torstai 14. tammikuuta 2010

Ei enää kaukana






Istuin eilisiltana tässä nojatuolissani ja kirjoitin erääseen kirjeeseen ettei minulla ole vähään aikaan ollut mitään mielenkiintoa nähdä juuri lainkaan vaivaa sen eteen, että meillä kotona olisi hiukan viihtyisämpää. Kirjoitin vihaavani nojatuoliani koska se on monesta kohtaa rikki, nuhjaantunut ja oikein symboloi kaikkea muutakin rikkinäistä kodissamme. Paljon muutakin valitin siinä kirjeessä. Siitä, etten ole pessyt ikkunoita herra tietää koska viimeksi, että kaikki on jotenkin tahmeaa ja pysähtynyttä. Kämppä täynnä kummallisia tavaroita joilla ei ole mitään paikkaa. (Tai on sentään. Suurimman osan paikka on roskissa.)


Sitten kyllästyin siihen ruikutukseen ja oikein tunsin miten jotakin tapahtui. Sen jonkun vaikutuksesta kävelin yläkertaan, otin vastapestyn päiväpeiton ja heitin sen nojatuolin päälle. Voiko se olla näin helppoa? Minulle tuoli on taas aivan riittävän hyvä. Runko on ehjä ja tuli ilmaiseksi se uutuuden tunne jota nyt kaipasin.

Tänään se jokin jatkoi työtään minussa. Ostin kukkia mitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Tein monenlaista järjestelytyötä ja ihan riemumielin. Kun en voinut olla tekemättä. Siihen tuli oikein palo.

Nyt ei olla enää kaukana siitä että pesen ikkunat.


37 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuolista ja koko nurkkauksesta tuli tosiaan kuin uusi. Minäkin ostin tänään kukkia, vaaleanpunaisia tulppaaneja ja sellaisia isoja leinikkejä. Kevättä mielessä kai...

Pandice

Neiti Nimetön kirjoitti...

Hyvä sinä! Just tuosta asenteesta vois muutkin ottaa mallia. Puhun nyt lähinnä sisustuksesta (tän sanan tilalle pitäis keksiä joku muu. Sisustus on jollain tavalla kärsinyt inflaation ja kaikuu hiukkasen negatiivisuutta. Ja mitä olenkaan ensi, hups, tänä vuonna lähdössä opiskelemaan?). Pitää siis osata luopua ja laittaa osa juurikin sinne roskiin. Kehitellä jo olemassa olevaa ja voilà. Jos ei itseltä onnistu niin siinä kohdassa minä voisin tulla avuksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Kevät toi, kevät toi...

Mutta minä se olen kai ujutuksen mestari, sillä meillä ikkunat on miehen heiniä ja pitkälle miehelle ulottuvine raajoineen homma sopiikin ;)

Meillä on vanhat ruutuikkunat ja lasikuisti, joten hommaa riittää...

-tuuti

himalainen kirjoitti...

Ihana juttu. Jotenkin ihan jo keväiseltä näyttää teillä. Ja riittävän hyvä voi ollakin se paras, jos olisi uutta ja naarmutonta, niin eihän sitä edes välttämättä oikein uskaltaisi kunnolla käyttääkään. Tai näin siis minulla, säästelen aina uusia juttuja, mutta kun on sopivasti kulunut sitä saa käyttää aivan huoletta.
Minullakin ollut kaksi viimeistä viikkoa ihan täynnä tällaista hassua kodin näkemistä uusin silmin, kun vaikka tekee erivärisen tyynyn, niin jo alkaa näyttää paremmalta.
Ja järjestelen kaikkea koko ajan tai oikeastaan raivaan pois. Helpottaa jotenkin.

Satu kirjoitti...

Tuo alku oli kuin meiltä. Täysin. Jään odottelemaan heräämistä!

Katriina, kirjoitti...

Ihan itse annettua terapiaa! Valitus ulos ilmoille ja jotain vapautuu ja alkaa tapahtua. Nurkkauksesta tuli hieno, ihailin juuri niukkaa väritystä ja kuvittelin liljojen hidasta aukeamista. Vaikka nupullaan sopivat kuvaan vielä paremmin.

Tyynyjen kangas viehättää myös eleettömyydellään, tuo kuitenkin tarvittavaa eloa.

Mannukka kirjoitti...

Pienillä jutuilla saa ihmeitä aikaan ja mahtavin fiilis tulee siitä, että jo olemassaolevista romppeista keksii jotain uutta!

