torstai 28. tammikuuta 2010

Elämä on värejä







l
Kuvat Agnès Emeryn kodista ilahduttavat minua aina, mutta erityisesti nyt, kun ulkona on kaikki väri kateissa. Olen kyllästynyt lehtien valkoisiin koteihin. Olen samaa mieltä Agnèsin kanssa: "Elämä on tehty väreistä. Valkoinen kadottaa ajan myötä kauneutensa ja vaatii jatkuvaa raikastusta säilyttääkseen loistonsa." Lisäisin vielä: valkoinen on "pikkusievä". Pyydän jo etukäteen anteeksi lukuisilta valkoisen ystäviltä!



Vaikka Agnèsin 400 neliön brysseliläistalo vuodelta 1890 jääkin suurimmalle osalle meistä täysin saavuttamattomaksi haaveeksi, niin jotakin pientä tuosta maailmasta voi saada omaankin kotiinsa. Kaakeleita (vaikka vain yhden!), kippoja ja kuppeja nyt ainakin.


Olen kirjoittanut Emery & cie -kaupasta viime elokuussa. Tässä linkki ensimmäiseen kolmesta postauksesta. Tässä toinen, ja kolmas. Liikkeitä on myös Pariisissa ja Lontoossa on kuulemma hiljan avattu show-room.


37 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Muistan tuon kodin hyvin. Taitaa olla revittynä kansiossanikin. Erityinen koti, mehevä, mutta mulle liiankin mehevä.

Mua suorastaan ällöttää se kaikki uusvanha valkoinen höpsötys, jota kaikki maalaislehdet ovat pullollaan, ällöttää jo se tanskalainenkin valkoisuus ja sitten se uusi ja steriili valkoisuus myös.
Mutta yhtälailla ahdistaa koti, jossa ei ole ollankaan valkoista.
Valkoinen näyttää kuitenkin melkein aina paremmalta vanhalla kuin uudella pinnalla.
Kyllä mä valkoisesta värinä tykkään, mutta kokovalkoinen sisustus olisi tylsä.

Liivia kirjoitti...

Palasin vielä sanomaan, että tykkään tuon kämpän puitteista kovasti, mutta ne on noi tavarat ja huonekalut, niistä en tykkää. Jotenkin kikkaillut.

Tintti kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä valkoisesta. Siksi en voi puhua pikkusiskoni kanssa sisustamisesta muuten kuin esine-tasolla. Tosin silloinkin tiedän tarkkaan minkä hän valitsee, hänellä ei ole hajuakaan mikä minua kiinnostaa. Itseasiassa taidamme puhua aika vähän juuri mistään...

violet kirjoitti...

Liivia; puitteita minäkin tässä nyt tarkoitan. Seiniä, lattioita. Värejä, ylipäätään.

Samoin kuin ne postaukseni siitä kaupasta. Se EI ole siis kenenkään koti, vaikka siltä vaikuttaa. Ihastelin nimenomaan pintoja. En pitänyt huonekaluista vaan kaakeleista, kipoista ja kupeista, joistakin valaisimista ja kankaista.

Meidän omassa kodissamme on kaikki seinät valkoisia. Tai ei aivan liituvalkoisia, mutta kuitenkin.
Se ei ole oma valintamme mutta emme aio asialle myöskään mitään tehdä. Valkoista, vaaleaa tarvitaan ilman muuta.

Tintti; viimeinen lause...;-)
Siis ei mitään sinänsä hauskaa tai huvittavaa, ymmärrän vaan mitä ajat takaa.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Taistelen jatkuvasti värimieltymyksieni kanssa. Rakastan oikeastaan kaikkia värejä jos ne ovat oikeissa paikoissa. Sopivien värien valitseminen tilaan voikin sitten olla kinkkisempi juttu. Siihen kun vaikuttaa niin monet tekijät.

Kiitos myös linkeistä! Tuonne voiskin mennä katselemaan ja ihastelemaan.

anna kirjoitti...

Ihanaa saada toinenkin ääni Ei valkoista enää-kuoroon!

Follow you dreams kirjoitti...

Meillä on valkoista mut tehosteseininä
eri värejä ja
myös sohvat verhot muu sisustus värikästä:).

Liian valkoinen ei uppoa muhun
kivaa olla väriläiskiä elämässä:P.

Tykkäsin noista kuvista.

Jamssi

Jonna kirjoitti...

