Vannomatta paras

Periaatteet ja vahvat mielipiteet ovat toki kunnioitettavia. Pidän joistakin itsekin tiukasti kiinni.
Sitten on asioita joiden kanssa ei olisi kai tarvis olla niin ehdoton. Jos huomaa olleensa väärässä tai huomaa mielipiteen muuttuneen voisi kai antaa itselleen luvan kääntää takia, vaihtaa leiriä?

Minä olen vannonut:
- en koskaan ota Kurt Russelin julistetta seinältä (kahden kuukauden päästä otin)
- en koskaan aio opetella tekemään ruiokaa (sanoin että mulle tulee palvelija)
- en aio ostaa yhtäkään cd-levyä (kenen nuo sitten on?)
- en voisi koskaan mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa (oho!)
- en aio milloinkaan muuttaa pois Tampereelta (vaan näin kävi, seurauksena edellisestä)
- minähän en mitään tietokonetta tarvitse! (maailma kaatuu jos on viikon ilman!)
- meille ei tiskikonetta tule! (noooo, olkoon nyt sitten...)
- en aio koskaan äidiksi tai jos, niin korkeintaan yksi lapsi (onneksi mieli muuttui!)
...ja pitkä lista tähän perään.

(kuvia selitän hiukan: suustani on tullut myös etten koskaan takuulla käytä vaaleanpunaista töihini - vaan kuinka kävi...)

Mitä sinä olet vannonut?

Tip tip

Täällä on
- vihreää
- märkää
- koleaa

Minä olen
- hidas
- hajamielinen
- aikaansaamaton

Minua ilahduttaisi
- kukkapuska
-Woody Allenin filmi
-hyvä kirja

Elokuvissa

Kävin äsken katsomassa Coco avant Chanel -elokuvan. Pidin näyttelijöistä, pidin siitä ettei mukana ollut tämän kaltaisiin elokuviin liian usein tuupattua 20/30/40 vuotta myöhemmin -osiota (jolloin yleensä vain katsoo miten onnistuneesti päähenkilöstä on tehty vanha eikä yleensä ole) ja pidin puitteista. Tähän lasken puvustuksen, kuvauspaikat ja kuvien kauniit yksityiskohdat ja väritys.

Vähän väliä tuli mieleen toinen pieni, suuri nainen, Sagan. Kohtalossa löysin paljon samaa.
Ehkä tyylissä ja elämänasenteessakin. Molemmat tekivät aina mitä itse halusivat.

Cannes on taas saanut elokuvajuhlansa. Katselin avajaisia eilen, ja sanoin taas minun ja mieheni yhteiseksi vitsiksi tulleen "joko ne taas on,joko vuosi kului?" - lauseen. Aina tuntuu olevan kevät ja Cannes. Ei se mitään. Elokuvat on hieno asia.

Kulahtanut

Jos on ruma olo niin on. Siihen on turha väittää vastaan että eipä ole, ihan hyvä on, älä turhia.
Olen aivan kulahtanut. Säärissä on ihottumaa jolle en keksi syytä, naamassa on nyppyjä joita en kaipaisi ja silmässä tulehdus, jonka vuoksi näen entistä huonommin. Reisissä on selluliittiä ja suorastaan kosketusarkoja möykkyjä ja kantapäillä voisi raastaa porkkanaa.

Vedän mielessäni yhtäläisyysviivan eilen löytämäni pöntön ja itseni välille.

Mutta nyt tartun toimeen. (Taas kerran). Moniin ongelmiin löytyy ratkaisu aika helpostikin.
Silmälääkärin määräämä lääkekuuri on aloitettu, parit voiteet ostettu, jalkahoidon voi tehdä milloin vain kotonaankin ja eilisen ohjelman innostamana alan hieroa noita reisiäni kuin pullataikinaa ikään.

Katsotaan sitten vähän ajan kuluttua kumpi on ehompi, minä vai pönttö.

Farrahin tukka

Kolmisen kymmentä vuotta sitten Tampereen Stockmannin valokuva-automaatissa. Tuoli on näköjään jäänyt hiukan liian alas. Onneksi tukka näkyy sentään, sillä se on Farrahin tukka. Väänsin sen höyryraudalla muutaman korttelin päässä kotona, juoksin Stockmannille, panin kolikkoni ja otin kuvat. Itse en nähnyt juuri mitään eroa Farrahin ja itseni välillä. Tuon hetken minä olin Farrah.

Luin juuri että Farrah on menettänyt tavaramerkkinsä, sen tukan. Syöpä vai mikä se oli. Charlien enkelitkin voivat sairastua. Lapsena en olisi halunnut sitä kuulla.

Tämä kuva on samoilta ajoilta Marokosta. Ratsastan ohikiitävän lyhyen hetken kamelilla.
Muistan että ajattelin seikkailevani kuten enkelit kerran viikossa.

Metsä ja sen puut

Minä en oikein näe kauas enkä kokonaisuutta.
Minä keskityn yksityiskohtiin ja pilkon osiin.

Mieheni katsoo asioiden koko kuvaa, yleistilannetta ja ajattelee seurauksia.
Hän näkee metsän ja minä puut.

Minä elän tulevaisuudessa turhan usein ja mies sanoo "nyt minä juon kahvia, katsotaan sitten sen jälkeen".

Kamerakaupassa minä ostaisin makron ja hän zoomin, jolla näkisi mahdollisimman kauas.
Aika hyvä että olemme päätyneet yhteen.

Eilen piti

Eilen piti koko päivän lähteä "jonnekin".
Ruokakauppaa pidemmäs en päässyt ja muut eivät päässeet edes sinne.

Yhteistä mielenkiinnon kohdetta ei löytynyt. Yksi murjotti huoneessaan, yksi istui suurimman osan ajasta terassilla, yksi teki tarkoituksella epäsymmetrisiä helminauhoja, yksi loikki sinne tänne kuten yleensäkin. Välillä hyvällä tuulella, sitten taas kuin persiisiin ammuttu en-tiedä-mikä.

Eilen otti päähän vähän kaikki ihmiset ja asiat.
Sekin, että pioneista pyydetään vielä niin paljon että tyydyn tienvarresta taitettuun oksaan.