Ruuansulattelukävelyllä

Lounas kesti pari tuntia. Aurinko lämmitti meitä kun söimme alkupaloja, sitten ihanaa kaalipataa (melko "suomalaistyyppistä", muuten), makkaroita, Cantal-juustoa, naapurinmiehen tekemää vuohenjuustoa, vadelmapiirakkaa....ja viiniä läpi koko aterian.

Ruuan jälkeen olo oli tyytyväinen ja täysi ja pian joku ehdottikin pientä ruuansulatuskävelyä. Pojat jäivät muiden lasten (ja joidenkin laiskempien aikuisten!) kanssa farmille kun kävelyporukkamme lähti taas matkaan...

Valoa ja varjoja, ruskaa ja lehdettömiä puita.

Nautin siitä, ettei koskaan voinut tietää mitä seuraavan mutkan takana on edessä!

Komeita, komeita hevosia...ja maisemia en voi kyllin ylistää. Menkää kaikki Cantalin maakuntaan ihmettelemään. Hyvänen aika mutta luontoa riittää.

Kävelyreissu kesti pari tuntia ja takaisin tullessa olikin taas aika - aivan oikein! - ottaa lasi kylmää olutta, istua takkatulen ääreen ja katsella miten farmin isäntäpari työntekijöittensä avustuksella laittoivat illallista meille valmiiksi. Oi nautintojen nautinto!