Kun lähdimme lauantaiaamuna ajamaan Pariisista (missä siis olimme viipyneet yön) kohti Thiezacia, ostin neljä kerää Phildarin mohairia. Kaksi violettia ja kaksi harmaata.
Kudoin koko automatkan ja kun olimme perillä, oli kaulaliina sillä samalla hetkellä valmis. Se ulottuu kaulassa roikkuessaan polvesta polveen ja se on hyvin lämmin.
Sen nimi voisi olla vaikka Thiezac.
4 kommenttia:
Ah, olet palannut! Tätä kommentoidessa en ole vielä ehtinyt muihin postauksiin, joilla nyt totisesti odottelu palkitaan!
Mutta tuo huivi ja nuo huivikuvat (puhumattakaan kaikista noista maisemaotoksista) on siis IHANIA!
Kommentoin nyt tänne koko matkasarjan herättämistä fiiliksistä.
Maisemat ovat upeat!Jostain syystä aivan kaikki kuvat eivät kuitenkaan auenneet. Harmi, mutta voi hyvinkin johtua tästä meidän koneesta. (On tullut vanhoilla päivillään vähän hitaaksi)Yritän toisella kertaa uudelleen.
En ole uskonnollinen mutta pienet kappelit ja vanhat kirkot ovat ihmeellisiä,kun ajattelee ajassakin taaksepäin kaikkia niitä ihmisiä jotka siellä ovat käyneet ja mitä paikka on heille merkinnyt. Huih, herättää kunnioitusta. plus arkkitehtuuri on usein mainiota.
Kaulaliina kuvat olivat kanuniit, tekisi mieli päästä hypistelemään tuntuuko liina yhtä pehmoiselta ja untuvaiselta kuin näyttää.
Hauskaa että reissunne oli onnistunut, mutta on mukavaa että olet palannut!
Tiuku: Kirkot alkavat olla nykypäivinä niitä ainoita paikkoja, joissa on hiljaista...ja hiljaisuus on miunlle ainakin alkanut tulla vuosi vuodelta tärkeämmäksi. Katoliset kirkot ovat lähes poikkeuksetta hyvin kauniita. Lisäksi niissä on kynttilöiden ja suitsukkeiden tuoksu ja ne ovat usein koristeltu runsain kukkasin jne. Ne ovat yksinkertaisesti kauniita ja rauhoittavia paikkoja.
Missä olet?
Kurkin tänne välillä ja sinua ei näy...?
Lähetä kommentti