maanantai 21. joulukuuta 2009

Maanantaina täällä meillä








Ruusu täytti kuukauden ellen väärin muista. Jatkan luonnontieteellisiä kokeitani ja katson tilannetta vaikkapa puolen vuoden päästä.
Vedenkeitin hajosi. Ihan haistapaskanvehje ylipäätään semmoinen minusta. Kaasulla kattilassa vesi tulee paljon nopeamminkin. Teetä kuluu ja muutakin kuumaa näinä päivinä.
Superherkkuni: kuivattu inkivääri sokerissa pyöriteltynä. Noita ei tarvitse edes piilottaa kun kukaan muu ei niihin kajoa!

20 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Samaa mieltä vedenkeittimistä ! Myin omani -lahjaksi saatu- joka oli maannut vuosia kaupan paketissa korkkaamattomana, kun en tosiaankaan tuntenut sellaisen tarvetta. Se tuli ilmeisesti tarpeeseen,kun ostaja, naapurini, ei melkein voinut elää ilman semmoista (?!)

violet kirjoitti...

Sari; lahjaksi meidänkin oli saatu aikoinaan, mutta kyllä sitä on käytettykin. En silti edes kehtaisi sanoa etten muka voisi elää ilman!
Nyt kun olen ilman on kivampi, joka tapauksessa.

Jonna kirjoitti...

Minä käytän vedenkeitintä tosi paljon, ilmankin kyllä varmasti tulisi toimeen. Meidän hella on kyllä ihan turkasen hidas, perunatkin kiehuu sata kertaa nopeammin, kun keittää veden ensin keittimillä ja kaata pottujen päälle.

Lahja on muuten tuo meidänkin masiina!

violet kirjoitti...

Jonna; verrattuna sähkölevyyn keitin onkin varmaan nopeampi. Vie varmaan vähemmän sähköäkin.
Kaasulla tulee kyllä nopsaan ja on kuin nuotiolla keittelis;-)

Martta kirjoitti...

Vedenkeitin täälläkin ja päivittäin ahkerassa käytössä -meillä tosin on myös se sähköliesi. Ja sellainen afrikanmallin liesi onkin että sitä voi vaikkapa yhden pikkurillin voimin siirtää, aina naurattaa, mistäköhän taikapahvista se on kasattu..

Ihania lumisia maisemia sielläkin! Anopit sun muut jo laskee tunteja että pääsevät keskieuroopasta tänne aurinkoon -minä taas ottaisin mielelläni pikkaisen tuota lunta. Niin tai näin, aina väärin päin?

Hyvää joulunaikaa!

paperisydän kirjoitti...

Kauniit kuvat! Kuivattu ja sokeroitu inkivääri onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Pitääkin testata, jos siis joskus siihen jossain törmään...

violet kirjoitti...

Martta: mies on puhunut monenlaisista Afrikanliesistä joita heilläkin oli aikoinaan Senegalissa...


Paperisydän: inkivääriä olen ostanut TAmpereellakin jostakin semmoisesta punnitse ja säästä -putiikista...tai mitä ne on...kilotavarana.

violet kirjoitti...

Martta: mies on puhunut monenlaisista Afrikanliesistä joita heilläkin oli aikoinaan Senegalissa...


Paperisydän: inkivääriä olen ostanut TAmpereellakin jostakin semmoisesta punnitse ja säästä -putiikista...tai mitä ne on...kilotavarana.

Minna kirjoitti...

Kauniita värejä kuvissasi, tuli jotenkin levollinen olo.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Vedenkeitin on kyllä vehje. Haluaisin palata veden ja kahvinkeitossa ihan keittolevymalleihin. Ja teen vois hauduttaa ihan teekannussa.

Noita inkiväärejä pitääkin maistaa. Olen kasvanut siihen makuun näin akuisena.

Katriina, kirjoitti...

Kaunista ja seesteistä maanantaita teillä on kuvista päätellen vietetty, ihan mieli rauhoittuu ja osaa taas palata tähän hetkeen. Kiitos!

scaredy-cat kirjoitti...

Inkivääri kaikissa muodoissaan on valtavan hyvää - tuo sokeroitu on omakin suosikkini, mutta myös esim. se sushi-inkivääri maistuu myös.

isoinpapu kirjoitti...

Maillä on sama herkku! TUo kuivattu inkivääri on ihanaa. Ja meilläkään ei tarvitse piilottaa. Hyvä hyvä!

Eeva kirjoitti...

Vedenkeitin on käytetyin kodinkoneeni! Enkä olisi ostanut, ellei kerran olisi ollut marketissa superhalvalla karvalakkimalleja. Aina ajattelin, että on turhake (kuten mikro, jota ei ole enkä halua). Samoin ajatteli poikani - nykyisin nimimerkki "Tyytyväinen vedenkeittimen käyttäjä".

Niina ♥ kirjoitti...

Käytän vedenkeitintä vaikka siihen on kehkeytynyt melkoinen viha-rakkaussuhde. Se pitää hirveän kovaa ääntä keittäessään veden ja näyttää pahalta pöydällä, mutta vie niin paljon vähemmän sähköä että kestän sen kuitenkin. Kun veden keittää kattilassa tulee teenjuontiin täysin eri fiilis, Jotenkin syvempi..

aurinko ja kuu kirjoitti...

Ihanat kuvat!

violet kirjoitti...

Minna; hyvä jos olo välittyi. Sellainen minullakin noita ottaessani oli!

Neiti NImetön: ellet siis ole näitä kuivattuja inkiväärejä maistanut niin suosittelen. Ne ovat pehmeitä, hiukan kuin marmeladia mutta eivät oikeastaan makeita ollenkaan vaikka päällä onkin sokeria.

Katriina; oikein päätelty. POjat saivat jäädä kotiin, olivat pyjamassa koko päivän, mukava mitään tekemätön päivä.

scaredy-cat; minen sushin päälle ymmärrä yhtään mutta inkivääri kelpaa.

Isoinpapu; tarjosin miehelle kertomatta mitä se on. Naama vääntyi sen tuhannen kurtulle.

Eeva; en ole ajatellut ko. koneesta sen kummemmin mitään. Itse en olisi ostanut mutta vuosia käytin kun se nyt sattui olemaan.
Nyt kun ei ole niin en kaipaa, mutta luulen että mies ostaa uuden tilalle koska rakastaa koneita. Kaikenlaisia.

Niina; vedenkeitin keittää veden liian kuumaksi minun makuuni. En halua kaataa teen päälle kuplivan kuumaa vettä, joka minusta pilaa monen teen aromin. LIsäksi sitä saa sitten jäähdytellä ikiajat ja kuppi jää jonnekin hyllyn reunalle kun ei enää edes muista koko kuppia kohta...

aurinko ja kuu: kiitos!

Liivia kirjoitti...

Minäkään en vedenkeittimiä ymmärrä, jos hellakin on. Siellä hotellihuoneessa se oli kyllä kiva juttu:)

Jaa-a, en minäkään ihan heti noiden inkivääriherkkujesi kimppuun kävisi, vaikka muuten inkivääristä pidänkin...

Kenza kirjoitti...

Kuinka kauniita kuvia!

Vedenkeitin olisi tässä taloudessa tarpeen, mutta eipä ole vielä tullut hankittua.

Hyvää joulua teille!

minja kirjoitti...

Meilläkään ei ole vedenkeitintä, eikä tule. Tuo vanha Johanna-pannu keittää veden niin nopsaan että hyvä kun ehtii kupin iskeä pöytään.

Ihanat värit näissä!