Minä tykkään valkoisesta, mutta kaipaan myös väriä. Valkoinen on ikään kuin pohja johon lisään sitten muuta. Keväällä alkaa tehdä mieli vihreää, ihan joka kevät.

Nina kirjoitti...

En usko, että minusta tulee koskaan riittävän boheemia, jotta voisin elää räiskyvien värien ympäröimänä, mutta kyllä tämä vuokratalojen sairaalanvalkoinen joskus tympii.

Sisustuksista tulikin mieleen, että en ole vielä löytänyt blogia tai kunnon lehtiartikkeliakaan sellaisesta "miehisestä" asunnosta. Isä kovasti haluaisi sisustaa uutta (no vuoden vanhaa) asuntoaan, mutta inspiraatioita ei oikein löydy, kun lehdet pursuilevat jotenkin naisellisia tiloja. On härpäkkeitä ja koukerotuoleja ja uusromanttisia, ainoat maskuliiniset tilat taas ovat olleet teollisuushallimaisia kokonaisuuksia.

Nyt alkaa kyllä mennä taas pahasti ohi aiheen.. :D

Kuukki kirjoitti...

Mukavaa, että muutkin pitävät väreistä! Aika moni blogi on täynnä valkoista, mutta ehkä vähitellen ihmiset alkavat kyllästyä siihen. Elämässä pitää olla väriä, jos ei muuten niin kotona ;-)

Blogisi on mukava, käyn aika usein lukemassa juttujasi, vaikka en ole tainnut kommentoida aiemmin.

Vilppumaan Erika kirjoitti...

Yhdyn mielipiteeseen valkoisuuden pikkusievyydestä ja tanskalaisromanttisesta, liikaa valkoista korostavasta tyylistä. Vanhat kiviseinät ne meilläkin valkoisena paistaa mutta muuten käytän värejä jonkun makuun varmaan liiankin huiskien.

Lisäksi karvani nousevat pystyyn nykysisustusmuodin tekstitys-villityksen edessä. Joka kippoon, kappoon, hyllyyn, arkkuun, boksiin ja purnukkaan (valkoiseen tietysti) pitää lykätä joku teksti ja esim. jos leipälaatikossa lukee "leipää", koen sen rajoittavana, enkä myöskään halua laittaa kynttilöitä laatikkoon, jossa lukee "candles". Pyydän anteeksi minäkin, jos joku "tekstittäjä" mielipiteestäni loukkaantuu :)

violet kirjoitti...

Neiti Nimetön; jos mä suoraan sanon: jos minun pitäisi nyt valita että mitä värejä panisin kotiini (seinät, lattiat, huonekalut, kaikki krääsä) niin enpä oikein tiedä mitä sanoisin.
Suurin osa jutuista on mulle ihan se ja sama.
ON toki niitä "ei missään nimessä" -juttuja, mutta noin keskimäärin...se mitä sisustukseksi sanotaan ei ole erityisen tärkeää minulle. Vielä vähemmän se, mitä joku meidän kodistamme ajattelee.

SILTI olen hyvin, hyvin kiinnostunut näistä jutuista. Pidän kauniista ja kiiinnostavista asioista ihan kaikkialla.

anna; on niitä ääniä muitakin.
Eikä se multakaan mikään ehdoton ei ole. Mutta en vaan millään jaksa enää katsella vaikkapa lehtiä joissa ei oikein muuta ole kuin valkoista.

Jamssi; samaa linjaa sitten kai kuin minäkin.

Jonna; ei mulla ole montaakaan ehdottomasti ei -väriä jos oikein ajattelen.
Myöskään mulla ei ole mitään sen kummempaa "linjaa" sen suhteen mitä vaikka tänne kotiin haluaisin.

Nina; puolustelen tässä tuota Emeryä: hänen värinsä (vaikkapa maalit) eivät juuri koskaan ole räiskyviä. Siellä on minusta hyvinkin hienostuneita värejä, vaikka monet niistä olisivatkin vahvoja ja tummiakin. Mutta ei päällekäyvää.
Tosin onhan tämäkin kai mielipidejuttu että miten värit näkee.

AIVAN totta tuo mitä sanot "miehisistä asunnoista" mediassa!!!
Ja blogeissakin....
Aika usein ajattelen; millainen mies voi asua kodissa joka on niin ilmiselvästi naisen yksistään pykäämä? Eikö mitään omaa halua tai makua ole - vai eikö sitä enää uskalla tuoda julki...?