Ikkunoiden pesu on blaah-puuhaa. Mulla pyörii joka kerta ikkunoita pestessäni päässä Miljoonasateen 506 ikkunaa.. vaikkakin meillä on pestäviä ruutuja pikaisen laskuni mukaan vain vähän päälle sata.. *huokaus* Sen homman voisi kyllä ulkoistaa..

violet kirjoitti...

Pandice: niin ja kun se uudenLAINEN riittää ihan hyvin. Vielä tarkemmin: hiukan erilainen oli nyt se mitä tarvitsin, näemmä.

Neiti NImetön; joo, on se sana vähän semmonen...Kauhean vaikea keksiä tilalle kuvaavampaa.

tuuti; mulla ei kyllä mitään ole ikkunanpesua vastaan sinänsä, mutta teen sen kuitenkin aina vasta sitten kun tekee mieli tehdä.

Lasikuisti...hommaa todella;-)

Himalainen; oi tänään on niiiin keväinen olo etten uskoisi että eilen satoi lunta ja nyt se on poissa ja muutama aste plussaa.

Me ostetaan äärimmäisen harvoin huonekaluja tai muutakaan kotiin. HAlutaan vaan panna sekin raha johonkin muualle.

satu; kyllä se tulee. Sama kaava toimii monella, olen varma.

Katriina; joo, valituksesta toimintaan. Jätin kyllä ne rivit kirjeeseen koska oli sekin tunnetila tosi. MItä sitä yliviivaamaan.

Mannukka; niin, kyllä mä sen tiedän että moni ei kuunaan huolisi alunperinkään tuollaista ikean nojatuolia nurkkaansa, ei ainakaan sellaista joka on jo 10 vuotta vanha;-)
SAATI sitten että haluaisi jonkun rätin siihen päälle.
Mulle tää olemassaolevat romppeet -osasto tuntuu olevan ominaisin.

Tirpana kirjoitti...

Oi ihanaa kun energian puuska välillä yllätää. Antaa mennä vaan, niin pitkälle kun jaksaa. Sitten voikin taas olla vaan ja odottaa seuraavaa puuskaa.

junika kirjoitti...

Mulle tuli mieleen, että kuinka sulla voisi riittää mielenkiintoa ja energiaa kodin uudistamiseen ja siivoamiseen, kun sä käyt parhaillaan selkeästi pääsi sisällä suursiivousta (en tiedä käytkö, se vain tulee mieleen joistain postauksistasi)?!

Siinä kohtaa kun pään sisällä on saanut riittävästi huhkittua, alkaa mielenkiinto kohdistua itsen ulkopuolelle, kuten kotiin. Olet siis ehkä hyvässä vauhdissa itsesi kanssa käymäsi prosessin suhteen.

Tuo nurkkaus näyttää kuvaamastasi kulmasta tosi viihtyisältä!

Mimmi kirjoitti...

Minullakin on ollut viime aikoina havaittavissa tuollaista järjestelyintoa, liekö se tämä kevät? Juuri tismalleen samanlaisen ja -värisen peiton heitin kauhtuneen sohvamme päälle viikko sitten ja avot, tuli uusi sohva!

violet kirjoitti...

Tirpana: joo, anti mennä vaan! Kyllä se sitten yleensä ihan luonnostaan laantuu, tämä into.

junika: kyllä sä oikeassa olet, kyllä käyn, tai oikeastaan olen käynyt, sillä nyt on moni asia selkiytynyt. Ei ole kyse mistään erityisen dramaatisesta tai vaikeastaan, eikä varsinaisesta suursiivosta päässä vaan lähinnä tää nyt liittyy siihen KESKITTYMISEEN mitä katsoin tarvitsevani ja mistä olen kirjoittanutkin. Karsintaa liittyy siihen myös.

Onhan sisustaminen ja kaikkinainen möbleeraus siinä mielessä tyhjäpÄisten hommaa ettei sitä kovin "täydellä" päällä tehdä...;Ei kukaan kai ala järjestellÄ pikkuesineitä jos on vaikka jonkun kriisin keskellä.

Mimmi: joo, ikean rÄtti, made in india, hyvin peittää:-)

Anonyymi kirjoitti...

Eipä se kovin isoista jutuista ole kiinni kun ilme muuttuu. Tyynynpäällisten vaihto on yks mun sohvalle tekemä ilmeenkohotus. Viimeksi vaihdoin vaan huoneesta toiseen tyynyjä ja se riitti siinä kohtaa.

