tiistai 16. lokakuuta 2007

Minä haluan kissan

Kun muutin pois vanhempieni kotoa (olin kai 20 tai hiukan alle) he ostivat aika pian kissan. Ihanan, persialaisen, ruskean, pitkäkarvaisen Santun. Minä olen allerginen kissoille, joten katin hankintaa piti odotella siihen asti että olin omassa kodissani. Aina vanhempieni luona käydessäni paijasin Santtua minkä ehdin ja tykkäsin siitä valtavasti - vaikka nenä valui ja kurkkua kuristi.

Minä olen kissaihminen jos ihmiset jaotellaan kissa- ja koiraihmisiin. En ottaisi koiraa nurkkiini pyörimään vaikken olisi allerginenkaan tai vaikka minulla olisi talo, jonka pihassa koira saisi olla.
En vaan välitä koirista (paitsi Afgaani on komea ja sopivan leuhka!), mutta kissan ottaisin heti jos vaan voisin. Huokaus.

Eilen kun tulin poikien kanssa koulusta näin meidän kadulla yhdessä ikkunassa tussilla tuherretun ilmoituksen, jonka mukaan 6-vuotias kissa annetaan hyvään kotiin. Olen tuon kissan nähnyt siinä ikkunalla usein ja nyt se siis etsii uutta kotia. Meille se ei voi tulla, valitettavasti, mutta toivottavasti se saa hyvän omistajan.

Ehkä joskus vielä voin asua sellaisessa paikassa että voisin pitää ulkokissoja. Sellaisia, jotka kävisivät vain syömässä ja näyttäytymässä silloin tällöin. Allergiani ei varmaan olisi este niille...eihän..? Haluaisin sellaisen villasukan värisen navettakissan - tai sitten toisaalta sellaisen pienipäisen ja ylvään, laihan siiamilaisen...tai oikeastaan melkein millaisen vain, paitsi ei lyttynaamaista karvapalloa. Katselisin niin mieluusti päivät pitkät miten kissat liikkuvat hienosti ja miten ne vaanivat ja tekevät urheita hyppyjä.

Kissahaaveeni jatkuvat ja toistaiseksi minulla on vain tämä tällainen kisu, jonka nimi on kuulemma Tsa-Tsao. Se on hyvin arka ja hiukan epäluuloinen. Sille en ole allerginen ja se on kyllä oikein ihana kisu.


Entä ruudun sillä puolen, kissa vai koira?

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ehdottomasti kissa!
Pelastin allergisesta perheestä norjalaisen metsäkissan Väiskin ja se on paras kaverini koko maailmassa :) Laiska, pehmeä ja lötkö sisäkisu jossa illan tullen herää varsinainen saalistajatiikeri :D

violet kirjoitti...

Norjalainen metsäkissa on tosi kaunis...kuten niin moni muukin rotu!

Vilijonkka kirjoitti...

Jos olisi pakko ottaa koira, valitsisin uljaan faaraokoira, vinttikoirasukuun kuuluva. Se on sellainen oiken puhtaan lihaksikkaan koiran näköinen, mietiskelevä ja liikunnallinen. Kävisin sen kanssa vinttikoirajuoksukilpailuissa.

Ja kissa olisi sellainen oranssikellertävä, jollaiseen tutustuin olessani 11v. Sen nimi oli Pixie. Ulkokissameiningillä tietty.

Ei onneksi tarvitse tehdä oikeita valintoja, sillä allergia vaivaa täälläkin. Lapset kyselevät kotieläinkuumeessaan jatkuvasti, että äiti, milloin sinun allergia menee ohi?

Pikkujutut kirjoitti...

Jos olisi pakko ottaa jompi kumpi- se olisi koira.Sain kissan raapaisun,siis arven,noin 2 vuotiaana.Siitä jäi elinikäinen,henkinen muisto.

Todellisuudessa mies on allerginen molemmille, joten tyydymme pehmolemmikkeihin.