En voi mitenkään uskoa että miesten mielestä on ihan se ja sama miltä heidän kodissaan näyttää.

Tuo ei mennyt ollenkaan ohi aiheen. Olen iloinen että otit esille. Toivottavasti jostakin löytyisi jotakin. Pitää itsekin katsastaa.

Kuukki; tule vaan uudelleenkin kommentoimaan.

Niin, se valkoisuus ja vaaleus, söpöys ja romanttisuus ja mitä vielä...
En suinkaan yritä sanoa että joku maku tai tyyli olisi toista "parempi" - ehei, eihän tällaisia asioita voi niin arvottaa.
Erilaisia makuja on niin paljon ja kaikki ovat makuinensa aivan oikeassa, omalla kohdallaan.

Mielenkiintoista on joka tapauksessa seurata niin vaaleuden kuin monen muunkin jutun yleistymisestä/sammumista. Eikä pelkästään kodeissa vaan kaikessa.
Vaatteet, taide, elokuvat...voi jestas..kaikessa on näkyvissä aina tietyt pinnalla olevat jutut (joista joitakin erehdytään pitämään ajattomina.)

Nuttula kirjoitti...

Minä sanoisin sen niin, että valkoisessa on suuri vaara olla pikkusievä. Ymmärrän kyllä tavallaan mitä tarkoitat, vaikka itse olen valkoisen ystävä.

Onko tuo lehti arkistoistasi? Ei siis saatavilla missään? Kerrassaan kaunis ja mielenkiintoinen koti! Hassua, miten vihreään tulee himo aina uudestaan ja uudestaan.

Nuttula kirjoitti...

Ei kun anteeksi, huomasinkin päiväyksen lehden nurkassa!

Mimmi kirjoitti...

Halusin ennen vain valkoista, pelkistettyä, kaikkia sen sävyjä, mutta jotenkin se meni ohi. Yhtäkkiä huomasin itseni tuijottelemasta Tricia Guildin kankaita, ja pitäväni niistä.

Olen siis melko lailla samaa mieltä kanssasi. Ja Agnesin koti näyttää upealta.

violet kirjoitti...

Nuttula; sanoit sen kyllä paremmin: valkoisessa on vaara olla pikkusievä. Eihän se toki automaattisesti sitä ole, ei missään nimessä!

Tuo lehti on siis ihan uusi numero, ei ole mikään sisustuslehti vaan paikallinen akkainlehti GAEL.
Lähetä mulle osoitteesi meilissä niin pistän oikein mieluusti sulle nuo muutamat sivut tulemaan!

Mollamari kirjoitti...

Valkoinen on... liian kylmää, viileää steriiliä, pikkusievää... en pidä. Ja olen totaalisen kyllästynyt joka sisustuslehdestä loistaviin valkoisiin koteihin. Makuja on niin monia, miksi nyt on takerruttu siihen yhteen makuun. Minulle pitää olla värejä; pehmeitä, murrettuja, maanläheisiä, voimakkaitakin. Kaunis on tuo kotilehtiartikkelissa.

Tanja kirjoitti...

Ensinnäkin, tosi hienot kuvat ihanasta kodista! En ole vihreän ylin ystävä, ainakaan keltaiseen päin menevän vihreän, mutta tuolla, kun vihreitä on niin paljon, kokonaisuus tuntuu hyvältä.

Minä aina toisinaan haaveilen suurista huoneista, isoista tiloista. Siellä voisi olla ihana kietoutua painavampiin sävyihin. Nyt kun asun kohtalaisen valkoisessa kodissa, kaipaan tummuutta ympärilleni. Sita halajaa niin monesti jotain sellaista, jota ei ole saatavilla.