Keittiössä on mun lempparimuutos verhojen vaihto; ikkuna ei ole iso ja käytän siinä ylhäällä verhokappaa ja alhaalla salusiinia. Ja nyt siinä on (uudet) keittiöpyyhkeet, 4 kpl riittää, maailman helpoimmat verhot! Verhotankoon vaan semmosilla nipsurenkailla ilman mitään ompeluja. Kolmannet versiot menossa nyt. Tykkään semmosista vanhantyylisistä ruutu- tai raitapyyhkeistä. Ja se on myös hyvä juttu, että kun kyllästyy voi verhot siirtää pyyhkeiksi. :)

Kirsikka

Pellon pientareella kirjoitti...

Se onkin niin mystistä, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Mielenliikahdus, toivon kipinä. Ilo ja jaksaminen. Halu. Tunnistan tuon kirjoittamasi.

Liivia kirjoitti...

Nyt otan oppia sinusta ja rykäisen itsekin kotia ehompaan. Kummallisesti auttaa nuutuneeseen sieluun.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin saan välillä tuollaisia siivouspuuskia ja saan hetkessä hirvittävän paljon aikaiseksi. Sitten voin taas levätä laakereillani monta viikkoa tai kuukautta. Viltit sohvien ja tuolien päällä ovat juuri hyvä keino uudistaa. Meillä on räsymatto nojatuolin päällä.

Punamulta kirjoitti...

Alkaa ilmeisesti olla kevättä rinnassa?

Minä laitoin eilen facebook-statukseeni, että olen tyhmä, laiska ja saamaton. Sitä olen ollut koko talven. Ja valitan kaikesta. En aina niin tosissaankaan, koska pohjimmiltaanhan kaikki on suht hyvin. Mutta kuitenkin.

Meillä on paljon tavaraa menossa samaan osoitteeseen kuin teilläkin. Olen antanut itselleni täksi vuodeksi mission: pyrin joka päivä laittamaan jotain tarpeetonta ja turhaa pois, jotta edes joskus tulisi se päivä, jolloin en enää löydä sitä tarpeetonta ja poislaitettavaa tällä lailla järkyttäviä määriä. Se edellyttää sitä, että laitan joka päivä pois enemmän kuin mitä tilalle tulee. Ja se on tähän mennessä toiminut. Joka päivä tulee hyvä olo siitä, että saan jotain selvitettyä. Eihän se vielä missään näy, paitsi ehkä hetkellisesti fiiliksessäni :).

Hyvä me! Tsemppiä meille!!!

Anonyymi kirjoitti...

Mulle "pään raivaukseen" auttaa myös se,että raivaan sen tilan mieleisekseni jossa olen. En pysty ajattelmaan tai keskittymään, jos ympäristö on kaaoksessa. Taidan olla tyypillinen järjestelyvimmainen neitsyt...

t. Jaana

Vilijonkka kirjoitti...

Mainiota, nauti siitä jostakin ja tee kaikki mahdollinen samalla kerralla. Sitten ei tarvitse tuhlata energiaa siihen marmattamiseen, kun ei ole mitään aihettakaan. ja lopuksi voisit laittaa sen jonkin paketiss kohti Pekingiä, täällä vaate- ja lelukaappien sisällöt pursuavat todella rumasti.

violet kirjoitti...

Kirsikka; joo, tyynynpäälisiä vaihtelen silloin tällöin. Ompelen vaan vanhan päälle uuden kankaan aina.
Verhot onkin meillä vaikeampia...kun niitä ei ole.
KEittiössä on semmonen valkoinen kangas verhoa esittämässä. Muisssa huoneissa ei ole ollenkaan verhoja. Emme ole kaivanneet eikä verhotankoakaan oikein mitenkään fiksusti saisi mihinkään kiinni...

Pellon pientareella; ja yhtä pienestä ne on kiinni sinne toiseenkin suuntaan mennessä. Innottomuus, saamattomuus, haluttomuus tehdä mitään.

Liivia; Rykäise, rykäise! Ihan totta että sielukin kirkastuu!

Punamulta; Ei oikeastaan saisi kuvailla itseään noin että tyhmä, laiska jne.
Sitä sitten MUUTTUU sellaiseksi;-)
Ota pois ja laita älykäs, reipas ja tehokas.

Joka päivä jotakin pois. Ihan hyvä.

