On aika yllätys löytää metsästä pieni kappeli 1600-luvulta. Siellä se kuitenkin oli, ja kaunis olikin!
Oviaukkokin voi olla näin soma!
Lukuisista lasi-ikkunoista tämä oli minusta kaunein:
Takaisin käveltiinkin sitten hiukan kauemmin. Yllättävän reippaasti lapsetkin kuitenkin pistelivät ylämäkeä. Pienempi poikani heitti paidankin pois ja antoi välillä äidille kättä auttaakseen...ja kun perille päästiin odotti baarissa kylmät juotavat, minkä jälkeen maittava uloskatettu lounas. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti