiitos minä myös. Missä sinne myydään lippuja?

Niina; unohdin tuon omasta listastani...alan kuulostaa aivan Woody Allenilta....

Laura kirjoitti...

Työkaverini sanoi, että onnellisilla ihmisillä on paljon harrastuksia. Ihmettelin, että mistä se johtuu. Kuulemma siitä, että silloin ei ole aikaa miettiä asioita.

Mielestäni pitäisi kyllä sitten sanoa, että ihmiset, joilla on paljon harrastuksia, ovat onnellisia.

Uskon, että se onkin totta. Just nyt tuntuu, että työssäkäynniltä ja harrastuksilta (nyt kun on vielä tämä bloggauskin...) en tosiaan ehdi ajatella yhtään mitään. En kyllä aina ihan tiedä onko se hyvä asia.

violet kirjoitti...

Laura; niin...en minä pitkään sitäkään kestäisi etten ehtisi ajatella!