On ihan hassua, miten eri tavalla ihmiset reagoivat kotini väritykseeen. Monille tämä on valkea koti. Sitten taas joku on kiljahtanut, että onpa ihanan värikästä! Itselleni valkoinen tässä pienessä, matalassa kodissa on ihan mahtivalinta. Se on hyvä tausta tavaroilleni, joita on pikkuisen liikaa. Asia ei ole ihan yksinkertainen. Toisaalta rakastan tiloja, jotka ovat ihan täynnä tavaraa, mitä hulluinta kuriositeettia. Mutta en luultavasti kestäisi asua sellaisen keskellä. Kiusaantuisin, kun en voisi olla ajattelematta sitä turhuutta. Mutta valkoinen antaa ilmaa, siitä olen vakuuttunut. Valkoisessa tulee itselleni ihan pikkuisen "arjen yläpuolella" -olo. Tosin sama juttu on hienostuneiden tummien värien kohdalla. Mulla on jokin päähänpinttymä monesti tavoitella tuollaista olotilaa. Ei sillä, etteikö arki olisi hyvää! Onhan se, mutta vielä parempaa, kun voi joka päivä vähän leijuakin.

Valkoinen sisustus tulee helposti miellettyä näinä päivinä siihen ikävään uusvanhojen tuotteiden "tyyliin". Se on jotenkin aika kamalaa, kaavamaista. Minä aina silloin tällöin olen hairahtunut ostamaan jotain sellaista uusvanhaa, ja olen huomannut, että se alkaa ihan yököttämään. Varsinkin silloin, kun olin ahdistunut, ja koitin ostelemalla paikkailla huonoa oloa. Ne kamat olen myynyt kirpparilla pois, kun niistä tuli huono mieli täällä kotona.

Yksi mukava valkoinen tila, jossa tahtoisin joskus käydä on Martin Margielan showroom Pariisissa. Mandarine d'Italie blogissa vaikkapa on kuvia sieltä:

http://mandarineditalie.blogspot.com/2009/09/maison-martin-margiela-showroom.html

Tanja kirjoitti...

Tekee vielä mieli sanoa pikkusievästäkin :)

Pikkusievän assosiaatiohan on lähes poikkeuksetta kielteinen. Minä änkyräpää tykkään käyttää sitä sanaa kuitenkin vähän eri tavalla, ilman sitä kielteistä assosiaatiota. Minusta pikkusieväkin voi olla hyvin hienoa. Niinkuin mikä tahansa, joka on hyvin tehty. Tarkoitan nyt siis tällä sekavalla selitykselläni sitä, että se sanana kuvastaa hyvin tietynlaista tyyliä, ja se tyyli voi minusta olla myös hyvin viehättävääkin, vaikka en tykkääkään siitä, mitä todennäköisesti saatat tarkoittaa sanalla pikkusievä.

Voi parahdus, mikä selitys!

Ja tämä kaikki vain ihan siitä ilosta, että tykkään halkoa sanoja, ja tutkailla niiden merkityksiä. Piste.

Tanja kirjoitti...

Pommittaja, minä.

Sain tästä postista paljon ajateltavaa. Kiitos. Tämä postaus vei suorastaan eteenpäin yhtä velvollisuusasiaa, joka minun pitää tällä viikolla saada hoidettua. Niin ettei ollenkaan vähäpätöinen juttu!

Olet ihana!

violet kirjoitti...

Mollamari; kai sekin mihin takerrutaan, mitä otetaan useammin esiin elää ja muuttuu. Eiköhän. Toivottavasti.

Tanja; no siis tuokin 400 neliön koti..siis tämän suunnittelijan oma joka oli tässä lehdessä...eihän tietenkään sellainen koskaan tule olemaan totta omalla kohdallani enkä suoraan sanottuna sitä oikeasti halajakaan (enkä sano sitä siksi kun tiedän ettei se ole mahdollista!) mutta kuitenkin: minusta on hauska mielikuvitella isoa, tyhjähköä tilaa ja mitä sen kanssa sitten.
Vähän kuin valtavan iso kangas josta ei vielä tiedä mitä sen kanssa tekisi.

Kiitos tuosta linkistä ja kiitos siitäkin että halot hiuksia. Minä teen sitä myös. Minä käännän sanat auki ja ympäri ja minua aina huolestuttaa etten saisikaan sanottua juuri niin kuin asioista ajattelen. Että ymmmärrän että palaat selittämään ja sallin sen täysin.

Mutta että OHO: velvollisuusasiakin meni askelen eteenpäin tämän ansiosta. Yllättävää, hienoa ja kaikkihan on sitten paremmin kuin loistavasti!

ii kirjoitti...

Tuossa keittiössä on juuri ne värit, joita olin suunnitellut meidän keittiöömme! Tosin ajattelin säilyttää pari valkoistakin seinäpintaa. Nuo kaakelit on kyllä huippu, mutta sellaisia ei kannata alkaa vaihtelemaan, ennenkuin talossa on tehty putkiremppa. Höh.

