sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Jyväsiä








Lapset ovat oppineet vuosien varrella sen tosiasian että kun meidän kanssa kulkee niin kirkot kierretään - ei kaukaa vaan perinpohjin. Tutkitaan myös menneen maailman museot, hiljennytään historian huminan äärelle, kolutaan kellarikerrokset, tankataan taustatietoa ja viivytellään muureilla.
Eihän se aina heitä miellytä, mutta tämä on meidän tapamme ja jotakin mitä haluamme heillekin välittää. Että katsokaa nyt miten vanha, miten upea, miten käsittämättömän taidokas. Ja huomatkaa tuo, eikö ole ihmeellistä!
Ja vähitellen he kyllä kasvavat huomaamaan, sitten suorastaan kilpailemaan siitä kumpi tietää enemmän. Kulttuurielämyksiä ja tietoa mahtuu pieneenkin päähän vaikka miten. Ei huolta yliannostuksesta tai pahaatekevästä vaikutuksesta. Tiedonjano kasvaa ymmärryksen myötä, palaset liittyvät hiljalleen toisiinsa. Pienistä tiedonjyväsistä tulee hyvä leipä.
Tiesittekö että Laon on ollut Ranskan pääkaupunki? Emme mekään ennen eilistä tienneet.

14 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Vau...hieno tunnelma välittyy...
En tiennyt kyllä tuotakaan.
Ja ajan myötä kun hiiva kohottaa leivän pellillä, tulee siitä muhevampi ja täyteläisempi kuin osasi arvatakkaan...

Ppi kirjoitti...

Huikean kaunista, kaunista. Eikös muuten siellä Brysselissäkin ole joku iso katedraali? Semoinen keskiyön joulumessu olisi joskus hienoa kokea.

En tiennyt minäkään, nyt tiedän, kiitos. Nauratti tuo "jeesustartunta" :)

Liivia kirjoitti...

Tyttöni rakastaa kirkkoja ja uskontoasioita (itse hän ei kyllä edes kuulu kirkkoon). Oli kynttilänkantajana koulun joulukirkossakin ja melkein itki onnesta kun kuvaili tapahtumaan. Sanoi itkeneensä silloinkin kun oli kantanut kynttilän alttarille, "mun mieli meni niin heikoksi, kun oli niin kaunista", hän sanoi.
Näihin asioihin en ole kyllä vaikuttanut. Enemmänkin olen syöttänyt taidetta (taidettahan kirkotkin, mutta tarkoitan picassoja, matisseja jne.), johon hän jo vähän suhtautuu että "plääh", mutta olen varnma kanssa, että jotain aina päähän jää.

Sooloilija kirjoitti...

Euroopan kirkot ovat mahtavia, niissä on ylväs ja hieno tunnelma. Ne ovat kauniita ja usein valtavan kokoisia ja valtavan vanhoja. Hienot kuvat, kiitos niistä.

pikkujutut kirjoitti...

Kaunista!

Meilla on nyt mahdollisuus elaa historian eraanlaisessa keskipisteessa ja kylla siita on yritetty saada kaikki mahdollinen noiden lasten tietoon. Ja jotain on jaanytkin.Onneksi.

Silla toisaalta kun ne rauniot ovat tuossa vieressa, jokapaiva nahtavissa, valilla unohtaa sen tosiasian etta ne ovat ollet siina todella kauan.

Sanctuary kirjoitti...

Upeaa, niin kirkko ja mykistävät yksityiskohdat kuin sinun kirjoitus - loistava kannustuspuhe! Iltapäivällä ollaan muuten suuntaamassa museoon, vaikka esioinen haraa tässä vaiheessa vastaan. Kokemuksesta tiedän, että perillä hänkin innostuu ja palaa kotiin monta ajatusta ja näkymää rikkaampana.

violet kirjoitti...

Aurinko ja kuu: Onhan siitä aikaa kun Laon oli pääkaupunki. Ajattele...600-700 -lukujen vaihteessa. Charlemagne (onko se nyt sitten suomeksi Kaarle Suuri?) syntyi siellä myös.

Ppi; Brysselissä on ainakin yksi upea josta pidän kovasti. Olen ollut yhtenä vuotena keskiyön messussa ja se oli hienoa.

Liivia; Kirkkoja voi minusta rakastaa vaikkei uskonnosta välittäisi tuon taivaallista. Kirkot ovat myös historiaa ja liittyvät elämään ja kuolemaan ja ihan kaikkeen joka tapauksessa.

Minä en milloinkaan (pyytämättä) puhu lapsille yhtään mitään omista uskonkäsityksistäni, mihin uskon tai en usko, mutta vastailen jos kysytään. Juuri tuo tyttösi kuvailema "mielen heikoksi vetävä kauneus" on sitä jotakin mitä kirkot voivat tarjota ihan jokaiselle.

