Tänä aamuna päätimme ajaa merenrantaan. Hiukan yli tunti autossa - minä kaulaliinaa kutoen - ja olimme perillä. Knokke-Heist oli kuulopuheiden perusteella tuttu paikka, jonka rantaviiva vaikutti häkellyttävän samanlaiselta kuin Haagin vastaava.
Molemmat pojat ryhtyivät heti linnanrakennukseen, minä ja mies heittäydyimme hiekkaan muuten vaan. Takkia ei tarvittu, lämmintä riitti.
Mukaan ottamani tee maistui juuri niin hyvältä kuin kahvi tai tee nyt voi ulkoilmassa maistua.
Monet, monet muut ympärillämme olivat samalla asialla. Eväskoreja auottiin siellä ja täällä, jotkut ottivat aurinkotuoleissa aurinkoa, jotkut rohkeat kahlasivat polviaan myöden vedessä.
Monet, monet muut ympärillämme olivat samalla asialla. Eväskoreja auottiin siellä ja täällä, jotkut ottivat aurinkotuoleissa aurinkoa, jotkut rohkeat kahlasivat polviaan myöden vedessä.
5 kommenttia:
Mekin oltiin eilen rannassa, mutta todellakin eri tunnelmissa. Hurja myrsky, korkeat aallot iskivät kallioita vasten ja pidin taaperoista kädestä, jottei viima vie mennessään. Meidänkin rannasta löytyy posliininpaloja, meren hiomia tiilenkappaleita, hioutunutta lasia, mutta valitettavasti myös hiussuihkepulloja, muovisia pesuharjoja ja kaikkea muuta moskaa, mitä kuvitella saattaa (tai siis, en todellakaan voi kuvitella). Varsinkin yksi pikku hiekkaranta, josta on kauniit näkymät, on sellainen minne myrsky viskoo tuota ällöä rojua. Kyllä ihminen on kamala, kun hiuslakkapullot päätyvät Suomenlahteen!
Mulla palaa päreet kun näen roskia rannalla. Eilenkin keräsin omiemme lisäksi monien muiden tölkkejä ja muuta. Kerran Calais’ssa keräsin muovikassikaupalla lasinsiruja kun joku oli rikkonut monia viinapulloja ympäri rantaa. Keräsin ja kiroilin mitne joku voi olla niin kusipäinen.
Mekin oltiin rannalla (missäpä muuallakaan). Roskista en edes viitsi puhua kun se nostaa verenpaineeni liian korkealle.Roskapussit kun kuuluu heittää veteen ja kaatopaikat ovat merenrannalla missä ne aika ajoin romahtavat ja tulos näkyy sitten lauttoina siellä täällä..Siis sanoin kuitenkin..
Ihania kuvia, tunnelma välittyi.
Hurja ikävä merta! Eilen pohdiskelimme tulevaa syyslomaa ja päädyttiin yrittämään Normandian tuiskuihin. Mikä onkaan sen hienompaa kuin aivot mukanaan vievä viima ja tyhjä ranta yksinään meille! Niin on käynyt jo kolmasti syyslomilla.
Pikkujutut; Roskalauttoja...voi hiivatti soikoon...
Vilijonkka; Tuiskut, tuuli ja tyrskyt ovat terveellisiä. Kun asuimme Haagissa meren lähellä vein usein isottelevat pojat rantaan katsomaan kuka on kuka. Jotenkin kummasti sinne tuuleen jäi yleensä uho ja raivo...kai se on hyvä kokemus itse kullekin nähdä joskus että ei, se en olekaan minä joka määrään kaikesta. Isot voimat ja luonnon elementit rauhoittavat ja asettavat asiat oikeisiin suhteisiin. Betoniviidakossa sitä joskus kuvittelee itsestään liikoja ja "kasvaa" turhan suuriin mittoihin...
Lähetä kommentti