Junika kirjoitti...

Mitäpä tähän lisäämään... samasta aiheesta olen pari kertaa parin kuluneen vuoden aikana postannut. Se vain tuppaa olemaan mielipide, joka otetaan kovin henkilökohtaisesti.

Ja minä vastarannankiiski, nyt, kun olen jo muutamalta taholta kuullut "eienäävalkoisiakoteja" -kommentin, menin ja ihastuin jonkin uudehkon sisustuslehden valkoiseen kotiin!

Anu kirjoitti...

Luulen, että ollakseen koti, on asuintilan oltava merkitty sellaisilla sävyillä, esineillä ja tunnelmilla, jotka saavat asujan levähtämään, iloitsemaan, inspiroitumaan ja tuntemaan olonsa hyväksi. Kai se on ihan selviö. Minusta on turhaa asua jollakin tavalla vain siksi, että se olisi trendikästä. Tai siksi, että se ei ole muodikasta ja on siksi nimenomaan marginaalista. Oma trendihän sekin taitaa olla. Kaikenlaiset muut perustelut asumiselle ovat mielestäni kiinnostavia paitsi nämä mainitut.

Minä lepään, hengitän, inspiroidun ja iloitsen valkoisesta. Pohjaksi haluan valkoisen. Valkoista vasten eri värien sävykirjot näyttäytyvät kauniisti. Minusta erityisesti sävyjen tutkiminen eri valaistuksissa on jotakin valtavan kiinnostavaa. Näyttämäsi vihreät toivat mieleeni pesän ruohikossa. Aika kesäinen ajatus, ihan tervetullut tähän elämään parinkymmenen asteen pakkaseen
kourissa.

Junika muuten sanoi hyvin. Miksi tämä aihe otetaan niin valtavan henkilökohtaisesti? Keskustelu, väittely ja kaikki sellainen on mielenkiintoista mutta sellainen eipäs-juupas -tyyppinen räiskintä on vähän kai tylsää.

violet kirjoitti...

ii: tai tuo on tekstin mukaan ruokahuone, kuvattuna keittiöstä, mutta eihän se nyt niin tärkeää ole.
En tiedä haluaisinko varsinaisesti omaan kotiini mitään tuollaista mutta tykkään ainakin tässä.

Junika; minäkin voin olla kovin ihastuksissani jostakin valkoisesta kodista. Ihan hyvin. Olisi tietysti pitänyt tarkemmin kirjoittaa. Ei KAIKKI valkoinen ole nyt sellaista mistä en pidä.

Toivon hartaasti ettei kukaan ota kirjoituksiani siinä mielessä henkilökohtaisesti että morkkaisin "valkoisessa asujia" tms. Siis niitä ihmisiä.
Mutta mielipide sopii olla tästäkin aiheesta ihan samaan tapaan kuin vaikka että mitäs tykkäsitte x:n kevätvaatemallistosta.

Anu; kun nyt mietin omaa asumistamme niin sen kohdalla ei taida täyttyä nuo "perustelut".

Meillä on huonekaluja jotka olemme ostaneet itse koska olemme
pitäneet niistä tai saaneet halvalla tai olemme välttämättä tarvinneet jonkun jotakin varten.

Sitten meillä on huonekaluja jotka ovat ns. kulkeutuneet meille, jotka olemme ottaneet kadulta koska pidämme niistä, olemme saaneet suvulta tai jotakin muuta.
Ei nämä välttämättä yhteen sovi tai kaikki niin kaunistakaan ole (eikä meille edes mieluista!)
mutta kodin mööpelit on meille lopultakin asia jota emme kovin paljon ajattele. Eikä se nyt kai mitenkään marginaalista ole..

Sävyt eri valaistuksissa - juttu: olen täysin samaa mieltä!

Minen tässä kommenttilootassa huomaa mitään eipäsjuupasia. Ehket tarkoittanutkaan juuri tätä keskustelua.

Kirjailijatar kirjoitti...

Käsittämättömän ihana tuo kauppa. Kävin nyt vasta katsomassa vanhatkin postaukset, haluaa tuonne. Haluaa värejä...vaikka pidän kyllä valkoisestakin, jollei vaan kaikki ole valkoista. Jossain lehdessä saatta tanskalainen valkoinen koti näyttää hyvältäkin, mutten itse viihtyisi siellä. Pitää vähän väriä olla, vaikka seinät nyt ovat enimmäkseen täälläkin valkoiset.