Jaana;neitsythän minäkin ja auttaa mullakin.

Vilijonkka; jotenkin tuosta pursuamisesta tuli nyt mieleen meidän makuuhuone.
Siellä on mm. lasten vanha polkupyörä (odottanut yli vuoden sitä että mies kunnostaa sen ja myy pois), kaksi vieraspatjaa makuulla (voisivat olla seinää vasten niin eivät veisi lattiatilaa), niiden päällä meidän vanhat patjat jotka odottavat että joku veisi ne roskiin.
Sitten tietysti normimäärä vaatteita lattialla (minun) siinä sängyn vieressä, vaatteita tuoleilla.
Sitten toisen puolen huoneesta vie minun "ateljeeni" joka onkin varsinainen...että on meinaan maalipurkkia, sutia, papereita, taulupohjia, kirjoja sunmuutasunmuuta sekaisin.

Sitten siellä on pyykinkuivaustelina, sitten grilli talvea paossa, afrikkalainen uuni muuten vaan, ja tämän kaiken lisäksi ihan normi huonekalut kuten nyt sänkymme ja sen sellaista.

Vilijonkka kirjoitti...

Aika taitavia olette pinoamaan tai sitten on iso makuuhuone.

Ikkunanpesusta tuli vielä mieleen, että kun ennen joulua kotiapulaisemme törppöili ja pelkäsi saavansa potkut niin aloitti hän hullun siivoamisen. Verhot joutuivat pesuun ja ikkunoitakin aloitti kuuraamaan. Kun nyt palasimme joululomalta pahoitteli kovasti, ettei voinut pestä ulkopuolelta, oli näet, yllätys yllätys, jäätyneet enne kuin ehti kuivaamaan. No, suomalainen pesee ikkunansa kevään ja syksyn välissä eikä 15 asteen pakkasella, silloin ei jäätymisen vaaraa ole! Kyllä taas piti pidättä sitä naurua. Maalaisjärki on jotenkin monella kokonaan hukassa.

neidonhiuspuu kirjoitti...

Hei Violet,
minä järjestelen aina PÄÄTÄNI siivoamalla ja antamalla pois tavaroita ja varsinkin kriiseissä. Se toimii hyvin!

Tuula kirjoitti...

Hih, meilläkin on päiväpeitto yhden nojatuolin päällä, joka muuten olisi ihan väärän näköinen :)
(APua, nyt ehdin jo unohtaa mitä piti oikeasti sanoa..! Mistähän saisi ostettua lisää muistia?)

MaaMaa kirjoitti...

Hyvä, että purnasit siihen kirjeeseen. Siitä pääsit ilmiselvästi toimeen.

Mäkin joskus valitan asioista, jotka voisin itse muuttaa tuosta-noin-vain, kunhan lopettaisin valittamasta ;)

Joku on joskus sanonut, että "biggest sin is sitting on your ass" ;)

Kivaa viikonloppua!
Mä tykkään ikkunoiden pesusta (kun ei ole pakko!)

Ritva kirjoitti...

hyvää uutta alkanutta sinulle!

olen lähtenyt hitaasti käyntiin-
semmosta viipyilyä tämä.

ja paljon kertynyttä tekemätöntä.
askel kerrallaan...
kevättä kohti :)

pikkujutut kirjoitti...

Tuota on naemma ilmassa.Taalla osoitteessa tapahtuu ihmeita monien roikkumassa olleiden ja nakyvissa olleiden pinojen suhteen, etta vahan itseakin hammastyttaa. Mutta samalla energiaa tuntuu vain tulevan lisaa, joten ei voi kun nauttia.

Helinä kirjoitti...

Huokaus sentään kuinka tutulta kuulostaakin!
Miten vaikeata noinkin helppo asia voi olla.
Otan nyt mallia asenteestasi välittömästi. Kiitos!

Katilein kirjoitti...

Ihanaa! Tuollainen inspiroituminen on mukaansa tempaisevaa! Kaikesta järjestelemisestä voi saada itselleen ihmeen hyvän mielen. Miksiköhän toimeen on vain niin vaikeaa tarttua..?

Minä sain tästä kirjoituksesta inspistä, thanks!

Paevi kirjoitti...

Tästä tammikuusta on johonkin! pakkasineen ja lumineen, minusta ainakin tuntuu siltä.

Paevi kirjoitti...