--KATA-- kirjoitti...

Kummatkin, mutta jos on pakko valita niin koira. Ehdottomasti. Afgaani tai bokseri. tai joku vaan koditon sekalainen tyyppi. Sniif. Suurin toiveeni on koira, mutta kun on allergiaa, eikä aikaa pitää koiraa.

EVE kirjoitti...

KISSA KISSA KISSA!!
tottakai.. itse asiassa tämä on nyt hyvin ajankohtainen aihe.. ollessani lapsonen,meillä oli parikin kissaa kotona ( kartusiaani ja aby) ja nyt 40 ja risat-ikäisenä harkitsen vakavasti kissaa.. aby houkuttaisi! Etenkin siitä jäi ihanat muistot...
Aby = abessiinialainen

Stazzy kirjoitti...

Kissa ehdottomasti. Oma kissakuumeeni on taas jäänyt hieman taka-alalle, mutta kirjoituksesi sai sen nousemaan uudestaan pintaan.
Minäkin haluan omapäisen karvapallon joka varaa aina asunnon parhaan paikan nukkumissijakseen.

Valitettavasti elämäntilanne ei toistaiseksi anna periksi ottaa minkäänlaista eläintä, vaikka allergia ei haittaakaan.

SusaRouva kirjoitti...

Taidan olla jotenkin outo kun en välittäisi omistaa lemmikkiä laisinkaan. Muiden kissat ja koirat ovat ihan jees, mutten koe tarvetta omistaa lemmikkiä itse.
Jos annetuista vaihtoehdoista jompi kumpi olisi pakko ottaa niin ehkä kissa. Helpompi hoitaa, luulisin. Kokemusta ei ole.

violet kirjoitti...

Tietysti minäkin voin elää ilman sitä kissaa, ihan hyvinkin. Itsekkäistä syistä vaan tykkäisin katsella kuinka kissa liikkuu ja on kaunis, ihan yksinkertaisesti vaan.
Asialla on kuitenkin ikävämpi puolikin ja vaikka allergia ei estäisi kissan hankkimista niin voi olla että yksi estäisi: alkaisin heti alusta asti ajatella että kohta se kuolee, kohta siitä pitää luopua...että parempi varmaan vaan lääppiä silloin tällöin muiden kissoja.

Angela kirjoitti...

Mä olen kissamainen koira :) Eli olen valinnut koira(i)ksenikin kissamaisimman koirarodun, huskyn. Sillä on yllättävän paljon samoja piirteitä kuin kissalla. Ottaisin kissan, mutta olen älyttömän allerginen kissoille. Eläimet ylipäätään ovat mainioita :D

Myy kirjoitti...

Koirahan on ihmisen "palvelija", kun taas ihminen kissan. Ihailen kissan itsenäisyyttä, mutta säälin koiran ihmispalvontaa. Ottaisin kyllä molemmat, jos voisin.

inkivääri kirjoitti...

Meiltä löytyy molemmat, enkä oikein osaa sanoa kumpi mieluummin. Ehkä, jos olisi pakko valita vain toinen, niin kissa. Ehkä.
Korppu-koira on palveluskoirarotua, iso musta beauceron. Sellainen peruskoira, vähän juro mutta kiltti. Kirppu-kissa taas on ystävältäni meille muuttanut pyhä birma, kooltaan kamalan pikkuinen ja luonteeltaan vähän höntti. Niin ja uskomattoman kömpelö -- ei todellakaan mikään notkea ja salaperäinen.
Joskus jos asuttaisiin sopivalla alueella, haluaisin pari kissaa lisää. Ulkokissaa nimenomaan, sisällä viihtyisivät vain nukkumassa ja talvipakkasilla.

tiuku kirjoitti...