Anu kirjoitti...

Hyvänen aika joo, en tarkoittanutkaan, että eipäsjuupasia olisi tässä keskustelussa. Päinvastoin minusta tämä on ollut päivän mittaan virkistävää seurattavaa. Halusin vain kertoa, että minua kyllästyttää sellainen eipäsjuupas yleensäkin. Ja tästä aiheesta sitä kuulee usein. Se tuli mieleeni tästä aiheesta.

Ja siitä marginaalisesta vielä. En todellakaan tarkoittanut, että sinulla tai tässä keskustelussa jotenkin erityisesti liputettaisiin marginaalisuudesta marginaalisuuden vuoksi. Tai siis ylipäätäänkään koko marginaalisuudesta. Halusin vain kirjoittaa tuon ajatuksen, koska olen asumiseen liittyen sitä viime aikoina miettinyt ja jotenkin se liippasi tätäkin aihetta.

Minusta on mielenkiintoista ajatella ihmisten asumista. Toki monissa kodeissa (ainakin meillä) on esineitä joiden soisi asujan mielestä olevan jossakin muualla, tai esineitä jotka ovat olemassa vain funktionaalisuutensa vuoksi. Ja ympäriltä puuttuu sellaisia juttuja, joita ehkä haluaisi. Kuitenkin varallisuudesta tai kiinnostuksesta riippumatta jokainen jättää jälkiä kotiinsa. Niillä "perusteluilla" ajattelin lähinnä sellaisia asioita. Tässä lapsihälyn keskellä taisi ajatusteni muotoilu todellakin ihan epäonnistua, sillä tarkoitin vain, että minusta tuo on selviö. Siis se, että jokainen merkitsee ympäristöään. Ja kiinnostavaa on minulle se, mistä ihminen on aidosti ilahtuvainen, mikä häntä aidosti kutkuttaa ja mikä tuntuu omimmalta kotiympäristössä - riippumatta valkoisen tai värin määrästä. Enkä usko, että kukaan asuu (ainakaan jos voi siihen vaikuttaa) täysin sellaisessa paikassa tai sellaisten asioiden keskellä, joita kaikkia inhoaa. Niistä jutuista mistä asuja pitää on kiva löytää jotakin olennaisesti asujansa oloista. Ovat ne asiat sitten postikortteja seinällä, kynnysmattoja, kokonainen lukunurkkaus tai mitä hyvänsä. En tarkoittanut ihannoida jotakin "täydellistä" ympäristöä, jossa kaikki mätsää kaikkeen ja joka olisi kaikilta osiltaan unelmien täyttymys (mitä se sitten onkin).

Siis aiheesi oli kiinnostava ja sai vain mieleni ihan täyteensä siihen kytkeytyviä ajatuksenpäitä.
Huonosti muotoiltuja kaiketi. Silti asiaa oli kiva miettiä.

rautaharakka kirjoitti...

onpa maukkaita värejä! maukas, kiitos, oli myös appelsiinikakku
jonka valmistin viikonloppuna reseptilläsi! ´mehevä´ sopisi myös
niin kakkuusi kuin noihin kuviin!

violet kirjoitti...

Anu; kun nyt luen molemmat kommenttisi hitaasti ja ajatuksella niin sanot hyvinkin selvästi asiat. Mutta myönnän että eka luvulla eka kommentti meni vähän väärin tulkituksi.
Huomaan nyt.

Olen aivan samaa mieltä (nyt kun tajusin mistä oli kyse;-)) tuosta jälkien jättämisestä ja merkitsemisestä.
Ja sitä voi tehdä niin monin tavoin, ihan totta. Ja pienestikin, mutta totta kyllä että kai jokaisella ainakin jossakin määrin on pyrkimys siihen että paikka missä asuu tuntuisi siltä että siellä on hyvä olla.

Yksi juttu josta ei juuri ikinä saa juuri mitään keskustelua aikaan on se miten paljon miesten tavarat ja ylipäätään se että mies asuu kodissa näkyy ja kuuluu, miten vaikuttaa sisustukseen tai ylipäätään siis hankintoihin tai esim. remonttipäätöksiin jne.

