Olin onnellinen että lopetin lauantai-illan juhlat osaltani ajoissa. Ne jotka olivat jääneet hoilaamaan vanhoja hittejä hipsivät aavistuksen verran kalpeina kuka milloinkin aamiaiselle ulos. Onnekseen kellot siirrettiin talviaikaan ja kiire loppui siihen. Sunnuntaiaamu oli valtavan kaunis ja tiedossa oli pitkä ja suhteellisen hankala kävely. Sitä ennen, aamiaisen jälkeen kuvailin hiukan näkymiä.
Ihmettelin miten eläimet vaihtoivat maisemaa niin nopeasti. Juuri kun olin nähnyt lehmät kuvan maisemassa ja hain kameran, ne olivat jo siirtyneet alemmaksi, kamerani ulottumattomiin!
Leikin välillä lehmipoikaa ja huhuilin pienimpiä lapsia kipuamaan rinnettä takaisin. Mutta mitä vielä: he vain huutelivat iloisesti takaisin, kokeilivat miten kaiku vastaa vastapäisistä rinteistä ja miten kauas kepit lentävät kun oikein kovasti heittää. Esikoiseni sanoi jäävänsä "ikuisesti" tänne.
7 kommenttia:
Ahhh. Tästä on hyvä viikkoa jatkaa, upeita maisemia!
Ovatko nuo polut kuvissa lehmien tekemiä? Urautuneita omiin rutiineihinsa nekin.
Joski
Ne ovat osin varmasti eläinten tekemiä mutta tuolla käy jonkun verran vaeltajiakin joten ihmisjälkiä myös. Joillakin paikoin alas valuva vesi oli jättänyt uria, mutta nuo eivät ole sellaisia.
Näin miten vapaat hevoset kulkivat sievästi jonossa tuollaista uraa. Niitä ohjasi vain koira, joka haukkui takana että menkää tuonne;-)
Joku tyylikäs nainen tuolla kukkulalla...
Siis, koko huivi kahdesta kerästä??
Ei, Liivia, neljästä kerästä. Kaksi violettia, kaksi harmaata.
Jaah, en huomaa sitä harmaata, mutta samapa tuo kun hieno on!!!
Olen kutonut siis kaksinkertaisella langalla (samaan aikaan harmaa ja violetti) jolloin väristä tuli pehmeä violetti. Ilman harmaata se olisi ollut aika "kirkuva". Valosta riippuen tuon liina muuttaa nyt väriä - tai siis vaikuttaa siltä...
Meinasin seota Phildarin kaupassa mutta onneksi ostin vain neljä kerää.
PAkko saada tehdä vielä jotakin. N iillä on ihania lankoja.
Lähetä kommentti