maanantai 1. lokakuuta 2007

Rappusiivoojan vetoomus

Lauantaina perheen kanssa puistosta kotiin saapuva nainen oli erityisen hyvällä tuulella. Ruokaostokset oli hoidettu, lapset saaneet "raitista" ilmaa, sukulaiset Luxemburgista tulossa hetkenä minä hyvänsä.

Nainen kipitti ensimmäisenä raput ylös kotiinsa. Muisti sitten, että autossa on paljon kannettavaa kotiin ja palasi. Kehotti poikiaan menemään jo ylös odottamaan. Eivät jaksaisi kantaa kasseja kuitenkaan.

Ensin tuntui vaan haju, sitten sen näki jo selvästi. Jokaisella rappusella enemmän tai vähemmän. Paskaa.

Naisesta kuoriutui Rappusiivooja, joka suomalaisia kirosanoja viljellen luuttusi, hinkasi, nuohosi koko saakelin rappukäytävän kadulta omalle ovelleen asti. Rappusiivoojan miespuolinen kollega vaihtoi vettä, toi uusia rättejä ja oppi lisää suomen kieltä.



Urakkansa aikana Rappusiivooja manasi koirat, kaikki rodut, kaikki koot ja värit. Toivoi välitöntä kuolemaan joka ikiselle paskovalle piskille. Tajusi takaraivossaan, että suurin syyllinen on tietysti omistaja... sitten tietysti se joka jätökseen astuu...kuka käski.....mutta kuitenkin.

Mielessään kehkeytyi vallankumouksellinen ajatus; voisiko jokainen koiranomistaja kerätä lemmikkinsä läjät sen sijaan että jättää ne liukuviksi miinoiksi kaduille?
Ai ei? Sitä minä arvelinkin. Ettei niinku kuulu koiranulkoiluttajan toimenkuvaan.



Lopuksi rappusiivooja kuvautti itsensä rapun pikku peilin ääressä, kuin todistaakseen itselleen olevansa hengissä hajusta huolimatta. Hän harkitsee avioliittoa Mister Properin kanssa, sillä on jo niin tottunut tämän tuoksuun, että arvelee tulevansa heikosti toimeen ilman.



Rappusiivooja sai onneksi työnsä lomassa katsella myös rappuun ilmestynyttä taidetta. Alakerran miehen lievästi Chagall -vaikutteinen työ oli pantu somasti nojaamaan seinään tekijänsä oven ulkopuolelle.

PS. Pesen tuon rappukäytävän joka tapauksessa muutenkin, joten sinänsä tuo työ ei ole vastenmielinen eikä outo. Mutta hitto vie...kyllä tuore p..ka haisee sitten pahalta!

7 kommenttia:

vintti kirjoitti...

Tuoretta sitä ei tarvitse kuin yksi jäänne kengänpohjassa kotiin asti kannetttuna- ja koko koti haisee- saati sitten tuolla määrällä rappu..
YÖk, tuumaan.

Mr.Properin kanssa solmittu liitto ei olisi huono ollenkaan :-)

Syksyn värjäämiä lehtiä ja värejä blogissani, kovin laiska olen ollut kuvaamaan. Murr itselleni.

Hyviä hetkiä teidän syksyynne, eloon ja oloon.

Murr koiranomistajille.

Vilijonkka kirjoitti...

Olen aivan rakastunut mr. Properiin, jopa niin, että olen opettanut tytöille sen laulun: "Mr.Proper puhdistaa, peilin kirkkaiks pinnat saa. Mr. Propeeeeer."

Anonyymi kirjoitti...

Yksi asia, mikä on täällä meidän seudulla ihan hyvin hoidettu: Koirien jätökset pitää omistajan kerätä, piste. Muuten tulee sakkoa tai vähintään huomautukset kanssakulkijoilta. Ja jätöspussitelineitä roikkuu säännöllisin väliajoin ympäri puistoja ja viheralueita, joten verukkeeksi siivoamattomuudelle ei riitä, että unohtui pussi kotiin. No, rappukäytävissä pusseja toki ei ole tarjolla...

violet kirjoitti...

Kaarina; ei täälläkään kai rappuun kenenkään koira saa kakata;-)...no joo, ymmärsin!

Liivia kirjoitti...

Mulla paljon opittavaa siivoomisesta, esim. Mr Proper. Laulun jo osaankin.

Anonyymi kirjoitti...

No olitpas fiksu, kun pesit itse kakat rappukäytävästä!

Täällä Suomessa kakat pyyhkäistään käytävämattoon ja rappuihin ja jatketaan matkaa. Odotellaan, että siivooja tulee joskus!!

violet kirjoitti...

Meillä rappusiivoojaa saisi odottaa maailman loppuun asti sillä sellaista ei ole.
Tässä talossa asuu meidän perhe ja kaksi eläkeläismiestä. Kukin siivoaa kun siltä näyttää.