Se on tullut mieleen esim. siksi, että omalle miehelleni on suht se ja sama mitä ja miten on, ja kun minullekin se on LÄHES se ja sama niin sitten käy niin, että kaikenlaista keskeneräistä on siellä täällä, tavarat eivät löydä paikkaansa jne.

TOSIN...mulle tulee sitten puuskia jolloin tartun kovastikin johonkin ja maalaan vaikka yhtäkkiä jotkut hyllyt tms.

rautaharakka; ai kun kiva kuulla että kakku maistui!

Punamulta kirjoitti...

Olen jotenkin ihastunut siihen valkoiseen. Silti meille sellaista ei tule. Liian puhdasta.

Minähän haluaisin auringonvalon oranssia ja keltaista ja turkoosia...kaikkea sellaista joka ei vaan yksinkertaisesti myöskään tälläiseen suomalaiseen kotiin käy, siis jo ihan siitä syystä, että täällä on niin pimeää ja värit eivät ikinä näyttäisi siltä mitä tavoittelen... :)

Tuo lehti minua jäi kiinnostamaan...niinkuin nyt yleensäkin kaikki lehdet, jotka ulkomailla tuntuvat aina olevan mielenkiintoisempia kuin suomalaiset vastaavat.........

Vilijonkka kirjoitti...

Minulle kelpaisi, ainakin ajatuksen tasolla, valkoinen koti. Mutta kun minun romuromantiikkaan kallellaan olevalla tavaramieltymykselläni sen sisustaisin olisi valkoisella paljon eri sävyjä. Jokin aavistuksen vihertävä valkoinen muuttuisi titaanin valkoisen rinnalla turkoosiksi jne. Värit kun elävät toistensa rinnalla. Milloin valkoinen muuttuu kermasta keltaiseksi? Aika herkästi jonkin lilan rinnalla.

Pariisissa muhun iski sen kaiken elämäni kaaoksen keskellä mustavalkoinen kausi. Revin luumut verhot alas, viikkasin vihreän pöytäliinan pois. Se rauhoitti. Tosin olihan kämpässä lisäksi ruskeat tammilattiat ja paljon puisia maalaamattomia huonekaluja, eli ei se mikään puhdas mv-maailma ollut, mutta riittävä.

Liivia kirjoitti...

Valkoisessa on ihania sävyjä, mutta se maalarinvalkoinen jota täällä pääsääntöisesti ihmisille valkoisena myydään, on kamala.

violet kirjoitti...

Punamulta; niin, sitä kuulee usein miten joku käy vaikka Intiassa, ihastuu kaikkeen värikylläisyyteen, ostaa matkalaukun täyteen kankaita - ja kotona mikään ei olekaan enää saman väristä. Ihan jo erilaisesta valosta johtuen.

Vilijonkka; tajuan tuon mustavalkoisuuden ja siihen kaipuun.
Riittävän mv-maailman voi saada vaikka seinällisellä mv-kuvia!

Liivia; niinhän se tuppaa olemaan...

scaredy-cat kirjoitti...

En ikinä haluaisi kovin valkoista kotia - sen sijaan aina ihastelen voimakkaan värisiä seiniä. Toisaalta taas olen asunut niin hämärissä asunnoissa, että valkoiset (vuokranantajan tahdosta) seinät ovat tuoneet talvella edes vähän valon tunnetta, ja se on ollut keskitalvella helpotus. Tai varsinkin silloin, kun talvi alkaa hiljalleen kääntyä kevääksi, valkoiset seinät tuntuvat hyvältä.

Ehkä tarvitsisin eriväriset seinät eri vuodenaikoina - tai aluksi edes seinät, joiden väristä saan päättää itse. Mutta sen olen ainakin päättänyt, etten epäröi kokeilla seiniini jotain muitakin värejä!

r-o-s-e kirjoitti...

löysin blogiisi sattumalta, ja minuun kolahti tuo kommenttisi valkoisista kodeista, se herätti mielenkiintoni. valkoiset kodit on ihan nättejä, mutta meille se ei sovi, ja ahdistuisin jos mun pitäisi valkoisessa kodissa asua. niinpä vääriä käytän välillä rohkeastikkin.
mulla ei ole mitään selkeää tyyliä, ostan ja teen mikä sattuu silmää miellyttämään...

r-o-s-e kirjoitti...

siis väriä, eikä vääriä.....

rental mobil kirjoitti...

Erittäin kaunis, kiitos jakamisesta.