keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Aivan tavallinen eilinen

 

 

 

 
Tiistaisin isompi pääsee tuntia aikaisemmin kuin pienempi, joka jää vielä tunniksi tukiopetukseen. 15.30-16.30 kuluu siis esikoisen kanssa koulun pihalla odotellessa.

Eilen katselimme tarkasti yli lentäviä lentokoneita, teimme harppomisennätyksiä rappusissa, huomasimme että puun lehdellä voi peittää melkein koko taivaan (auringon ainakin!) ja sitten hyppäsimme hiukan ruutua ilman niitä ruutuja.

Kun pikkuveli pääsi koulusta oli jo aika hämärää. Kävelimme raitiovaunulle bussin sijaan koska on tylsää tehdä aina kaikki samalla tavalla. Kun hämärissä ohitimme hautausmaan huusi joku takaamme "buuuuuuu!" ja me oikeasti pelästyimme.

12 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Lause vähän loppui kesken, ehkä jatkanet:)

Ihastelen jokapäivästä väyläänne. Tykkäisin niin kulkea tuollaisissa maisemissa. Kuvittelin jo ympäristön, eikä tehnyt tiukkaakaan.

violet kirjoitti...

joo vähän lähti käsistä kun en tajua näitä asetuksiakaan taas enkä ehdi nyt perehtyä...
Tuo on toinen meidän jokapäiväisistä väylistämme. Siis se, jota kuljetaan jos mennään ratikalla. Menemme aina siitä koska se on kivampi jos suinkin vaan jaksamme kävellä suht tiukan ylämäen hautausmaan reunaa!

Vilijonkka kirjoitti...

Huusitteko takaisin "Böö"? Kivan oloinen takakuja. Teillä lienee oikea asenne tunnin odotteluun, itse pitkästyisin aivan turhaan.

Ansku kirjoitti...

Kai nyt tollaista karjahdusta vähän jo pelästyykin...

Joskus juuri tuollainen hengailu ilman suunnitelmia on kaikkein parasta.

Anonyymi kirjoitti...

Ei nyt ihan asiaan liittyen, mutta oletko huomannut, että täkäläiset ei usein leiki tuollaisia leikkejä lastensa kanssa, ei ainakaan julkiseesti? Minäkin touhuan (harppominen, hyppely sun muu) usein mukana ja saan aina ihmeellisiä ilmeitä vastaani. Jos en itse touhua mukana, niin keksin koko ajan "seikkailua," että matka kuluu lapselle nopeammin. Samaa tapahtuu kun juttelee lapselle jotakin hauskaa kadulla kulkiessa, niin että molempia alkaa jutut naurattamaan... Se sentään joskus tuo edes iloisen pilkahduksen vastaantulijoiden ilmeisiin. Ihmeen asiallista väkeä täällä... En mä tietenkään tarkoita, että koko ajan pitäis olla kengänpohjat ilmassa lapsenkaan kanssa, mutta hyvä se on leikkiä ja osallistua. Niin pienestä, kuin siitä teidän tammenlehdeestäkin, saa huippuviihdykettä, kun vaan heittäytyy asiaan mukaan.
t. minjo

Olina kirjoitti...

On ne vain pitkiä, nuo koululaisten päivät. Minä en tainnut koskaan olla koulussa kolmea pidempään. Paitsi sitten ammattikoulussa, jossa saatoin tehdä töitä ilta kahdeksaankin... (Mutta se onkin jo ihan toinen luku, anteeksi aiheen vierellä horinointi.)

Saisin muuten luultavasti sydänkohtauksen, jos joku huutaisi hautausmaan kohdallö bööö!

RouvaHoo kirjoitti...

Kyllä minäkin olisin pelästynyt ihan oikeasti jos joku olisi huutanut buu hautausmaan reunalla.

Et ehkä usko, mutta täällä tällä hetkellä paistaa aurinko! Joten aurinkoiset terveiset satujen saarelta,
Heljä

ps. Tuo vihreä takki tosiaan valoistaa harmaan.

ps2. "valoistaa" ei varmaan ole suomenkieltä ;o))

MaaMaa kirjoitti...

Tekevän aika rientää :)

Oisin saanu varmaan slaagi jos joku huutaa BOO kadulla!
Mä säpsähtelen hyvin pienistä jutuista. Dublinia kiertää sellainen "viking splash tour" turistiajelu, jonka kyytiläisillä on "viikinkikypärät" ja ne vähän väliä karjahtelevat oppaan käskystä. Mä säpsähdän pelästyksestä JOKA KERTA vaikka näkiskin auton tulevan ja vaikka tiedän, että kohta ne huutaa.
Ihme juttu!

Maija kirjoitti...

Täällä tulee pimeää jo neljältä iltapäivällä. Mutta teidän leikit kuulostavat aika kivoilta ja kujat näyttävät kiinnostavilta. Jotenkin vauhdikas meno sekä kuvissa että tekstissä!

Anu kirjoitti...

Tajusin, että en ole varmaan moneen päivään antanut itsestäni tarpeeksi lapsen kanssa puuhastellessa. Nuo sinun touhusi kuulostivat niin aidoilta. Illalla minäkin otan osaa enemmän.

Paevi kirjoitti...

oikein tunnelmallisen näköinen reitti, mutta hautausmaan läheisyydessä ei saa säikytellä, minun mielikuvitus ainakin lähtisi laukkaamaan...

violet kirjoitti...

Vilijonkka; ei, minä huusin IIK ja pojat kai jotain muuta;-)
Koulun ympäristö on melkein kuin maaseutua jotenkin. Toi odottelu on koko tämän vuoden kaksi kertaa viikossa joten alusta asti siihen on pitänyt ottaa oikea asenne.

Ansku; vaikka toi meidän hengailu onkin pakollista niin paljon voi vaikuttaa siihen millä mielellä sen ajan käyttää.

minjo; oi kyllä olen;-)
Ihan kaiken tuon minkä kirjoitit olen huomannut.
Näistä odottelutunneista on muuten muodostunun esikoiselle ja minulle oikein kiva hetki saada olla ihan kaksin. Jutellaan koko ajan.

Olina; täällä saa horinoida mistä vaan!

Rouva Hoo; oli suomea tai muuta niin valoistaa se. Poika itse valitsi viime vuonna. Minen niin kovin tykkää mutta anti mennä kun valoistaa.

Maamaa; en mä mielestäni ihan kauhee säpsähtelijä ole mutta eilen tehosi pimeässä sen (tosi kauniin!) hautausmaan vierellä!

Maija; oli tosi hyvä mieli eilen.
Ei se odottelu aina ihan superkivaa ole.

Anu; ei aina voi. Väkisin en varsinkaan osaa. Ja mulla on ihan tuulestakin kiinni miten paljon pystyn itsestäni kulloinkin antamaan.

Paevi; se hautausmaa on todella kaunis. Mun on pitänyt mennä sinne kameran kanssa jo useasti, mutta arvuuttelen kun siellä ei saisi merkin mukaan kuvata...(muttei ne kyllä huomaisi, ja jos ottaisi vain täysin "persoonattomia" kuvia, ts. ei mitään missä näkyy selvästi kenen hauta tms.)