Nämä kissa - koira asiat ovat mielenkiintoisia.
En ole koskaan vakavasti harkinnut että meille muuttaisi joku karvapallero, ehkä sitten kun lapset ovat isompia?! Kissoissa on paljon kaikkea viehkoa, koirat puolestaan ovat sellaisia uskollisuuden perikuvia. Vaikea sanoa kumpi meiluummin. Kotia tarvitsevan eläimen tielle astuessa varmaan kumpi vain kävisi, mutta viimeaikoina olen huomannut ihastuneeni ranskan buldogeihin, lepakkokorvat ja kaikki. Sööttejä ja tarpeeksi pieniä.

Liivia kirjoitti...

Tuo koko litania oli kuin minun suulla! Kissa heti, jollen olisi allerginen! Joudun ihan hirveään hellyyttä täynnä olevaan hykerrystilaan kun näen kissan, jonka voisi ottaa syliin. Otankin jos on tilaisuus ja kärsin seuraukset.
Vuoristossa voi muuten asua kissan kanssa allerginenkin, vuoristoilmassa oireet häviävät. Olen kokeillut, ja sain rakastaa kissaa edes kerran elämässäni.
Koirasta tismalleen samaa mieltä!

violet kirjoitti...

Jännää miten tämä aihe aina puhuttaa. Kiva juttu! Minusta tämä jaottelu "kissa-/koira-ihmisiin" on tavallaan keinotekoinen - voihan sitä pitää molemmista tai ei kummastakaan - mutta toisaalta se kumpaan "leiriin" kuuluu, etenkin jos kuuluu intohimoisesti;-) kertoo minusta ihmisestä enemmän kuin että tykkääkö kissoista vai koirista. Asiat jotka noihin eläimiin yhdistetään, "luonteenpiirteet" joita niillä on...kertovatko ne omistamme? Todellisista ominaisuuksista vai niistä, joita toivoisimme itsellemme?

Maare kirjoitti...

Koira, aivan ehdottomasti!

Mulla on Pikkujuttujen tapaan lapsuudesta juontava kissatrauma, naapurin puolivilli Kalle-kolli hyökkäsi naamalle kun olin kai 6-vuotias...siitä asti olen ollut varuillani kissain seurassa.

Koirista näkee tai vaistoaa millä mielellä ollaan, kissoista ei koskaan!

Anonyymi kirjoitti...

Lueskelen aina blogiasi,nyt pakko kommentoida..Olen aina ollut kissa ihminen,valitettavasti poikani on allerginen(joten odotellen poikien aikuistumista :) ja kotoa muuttamista)mutta meillä on kaksi ihastuttavaa,Leuhkaa afgaaninvinttikoiraa!vanhoja elegantteja neitejä..
Itämaisuus ilmeisesti viehättää,sillä kissa valinta tulee sitten joskus olemaan Itämainen tai Siamilainen!!p

Pupuce kirjoitti...

Meillä on molempia - kaksi kissaa ja koira, mutta ne ovat kyllä koiramaisia kissoja ja kissamainen koira!

Angela sanoi huskynsa olevan kissamaisin koira, mikä ei pidä paikkaansa, sillä basenji eli meidän koira se vasta kissamainen on! Nuolee itsensä puhtaaksi, inhoaa vettä, ei suostu menemään ulos kylmällä tai vesisateella, leikki palloilla tms. kuin kissa ja on muutenkin itsepäinen ja oikukas kuin kissa.

Sitten nuo meidän kisut on kuin koiria: tulevat kutsuttaessa luokse ja tottelevat käskyjä. Kyhnäävät vieressä eikä niillä ole mitään kissalle ominaista omanarvontuntoa. Ihme otuksia koko porukka! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kissa ehdottomasti,eikä vastaväitteitä ;)

On ollut aina lempi lemmikkieläimeni,ja me saamme kissan kesäkuussa :) Ihanaa,odotan sitä innolla :)


Juu ja minä olen ihan toinen anonyymi kuin tuo toinen :P

violet kirjoitti...

Anonyymi: hauska kuulla että saat haluamasi kissan!