Lueskelin muita kommentteja ja tuo sinun:
"Onhan sisustaminen ja kaikkinainen möbleeraus siinä mielessä tyhjäpÄisten hommaa ettei sitä kovin "täydellä" päällä tehdä...;"
on niin totta!
Meillä on kotona vielä muutama rojukasa; osan olen jo saanut siivottua, osa vielä odottaa

Anu kirjoitti...

Minä kyllä istuisin tuossa varsin tyytyväisenä. Ihan lukemiseen sopiva nurkka - valoa, fiilistä ja kiva tuo peite, minkä siihen olet viskannut. Sopivan boheemia meininkiä.
Hyvän olon nurkka - se mulle tulee tuosta mieleen.
Hukassa on täälläkin ikkunanpesuolotila. Löytynee kai keväämmällä. Toivon ainakin.

Punamulta kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta Violet. Nyt en enää mollaa itseäni...en kyllä oikein osaa kehuakaan, mutta en ainakaan laita noin negatiivista...
:)

Ppi kirjoitti...

Voi ihminen hyvä, ruikuttaa saa joskus oikein täysillä.

Minen ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi mitään. Makuuhuoneen tvn takainen johtohässäkkä on se kamalin tässä huushollissa. Johtoa on vaikka muille jakaa ja se johtokasa kerää pölyä niin peijakkaasti, että villapaidan saisi, koko suvulle, joka viikko.

Nyt sitten aamulenkin jälkeisellä energiallani vedin kaikki pois ja imuroin ja voi poijjaat, että on hyvä olo, tattis ja moro.

Ei muutaku hyvää viikoloppuu sinne!

aurinko ja kuu kirjoitti...

Luulen, että tuota sanotaan kevääksi.

violet kirjoitti...

Vilijonkka; ehkä molempia. Makuuhuone on kyllä tämän asunnon suurin huone mutta toisaalta siellä on tällä hetkellä vähiten tyhjää lattiatilaa...

Nauratti tuo ikkunanpesu pakkasella.

neidonhiuspuu; niin tekee;-)

Tuula: voi olla tuo tuoli on edelleen "väärän näköinen" muttei se ainakaan ole enää rikkinäisen näköinen (korkeintaan PEITETTY rikkinäinen).


Maamaa; ja sulla sitten on aforismi joka lähtöön! Olen ennenkin ihaillut.

Ritva; jos viipyilystä puhutaan niin se oli se mun loppuvuoden tunnelma. Voi yrjö.

pikkujutut; kyllä ihmettelin minäkin itseeni tässä yksi päivä kun panin vaatekeräykseen vaatteitani. Mutta hyvä luoja sentään: oli sellaisia joita en ole käyttänyt kertaakaan sanotaan nyt 5-7 vuoteen. Eikö se ole Merkki???

Helinä; neuvoja jaellaan ilmaiseksi!

KAtilein; hyvä vaan jos inspis näin leviää. Itsekin sen niin usein saan juuri jonkun blogista.

Paevi; onhan tästä johonkin, ihan totta. Onneksi onkin. On niin pitkä kuukausi.

Anu; minä omin tuon nurkan heti kun muutimme. Huomasin nopeasti että siinä on tämän kodin paras valo mm. juuri lukemista varten. Sitten siinä on myös ikkuna vieressä ja tykkään katsella ulos.

Punamulta; ei kehuminen oikein sujukaan helposti. Niin paljon helpompaa on mollata, ihan hullua kyllä!
Mutta jos jotakin sellaista kuten sanoit neutraalia mutta silti positiivista...

Jos ei muuta niiin voi sanoa : minä olen tällainen!

Ppi; my ass noi johtohässäkät! Olohuoneessa on ISO.
Saisin kyllä hyvinkin innon käsiksikäymiseen mutta ratkaisua että MIHIN ne tungetaan ei oikein ole. JOtakin laatikkoa olen oikeasti jo mielessäni rakennellut.

aurinko ja kuu; kyllä se sitä on.

Anonyymi kirjoitti...

I wish not acquiesce in on it. I assume nice post. Especially the title attracted me to be familiar with the sound story.

Niina K ♥ kirjoitti...

Loistavaa!! Saman mihinkään kuulumattoman tavaran kanssa tuskailen myös päivittäin. Kodissa pyörii mitä kummallisinta tavaraa millä ei oikeasti ole mitään virkaa, kunhan ovat. Ja se ikkunoiden pesu, Se on melkoista tervanjuontia täälläkin. Kiitos tästä postauksesta =)