tiistai 9. lokakuuta 2007

Minä määrään itselleni

Tänään olo on ollut nuutunut, ruma ja ankea. On nuha ja silmiä kirveltää. Sitten piti vielä lähteä tällaisena päivänä kaupungille "jotakin pientä kivaa etsimään". Aivan täystuhoajatus! Ensinnäkään minulla ei nyt ole varaa ostaa mitään kivaa, kovin pientäkään. Pitäisi olla tyytyväinen kun viikonloppuna löytyi kivoja juttuja kirpparilta. Vaan ei. Joku piru ajaa minut nuhaisena ja nuhjuisena kaupungille tungeksimaan. Kaikkea löytyy - ja se harmittaa kun en kuitenkaan voi tehdä kauppoja!

Pyörin aikani, sovittelin, katselin punaisia silmiäni sovituskoppien peileistä, tunsin oloni tyhjäksi, tyhmäksi ja turhanaikaiseksi. Sijoitin sukkahousuihin ja bussilippuun. Voi Mooses.

Määräsin itselleni hedelmiä, lepoa ja kauppojen välttelyä joksikin aikaa.


10 kommenttia:

Maurelita kirjoitti...

Hyvin määrätty, pitäisi ottaa mallia täälläkin... lasten kanssa laskeskellaan tuliko niillä ne 5 päivittäistä hedelmää/vihannesta täyteen, mutta itsellä ei taida.

Pohdin sikäläisiä kielikiemuroita tämänpäiväisen pikareissun tuloksena, ja sinulla on varmasti sanottavaa ja tietoa asiasta !

Anonyymi kirjoitti...

Tämä blogisi on niin hieno...

Flunssainen ikävä olo vetää kenet tahansa piippuun, kiva että silti päivitit. Olen pitkään (juu, niinku puol vuotta tai jotain) seurannut blogiasi kaukaa ja kiinnostus tietysti nousi entisestään, kun muutitte tänne Brysseliin.

Taidatte asua omasta mielestäni Brysselin kiinnostavimmalla alueella eli siellä jossain postinumerojen 1050 ja 1180 leikkauskohdassa. Siellä on se ihana aukio, missä on se bloggaamasi maitobaari ja se kukkakauppa.

Olen todella onneton näissä uudenaikaisissa nettijutuissa, mutta halusin julkaista tämän hieman lapsellisen kommentin. Jatka samaan malliin, odotan aina innolla uusia postauksia!

T. Jamblinne

Liivia kirjoitti...

Biokäyrät näyttävät nyt alamäkeen vähän siellä sun täällä.
Tänään oikein hirvittää, sillä kotimatkani kulkee Stokkan hullujen päivien ohi, ja joka on päivittäinen ruokakauppani. Ei olisi syytä järkeä saati varaa sinne nokkaansa tunkea, mutta pahoin pelkään että sinne ne jalat vievät, etenkin Akateemisen puolelle...
Paranemisia! Mitä nuo ihmeelliset hedelmät alakuvassa ovat?

violet kirjoitti...

MAurelita; tulen kommentoimaan tänään, varmasti!
Anonyymi; Postinumeromme on 1190 ja totta, tuo aukio on suoraan meidän katuamme kävellen parin sadan metrin päässä. Seuraa jatkossakin, oli kiva kuulla sinusta!
Liivia; vaarallista, vaarallista..hullut päivät. Alakuvan hedelmät ovat viikunoita. Ihanan satiininen, pehmeä pinta ja sisältä täynnä niitä siemeniä. Mun piti niistä tehdä yksi leipomus mutta kunto on sellainen että syönkin tuoreena. Niissä on paljon kuituja ja maistuvat ihanalta. Sitäpaitsi halkaistu tuore viikuna on yksi kauneimmista hedelmistä mielestäni.

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoin vihdoin ja viimein, koska käyn täällä lähes päivittäin lukemassa mukavia juttujasi. Kirjoituksistasi tulee niin hyvä mieli. Ja monet naurut olen saanut. Kiitos.
Pikaista paranemista!
Pii, Kotielämää blogista

Vilijonkka kirjoitti...

Haluaisin elää ilman kauppoja (ei taida olla mahdollista). Kesäkuussa allergisoiduin pahasti, aloin voimaan fyysisesti huonosti kaupoissa, pakko tehdä valintoja että otanko tätä vai tuota, kassalasku aina aivan hirvittävä... Lopulta annoin tyttöjen päättää mitä eineksiä syödään seuraavat päivät ja itse maksoin vain laskun joka oli yleensä yllättävän pieni! Kirppareilla nautin, mutta kaikki muut tuntuvat kamalilta edelleen. Paitsi eilinen ostosreissu, mutta se olikin tehtaan konttoriin eikä tavalliseen kauppaan. Millaistakohan olisi oravankauppaelämä? Voisi tulla nälkä meikäläiselle!
Parane pian.

Lea kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! Minäkin odottelen omaa uutta kirjoitustani, blogisuoni ei oikein ole kukkinut kun on vähän stressaantunut ja koko lailla tyhmä fiilis ollut tässä jonkin aikaa, liittyen tahvoihin työasioihin. Koitan laittaa jotain kivaa pian! Älyttömän mukava kuulla, että joku kaipailee!!
Edellisen postauksen kirppisaarteitasi tuossa ihastelin: mahtavia löytöjä olet tehnyt pienellä rahalla! Olen rehellisesti sanoen kade tuosta sovitusnukesta! :)

Lea kirjoitti...

...ja pikaista parantuilua kökkösestä olosta!!

violet kirjoitti...

Lea; nukke ON hiano. Joka kerta kun ohitan sen tunnen iloa. Miksei tavaroista muka voisi/saisi iloita?
Ja postaa pian, mitä vaan. Sulla on aina niin kauniit kuvat ja muutenkin.

inkivääri kirjoitti...

Ihana määräys, tämä pitää muistaa itsekin vastaavanlaisina päivinä!
Toivottavasti olo on jo parempi :)