Sooloilija; totta puhut! Kiitos kuvakehuista.

pikkujutut; niin, juuri tuo että maailman nykytapahtumat ja historia elävät rinnakkain, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minusta meillä on velvollisuus selittää lapsille syitä ja seurauksia.

Sanctuary; mä ajattelen kanssa niin että jos meitä aikuisia kiinnostaa niin lasten vastaanharaaminen ei saa (ainakaan aina!) olla esteenä menemiselle.
Haluan myös näyttää että moni juttu on lopulta todella mielenkiintoinen kunhan vähän vaivautuu ottamaan selvää, menemään paikkoihin jne....

Linnea kirjoitti...

Talvinen tunnelma, vaikka ollaankin sisätiloissa. Kiitos uudesta historiantietopalasesta!

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kuvia! Olisin halunnut ihan käsinkosketella noita vanhoja pylväitä.

Minä mietin tänään ostoksien lomassa Upsalan vanhoja hautakumpuja, joihin on ennen kuninkaalliset haudattu. Ne olivat valtavia hautamäkiä ja yritin palauttaa mieleeni siinä lähistöllä olevaa vanhaa kirkkoa. Mekin siis matkoilla pysähdymme "ikuisuuden" äärelle. Lapset kulkevat ja oppivat mukana niitä tiedonjyväsiä.

T. Desiree

Elisa kirjoitti...

Huikean kauniita kuvia!! Kuin kuvakirjaa katselisi. Minäkin rakastan kirkkoja. Esim. Roomassa niitä on joka kadun kulmassa, yksi toistansa kauniimpia. Valitettavasti Suomessa ei ole näin. Mukavaa paluuta arkeen!

Punamulta kirjoitti...

Näistä kirkkokuvista tulee rankasti mieleeni meidän Roomanreissu, jossa minä urhoollisesti kiikutin avokkia kirkosta toiseen...liikkeellä olimme n. 12 tuntia vuorokaudesta...kello 8 aamulla klo 8:aan illalla. Ja sitten hotelliin unten maille. Olimme aivan loppu niiden päivälenkkien jälkeen.

Nyt tahtoisin myös kokea jotakin samaa. Rääkätä itseni fyysisesti loppuun. Ja kyllähän siinä pääkin saa kyytiä kaiken historiallisen tiedon ja kauniiden yksityiskohtien myötä... :)

violet kirjoitti...

Linnea; ne on kai nuo värit jotka tekevät talvisen tunnelman. Ulkona oli plus 2 mutta kirkossa varmaan -2. Henki höyrysi.

Desiree; olen nähnyt ne ja Uppsalan tienoilla on ylipäätään paljon mm. viikiaikaan liittyvää mielenkiintoista...Aikoinaan kun olin vuoden Göteborgissa niin kiertelen siellä lähimaastoissa sellaisen "viikinkikartan" kanssa, johon oli merkattu sen ajan tärkeitä juttuja. Viikinkimuseo oli suosikkini ja kävin siellä moneen kertaan. Samoin Oslossa. Olen tosi kiiinnostnut noista jutuista.

Elisa; joo, Suomessa ei ole näin. Yksi syy on tietysti se, että esim, kirkot ovat olleet suurimmaksi osaksi puisia ja ovat siksi tuhoutuneet tulipaloissa tai muuten.

Punamulta; mikäs on kulkiessa, ei varmaan Roomassa ainakaan katsottava lopu! En ole käynyt mutta näin olen käsittänyt.

Vilijonkka kirjoitti...

Noin juuri ne lapset oppivat ja omaksuvat huomaamattaan, oli kyseessä sitten leivonta, arkkitehtuuri, keskustelu tai pukeutuminen. Ja näin saamme lapsemme oppimaan perheen tavoille. Minä ilahduin eilen kovin, kun vanhin tytär ryhtyi spontaanisti analysoimaan suklaakakkurasian fonttivalintaa ja ulkoasua. On ollut silmät korvat auki, en ole turhaa höpissyt!

violet kirjoitti...

Vilijonkka; huomaan että ymmärsit mitä ajoin takaa. Noinhan se on.
Ei pakolla mikään mene läpi mutta uskon esimerkin voimaan ja siihen, että jos tarjolla on välineitä ja annetaan mahdollisuuksia niin lapset menevät moneen juttuun mukaan.

Muistan että joskus pyörittelen päätäni kun lapset olivat ihan kauhean pieniä ja kysyivät isältään jotain ja tämä antoi luentotyyppisen vastauksen, usein tietosanakirjan siivittämänä vielä, kuvin ja esimerkein. Ajattelin että ei voi mennä jakeluun noin pienille mutta meni tai ei, nyt ne tekevät tuota samaa;-) Katsotaanpa tietokirjasta, kuuluu hyvin usein.